miksi 12-vuotiaan annetaan meikata?

omistaa enemmän meikkejä kuin minä.



Itse meikkaan aina töihin ja muihin "tilaisuuksiin". Eli lähinnä silmämeikki ja kevyt puuterointi iholle. Vapaapäivinä käytän korkeintaan ripsiväriä. Eli en meikkaa kovinkaan paljon.



Tyttäreni on toista maata. Hän on ollut pienestä pitäen kiinnostunut meikeistä ja kynsien laitosta ja ylipäätään ulkonäköasioista.



Joululahjaksikin sai ison meikkisalkun sukulaisilta. Ja omilla rahoillaan on ostanut kynsilakkoja ja tekokynsiä.



Aika kovasti saan toppuutella, ettei vielä meikkaisi. Kouluun annan laittaa vielä korkeintaan huulikiiltoa. Mutta sitten kavereiden kanssa vetävät hurjia sotamaalauksia tytön huoneessa koulun jälkeen. Ihmisten ilmoille en tosin anna niiden kanssa mennä. Tekokynsien kanssa olen katsonut läpi sormien. Eli välillä on omat lakatut kynnet ja välillä kaupasta ostetut koristamassa sormien päitä.



Koulun diskoon, juhliin ja muihin juhliin annan tytön laittaa vähän ripsiväriä ja lähes huomaamatonta luomiväriä sekä huulikiiltoa.



En tiedä miksi tyttö on niin ulkonäkökeskeinen, vaikkei mallia olekaan saanut kotoa. Eikä hän ole mikään aivoton tyhmeliinikään, joulutodistuksen keskiarvo oli tasan yhdeksän.



Toisaalta, mitä haittaa meikkikokeiluista on? Tytöt viihtyvät tyttäreni huoneen "kauneussalongissa" pitkät tovit ja kivaa vaikuttaa olevan :)

Mä tiiän yhen 12v tytön joka ottaa poskee vanhemmalta mieheltä....

Mä oon 10 ja käytän päivittäin peitepuikkoo puuteria luomaria ja ripsaria ja juhliin teen ihan kunnon meikit mikäs siinä jos osaa meikata en oo ikinä tarvinnu kenenkään apua paitsi suuri kiitos MizzAnnielle

Mitä naiseksi tuloa meikkaaminen on??

Miksi tyttöjen pitää opetella olemaan naisia? Jos se kerran täytyy erikseen opetella, niin eihän se luonnostaan tule. Miksei tytöt sais olla ihan vaan ihmisiä?

Mua ärsytti suunnattomasti 12-vuotiaana kasvaminen aikuiseksi. Se tarkoitti sitä, että kaikesta kivasta piti luopua: leikeistä, mukavista vaatteista, lastenohjelmista jne.

Piti alkaa käyttäytyä "kuin aikuinen" eikä olla lapsellinen. Ei voinut käyttää jotain vaatteita, koska ne oli liian lapsellisia, kuten villasukat tai sadetakki. Leikkiminen oli todella no-no. En ymmärtänyt yhtään, mitä hauskaa jyrki-ohjelmassa oli, puhuivat ainoastaan nussimisesta koko ajan. Mieluummin olisin katsonut jotain muuta.

Mutta toisten tyttöjen ja vanhempien paine oli niin musertavaa, että sitä itki iltaisin katkerasti sängyssä.

Pitää käyttää korkokenkiä, kun muutkin käyttää. Puhua ainoastaan kuka on kusessa kehenkin ja ainoastaan seisoskella porukassa koulun pihalla.

Muistakaa, että meikeissä on monia sellaisia aineita, jotka ovat ihan aikuisillekin haitallisia.

Antaisitteko lapsellenne nuolla lyijyä?

Miksi sitten annatte laittaa huulipunaa, siinäkin on lyijyä.

Miettikää vielä meikkimainoksia: 77% tuuheammat ripset, terveet hiukset, ei ryppyjä jne. Kaikki mitä noissa on, on pelkkää valhetta. Ne kalliit voiteet ei ihan oikeesti pelasta vanhenemiselta eikä tee kenestäkään ihanaa ihmistä.

Sitten vielä karvojen poistot.

Onko ihme, että ihmisillä on paljon enemmän syöpiä, kuin vaikka 50-100v. sitten?

Mulla oli naama täynnä finnejä jo 12-vuotiaana, meikkasin siis niiden takia. Kyse ei ollut hygieniasta, vaan geeneistä. Äitini kärsi pahasta aknesta, samoin sisarukseni. Kaikki olemme syöneet lääkekuurimme. En olisi ikinä antanut anteeksi vanhemmilleni, jos olisivat kieltäneet meikkaamisen. Sain kuulla ihan tarpeeksi pilkkaa muutenkin. Usein iltaisin istuin vain peilin edessä ja itkin, kun naama näytti niin järkyttävältä.

Jep, oon täällä tungetteleva 12-vuotias, joka sanoo, että ei meikkaa, kuin vasta 14-15 vuotiaana :)

Ei asiassa ole mielestäni mitään outoa, vaikka itse koin tuossa iässä olevani liian nuori meikkaamiseen. Pääasia, että tekee sen hillitysti ja ikänsä mukaisesti.

Moi. Olen 12 vuotias tyttö. Aloin meikkaamaan 11 vuotiaana kouluun koska halusin kokeilla. Vuoden päästä on jo ylä-aste joten on ihan mukavaa laittaa meikkiä nassuun kouluun. Ei sitten näy finnitkään. :) Äiti kyllä tietää että meikkaan on tiennyt jo vuosia muttei kiinnitä siihen huomiota kun itse äitikin meikkaa:))

[quote author="Vierailija" time="10.01.2012 klo 14:25"]

Hyvä vaan ettei hän joudu äitinsä takia kärsimään kun ei saa olla samanlainen kuin muut!

[/quote]

Ai sun lapsesi saa kaikki vain koska kaikki muutkin saavat? Uusin iphone heti kun ilmestyy, ipadit, vanssit, converset jne..

Meillä ei saa mitään sillä perusteella, että muillakin on. Onneksi en minäkään saanut teininä sillä perusteella, että muillakin oli. Opin kulkemaan sitä polkua mikä on minulle oikea, en sitä mitä kaikki muutkin

Mä käytän BB Voidetta se on paljon parempaa kun joku oikeen oikeen meikkivoide. Se on totta että tv mainoksissa olevat meikki tuotteet on valetta. Niiden ihmisten ihoa on muokattu niin ettei näy finnin finniäkää ja sanotaan että peittäää kaikki finnit..Naurettavaa. Haluavat vaan rahaa.

Meillä 10v ja 11v meikkaavat lähes päivittäin, samoin kuin hyvin monet kaveripiiristänsäkin. Meikki tarkoittaa siis ripsaria, ehkä joku neutraalin sävyinen luomiväri joskus ja mahdollisesti vähäinen, siisti silmien rajaus + huulikiilto.

Parempi vaihtoehto mielestäni on opetella pitämään huolta ulkonäöstään ja kulkea huolitellun näköisenä nuoresta asti, kuin aikuisiällä aikaan ja paikkaan katsomatta kulkea homsuisena ja "luonnollisen kauniina". Kaikille kun ei esim. näytä olevan selvää että tiettyihin työtehtäviin, esim. asiakaspalveluun kuuluu naisilla siisti meikki, samoin kuin juhlapukeutumiseen aina.

Ton ikäsiä pidetään lissuina +12 ikäisten puheissa... varsinkin 10 v + rajauskynä tai mikä tahansa muu meikki = ihqu lissumeininki. Vitosella ehkä 1 kerros ripsarii menee, mut ei muuta. Diskoon voi ehkä 10 veekin jo laittaa hieman ripsarii. Ja tän sanon 13 vuotiaan kokemuksella (;

Olin sopinut tyttöni kanssa, että aikaisintaan yläasteella ja salaa mielessäni naureskelin niille vanhemmille, joiden lapset meikkasivat.

Nyt kun tytär on 1 hän paljasti, että meikkasi salaa jo 12 vuotiaana. Siis koulussa meikkasi ja pesi naamansa ennen kotiin tuloa ;-)

Enää en ajattele samoin kuin esikois tytön kanssa.

ja menin yläasteelle 12 vuotiaana, koska olen joulukuussa syntynyt.

Äitini osti jo silloin 70-luvulla minulle oman kakkumaskaran ja vaalean huulipunan.

Ei se silti lopettanut nukkeleikkejäni.

Ja usko tai älä, minua ei kukaan luullut hutsuksi, enkä ole käyttäytynyt hutsumaisesti ja lapsuuteni oli pitkä ja rauhallinen maalla. Leikimme vielä naapurin tyttöjen kanssa nelimaalia ja polttopalloa 15 vuotiaina.

Alkoholiakin maistoin vasta täysi-ikäisenä.

Mitenhän minulla olisi ollut parempi lapsuus jos en olisi sitä kakkumaskaraa hiukan sutinut 12 vuotiaana äidin luvalla ripsiini?

Valaisisitko tätä asiaa minulle.

Mä en ymmärrä, miksi lasten täytyy meikata (eri asia, jos kotona kokeilee meikkejä) ja 12-vuotiaita pidän vielä lapsina. Huulikiilto on ihan ok, mutta jo ripsari (jos sitä on paljon tai jos sillä on tehty kamalat harakanvarpaat) tekee noista lapsista ihan muuta kuin lapsia. Eri asia, jos lapsi ripsarin kanssakin näyttää meikittömältä. Yläasteella saa mun tyttöni alkaa meikkaamaan ja toivon, että saan häntä siinä asiassa opastaa. Meikkaan itse kevyesti lähes päivittäin, samoin äitini meikkasi, kun olin lapsi ja opetti minua.

Toivoisin, että lapset saisivat olla lapsia ja leikkiä barbeilla (tai millä nyt tällä vuosituhannella leikkivätkään) ilman, että tuntevat olonsa mitenkään lapselliseksi. Voi olla hankalaa, jos osa luokkakavereista vetää kajalit silmiin samaan aikaan. Musta noi pikkuaikuiset ovat lähinnä säälittäviä =(

Just tällaisten pikkupissisten äidit vaikeuttaa muiden kasvatustyötä luomalla meikkaamispaineita. Pikkupissikset arvostelevat meikkaamattomia tyttöjä ja nostavat itsensä muiden yläpuolelle.

Parempi vaihtoehto mielestäni on opetella pitämään huolta ulkonäöstään ja kulkea huolitellun näköisenä nuoresta asti, kuin aikuisiällä aikaan ja paikkaan katsomatta kulkea homsuisena ja "luonnollisen kauniina". Kaikille kun ei esim. näytä olevan selvää että tiettyihin työtehtäviin, esim. asiakaspalveluun kuuluu naisilla siisti meikki, samoin kuin juhlapukeutumiseen aina.

ja näkevät kuinka tärkeää on pitää huolta ulkonäöstään. Valitettavasti se vaan on niin, että nuoret tytöt ovat paljon ylpeämpiä äidistä joka on huolitellun näköinen ja pukeutuu siististi ja muodikkaasti kuin homssuisesta ja meikittömästä "meillä ei vaatteilla koreilla"-äidistä.

Olen paljon mukana juuri tuon ikäisten tyttärieni liikuntaharrastuksissa, ja siellä kuulee ja näkee aika paljon tuon ikäisten tyttöjen maailmasta. Ja voin sanoa että se on yllättävän mustavalkoista ja julmaakin jossakin kohtaa.

Toki on jokaisen oma asia miten lapsensa kasvattaa, mutta itse ainakin haluan että lapseni saavat vanhemmiltaan eväät yhteiskunnassa menestymiseen niin koulutuksen, taloudellisten edellytysten kuin tapakasvatuksenkin muodossa, ja yksi osa tapakasvatusta on huoliteltu ulkonäkö. En näe siis mitään syytä miksi kieltää tyttäriäni ulkonäöstään huolehtimasta.

En ole koskaan ennen kuullutkaan, että naisten oikein kuuluu meikata työelämään ja juhliin.

lue: vähän luomiväriä yläluomelle - kutosluokalla. Vuosi oli silloin 1981.



Sitä ihmettelen, että kaverini 10-vuotias meikkaa jo paljon enemmän.

Olin sopinut tyttöni kanssa, että aikaisintaan yläasteella ja salaa mielessäni naureskelin niille vanhemmille, joiden lapset meikkasivat.

Nyt kun tytär on 1 hän paljasti, että meikkasi salaa jo 12 vuotiaana. Siis koulussa meikkasi ja pesi naamansa ennen kotiin tuloa ;-)

Enää en ajattele samoin kuin esikois tytön kanssa.

Jos kiellän jotain, niin lapsi tekee sitä salaa. Mitä hyötyä on siis kieltää?

Vrt. minulla on poikia, jotka haluavat koko ajan näprätä jotain puhelinta tai pelikonetta. Isä ei hyväksy ollenkaan sitä, ja pojat ovat isällään omissa huoneissa koko illan. Pelaavat siis salaa, piilottavat pelikoneen kirjan taakse, kun isä tulee huoneeseen.

Onko tämä parempi vaihtoehto kuin se, että antaa poikien näprätä laitteitaan olohuoneessa minun silmieni alla?

Sama asia tästä meikkaamisesta: onko parempi, että tyttö pesee naamansa ennen kotiin tuloa vai tulee kotiin meikit naamassa?

Ite oon yrittäny opettaa, ettei lainattaisi toisten meikkejä (tiedän, että lainaavat kuitenkin).

Molemmilla varhaisteineilläni on omia meikkejä. Nuorempi laittaa ripsaria lähes päivittäin, vanhempi tosi harvoin.



Olen yrittänyt korostaa naamapesun tärkeyttä, jos meikkaa. Voin neuvoa ja opastaa, mutta loppupeleissä voin vain toivoa parasta. Meikkaus taitaa olla niistä kokeiluista sieltä lievimmästä päästä.

Olen tosin syntynyt jo vuonna 1959. Minustakaan ei tullut hutsua, vaan 6 laudaturin yioppilas. Neitsyyteni annoin 19-vuotiaana, rakastuneena ja onnellisena vakituiselle poikaystävälle. Siideriä ei silloin edes saanut kaupasta, ja lonkeroa maistoin vasta täysi-ikäisenä. Se ripsiväri ei takuulla tehnyt minusta pissistä.

Meillä oma tyttö on meikannut jo nelloluokalta lähtien. 4-5 luokalla vähän ripsiväriä, tyttö on tällä hetkellä 12, ja käyttää meikkivoidetta, puuteria, ripsaria ja harvoin vaaleaa luomiväriä :) eihän se lapsi nyt pilalle mene!

Itse meikkasin jo kuudennella luokalla (-86), mutta saman ikäinen tyttäreni ja hänen 10v. siskonsa eit ole tippaakaan kiinnostuneet meikeistä, joskus laittavat kynsilakkaa, ei muuta. Tyttöjen luokilla ei meikkaa yksikään vaikka pääkaupunkiseudulla asutaankin. Olen sanonut, että sitten jos meikkaus alkaa kiinnostamaan, niin omilla rahoillaan voi meikkejä ostaa, mutta minä lähden takuulla mukaan. Ihonhoitoon tarkoitetut tuotteet voin minä kustantaa, meikkejä en maksa.