miksi 12-vuotiaan annetaan meikata?

lapset on lapsia ja heidän kuuluu kokeilla asioita

samoin joku peitepuikko tjsp. jos on näppyjä ja ne häiritsevät.

Kauhulla muistelen omia yläasteaikaisia meikkejäni, kun täysin meikkaamaton äitini ei osannut ja halunnut opastaa ollenkaan.. :D pinkkiä luomiväriä, kökköripset ja ties mitä. Huhhuh!

hinku on kova kokeilla ja saa kotioloissa "meikata". Ota vähän iisimmin ap! Et taida itse koskaan laittaa itseäsi.

Juuri tuollaiset asenteet ja kasvattajat kuin ap:lla luovat niitä heikosta itsetunnosta kärsiviä ihmisiä. Miksi ihmeessä tyttö ei saisi kokeilla omaa naiseuttaan ja tuntea olevansa kaunis, meikata ja nauttia kaikista tuollaisista heräävään naiseuteen kuuluvista asioista. Miksi ihmeessä nuoren tytön pitäisi tuntea olevansa joku harmaa hiiri ja seinäkukkanen kun kaverit saavat olla kauniita?

tehdä selväksi nämä meikkiasiat jo varhain.



Olen esiintyvä taiteilija, ja käytän suht paljon meikkiä esiintymistilaisuuksissa.



Nuori tyttölapsi ei tarvitse kuin huulikiiltoa, ja sitäkin yli 10-vuotiaana vasta. Ja sitten rippikouluiässä voi katsella sitä ripsaria.



Tärkeätä on opettaa olemaan puhdas, hampaat hoidettuna ja hiukset siististi harjattuina. Hyvä ryhti, liikuntaa ja hyvä ruokavalio. Nätit, istuvat, omaa persoonaa ja vartaloa tukevat vaatteet. Ajoissa nukkumaan jne.



Aion opettaa, että naisen paras kaunistus on juuri nämä edellämainitut. Sitten tulee meikit - ja korut yms. - aikanaan mukaan, ei sille voi mitään tietenkään :) Mutta järki ja kohtuus kaikessa mukana!



Itse aloin laittaa ripsiväriä n. 16-vuotiaana, ja luomiväriä yms. parikymppisenä.

Kauhulla muistelen omia yläasteaikaisia meikkejäni, kun täysin meikkaamaton äitini ei osannut ja halunnut opastaa ollenkaan.. :D pinkkiä luomiväriä, kökköripset ja ties mitä. Huhhuh!

Meikkailin jollain Yves Rocherin näytemeikeillä vielä.

Omalle 10v olen ostanut omia meikkejä, ja niitä saa kotona kokeilla. Joskus on melkoinen maalaus, mutta pesussa lähtee pois. Hentoisia värejä lähinnä, luomivärejä, poskipunaa, huulikiiltoa. Ripsiväriä on muutaman kerran kokeiltu, mutta sen laittaa äiti vielä.

kuudesluokkalaisena. Meikkasin pari viikkoa, enkä enää jaksanut. Ne joilta kiellettiin meikkas koulussa salaa... eikä lopettaneet kun se oli niin jännää!



Ei se kauaa kestä se viehätys, jos siinä ei ole mitään jännää...

tehdä selväksi nämä meikkiasiat jo varhain.

Olen esiintyvä taiteilija, ja käytän suht paljon meikkiä esiintymistilaisuuksissa.

Nuori tyttölapsi ei tarvitse kuin huulikiiltoa, ja sitäkin yli 10-vuotiaana vasta. Ja sitten rippikouluiässä voi katsella sitä ripsaria.

Tärkeätä on opettaa olemaan puhdas, hampaat hoidettuna ja hiukset siististi harjattuina. Hyvä ryhti, liikuntaa ja hyvä ruokavalio. Nätit, istuvat, omaa persoonaa ja vartaloa tukevat vaatteet. Ajoissa nukkumaan jne.

Aion opettaa, että naisen paras kaunistus on juuri nämä edellämainitut. Sitten tulee meikit - ja korut yms. - aikanaan mukaan, ei sille voi mitään tietenkään :) Mutta järki ja kohtuus kaikessa mukana!

Itse aloin laittaa ripsiväriä n. 16-vuotiaana, ja luomiväriä yms. parikymppisenä.

Riippuu mitä asioita pidetään tärkeänä!



Jos lapseni häpeää jotain joka ei meikkaa niin minä äitinä häpeäisin.



Saa meikata, ei kuulu näyttää pelleltä mutta ei meikkaaminen tee yli-ihmiseksi.



8

Itsekin meikkailin aikoinaan jo 1980-luvulla 10-vuotiaasta alkaen vaikka opettaja välillä käskikin koulussa pestä naaman. Ja oma tyttäreni saa vapaasti meikata, eihän se naamaan värin levittäminen mitenkään lasta vahingoita eikä tarkoita mitään pikkupimu seksityrkkyä.

Mä en ymmärrä, miksi lasten täytyy meikata (eri asia, jos kotona kokeilee meikkejä) ja 12-vuotiaita pidän vielä lapsina. Huulikiilto on ihan ok, mutta jo ripsari (jos sitä on paljon tai jos sillä on tehty kamalat harakanvarpaat) tekee noista lapsista ihan muuta kuin lapsia. Eri asia, jos lapsi ripsarin kanssakin näyttää meikittömältä. Yläasteella saa mun tyttöni alkaa meikkaamaan ja toivon, että saan häntä siinä asiassa opastaa. Meikkaan itse kevyesti lähes päivittäin, samoin äitini meikkasi, kun olin lapsi ja opetti minua.



Toivoisin, että lapset saisivat olla lapsia ja leikkiä barbeilla (tai millä nyt tällä vuosituhannella leikkivätkään) ilman, että tuntevat olonsa mitenkään lapselliseksi. Voi olla hankalaa, jos osa luokkakavereista vetää kajalit silmiin samaan aikaan. Musta noi pikkuaikuiset ovat lähinnä säälittäviä =(

Niin, lapsesi on parasta pysyä samanlaisina kuin sinun ja äitisi olette olleet!



Miten hemmetissä nukkeleikit tähän kuuluu?

Entä eikö barbit olekaan helvetistä? Nehän edustaa juuri sitä mitä sinä koitat välttää lapsesi muuttuvan!



Oikeastiko joku ajattelee että meikkiä laittava VARHAISNUORI ei ole lapsi vaan jotain muuta? Sanoit noin; joten miksikä sinä mielessäsi nämä lapset laitat? Sinä tässä säälittävä olet jos ulkonäkö on noin kamala asia.



8

Eli jos ei anna lasten meikata, on homssuinen eikä huolehdi itsestään? Onko meikkaaminen ainoa tapa, jolla 12-vuotias voi pitää huolta ulkonäöstään?

Kukahan niitä tyttöjen ulkonäköpaineita luo, jolleivät sinun kaltaisesi äidit?

Äiti on aikuinen ihminen, ja hänen meikkaamisensa on ihan toinen juttu kuin lapsen meikkaaminen.

ja näkevät kuinka tärkeää on pitää huolta ulkonäöstään. Valitettavasti se vaan on niin, että nuoret tytöt ovat paljon ylpeämpiä äidistä joka on huolitellun näköinen ja pukeutuu siististi ja muodikkaasti kuin homssuisesta ja meikittömästä "meillä ei vaatteilla koreilla"-äidistä.

.

luuseriksi, homssuiseksi epäonnistujaksi ja muutenkin huonoksi naiseksi, jos ei saa meikata vielä ala-asteella...

Aitoa AV-logiikkaa... mä olenkin ihmetellyt näitä naisia, jotka sallivat pikkutyttöjen meikkaamisen, mutta nyt tajuan, että he kasvattavat tytöstään itsensä kaltaista menestyjää ja yhteiskunnallista vaikuttajaa.

Me nyt kumminkin jatketaan tällä epäonnistujille varatulla polulla: meikkiä saa käyttää vasta yläasteella.

Juuri tuollaiset asenteet ja kasvattajat kuin ap:lla luovat niitä heikosta itsetunnosta kärsiviä ihmisiä. Miksi ihmeessä tyttö ei saisi kokeilla omaa naiseuttaan ja tuntea olevansa kaunis, meikata ja nauttia kaikista tuollaisista heräävään naiseuteen kuuluvista asioista. Miksi ihmeessä nuoren tytön pitäisi tuntea olevansa joku harmaa hiiri ja seinäkukkanen kun kaverit saavat olla kauniita?

Moi! Ajattelin sitten kirjottaa tänne jotakin kyseiseen aiheeseen liittyen, vaikka ehkä ihmettelette miten eksyin tänne (ihmettelen itekin) (: Luvassa on pitkähkö teksti mun omasta mielipiteestä ja muusta sälästä, yritän kirjottaa jotenkin selvästi :D Ite siis olen 12-vuotias tyttö, joka meikkaa. Meikkaan sen takia, koska se on kivaa. Myönnän myös yhdeksi syyksi ulkonäköpaineet, jotka on mulle yks valtava taakka.. Oon jo aika kehittynyt ikäisekseni, siks mua on alkanu kaikenlainen kosmetiikka ym. kiinnostaa. Vaatteenikin ostan nuortenosastolta tai naistenosaston joitakin vaatteita, jotka käy myös nuorille. Mut vaatetuksesta ei tän enempää.



En koe meikkaamistani typeräksi tai miksikään muuksi. Meikkaan mun mielestä hyvin. En todellakaan meikkaisi jos en osaisi!! Rauhallisilla etenemisellä aloin juuri viime kesänä kokeilla erilaisia meikkejä. Alussa se oli sellasta pientä kokeilua kavereitten kanssa ja sit äkkiä pestiin pois. Kuitenkin kiinnostukseni kosmetiikkaa kohtaan alkoi kasvaa. Katsoin YouTubesta monia meikkitutoriaaleja, joista vois saada hyviä vinkkejä. Silti olin monia päiviä meikittä, tai oikeastaan pelkällä ripsarilla.



Syksyllä löysin kiinnostavia blogeja, joissa on myös meikkivinkkejä ja -tuotteita esillä. Oon saanu niin monesti erilaisia kommentteja ulkonäöstäni, positiivisia että negatiivisia. Negatiiviset kommentit oikeesti satuttaa mua henkisesti, sille en vain voi mitään.. Nyt meikkaan käyttämällä kevyesti ripsiväriä, peitepuikkoa, meikkivoidetta ja puuteria. Riippuu päivästä miten kauan meikkaamiseen käytän aikaa ja miten meikkaan. Mulle oikeet sävyt meikeissä on tosi tärkeitä. Liian tumma tai liian vaalea sävy ei tulis kuuloonkaan. Pesen meikkini huolellisesti pois, jonka tähden olen selvinnyt ilman kummempia epäpuhtauksia. Oikeestaan mun iho on paremmassa kunnossa nyt kuin koskaan ennen! :)



Noita meikkejä käytän lähinnä sen takia, koska haluan korostaa silmiäni ja peittää kasvoiltani punoituksen, tummat silmänaluset ja epäpuhtaudet, joita nyt ei onneks kamalasti enää ole. Huulikiiltoa en käytä, en tosiaankaan. Se, että hiukset takertuu tuulessa tahmaisiin huuliin, ei juurikaan houkuttele D: Huulilleni passaa vallan mainiosti huulirasva silloin kun ne on kuivat. Mun äitin miekestä meikkini on sievä ja kohtuullinen, ei mikään "pakkelinaama". Tällaista positiivista kommenttia meikkaamisestani oon saanu myös kavereilta ja siskolta. Jos yhtään aiheeseen liittyy, niin nypin myös kulmakarvojani, koska halun pitää ne siistinä. Hiuksianikin värjään.

Nyt en oikein tajua miks tohon ei tullut kaikki teksti, jonka kirjoitin :o Kuitenkin loppuun olisin vielä sanonu, ettei tuo kulmien nyppiminen ja hiustenvärjäys liity aiheeseen, mutta kerroinpa huvikseni. Lisäksi olisin sanonut, että toivottavasti joku ees ymmärtää mua :) Tarkotukseni oli kertoa pala tämänlaisen 12-vuotiaan ajatuksista. Syy siihen, miksi käytän puuteria, on se, etten tahdo ihoni kiiltävän (tiedättehän). Muutenkin puuteri "kiinnittää" ja viimeistelee meikin, se on osa tyyliäni. Eipä tästä aiheesta tän enempää :)

Omistan ihan omat meikit, en lainaa keltään saatika sitten pölli äitiltä :D Ostan meikkini itse. On äitikin mulle niitä ostanut pari.

Mutta ei kaiken mitä tekee, tarvitse olla aina järkevää. Ei meikkaaminen tee kenestäkään aikuista. On paljon mukavampi ja itsevarmempi olo, kun ulkonäköä on huoliteltu.

12v liian nuori. Mihin kiire? Aikuinen ehtii olemaan:). Onneksi oma tytär ei ole edes kiinnostunut ja sitten kun on niin neuvon kyllä ja opetan vähempi parempi siinäkin asiassa.