Lue keskustelun säännöt.
Pitäisiköhän multa ottaa lapset huostaan:
07.01.2012 |
Mulla ei pää enää kestä lasten kanssa. 3- ja 6-vuotiaat tekee mut hulluksi. Tänäänkin olen koko illan huutanut niille miten paljon vihaan niitä kun ne pistävät joka asiassa kampoihin ja mitä ikinä yritetäänkään tehdä on niin saamarin vaikeaa noiden kakaroiden kanssa.
Illat ovat yhtä helvettiä, lasten nukkumaansaaminen on mahdotonta. Yleensä huudan ja haukun ja uhkailen mm. poislähtemisellä niin kauan että lapset itkevät itsensä uneen. Olen yrittänyt muutakin mutta eivät kakarat tottele, tuo toimii parhaiten.
En kertakaikkiaan enää jaksa. Mies ei välitä, on koko ajan poissa. Nytkin kun sanoin että mulla on jaksaminen aivan lopussa, niin pakko oli äijän lähteä silti saunailtaan ja jättää minut tänne huutamaan kakaroille ja rikkomaan niiden leluja kun eivät suostu menemään nukkumaan.
Mä olen oikeasti maailman huonoin äiti, tajuan sen. Olisikohan joku joka haluaisi nuo saatanan marakatit, saisi täältä ilmaiseksi. Voisin maksaa jollekin jos tulisi hakemaan ne pois!
Kommentit (63)
Tilanteeseen kannattaa puuttua nyt. Ei ole enää kovin monta rauhallista vuotta aikaa, ennen kuin lapsilla alkaa olla omia kuohuntojaan. Sitten on vielä kauheampaa kuin nyt, koska homma ei pysy sulla lapasessa senkään vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi rakastavat sinua aina. Et ole tehnyt mitään, mikä tekisi sinusta niin kamalaa, olet vain ihminen vikoineen kaikkineen. Niin kuin kaikki muut! Jos haluat muuttua, se lähtee sinusta itsestä, voit saada muutosta aikaan!
mutta sieltä ei olla saatu MITÄÄN apua. Pelkkää tyhjänpäiväistä puhetta siitä että olisi ihan hyvä jos mies ottaisi välillä hoitovastuuta ja blaa blaa blaa, mitään ei kuitenkaan tapahdu koska tuo äijä ei tajua miten loppu olen.
Olen oikeasti todella kateellinen äideille jotka tuntuvat oikeasti rakastavan ja arvostavan lapsiaan. Kun minä katson nukkuvia lapsia, en tunne enää sitä lämmintä tunnetta sydämessä, vaan vihaa siitä että nuo ovat pilanneet elämäni ja toisaalta syyllisyyttä siitä että pilaan kahden pienen lapsen elämän loppuiäksi. Koska niin tässä käy. Hetkittäin pelkään että joku kerta käyn lapsiin käsiksi, mutta koskaan en ole niin tehnyt. Sanallisesti kyllä murskaan lapsiparat.
ap
ja sillä aikaa sinä pari kk lepäät itsesi kuntoon ja sitten menet töihin/opiskelemaan, jolloin saat lepoa hullunmyllystä ja muutakin ajateltavaa. näin ei mitään lastensuojeluita luultavasti tarvita. Sitten iltaisin ja vapaapäivinä pakotat itsesi olemaan hellä ja hauska lapsille (edes välillä). Miehesi kuulostaa paskalta, mutta sille et ehkä mitään voi, mutta itsellesi voit, lepäät ja hoidat itsesi kuntoon, oli "itsekästä" tai ei
Lapsesi rakastavat sinua aina. Et ole tehnyt mitään, mikä tekisi sinusta niin kamalaa, olet vain ihminen vikoineen kaikkineen. Niin kuin kaikki muut! Jos haluat muuttua, se lähtee sinusta itsestä, voit saada muutosta aikaan!
koska olen ihan varma että sanomiseni ovat vahingoittaneet lapsia. Miten pahasti, sitä en tietenkään tiedä. Tuntuu että parempi niiden olisi olla mahdollisimman kaukana minusta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minä töissä. Ne parikin tuntia arki-iltaisin on liikaa, en haluaisi nähdä lapsia ollenkaan.
Saati sitten nämä viikonloput, varsinkin kun äijä on vähän väliä jossain poissa.
ap
Mitäs otit sellaisen miehen, ei voi ihminen niin muuttua yhtäkkiä. Pyydät lapsiltäsi ekaksi anteeksi huutamisiasi, mutta jos ette pääse tilanteessa eteenpäin, järeämmät keinot olisi paikallaan...
Voi lapsiraukat :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuli oikein paha mieli sun lasten puolesta:(
Minkä ikäiset lapset teillä on? En tiedä auttaisko tää, mutta joskus jos en meinaa jaksaa iltarumbaa niin ilmoitan että tänään kaikki saa valvoa niin pitkään kuin haluaa ja leikkiä vapaasti. Yleensä silloin tunnelma rentoutuu ja lapset loppujen lopuksi käyttäytyvät tosi hyvin; vaihdan vaatteet leikin lomassa ja saatan olla niin ihana että kiikutan jopa tarjottimsella iltapalan lautapelin tai muun leikin ääreen. Lapset ovat äärettömän onnellisia ja menevät yleensä ihan ihmisten aikoihin kuintekin nukkumaankin.
Sinulla ja miehelläsi on nyt ilmeisesti niin vaikea parisuhdetilanne, että se heikentää lasten hyvinvointia olennaisesti, vai miksi et jaksa normaalia elämää kahden lapsen äitinä?
Miehen kanssa parisuhdeterapiaan siis tai jonnekin setvimään välejä. Vai voitteko jatkaa ollenkaan - mikä mättää? Jos tuo että peloittelet lapsia hylkäämisellä vielä jatkuu niin sillä on todella huonot seuraukset lasten kehitykselle, hyvä että itse tajuat tilanteen. Vastuullisena äitinä teet nyt oikeasti jotain tilanteelle, parisuhteeseen tulee saada apua tai sitten sinun itsellesi terapiasta, mutta noin ei voi jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä! Sinulta pitäisi ottaa lapset huostaan!
Soita lastensuojeluun, niin hakevat heti!
Pilaat todella monen ihmisen elämän tuolla, sekä lastesi, että heidän tulevien kavereiden, opettajien, puolisoiden jne.
Jos olet oikeasti noin kauhea ihminen, lapsesi tulee ottaa jonnekin muualle ainakin siksi aikaa, kunnes asenteesi ja arvosi muuttuvat!
Ja ennenkaikkea lapsesi tarvitsevat. Väliaikainen sijoitus jotta saatte parisuhteenne tolalleen?
Tai onko teillä joku läheinen luotettava ihminen jonka voitte ottaa kotiinne esim kuukaudeksi kaikkea pyörittämään ja lähteä itse sitä parisuhdetta selvittämään muualle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsessäni väsymisen merkkejä säännöllisesti, olen hermo kireällä ja ääni kohoaa yms.
Mutta ikinä, ikinä en ole enkä voisi noin toimia niinkuin sinä ap, enkä antaa lasteni nukahtaa itkuunsa. Ja päivittäin tunnen kuinka sydän pakahtuu rakkaudesta heitä kohtaan ja päivittäin kuulevat kuinka heitä rakastan.
Ihan hirveä ajatuskin, sydän menee rusinaksi kun ajattelenkin moista:´´(
Olen hirvittävän surullinen puolestasi, ja ennenkaikkea lastesi puolesta, hehän tuossa sen suurimman kärsimyksen kärsivät, et sinä.
He ovat lapsia, heillä ei ole keinoja käsitellä tuollaista toimintaa aikuisen, sen kaikkein rakkaimman aikuisen, taholta.
Sinun on PAKKO tehdä jotakin tilanteelle, kova kovaa vasten miehellesi, perhenlassa kerrot samankuin tuossa tekstissäsi nyt, et voi jatkaa noin, lapsesi saavat elinikäiset arvet tuosta elleivät ole jo saaneetkin.
TOIMI NYT, heti huomenna ja ma perhenlaan yhteys, pian on liian myöhäistä!!
Halaus lapsillesi ja halaus sinulle, ole kiltti ja toimi, älä vahingoita lapsiasi, ja itseäsi, enempää!!!
-10v ja 9v lasten äiti-
itekki olen ihan äärettömän väsy omien lasteni kanssa, mutta voisin ottaa ne lapsesi. uskon kuitenkin, että parempiakin koteja löytyy kuin minun ja sinun kotisi, joten laitat prosessin pyörimään, hommaat vaikka tukiperheen tai soitat lastensuojeluun itse. Pelottaa lastes puolesta ja heidän tulevaisuutensa... kaikilla on yksi elämä, myös sulla ja lapsillas, joten siitä pitäisi pystyä myös nauttimaan, ja lasten täytyy saada mennä nukkumaan hyvillä mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin asut ap? jos pk-seudulla niin minä voin välillä ottaa lapsesi meille vaikkapa päivän ajaksi, varmasti viihtyisivät omien lasteni kanssa leikkiessä.
-21-
Mä kuvittelin aluksi että tämä olisi ihan minun ketjuni, sillä mullakin on tuon ikäiset lapset, ja usein tunnen itseni todella paskaksi äidiksi.
Huudan lapsille, mutta en sentään että vihaisin niitä. Usein ne ärsyttägvät mua niin että tekisi mieli vain istuttaa ne katsomaan telkkaria ja lukkiutua itse makuuhuoneeseen haaveilemaan elämästä ilman lapsia.
Mutta kyllä mä niitä rakastan, ihan hirveästi. Kun ne nukkuvat, rakastan niitä niin paljon että melkein itkettää. Ja kn ne heräävät, rakastan niitä niin paljon että unohdan täysin kuinka ärsyttäviä ne olivat ennen nukkumistaan. Se tunne tosin menee usein ohi tunnissa, mutta silti.
En tiedä huostaanotosta, mutta ap sä tarvitset ja ansaitset apua masennukseesi.
mutta sieltä ei olla saatu MITÄÄN apua. Pelkkää tyhjänpäiväistä puhetta siitä että olisi ihan hyvä jos mies ottaisi välillä hoitovastuuta ja blaa blaa blaa, mitään ei kuitenkaan tapahdu koska tuo äijä ei tajua miten loppu olen.
Olen oikeasti todella kateellinen äideille jotka tuntuvat oikeasti rakastavan ja arvostavan lapsiaan. Kun minä katson nukkuvia lapsia, en tunne enää sitä lämmintä tunnetta sydämessä, vaan vihaa siitä että nuo ovat pilanneet elämäni ja toisaalta syyllisyyttä siitä että pilaan kahden pienen lapsen elämän loppuiäksi. Koska niin tässä käy. Hetkittäin pelkään että joku kerta käyn lapsiin käsiksi, mutta koskaan en ole niin tehnyt. Sanallisesti kyllä murskaan lapsiparat.
ap
sillä erotuksella, että kävin jopa käsiksi lapsiin. Sitten vaan yhtenä päivänä päätin, että nyt hommaan täytyy tulla muutos. Ja se muutos oli tälläinen: myönsin itselleni, että nyt on elämässäni aika, jolloin lapset ovat kaikkein tärkeimpiä. Aiemmin olin aina ajatellut, että minun täytyy olla tärkein, saada levätä, tehdä omia juttuja jne. silloinkin kun lapset ovat kotona. Koska olin niin väsynyt ja rasittunut.
Nyt keskityn lapsiin. Leikin heidän kanssaan (vaikka en osaa), juttelen, käyn ulkona, olen läsnä! Ja meidän perhe-elämä on muuttunut täydellisestä kaaoksesta enemmän kuin siedettävään, jopa hyvään.
Lapset tottelevat paremmin (eivät aina, ja välillä palaa hihat edelleenkin, mutta en anna itseni enää huutaa kauheuksia tai käydä käsiksi, vaan lähden pois tilanteesta), ovat iloisia, tulevat lähelle, kertovat ajatuksistaan jne.
Samoin oma mieliala ja jaksaminen on parantunut huomattavasti, vaikka teen enemmän kuin ennen. Olen oppinut nauttimaan lasteni kanssa touhuamisesta ja jättänyt turhat omat tekemiset iltaan kun lapset nukkuu. Esim. tämä palstailu. Ennen sain kauheat siepit kun istuin täällä ja joku lasista tarvitsi jotain, enkä olisi "jaksanut" vastata tuohon tarpeeseen.
Joten väitän, että jos muutat omaa käyttäytymistäsi tilanteenne muuttuu. Koita vaikka seuraavaksi kun lapsi ei tottele, ottaa hänet syliin ja jutella jostain ihan muusta kuin siitä mistä taistelette. Auttaa varmasti. Älä pidä liian tiukasti kiinni periaatteista esim sen suhteen, mitä lapset saa tehdä jne. Löysää vähän.
Vannon, että pystyt siihen. Minäkin pystyin, vaikka olen ihan yksin näiden pienteni kanssa.
Ja siis, tilanteemme oli tosi paha. Joskus pelkäsin oikeasti vahingoittavani lapsia ja ne asiat joita heille sanoin... En ikinä anna niitä itselleni anteeksi. Aino mitä voin tehdä, on toimia nyt ja tulevaisuudessa toisin.
kirjoituksesi ja näyttää ne siellä perheneuvolassa? Heti!
jotta lapset eivät enää enempää traumatisoidu.
Ensin varmaan kokeillaan jotain muuta ennenkuin päädytään huostaanottoon, mutta tilanteelle on tosiaan tehtävä jotain ja heti.
että teen iltapalat ja iltapesut aikaisin, joten ilta on rennompi kun saa laittaa lapset iltasadulla lahjottuna nukkumaan ilman niitä ikäviä rutiineita.
Eli iltapala meillä jo seitsemältä, sitten lupaus että saatte leikkiä hetken JOS leikitte nätisti, mutta ensin tehdään iltapesut. Lapset tulevat leikkipalkinnon toivossa kiireen vilkkaa hammaspesulle, ja sitten kun alkavat väsähtää, (meillä boin puol ysiltä) lahjon iltasadulla sänkyihinsä...
Tuo oli kuin minun elämästä! Lapset vain 2v ja 4v. Mies kyllä osallistuu jonkin verran, mutta enemmänkin saisi. Tuntuu, että elämä on ihan hullua ja hullummaksi vain menee...