Mikä on se yhteinen nimittäjä erittäin siisteillä ihmisillä?

aina niin siistiä? Jos itse odotan jotakuta kyläilemään, niin kyllä yleensä siivoan etukäteen. Ja aina saan kuulla ihmettelyä, että:"Miten ihmeessä teillä on aina niiiiiin siistiä?"



Vähän ihmetyttää, että eikö heillä sitten siivota edes ennen vieraiden tuloa?



Myös ihmetyttää sekin, että jos joku on paljon kotosalla (kotiäitinä tai työttömänä), koti on pa*n peitossa. Ettei edes ole muka aikaa siivota koskaan. Laiskuutta, sanon silloin minä. Tai mielenterveysongelmia.



Muuten voisi sanoa, että jos vaivautuu siivoamaan edes sen perus viikkosiivouksen verran (Imurointi, pölyt, lattian pyyhintä, WC:n pesu), niin ei se lika ehdi niin piintyä ja kertyä. Lähtee siis vähemmällä vaivalla kuin kerran puolessa vuodessa hakulla tehdyssä "suursiivouksessa".

Meillä on hieno talo ja kalliit minimalistiseen tyyliin sopivat huonekalut.

En todellakaan pilaa tätä meidän mielestä kivaa kokonaisuutta sotkulla. Ainut poikkeus on lastenhuoneet, joissa on usein melko luova kaaos.

Ja myös kaikilla (paitsi yhdellä) mun sukulaisilla on tosi siistit asunnot, eli kai tämä siisteys on minusta kodikastakin - kun en ole muuhun tottunut.

Sitä paitsi siisti asunto sopii laiskalle: pienellä järjestelyllä - ja sillä, että kamoille on tietyt paikkansa - välttyy isommilta siivouksilta. Viikkosiivous on tietysti erikseen.

aina niin siistiä? Jos itse odotan jotakuta kyläilemään, niin kyllä yleensä siivoan etukäteen. Ja aina saan kuulla ihmettelyä, että:"Miten ihmeessä teillä on aina niiiiiin siistiä?"

Vähän ihmetyttää, että eikö heillä sitten siivota edes ennen vieraiden tuloa?

Joo toi on muuten ihan totta kanssa. Mulle myös on sitä hoettu että kun on aina niin siistiä. Mutta tosiaan mulla on tapana siivota, jos on tulossa vieraita. Kaikilla ei kyllä ole tapana siivota, ainakaan erityisen hyvin. (Ehkä siivotaan silleen että tosi sotkuinen siivotaan perussotkuiseksi.)

t. se pitkähkön viestin kirjoittaja, olisko ollut 41

Olen itse usein sekaisin päästäni ja huusholli näyttää samalta...Kun olen (joskus harvoin) tasapainossa, eikä töissäkään ole liikaa kiirettä, niin kotikin kiiltää melkein kuin sisustuslehdessä :)

Mutta kun mies on kotona, kaaos alkaa. Hän levittää ja minä siivoan. Toisaalta - siisteys on minusta vähemmän tärkeää kuin miehen läsnäolo. Saa sotkea!



Mä en muuten viitsisi keriä laturia joka päivä. Käytän sitä nimittäin kaikki yöt ja siellä sängyn vieressä se niin nätisti minua odottaa :)

äiti ei lepää koskaan, touhua riittää koko ajan. Muistavat sitten jokaisessa sopivassa välissä muistuttaa asiasta. Jos puhutaan jostain telkkariohjelmasta, lause kuuluu "minä en katso televisiota, en ehdi tuhlamaan aikaa" tai viikonloppuna heräämisajasta "minulla oli jo koko talo siivottu, koira ulkoilutettu ja pullat leivottu aamuseitsemään mennessä, voivoi, kun nukuinkin pitkään". Tarkoitus lienee saada toiset tuntemaan syyllisyyttä laiskuudestaan ja kerjätä ihailua ahkeruudesta.

Tai nämä samat äidit kirjaavat feisbuukkiin jatkuvasti, "nyt on siivottu koko talo, matot pesty, ruokaa laitettu pakasteeseen yms yms yms"

Hohhoijaa. En tiedä kertooko pään sekaisuudesta mutta on se ainakin helvetin rasittavaa ja jotenki .. noloa.

Olen itse usein sekaisin päästäni ja huusholli näyttää samalta...Kun olen (joskus harvoin) tasapainossa, eikä töissäkään ole liikaa kiirettä, niin kotikin kiiltää melkein kuin sisustuslehdessä :)

Kun menee huonosti, niin kämppäkin on sikolätti ja toisinpäin.

Tosi tuollainen laturin kääriminen rullalle käytön jälkeen on munkin mielestä jo saivartelua.

mun mielestä siis. Tunnen mieheni suvusta tällaisia possuja: mielenterveysongelmia ja koti on kuin kaatopaikka.



Toinen äärimmäisyys on ns neuroottinen siivous tyyliin tuo tullessas ja vie mennessäs, koko ajan rätti kädessä jynssäämässä ja järjestelemässä.



Kultainen keskitie on kai perussiisteys; vessa ja keittiö puhtaat jne. Jos sitten olohuoneen lattialle on rakennettu pariksi päivää lasten maja, niin se ei ole siivotonta vaan elämää. Jos ei ole hyvää perusjärjestystä tavarat vyöryy paikasta toiseen ja on vaikea saada siistiä.



Silloin kun minulla oli vauva ja taapero asetin riman siihen että tuulikaappi oli siisti (jos joku tulee yllättäen ovelle romu ei kaadu silmille) ja siisti keittiö. Se oli saavutettavissa siinä tilanteessa.



Minä saan pohdittua asioita parhaiten luomalla järjestystä, se on simpleä hommaa ja samalla jotenkin ajatuksetkin loksahtavat paikoilleen.

Meillä on hieno talo ja kalliit minimalistiseen tyyliin sopivat huonekalut. En todellakaan pilaa tätä meidän mielestä kivaa kokonaisuutta sotkulla. Ainut poikkeus on lastenhuoneet, joissa on usein melko luova kaaos. Ja myös kaikilla (paitsi yhdellä) mun sukulaisilla on tosi siistit asunnot, eli kai tämä siisteys on minusta kodikastakin - kun en ole muuhun tottunut. Sitä paitsi siisti asunto sopii laiskalle: pienellä järjestelyllä - ja sillä, että kamoille on tietyt paikkansa - välttyy isommilta siivouksilta. Viikkosiivous on tietysti erikseen.

Näihin kauniisiin valkoisiin koteihin ei todellakaan sovi paskaisuus ja kodikas epäjärjestys. Siksi en jaksa kotiini tällaista museotunnelmaa. Meillä on retroa ja puhtauteen pyrin , mutta tavarat saava lojua eikä kaikki maton hapsut ole todellakaan suorassa.

Mutta viimeisen päälle leikkaussalityyliin rempattu kylppäri, ja paskainen pönttö. likaiset käsipyyhkeet ja roiskeinen hana ovat mun mielestä totaalinen TURNOFF. Sen sijaan vanhanaikaisessa kylppärissä jossa retrokaakelit, vanhanaikanen hana ja tummunut pönttö, ei pienet elämisen jäljet haittaa :)

Sen saa sellaiseksi esimerkiksi pitämällä tavaramäärän kurissa, eikä tilaile nettikaupoista tai osta alennusmyynneistä kaikkea mukahienoa sisustuskräppää. Vähän ja laatua. Sellaista meillä on. Niin, ja siistiä.

Naapurissa on sekaista ja likaista. Onko ne päästään terveempiä? Ei todellakaan. Äidillä anoreksia, mies ja lapset todella ylipainoisia. Parisuhde retuperällä. Lapset terapiassa.

Eli ei likainen ja sekainen koti kyllä suojele mielenterveysongelmilta, jos sitä hait lohdutukseksesi =)

Pahimmat sotkut ikinä olen nähnyt kotikäynneillä mielenterveyspotilaitten luona

äiti ei lepää koskaan, touhua riittää koko ajan. Muistavat sitten jokaisessa sopivassa välissä muistuttaa asiasta. Jos puhutaan jostain telkkariohjelmasta, lause kuuluu "minä en katso televisiota, en ehdi tuhlamaan aikaa" tai viikonloppuna heräämisajasta "minulla oli jo koko talo siivottu, koira ulkoilutettu ja pullat leivottu aamuseitsemään mennessä, voivoi, kun nukuinkin pitkään". Tarkoitus lienee saada toiset tuntemaan syyllisyyttä laiskuudestaan ja kerjätä ihailua ahkeruudesta.

Tai nämä samat äidit kirjaavat feisbuukkiin jatkuvasti, "nyt on siivottu koko talo, matot pesty, ruokaa laitettu pakasteeseen yms yms yms"

Hohhoijaa. En tiedä kertooko pään sekaisuudesta mutta on se ainakin helvetin rasittavaa ja jotenki .. noloa.

samaa mieltä. Oma näppituntumani on, että näillä ihmisillä ei ole muuta elämää ja pitää päteä (edes FB:ssa). Mä siivoan ja olen järjestyksen ihminen itsekin, mutten koe tarpeelliseksi julistaa sitä koko tuttavapiirilleni. Miksi ihmeessä?

että korkea tunnollisuus yhdistettynä energisyyteen.