En saa seksiä kotoan tarpeeksi, saanko pettää?

Naisten kohdalla haluttomuudesta voi aina syyttää hormoneja, mutta miehillä on aina varmasti jokin selvempi syy. Kun lukee näitä tapauksia niin monesti tulee mieleen, että mies ehkä tuntee ettei pysty tyydyttämään naistaan. Tästä johtuen seksi puolison kanssa muuttuu vastenmieliseksi. Etenkin kyltymättömien naisten miehille voi helposti tulla tällaisia itsetunto-ongelmia. Näin kuvittelisin.

Itse olen varmaan sellainen pihtaaja ja minusta on jotenkin tdella vaikea ymmärtää miten tuollainen ongelma vaikuttaa ihmiseen.

Jos itse on seksuaalisesti aktiivinen ja on tullut valinneeksi puolison, jonka seksihalut häviävät ajan saatossa, alkaa tilanne jäytään pikku hiljaa. Alkuun se vain harmittaa, mutta pidemmän päälle se jatkuva torjunta ja tunne, että toisella ei ole mitään kiihkoa itseäni kohtaa, muhii jossain alitajunnassa koko ajan ja tunne käy yhä pahemmaksi vuosien varrella. Tuollainen ajaa tilanteeseen, missä tilaisuus tekee helposti varkaan. Eli kynnys pettämiseen madaltuu sitä mukaan, mitä pahemmassa puutteessa elämässään

on...

Mulla on ihana ystävä - komea, seksikäs, varakas ja kaikin puolin ihana ihminen jonka olen tuntenut kohta 30v. Hänellä ei ole seksiä kotona juuri lainkaan, kertoi vaimon suostuvan kerran pari vuodessa. Ura, lapset ja urheilu menee edelle.

Sivusta seuranneena voin sanoa että kalvaa ja pahasti ihmistä joka kaipaa intiimiä läheisyyttä ja saa siihen pikaisen viileän halauksen. Ovat parhaat kumppanit toisilleen, rakastavatkin toisiaan, sellainen oy-perhe-ab joka pelaa yhteen mutta tämä täydellinen yhteys puuttuu. Ilmeisesti tätä on kestänyt jo yli 10 vuotta. Muutama vuosi sitten mies oli komennuksella toisessa maassa ja aloitti suhteen, jäi kiinni ja poti mielettömiä omantunnon tuskia. Ei voisi kuvitellakaan pikapanoja työmatkoilla vaikka vaimo niin kuvitteleekin. Olisi uskollisista uskollisin jos vaimolle kelpaisi.

Vaimo ei halunnut erota (herkkä, hieman avuton luonne, selviää paremmin miehen avulla ja rahoilla), muttei tehnyt mitään suhteen parantamiseksikaan. Pari vuotta sitten mies löysi uudelleen oman seksuaalisuutensa toisen naisen kanssa. Sai kokea sen mitä kahden aikusen suhde voisi olla parhaimmillaan. Ja yrittää taas päästä irti koska ei voi erota perheestään (lue lapsista). Jatkuva ristiriita velvollisuuksien ja rakkauden/intohimon välissä on tuskaa! Jokainen päivä vie elämästä jotain pois ja hän miettii tekeekö sittenkään oikein?

Eikö elämästä pitäisi nauttia??

Mieheni ei tiedä ja suhteemme muuten kunnossa. Odotan vauvaa joka syntyy elokuussa, ja seksi on ollut vauvan alulle laiton jälkeen tasan 0!

Puoliksi leikilläni sanoin, että kirjoitan kirjan "365 syytä miksi mies ei halua seksiä".



Olinkin viideksi vuodeksi tämän jo unohtanut.

Että pitää miellyttää toista (jos se on itselle jossain mielessä epämiellyttävää), eikä saa mitään tilalle. Kasvattaa vain katkeruutta.



i]että jos itse ei halua seksiä eikä nauti siitä, niin miksi ihmeessä se nautinto pitää kieltää siltä omalta elämänkumppaniltakin? Uskoisi, että jos rakastaa puolisoaan, niin haluaa tämän voivan hyvin niin henkisesti kuin fyysisetikin - seksuaalista hyvinvointia unohtamatta. Mutta ilmeisesti seksuaalinen haluttomuus oikeuttaa äärimmäisen itsekkyyden seksissä ja oikeuttaa kieltämään seksuaalisen nautinnon myös kumppanilta. Rakkauttako? Ei todellakaan, vaan omistamista.

[/quote]

Sinustako on sitten normaalia olla seksittömässä suhteessa? Siitäkö kärsimyksestä ei saa puhua?

Ei millään pahalla mutta kuulostat muutaman muun kirjoittajan tapaan pihtaavalta vaimolta.

Että pitää miellyttää toista (jos se on itselle jossain mielessä epämiellyttävää), eikä saa mitään tilalle. Kasvattaa vain katkeruutta.

i]että jos itse ei halua seksiä eikä nauti siitä, niin miksi ihmeessä se nautinto pitää kieltää siltä omalta elämänkumppaniltakin? Uskoisi, että jos rakastaa puolisoaan, niin haluaa tämän voivan hyvin niin henkisesti kuin fyysisetikin - seksuaalista hyvinvointia unohtamatta. Mutta ilmeisesti seksuaalinen haluttomuus oikeuttaa äärimmäisen itsekkyyden seksissä ja oikeuttaa kieltämään seksuaalisen nautinnon myös kumppanilta. Rakkauttako? Ei todellakaan, vaan omistamista.

jos kumppani ei sitten varta vasten anna lupaa.



Ensin kokeilisin muut keinot, kuten että panostaisin miehen nautintoon seksissä (jos esim. on aiemmin keskittynyt lähinnä itseensä), keskustelisin, koittaisin kaikkia 'virkistyskeinoja' mitä tulisi mieleen (uudet paikat, uudet alusvaatteet, sidonta tai muut mahdolliset fantasiat).



Laittaisin myös lääkäriin mitauttamaan testosteronitasot ja kilpirauhasen, jos voisi olla niistä kyse. Tekisin miehelle erittäin selväksi, että seksi on minulle tärkeää ja haluan sen toimivaksi. Jos sitten vieläkään ei tapahdu muutosta eikä miehen puolelta ole yritystä, sitten varmaan harkitsisin voimakkaampia keinoja. Mutta itse ehkä eroaisin ennen kuin pettäisin, minulle seksi on osa rakkautta, enkä halua harrastaa sitä muiden kuin rakkaani kanssa.

miestäni vappuna. Seksiä kyllä suhteessamme ihan normaalisti, mutta mitään muuta läheisyyttä ei juurikaan. Omatunto soimaa, mutta en kadu. Tämän salasuhteen kanssa tulemma juttuun loistavasti, eikä tämä ole pelkkää seksiä. En tiedä mihin tämä johtaa, enkä edes halua miettiä. Joten en tuomitse.

Seksiää meillä on noin 3krt/kk. Tiedän, ettei se riitä miehelleni, mutta tuohon vaikuttaa niin moni asia. En minä ole mikään kone, joka voi toimia tuosta vain. Jos olisin lapseton nuori nainen ja mieheni olisi aivan ihana, niin mikäs siinä kuksiessa sitten vaikka miten ja paljon. Asiat nyt ovat vain hieman monimutkaisemmat.

Tiedän, että mieheni kärsii, mutta niin kärsin minäkin omalla tavallani ja ehkä eri asioista. Emme mekään silti halua erota, koska se olisi molemmille ja koko perheelle huonoin mahdollinen vaihtoehto. Ja se on kyllä tarkkaan mietitty juttu. Elämme seksiasioissa sellaista "kauhun tasapainoa", molemmat yrittää parhaansa, mutta kummankaan paras ei ihan riitä toiselle.

Sinustako on sitten normaalia olla seksittömässä suhteessa? Siitäkö kärsimyksestä ei saa puhua?

Ei millään pahalla mutta kuulostat muutaman muun kirjoittajan tapaan pihtaavalta vaimolta.

Että pitää miellyttää toista (jos se on itselle jossain mielessä epämiellyttävää), eikä saa mitään tilalle. Kasvattaa vain katkeruutta.

i]että jos itse ei halua seksiä eikä nauti siitä, niin miksi ihmeessä se nautinto pitää kieltää siltä omalta elämänkumppaniltakin? Uskoisi, että jos rakastaa puolisoaan, niin haluaa tämän voivan hyvin niin henkisesti kuin fyysisetikin - seksuaalista hyvinvointia unohtamatta. Mutta ilmeisesti seksuaalinen haluttomuus oikeuttaa äärimmäisen itsekkyyden seksissä ja oikeuttaa kieltämään seksuaalisen nautinnon myös kumppanilta. Rakkauttako? Ei todellakaan, vaan omistamista.

mutta näin 23-vuotiaana en ole saanut seksiä viime uuden vuoden jälkeen. Mies ei anna. Hänen ei tee mieli. Häntä väsyttää. Mitä, taasko?



Omat kädet on kivat, kun ei ole mahdollisuuksia mihinkään muuhun, mutta kun ihminen jota rakastaa eniten maailmassa ja joka tekee mulle hyvää ja jolle mä pystyn tekemään hyvää, kääntää joka ilta selkänsä... Ei tunnu mitenkään mieltäylentävältä.



Kuten tuossa joku aiemmin totesikin, oman miehen torjunta vaikuttaa itsetuntoon ja siihen, miten koen itseni. Olen typerä ja automaattisesti ajattelen, että minussa on jotain vikaa, kun mies taas käänsi kylkensä.



Väkisin tulee mieleen, että haluan edes kerran kolmeen kuukauteen kunnon panon. Miehen, joka panee minua. Saisin edes kerran tänä vuonna oikein kunnolla, ehkä sen voimalla jaksaisin taas hetken.



Olen tosissani harkinnut pettäväni miestäni.



Ja ne, jotka heittävät, että miksette jätä miehiänne kerran pihtaavat.. Meillä menee miehen kanssa muuten todella hyvin, rakastan häntä koko sydämestäni ja hän on paras ystäväni. Tämä on ainoa osa suhdettamme, jossa mättää.

Pihtaus ei kuulu parisuhteeseen. Saa pettää.



Terv. pihtarin VAIMO

Mielestäni sinulla oikeus saada seksiä haluamasi määrä, ja laadukasta myös.

Mieheni ei kykene seksiin. Hän on lihava ja sydänvikainen.  Ikä 55. Jäi sairauseläkkeelle.  Elämme  kuin sisar ja veli, mitään läheisyyttä ei ole ollut viimeiseen neljään vuoteen.  Haluaisin muutakin, kuin  avustamista, mutta  tunnen syyllisyyttä , näistä ajatuksista.