Mikä on se yhteinen nimittäjä erittäin siisteillä ihmisillä?

Salaisuudet niilta joilla koti pysyy siistina itsestaan:



Rutiinit (aamulla tehdaan *aina* nama rutiinikotityot*, illalle oma lista)

jatkuva rojumaaraa vastaan taistelu, vaharojuinen koti on helppo ja nopea siivota

"tee se heti" - periaate (tyhjenna tiskikone heti, vie roskat heti kun pussi taynna, siivoa sotku heti)

vie mennessas, tuo tullessas

Siivoaminen jaettu pieniin tehtaviin, joita tehdaan viikon aikana

Siivouspaivana lyhyt siivous

Ei anneta tavaroiden kasaantua, esim. paperikasat selvitetaan paivittain

Joka viikolle oma nimikkohuone tai -alue, joka siivotaan tuolla viikolla perusteellisemmin.

ei pyrita taydellisyyteen



jne.



flylady.net

Yhteistä siisteille on se, että he arvostavat siisteyttä. Itse en niin paljon, että mieluummin jynssäisin kuin menisin väsyneenä nukkumaan. Itse en niin paljon arvosta, että nalkuttaisin miehelle ja lapsille.



Meillä on aina vähän kaaos, mutta tavaroilla on paikat ja tunnissa saa paljon aikaan. Mutta esim. eilen kun leivoin myöhään illalla, en enää siivonnut keittiötä, vaan jätin sen aamuun. Jotkut siistit kaverini eivät edes leipoisi, koska se on niin sottaista ja sitä varten pitäisi olla kaikenlaista ylimääräistä krääsää, kuten leivontavälineitä.

koska en viihdy sotkussa. Toki olen aika kireä, jos on sotkua, koska kukaan ei löydä mitään, sukat kastuvat tai tarttuvat tahmaan, pöydälle ei voi levittää tavaroita, jos alla on jugurttia ja murusia. Minusta sotkuisuus ja likaisuus häiritsee asioiden sujumista. Mutta en kyllä ole mikään rento ihminen :)

Että joka paikka on pölytön ja lasten lelutkin on värikooditettu, seinä aina vasta maalattu ja talo kuin näyttöön valmis 24/7.

Salaisuudet niilta joilla koti pysyy siistina itsestaan: Rutiinit (aamulla tehdaan *aina* nama rutiinikotityot*, illalle oma lista) jatkuva rojumaaraa vastaan taistelu, vaharojuinen koti on helppo ja nopea siivota "tee se heti" - periaate (tyhjenna tiskikone heti, vie roskat heti kun pussi taynna, siivoa sotku heti) vie mennessas, tuo tullessas Siivoaminen jaettu pieniin tehtaviin, joita tehdaan viikon aikana Siivouspaivana lyhyt siivous Ei anneta tavaroiden kasaantua, esim. paperikasat selvitetaan paivittain Joka viikolle oma nimikkohuone tai -alue, joka siivotaan tuolla viikolla perusteellisemmin. ei pyrita taydellisyyteen jne. flylady.net

Salaisuudet niilta joilla koti pysyy siistina itsestaan: Rutiinit (aamulla tehdaan *aina* nama rutiinikotityot*, illalle oma lista) jatkuva rojumaaraa vastaan taistelu, vaharojuinen koti on helppo ja nopea siivota "tee se heti" - periaate (tyhjenna tiskikone heti, vie roskat heti kun pussi taynna, siivoa sotku heti) vie mennessas, tuo tullessas Siivoaminen jaettu pieniin tehtaviin, joita tehdaan viikon aikana Siivouspaivana lyhyt siivous Ei anneta tavaroiden kasaantua, esim. paperikasat selvitetaan paivittain Joka viikolle oma nimikkohuone tai -alue, joka siivotaan tuolla viikolla perusteellisemmin. ei pyrita taydellisyyteen jne. flylady.net

mutta ainakin meillä aika on todella rajallista harrastusten ja vanhempien työelämän jälkeen. Se loppuaika käytetään ensisijaisesti yhdessä rentoutumiseen, ulkoiluun, ruuanlaittoon, lasten asioihin. hyvä kun joka toinen viikko löytyy aikaa siivoskella paperikasoja. Vaativan työn ja harrastusten vastapainoksi olen ajatellut, että kotona pitää olla rauhallinen ja leppoisa meninki, eikä mitään tehorutiineja. yllättävän paljon aikaa menee myös ihan lasten läksyihin ja heidän asioidensa kuunteluun. Lapset tekevät kotitöitä ihan oma-aloitteisiestikin, mutta mielestäni juuri tuo tuotullessas viemennessäs- ajattelutapa on stressaava. Meillä onkin usein vähän turhan sekaista...

Lapsuudenkodissani äiti siivosi ja kiillotti kodin ulkoisia puitteita oikein ahkerasti, muttei osannut ollenkaan olla läsnä meille lapsille, emmekä saaneet osallistua-eli sotkea hänen juttujaan- eli hän ei myöskään vaivautunut opettamaan meitä huolehtimaan itsestämme tai kodistamme- taisi kaikessa hyvässä perheenäitiydessään olla lasten kannalta se neuroottinen äiti, joka purki vain jotain omia juttujaan siihen siivoamiseen. Minusta myös elämänsisältö ja se kuinka ihmiset osaavat kotona olla yhdessä toistensa kanssa on moninverroin tärkeämpää kuin täydellinen järjestys. Olen huomannut että on myös suuri ero ihmisten välillä siinä että jos on luovia, harrastavia, sosiaalisia ihmisiä- niin heidän kotinsa myös oyleensä rönsyilee enemmän kuin ihmisten joilla ei ole pahemmin intohimoja- he saavat tyydytyksensä kontrollista ja siitä että kaikki on koko ajan yksinkertaista ja hallittavaa (=tylsää ja mielikuvituksetonta)

Minusta on siis epänormaaliuden osoitus jos koti on sekainen ja sotkuinen suurimman osan aikaa. Minusta se kertoo mielenterveysongelmista, joita ei edes hoideta. Toki jokaisella on ajoittan epäjärjestystä mutta minusta on normaalia, että syntyneet sotkut siivotaan ja tavarat viedään paikoilleen. Ettei pitkän aikaa ole kaikki hujan hajan. Ja kyllä muuten laturia on hauskempi säilyttää johto rullalle kierrettynä kuin levällään jossakin.

mielenterveysoireita olla ja meillä on kyllä usein aikas sekaista. Siivousrutiinit eivät ole vahvin puoleni ja arki on sellainen että aikaa siivoamiseen on vähän. Kyllä mielisaurauden ja "normaalin" sotkun välissä on vielä aika suuri ero. Kaikki eivät elä kuten sinä, eikä sillä ole mielenterveyden kanssa mitään tekemistä. Ihmisten ovat erilaisia ja ihmisten arvot ja elämäntilanteet myös. Ajatustapasi on mielestäni loukkaava.

Meillä on tavarat paikoillaan. Lapsi leikkii leluillaan ja muut saa olla. Muita tavaroita on vain tarpeelliset ja niillä on oma paikkansa.

Tosin, imurointi saattaa unohtua viikoiksikin ja pyykkikori tursuta.



Jos ei järjestelmällisyys niin sitten se on laiskuus.

Kaikki suursiivoukset ja siivouspäivät yms.. yh.. yöök.. kuullostaa.. kamalalta.. rankalata.. työläältä.

Meillä siivoamiseen menee 1h (65m2) kun imuroi, pesee lattiat ja vessan ja pyyhkäisee pölyt.

tykkään pitää kotini kohtuullisen siistinä (en siis nuole pöytiä tai konttaa pölykoirien perässä), vaikka kaksi lasta ja koira onkin. En mielestäni kärsi mt-ongelmasta tai hoida sillä mitään traumaani. Minä olen oppinut sen kotona jo pienenä, että koti pidetään siistinä. Isä oli meillä se joka siivosi ja järjesteli paikat ja minusta oli mukavaa kun oli siistiä. Tuo on totta, että siististä kodista löytää tavarat paremmin ja se on esteettisempää. En voi ymmärtää perheitä, joissa lasten lelut on 24/7 ympäri huushollia, joka huoneessa viikosta toiseen, sohvilla yms. En myöskään ymmärrä, miksi pitää keräillä monen kuukauden postit pitkin pöytiä tai miksi sitä laturia ei voisi kääriä käytön jälkeen ja laittaa laatikkoon. Tai miksi petiä ei voisi petata joka aamu tai viedä pyykkejä heti pyykkikoriin eikä jättää piktin sohvia.



On meilläkin sotkua. Tyttö leikkii mielellään olohuoneessa koska kaikki muutkin on siellä. Meillä vaan siivotaan leikit leikinloppumisen jälkeen. Meillä syödään ja juodaan olohuoneessa, mutta huolehditaan syönnin jälkeen että sinne ei jää ruoantähteitä.



On iso ero siistissä ja neuroottisen siistissä kodissa. Neuroottisen siistissä kodissa pöydät kiiltää aina, jokainen muru siivotaan ja luututaan heti kun se nähdään, imuroidaan vähintään kerran päivässä, pyykkikoreissa ei juurikaan ole likapyykkiä koska ne pestään heti, lapset leikkii vain huoneissaan ja huone pitää aina olla heti tiptop kun leikit loppuu ja tietenkin pitää leikkiä "siististi". Lapsilla ei saa olla ruokatahroja vaatteissa yms yms. Tämä on mielestäni sairasta.



Siistissä kodissa on mukava elää ja siistiin kotiin on mukava mennä kylään.

Tiedättehän näitä perheitä, joissa on äärimmäisen siistiä. Kun menet sellaiseen kylään niin mietit, uskaltaako täällä tehdä mitään. Valkoiset matot ovat vitivalkoiset pikkulapsiperheessä. Huonekasvien terälehdiltä pyyhitään viikottain pölyt. Sohvatyynyt ovat järjestyksessä, eikä lapset niillä leiki. Missään ei ole paperipinoja. Puhelimen akkulaturin johto on kääritty rullalle eikä ole levällään. Nämä ovat esimerkkejä. Jokainen varmaan tietää tällaisia. Boheemien mielestä he ovat neuroottisia. Mikä heillä on se yhteinen nimittäjä? Löytyykö taustalta jotain sellaista kuin esim. anorektikoilla on halu kontrolloida omaa elämää? Millaisia ihmisiä he ovat?

Tykkään puuhailla kaikenlaista enkä pidä liasta, sekaista ja pölyistäkin on välillä mutta ei likaista ja kamat ovat omilla paikoillaan. Tosin sisustusmakuni ei ole tuollainen, meillä on värejä ja erityylisiä huonekaluja iloisesti sekaisin.

Että olisi mielenterveysongelmia, jos pitää kotinsa siistinä:D Silloinhan olisikin helppo tehdä diagnooseja, kurkistaa koteihin, että onko siistiä:)(yleensä se on toisinpäin, eli sotku kertoo jotain)



...Onko teillä pöntöt vähän sekaisin??



Ihmisen normaaliuteen kuuluu järjestys asiassa kuin asiassa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.



Kun katsoin kuvat ja luin taannoisesta siisteysketjusta, olin oksentaa. Varsinkin niille "ei kodin tarvitse olla aina siisti, löysätkää pipojanne" ja sitten läpsästään kuva yltäpäältä paskan peitossa olevasta wc-pytystä!



Kodin kuuluu olla puhdas, eikä haista homejuustolle. Eri asia on oikeasti pakko-oireisuus, jossa toistetaan jotain kaavaa tms.



Itse en voi ymmärtää miten jotkut voivat asua kämpässä, jossa joka paikka pinttyneen lian peitossa. On muka ns. siistiä, tavarat paikoillaan, muttei viitsitä välillä pestä kunnolla joka paikkaa. Se on perussiisteys, joka kestää myös leluja lattioilla.



Eli minun mielestä ihmiset joilla ei ole koskaan leluja lattioilla, voi paskat olla kaapinovissa tai vastaavissa.

Näin niissä huusholleissa, jotka minä tiedän. Jos ei ole mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia (varsinkaan äidillä), eikä ollenkaan oikeastaan mitään muitakaan kiinnostuksen kohteita kuin se kodin ylläpito, niin kyllähän se siistinä pysyy.



Taas sellaisissa aktiivisissa perheissä, joissa ollaan koko ajan menossa, ei ole huusholli aina niin tip top.

turvaton/onneton lapsuus. Kun omassa päässä vallitsee sekasorto, tällainen ihminen haluaa, että edes ympäristö on järjestyksessä.



Mieheni, siskonsa ja minun siskoni ovat kokeneet ikävähkön lapsuuden. He ovat tosi "Monkeja". Neuroottisia siivoilijoita jne.



Narsisteilla on muuten myös usein jokin addiktio. Se voi olla seksi, alkoholi/tupakka jne., urheilu tai vaikkapa siivous.

ollut sama latinanopettaja :)?

Latinanopettajani sanoi aina että kun on siisti koti niin on sekaisin pää.

Tosin mun muistaakseni hän puhui kirjoituspöydästä eikä kodista.

jonka mukaan siisti koti on merkki hukkaan heitetystä elämästä:)

Ja tarvitseeko sitä kuitenkaan alkaa neuroottiseksi nimitellä, jos nyt joillakin onkin sitä aikaa ja tarmoa pitää kotinsa siistinä? Aikaa heillä saattaa jäädä silti moneen muuhunkin vaikka kuinka, onhan kyse valinnoistakin. Ehkä eivät töllötä tv:tä niin paljon? Ehkä eivät istu kuppiloissa? Esimerkiksi.



Minusta koti mikä on likainen ja epäsiisti, on masentava ja lannistava. Siellä ei ole mukavaa viettää aikaa, olla yhdessä, viihtyä, ladata akkujaan, rentoutua, unelmoida. Ei se mitään mahdottomia vaadi, että koti pysyy hyvässä kunnossa. Sanoisin, että se on taito sekin ja kertoo mm. hyvästä organisointikyvystä ja tehokkaasta työskentelyotteesta.



Mutta ainahan laiskat sottaajat puolustelevat itseään. ;) Tosi jaloa elää paskan keskellä ja epäviihtyisästi (=mun näkemys)? No, siitä voidaan olla montaa mieltä! Ei ihme jos kaikenlaiset tuhohyönteisetkin ovat yleistymässä, mikäli tuollaisia kodinhoitotaidottomia sottapyttyjä on enemmänkin.

siitä että koti on paskainen. Haukutaan vaan toisenlaisia ihmisiä neuroottisiksi, kun ei itsellä ole aikaa/tarmoa/reipasta miestä, jotta koti pysyisi edes jonkinlaisessa inhimillisessä kuosissa.



Lähipiiriini kuuluu tällainen talous, jossa on usein paskaiset vessat tms. muuta kivaa. Syynä tähän on se, että taloudessa vain äiti siivoaa ja hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa/voimia siivota tarpeeksi usein, koska tekee fyysisesti rankkaa työtä yksityisyrittäjänä. Mutta ei hänellä myöskään ole aikaa istua netissä haukkumassa siistejä ihmisiä neuroottisiksi.

muka olla aina neuroottisia? Meillä on oikeastaan aina siistiä (tosin ei ihan noin siistiä kuin ap:n aloituksessa), enkä pidä itseäni mitenkään epänormaalina. Tykkään siisteydestä ja siivoamisesta, ja lisäksi meillä on vähän tavaraa ja kaikelle oma paikkansa. Jäljet siivotaan saman tien, vähemmän vaivaa on viedä tavara saman tien paikalleen kuin jättää se lojumaan johonkin ja viedä myöhemmin. Kuten joku aikaisemmin mainitsi, siisteys on minullekin esteettinen asia. Kauniista tavaroista ei ole mitään iloa, jos ne eivät roinakerroksen alla pääse oikeuksiinsa.

Meillä kotona on juuri tuollaista neuroottisen siistiä. Lapsuudenkodissa siis. Juuri kaikki laturit ja muut johdot on kaapissa tiukalle rullalle käärittynä (niin että hajoavat aina ennen aikojaan) heti, jos on erehtynyt sellaisen pöydälle hetkeksikin jättämään. Äiti imuroi ja muutenkin siivoaa joka päivä, myös jouluna ja muina pyhinä.



Äidilleni tuottaa ihan selkeää stressiä se, jos nyt vaikkapa käsilaukkuni on jossain eteisen pöydällä tai pipo hattuhyllyllä. Kaikki pitäisi saada kaappiin piiloon. Hän näkee "kauhean kaaoksen" ja "paksun kerroksen pölyä" siinä missä muut näkevät siistin kodin.



Hänen kanssaan on myös ihan mahdotonta keskustella siitä, että voisiko jokin toisenlainenkin siisteyskäsitys olla ihan ok ja yhtä "oikein" kuin hänen siisteyskäsityksensä. Hän ei vaan jotenkin kykene ymmärtämään sellaista asiaa. Muut perheenjäsenet nyt ovat suunnilleen laiskoja sikailijoita, kun eivät kannata yhtä neuroottista siisteyttä. Vaikuttaa siltä, että valtaosa hänen ajastaan menee siisteyden miettimiseen. Ellei hän sitten tee jotakin muuta, mutta JOTAIN on pakko tehdä koko ajan. Oleskelu on sallittua korkeintaan lauantai-iltana saunan jälkeen.



Selkeästi siinä on varmaan jotain hallinnan menettämisen pelkoa. Yrittää kai pitää päätään kasassa pitämällä siisteyden koko ajan täydellisenä. Ihan kuin se ylimääräinen tavara pöydällä olisi suurikin uhka.



Mutta kyllä minäkin pidän siisteydestä (tosin balanssia on joutunut hakea aika kauan, ja haen ehkä edelleen etenkin kun asun miehen kanssa jolle on luontevaa tiputella vaatteet ja tavarat lattiolle ja jättää pöytä pyyhkimättä sen jälkeen, kun siihen on tippunut ruokaa). Minulla se siisteys liittyy esteettisyyteen. Haluan kodin olevan sellainen... rentouttava ja viihtyisä. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että kauniit tavarat ja sisustaminenkin on aika turhaa, jos lattioilla ja pöydillä lojuvat tavarat sotkevat kuvion. Siisti koti on seesteinen ja rauhoittava, niin kauan kun se ei ole neuroottisen siisti. Tarkkailen aika paljon omia tuntemuksiani siisteyden suhteen, koska en IKINÄ halua tulla samanlaiseksi kuin äitini tuossa asiassa. Vaikka asuntomme siisteystaso ei pysy sellaisena kuin haluaisin, niin yritän kestää. En halua tuossakaan mielessä olla kuin äitini eli olettaa, että juuri se minun mieltymykseni on se ainut, ehdoton ja oikea...

On ihan eri asia olla siisti kuin neuroottisen siisti. Yksi sukulaisnainen on tosi tarkka järjestyksestä ja siisteydestä. Vaatekaapissakin on kaikki millilleen järjestyksessä. Yhtään pölyhiukkasta ei hänellä koskaan näy, vaikka menisi yllättäin. Hänellä on valtavasti koriste-esineitä ja jokaisella on tarkka paikkansa. Hän siirtää esineitä kyllä joka päivä pyyhkimisen vuoksi. Naisella ei ole lapsia, joten kai hän yrittää tehdä elämästään hankalaa siivoamisella. Kävimme hänen luonaan kerran kylässä ja hän oli joutunut meidän vierailumme vuoksi päällystämään yhden tuolin uudelleen, koska hän ei ollut saanut sohvan päällistä puhtaaksi meidän vierailumme jälkeen.

jos sillä ei syyllistä toisia. Olisin mielelläni siistimpi ja tiedän, että mieskin olisi tyytyväinen jos meillä olisi aina siistiä. Mies ei kuitenkaan itsekään ole valmis käyttämään kaikkea aikaansa siivoamiseen, joten meillä on sopuisasti aina vähän sotkuista, mutta ei kuitenkaan likaista.

Ei haittaa jos tavarat ovat vähän hujan hajan mutta jo on "paskaista" niin sitä en siedä. Pitää olla edes jonkinlainen hygieniataso.