"perheessä on jotain salaamista" Mistä tämmöinen johtopäätös?

paistoi ennen kaikkea syvä halveksunta omaa asiakaskuntaa kohtaan!

Ja se samainen asenne näkyy siellä vastaanotolla.

Kun raha virtaa taskuun, vaikka päällään latelisi solvauksia, niin sitten käyttäydytään kuin pellossa.

Yksityisellä puolella se rahantulo loppuu, kun asiakkaat loppuvat.

vaan sitä kohtaan, millainen MINÄMINÄMINÄ tiedän ja muut ovat wt-sakkia eivätkä osaa Ajatella Omilla Aivoillaan - asenne ap:lta kuultaa tai suorastaan paistaa.

Ja meillä lapsilla on oma yksityinen luottolääkäri, joka hoitaa kasvuseurannan. Ollaan käyty hänellä aina ja meillä on yksityinen kännykkänumero hätätapausten varalle.

Yleensä se lähtee aina kiusatun vanhemmista, jotka saa hakata päätään seinään ja soitella kouluvirastoon ja muualle ennen kuin kukaan korvaansa lotkauttaa! Kaikkein viimemmäksi joku terkka.

vanhemmilleen kiusaamisesta, koska eivät halua heitä huolestuttaa. Luepa aiheesta, se on yksi vaikea tekijä kiusaamisessa - kotona tiedetään siitä viimeiseksi!

Ja sen takia on hyvä, että koulussa on aikuisia, joille voi mennä juttelemaan, jos jotain tapahtuu.

-10-

Hänestä kaikki eri mieltä olevat ovat ääliöitä, vaikka oikeasti he ovat vain väärin ja ammattitaidottomasti hoidettuja.



Hän ei siedä yhtään kyseenalaistamista, kummasti lähti "lapsen kanssa ulos", kun jäi kiinni.

että jotain on vinossa, vaikkei lapsi alkaisikaan puhua mitään. Ja vanhempi on yhteydessä sinne kouluun niihin ihmisiin, jotka näkevät lasta päivittäin. Ja vanhempi kuulee niistä lapsensa jutuista sieltä rivienkin välistä asioita.



Huono vanhempi ulkoistaa jopa tällaisen asian yhteiskunnalle.

eli privaatissa on pääasia, että on iloinen, leppoinen, nopea, kätevä ja tekee maksusta juuri mitä asiakas pyytää, että asiakas tulee toistekin.

Miten mulle tulee ihan joku muu ammatti mieleen....;)

Halutaan tarkkailla teitä vielä enemmän, kun epäily herää.

Ne haluaa koulussa teitää kaiken sun lapsista, koska eihän sitä koskaan tiedä mitä teillä tapahtuu.

Sinä väitit äsken, että sinne voi mennä milloin vaan juttelemaan kesken koulupäivän. Tottakai sinne voi sairaustapauksessa mennä, mutta eipä se terkka kuitenkaan mitään osaa tehdä, joten fiksumpaa silloinkin on mennä suoraan lääkäriin.

Meillä lapsi jäi isompien jalkoihin, sai aivotärähdyksen. Terkka oli lähettänyt verisenä jatkamaan koulupäivää... Lapsi tuli näkö sumeana, paita yltä päältä veressä särkyä valitellen sitten itse kesken päivän työhuoneelleni.

Terveydenhoitaja ei hoida sairauksia, mutta antaa ensiapua ja hänelle mennään valittamaan, jos kesken koulupäivän loukataan lievästi tai alkaa vaikkapa päätä särkeä. Tai voidaan mennä valittamaan noista, ja taustalla on jotain muuta ja siitäkin sitten jutellaan.

Jos teillä on terkka missannut aivotäräyksen, niin se tietysti on virhe. Usein se aivotäräys onkin aika kinkkinen huomattava, selviää vasta seurannassa, siksi lievää aivotäräystä käsketään seuraamaan kotona ja tulemaan lääkärille, jos tajunnantaso heittää tai alkaa voida pahoin.

Mutta sekään ei nyt oikeasti todista, että KOKO Suomen kouluterveydenhoito on huonoa, eikä kannata pitää kontaktia terkkariin.

-10-

Miten vaikeaa tämä voi olla??



Montako näöntarkastusta itse tarvitset? Tai selkärangan tarkastusta? Tai pituusmittausta?

35 katsos kun huolehtiva vanhempi kyllä huomaa,että jotain on vinossa, vaikkei lapsi alkaisikaan puhua mitään. Ja vanhempi on yhteydessä sinne kouluun niihin ihmisiin, jotka näkevät lasta päivittäin. Ja vanhempi kuulee niistä lapsensa jutuista sieltä rivienkin välistä asioita.

Huono vanhempi ulkoistaa jopa tällaisen asian yhteiskunnalle.

Ei kannata olla nyt ylimielinen. Totta kai hyvä keskusteluyhteys vanhemman ja lapsen välillä auttaa asiassa, mutta hyvässäkin perheessä ja huolehtivaisen vanhemman lapselle voi sattua ja tapahtua. Varo vaan, ettet joudu joskus vielä katkerasti huomaamaan olleesi väärässä... lapset (ja nyt tarkoitan siis isompia lapsia) ovat aika eteviä salaamaan asioita, jos eivät halua sitä kiusaamisesta syntyvää kohkaamista tai pelkäävät kostoa tai eivät halua huolestuttaa vanhempiaan tai... (syitähän riittää).

-10-

ovat ala-arvoisia? Kerrohan nyt.

Myyrmanni, Jokela tai Kauhajoki eivät oikeasti käy nyt vastaukseksi. AINA on yksittäistapauksia, joilla pää sekoaa, ei sellaisia saada yhtään sen kummemmin kiinni jossain yksityisessä, vuosittaisessa terveystarkastuksessa.

Olennaista on, että VANHEMMAT ja PÄIVITTÄIN lapsen/nuoren kanssa tekemisissä olevat seuraavat lapsen/nuoren kehitystä ja mielenterveyttä. Lyhyellä vastaanotolla voi aina lapsi/nuori peittää ainakin osan ongelmistaan, jos ei halua niistä puhua.

Sen sijaan kouluterveydenhoitaja on olemassa ennenkaikkea ennaltaehkäisevänä tekijänä ja tarvittaessa. Eli kun mahaa vääntää ja koulussaolo stressaa, voi halutessaan mennä juttelemaan tutun terkkarin kanssa. Kun kotona on ongelmia, monelle on helpompaa mennä valittamaan päänsärkyä terkalle kuin pyytää aikaa koulukuraattorille tai koulupsykologille - joilla käyminen on monelle paljon leimaavampaa. Ja siellä päänsärkyä selviteltäessä pätevä terkkari kyllä kysyy myös muuta kuulumista ja lapsi/nuori niistä voi sitten kertoa.

Itse muistan oikein hyvin, millainen henkinen tuki ja luotettu ystävä oli esimerkiksi oma lukioaikainen terkkarini. Aikuinen, maalaisjärkinen mukava nainen, joka ehti toimia terkkarinani yläasteelta lähtien kuuden vuoden ajan.

TOTTA KAI voi olla, että jossain koulussa terkkarit ovat epämiellyttäviä ja vaihtuvat tiuhaan. Silloin voi valita, että käyttää lasta yksityisellä. Mutta sinne yksityiselle terkkarille EI VOI mennä tuosta vaan kesken koulupäivän purkamaan surujaan, omasta aloitteestaan ja ilman, että täytyy kertoa asioista äidille ja isälle.

Mietipä ap sitä. Terveydenhoitaja on usein se, joka ensimmäisenä havaitsee koulukiusaamisenkin, juuri koska hänelle voi mennä leimaantumatta käymään ja koska opettajat harvemmin sattuvat näkemään kiusaamistilanteita.

Joten sinuna minä kyllä antaisin lapseni käydä MYÖS siellä kouluterveydenhoidon tarkastuksissa. Käytä yksityisellä sen lisäksi, jos haluat, mutta ei vara venettä kaada eikä terveystarkastuksia liikaakaan voi tehdä.

-10-

Minä olen kirjoittanut suomalaisen kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon ala-arvoisesta tilanteesta. Tässä on muutamia linkkejä, joissa käsitellään kouluterveydenhuollon ongelmia:

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…

http://www.hs.fi/juttusarja/jokela/artikkeli/Kouluterveydenhuolto+nousi…

http://www.ts.fi/online/kotimaa/111912.html

Lisäksi voisi todeta, että hyvään keskustelutapaan ei kuulu se, että yritetään rajata jotain asiaan kuuluvia keskusteluaiheita pois, esim. kouluampumiset, Myyrmannin pommitus ja nyt uusimpana puukotus. Jollakin tapaa älyllisesti köyhää vaatia, että näistä asioista ei saisi keskustella, kun ne niin ajankohtaisesti liittyvät tähän asiaan.

Ja edelleenkin: se yksityisellä asioiva teini voi ihan hyvin käydä vanhempien tietämättä siellä koulun terveydenhoitajalla. Mikään laki tai sääntö ei estä nuorta menemästä sinne kouluterveydenhuoltoon keskustellakseen, jos jokin asia painaa mieltä. Mietipä sinä sitä.

Opettaja on kylläkin yleensä se, joka ensimmäisenä huomaa koulukiusaamisen. Terveydenhoitaja ei ole siellä tunneilla ja välitunneilla mukana.

Miten vaikeaa tämä voi olla??

Montako näöntarkastusta itse tarvitset? Tai selkärangan tarkastusta? Tai pituusmittausta?

Koulutarkastuksia on max kerran vuodessa, ei siis todellakaan usein. Näköä ei tarkasteta joka vuosi, tuskin sinäkään tarkastutat yksityisellä jos mitään ongelmaa ei tunnu olevan.

Jokainen tarkastaja saattaa - siis saattaa - missata jotain, hyvä ja arvostettu yksityispuolen lääkärikin. Siksi "second opinion" ei ole haitaksi ikinä.

-10-

jotkut jankkaa ja jankkaa itsestäänselvyyksistä.



Kaikki vanhemmat eivät ajattele lapsensa parasta. Joissain perheissä lapset eivät saa tarpeeksi ruokaa, jossain perheessä heitä piestään ja revitään tukasta tai poltetaan savukkeilla. Joissain perheissä lapset valvovat aamuyölle kun vanhemmat tappelevat keskenään tai juopposakin kanssa, kunnes poliisi käy hakemassa pahimmat riehujat. Joissain perheissä isä tai vaikkapa setä tutustuu lapsiin paljon intiimimmin kuin on suotavaa. Joissain perheissä ainoa merkki vanhemmista on kaksikymppiä eteisen pöydällä. Joissain perheissä lasta treenataan lääkäriksi, viulistiksi tai telinevoimistelijaksi vaikka motivaatio tai taidot ei riitä ja jaksaminen jo loppuu.



Ei terkkari näitä tietenkään kaikkia havaitse eikä pysty kaikkeen puuttumaan. Alimman sosiaalisen kerroksen perheissä ei toki yksityissektorilta apua haeta, apua voi julkiselta puolelta saada, jos joku sen huomaa - kuka sitten, ei ainakaan omat vanhemmat. Toisessa päässä tulo- ja arvostusasteikkoa voidaan sitten tosiaan siirtyä yksityispuolelle tietyissä asioissa mutta hakeeko itselleen sokea vanhempi sittenkään apua esim. stressiään viiltelevälle tai anoreksian/bulimian rajoilla pyörivälle lapselleen tai lähteekö näyttämään yksityislääkärille pahoinpitelymustelmia tai kertomaan kuinka meillä nyt on vähän tämän insestin kanssa ollut hankalaa viimeaikoina.



Jos lapsi on saanut ymmärtää, että terveydenhoitaja, koulukuraattori ym. ovat vain tyhmiä ja laiskoja kunnan palkallisia joille ei mitään kannata kertoa, arkistoivat vain kaikkea turhaa ja joudutaan vielä koko perhe hankaluuksiin, mitenkähän lapsella menee? Keneltä hän voi hakea apua?

jotenkin niin, että kouluterveydenhoitajalla on pakko käydä, muuten ajatellaan perheessä olevan ongelmia. Joku kirjoitti, että insesti mm. tulisi näin esille. Tuskin.



Erikoislääkäri mainitsi useimpien heistä työskentelevän sekä julkisella, että yksityisellä puolella - se nyt taas ei mitenkään liity kouluterveydenhoitajiin. Ovat yleensä koulukohtaisia nimetty viranhaltijoita.



Yksityisellä puolella lapsi saa laajemman tutkimuksen, vaikkapa vuosittain. Tiedon voi siirtää koululle. Omat lapsemme käy yksityisessä lääkärintarkastuksessa kerran vuodessa kuten me itsekin (otetaan laaja verikoe) keskustellaan ehkä tulevan matkan rokotuksista/ lääkityksestä (matkustetaan todella paljon), sekä allergioista ja niiden hoidosta, ruokavaliosta jne. Normi lääkärin tarkastus, jota pidän kuitenkin luotettavana.

esim. insestiperheiden tai muuten kaltoinkohteltujen lasten vanhemmat kovin innolla lastaan ovat terveydenhoitajan tarkastuksiin päästämässä. Normaalissa perhetilanteessa tuskin kovin paljoa päätä vaivataan terveystarkastuksilla, päin vastoin. Voidaan ajatella, että terveydenhoitaja tietää myös kokonaiskuvan esim. lapsen koululuokan oppilaista ja heidän tilanteistaan paremmin kuin vanhemmat, joten tilanteesta saattaa olla lapselle hyvinkin paljon hyötyä. Lapselle tarjoutuu myös keskusteluyhteys, ja mitä haittaa siitä on jos EI ole salattavaa?

jos ei ole mitään keskusteltavaa? Kun kaikki asiat on jo keskusteltu ja käsitelty yksityisellä. Mitä lisäarvoa se tuo nuoren elämään, että hänen pitää periaatteessa vieraalle ihmisille kertoa samat asiat uudelleen, ne asiat, mitä on tutun lääkärin tai terkkarin kanssa käyty läpi. Mikään asiahan siis ei voi olla salainen, jos joku sen jo tietää ja yksityisen lääkäriaseman lääkärit ja hoitajat sen tietävät. Ja heillä on muuten ihan samanlainen velvollisuus ryhtyä toimiin, esim. tehdä lastensuojeluilmoitus, jos heille herää huoli tilanteesta. Vai käytkö itse ensin työterveyshuollossa ja sitten vielä varuiksi terveyskeskuksessa kertomassa samat asiat? Ettei vain olisi mitään "salattavaa". Ihmiset, jotka jankuttavat tässä salaamisesta, ovat itse jollakin lailla vaikeuksissa elämässään ja yrittävät projisoida ongelmiaan muihin.

Meillä ei normaalina perheenä todellakaan päätä vaivata koulun terveystarkastuksilla. Me hoidamme ne muualla, ja se on vain jokaisen hyväksyttävä.

Se sun yksityinen terskas ei todellakaan tunne lapsen koulua, luokkaa, ja näihin liittyviä asioita.

Ei jokainen lapsi esim. todellakaan kerro koulukiusaamsiesta kotona, tai jollekin äidin valitsemalle yksityiselle terskalle, vatsinkaan joa mamma kyttää silmä kovana vieressä. Eikä välttämättä sille koulun terkkarillekaan.

Mutta siltä luokalta esim. joku toinen on voinut kertoa, ja siitä olisi hyvä jos terkkari voisi lapsen kanssa keskustella. Tai ylipäätään noista koulun asioista kyllä meidän lapselta ainakin niistäkin kysellään ja keskustellaan.

ovat ala-arvoisia? Kerrohan nyt.

Myyrmanni, Jokela tai Kauhajoki eivät oikeasti käy nyt vastaukseksi. AINA on yksittäistapauksia, joilla pää sekoaa, ei sellaisia saada yhtään sen kummemmin kiinni jossain yksityisessä, vuosittaisessa terveystarkastuksessa.

Olennaista on, että VANHEMMAT ja PÄIVITTÄIN lapsen/nuoren kanssa tekemisissä olevat seuraavat lapsen/nuoren kehitystä ja mielenterveyttä. Lyhyellä vastaanotolla voi aina lapsi/nuori peittää ainakin osan ongelmistaan, jos ei halua niistä puhua.

Sen sijaan kouluterveydenhoitaja on olemassa ennenkaikkea ennaltaehkäisevänä tekijänä ja tarvittaessa. Eli kun mahaa vääntää ja koulussaolo stressaa, voi halutessaan mennä juttelemaan tutun terkkarin kanssa. Kun kotona on ongelmia, monelle on helpompaa mennä valittamaan päänsärkyä terkalle kuin pyytää aikaa koulukuraattorille tai koulupsykologille - joilla käyminen on monelle paljon leimaavampaa. Ja siellä päänsärkyä selviteltäessä pätevä terkkari kyllä kysyy myös muuta kuulumista ja lapsi/nuori niistä voi sitten kertoa.

Itse muistan oikein hyvin, millainen henkinen tuki ja luotettu ystävä oli esimerkiksi oma lukioaikainen terkkarini. Aikuinen, maalaisjärkinen mukava nainen, joka ehti toimia terkkarinani yläasteelta lähtien kuuden vuoden ajan.

TOTTA KAI voi olla, että jossain koulussa terkkarit ovat epämiellyttäviä ja vaihtuvat tiuhaan. Silloin voi valita, että käyttää lasta yksityisellä. Mutta sinne yksityiselle terkkarille EI VOI mennä tuosta vaan kesken koulupäivän purkamaan surujaan, omasta aloitteestaan ja ilman, että täytyy kertoa asioista äidille ja isälle.

Mietipä ap sitä. Terveydenhoitaja on usein se, joka ensimmäisenä havaitsee koulukiusaamisenkin, juuri koska hänelle voi mennä leimaantumatta käymään ja koska opettajat harvemmin sattuvat näkemään kiusaamistilanteita.

Joten sinuna minä kyllä antaisin lapseni käydä MYÖS siellä kouluterveydenhoidon tarkastuksissa. Käytä yksityisellä sen lisäksi, jos haluat, mutta ei vara venettä kaada eikä terveystarkastuksia liikaakaan voi tehdä.

-10-

Minä olen kirjoittanut suomalaisen kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon ala-arvoisesta tilanteesta. Tässä on muutamia linkkejä, joissa käsitellään kouluterveydenhuollon ongelmia:

<a href="http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…" alt="http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…">http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…;

<a href="http://www.hs.fi/juttusarja/jokela/artikkeli/Kouluterveydenhuolto+nousi…" alt="http://www.hs.fi/juttusarja/jokela/artikkeli/Kouluterveydenhuolto+nousi…">http://www.hs.fi/juttusarja/jokela/artikkeli/Kouluterveydenhuolto+nousi…;

<a href="http://www.ts.fi/online/kotimaa/111912.html" alt="http://www.ts.fi/online/kotimaa/111912.html">http://www.ts.fi/online/kotimaa/111912.html</a&gt;

Lisäksi voisi todeta, että hyvään keskustelutapaan ei kuulu se, että yritetään rajata jotain asiaan kuuluvia keskusteluaiheita pois, esim. kouluampumiset, Myyrmannin pommitus ja nyt uusimpana puukotus. Jollakin tapaa älyllisesti köyhää vaatia, että näistä asioista ei saisi keskustella, kun ne niin ajankohtaisesti liittyvät tähän asiaan.

Ja edelleenkin: se yksityisellä asioiva teini voi ihan hyvin käydä vanhempien tietämättä siellä koulun terveydenhoitajalla. Mikään laki tai sääntö ei estä nuorta menemästä sinne kouluterveydenhuoltoon keskustellakseen, jos jokin asia painaa mieltä. Mietipä sinä sitä.

Opettaja on kylläkin yleensä se, joka ensimmäisenä huomaa koulukiusaamisen. Terveydenhoitaja ei ole siellä tunneilla ja välitunneilla mukana.

No.

Kyllä, hyvään keskustelutapaan kuuluu myös olla sekoittamatta eri asioita toisiinsa. Sinä väität, että joku yksittäistapaus johtuu siitä, että kouluterveydenhoito ei havainnut tuon yksilön pahoinvointia.

Aika hoopoa edes olettaa, että max vuosittaisessa tarkastuksessa KOSKAAN - on se sitten yksityispuolen tai julkisen puolen - voitaisiin AUKOTTA havaita yksilön henkinen, nopea järkkyminen.

SELLAISET asiat huomaa oppilaan lähipiiri ensin.

Toinen asia taas on, kun oppilas itse haluaa apua ja keskustelukumppanin. Hän voi jutella opettajalle, jos opettaja ehtii kuunnella, mutta silloin pitäisi osata heti muotoilla ongelma ja tunnustaa, että (esim.) "XX kiusaa minua".

Monasti nuorelle on helpompaa mennä valittamaan vaikka nyt sitten juuri päänsärkyä ja kun terkka kysyy, mistä se johtuu, onko kaikki ok - sitten sanainen arkku sitten jo saattaa hyvässä lykyssä auetakin. Ei välttämättä, mutta tätä tapahtuu ja aika useinkin.

Totta kai yksityispuolella käyvä teini voi käydä terkkarilla, mutta käykö, kun ei häntä ollenkaan tunne ja kotona on toitotettu toitottamasta päästyään, millaisia "ammattitaidottomia kyyliä ne terkat on, onpa hyvä, että ME osataan ajatella OMILLA aivoillamme, eikä MOKOMIA käytetä..."

Ihan varmasti kouluterveydenhoitoa pitää kehittää ja eri kunnissa on suuria eroja. Resursseja on niistetty pois. Mutta toisin kuin sinä, minä teen siitä sen johtopäätöksen, että se ei ole yksittäisen terkkarin huonouden merkki tai merkki siitä, että koko järjestelmä joutaa kankkukan kaivoon.

-10-

jotkut jankkaa ja jankkaa itsestäänselvyyksistä.

Kaikki vanhemmat eivät ajattele lapsensa parasta. Joissain perheissä lapset eivät saa tarpeeksi ruokaa, jossain perheessä heitä piestään ja revitään tukasta tai poltetaan savukkeilla. Joissain perheissä lapset valvovat aamuyölle kun vanhemmat tappelevat keskenään tai juopposakin kanssa, kunnes poliisi käy hakemassa pahimmat riehujat. Joissain perheissä isä tai vaikkapa setä tutustuu lapsiin paljon intiimimmin kuin on suotavaa. Joissain perheissä ainoa merkki vanhemmista on kaksikymppiä eteisen pöydällä. Joissain perheissä lasta treenataan lääkäriksi, viulistiksi tai telinevoimistelijaksi vaikka motivaatio tai taidot ei riitä ja jaksaminen jo loppuu.

Ei terkkari näitä tietenkään kaikkia havaitse eikä pysty kaikkeen puuttumaan. Alimman sosiaalisen kerroksen perheissä ei toki yksityissektorilta apua haeta, apua voi julkiselta puolelta saada, jos joku sen huomaa - kuka sitten, ei ainakaan omat vanhemmat. Toisessa päässä tulo- ja arvostusasteikkoa voidaan sitten tosiaan siirtyä yksityispuolelle tietyissä asioissa mutta hakeeko itselleen sokea vanhempi sittenkään apua esim. stressiään viiltelevälle tai anoreksian/bulimian rajoilla pyörivälle lapselleen tai lähteekö näyttämään yksityislääkärille pahoinpitelymustelmia tai kertomaan kuinka meillä nyt on vähän tämän insestin kanssa ollut hankalaa viimeaikoina.

Jos lapsi on saanut ymmärtää, että terveydenhoitaja, koulukuraattori ym. ovat vain tyhmiä ja laiskoja kunnan palkallisia joille ei mitään kannata kertoa, arkistoivat vain kaikkea turhaa ja joudutaan vielä koko perhe hankaluuksiin, mitenkähän lapsella menee? Keneltä hän voi hakea apua?

että niissä alemmissa sosiaaliluokissa haetaan apua insestiin tai pahoinpitelyyn? Tuskinpa. Yksityissektorilla on ihan yhtä lailla velvollisuus tehdä ls-ilmoitus, jos nousee huolta lapsen hyvinvoinnista. Ja jos otetaan huomioon, että monessa kunnassa on jopa luovuttu osasta kouluterveydenhoitajan tarkistuksista, niin yksityisellä lastaan käyttävät ovat jopa vielä paremmin syynissä. Herää kysymys, miksi puolustellaan ala-arvoista järjestelmää, josta säästetään monissa kunnissa, ja joissakin kouluissa ei edes ole kouluterveydenhoitajaa. Tällaisilla kirjoittajilla ei ole puhtaat jauhot pussissa. He nimenomaan haluavat pitää kouluterveydenhuollon huonossa jamassa.

jotkut jankkaa ja jankkaa itsestäänselvyyksistä.

Kaikki vanhemmat eivät ajattele lapsensa parasta. Joissain perheissä lapset eivät saa tarpeeksi ruokaa, jossain perheessä heitä piestään ja revitään tukasta tai poltetaan savukkeilla. Joissain perheissä lapset valvovat aamuyölle kun vanhemmat tappelevat keskenään tai juopposakin kanssa, kunnes poliisi käy hakemassa pahimmat riehujat. Joissain perheissä isä tai vaikkapa setä tutustuu lapsiin paljon intiimimmin kuin on suotavaa. Joissain perheissä ainoa merkki vanhemmista on kaksikymppiä eteisen pöydällä. Joissain perheissä lasta treenataan lääkäriksi, viulistiksi tai telinevoimistelijaksi vaikka motivaatio tai taidot ei riitä ja jaksaminen jo loppuu.

Ei terkkari näitä tietenkään kaikkia havaitse eikä pysty kaikkeen puuttumaan. Alimman sosiaalisen kerroksen perheissä ei toki yksityissektorilta apua haeta, apua voi julkiselta puolelta saada, jos joku sen huomaa - kuka sitten, ei ainakaan omat vanhemmat. Toisessa päässä tulo- ja arvostusasteikkoa voidaan sitten tosiaan siirtyä yksityispuolelle tietyissä asioissa mutta hakeeko itselleen sokea vanhempi sittenkään apua esim. stressiään viiltelevälle tai anoreksian/bulimian rajoilla pyörivälle lapselleen tai lähteekö näyttämään yksityislääkärille pahoinpitelymustelmia tai kertomaan kuinka meillä nyt on vähän tämän insestin kanssa ollut hankalaa viimeaikoina.

Jos lapsi on saanut ymmärtää, että terveydenhoitaja, koulukuraattori ym. ovat vain tyhmiä ja laiskoja kunnan palkallisia joille ei mitään kannata kertoa, arkistoivat vain kaikkea turhaa ja joudutaan vielä koko perhe hankaluuksiin, mitenkähän lapsella menee? Keneltä hän voi hakea apua?

hyvin kirjoitit.

-10-

Se sun yksityinen terskas ei todellakaan tunne lapsen koulua, luokkaa, ja näihin liittyviä asioita.

Ei jokainen lapsi esim. todellakaan kerro koulukiusaamsiesta kotona, tai jollekin äidin valitsemalle yksityiselle terskalle, vatsinkaan joa mamma kyttää silmä kovana vieressä. Eikä välttämättä sille koulun terkkarillekaan.

Mutta siltä luokalta esim. joku toinen on voinut kertoa, ja siitä olisi hyvä jos terkkari voisi lapsen kanssa keskustella. Tai ylipäätään noista koulun asioista kyllä meidän lapselta ainakin niistäkin kysellään ja keskustellaan.

Edelleen. Ei ole kukaan kieltämässä, että yksityisellä terveydehoitajalla käyvä nuori ei saisi käydä kouluterveydenhoitajalla juttelemassa, jos siltä tuntuu.

Se sun yksityinen terskas ei todellakaan tunne lapsen koulua, luokkaa, ja näihin liittyviä asioita.

Ei jokainen lapsi esim. todellakaan kerro koulukiusaamsiesta kotona, tai jollekin äidin valitsemalle yksityiselle terskalle, vatsinkaan joa mamma kyttää silmä kovana vieressä. Eikä välttämättä sille koulun terkkarillekaan.

Mutta siltä luokalta esim. joku toinen on voinut kertoa, ja siitä olisi hyvä jos terkkari voisi lapsen kanssa keskustella. Tai ylipäätään noista koulun asioista kyllä meidän lapselta ainakin niistäkin kysellään ja keskustellaan.

Edelleen. Ei ole kukaan kieltämässä, että yksityisellä terveydehoitajalla käyvä nuori ei saisi käydä kouluterveydenhoitajalla juttelemassa, jos siltä tuntuu.

Ja koska se sun lapsesi ei koskaan ole ko. terkalla käynyt, ei hän sinne menekään, ainakaan valittamaan esim. koulukiusaamisesta.