Onko teistä väärin "tehdä lapsi" yksin?
Minusta ei, varsinkaan jos isältä ei vaadi mitään rahallista panostusta tai muutenkaan velvoita osallistumaan vastentahtoisesti lapsen elämään.
Siitä ajatuksesta en todellakaan pidä, että nainen hankkiutuu raskaaksi miehen tietämättä ja sen jälkeen on vielä kinuamassa elatusapuja, perintöjä ja polkupyöriä.
Kommentit (33)
Lapsi ei ole mikään kuvastotuote, jonka voi "tilata kun haluaa tai sattuu elämäntilanteeseen sopimaan"
Eihän lapsia voi saada ilman miestä. Siis fysiologisesti... saati sitten moraalittomuus kun hankkiutuu raskaaksi jollekin äijälle salaa. Okei sä et vaadi siltä isältä mitään, mutta entäs lapsi? Teini-ikäisenä ne sitten kertoo tarinoita siitä, kuinka ovat koko ikänsä isää etsineet. On täysin selvää, että lapsia jää isättömäksi erojen ja kuolintapausten takia, mutta niissä on selitys, jonka voi lapselle kertoa. Ymmärrettävä syy. Mutta että lapsia tieten tahtoen hankitaan isättömäksi tilanteeseen, jossa niillä ei koskaan tule isää olemaan. Ja selitys on "kun äiti halus niin äiti sai"
ainoa tapaus joka mun mielestä pitäisi yksinhuoltajille (kuin myös homo- ja lesbopareille) sallia on adoptio. Siinä koditon lapsi saa rakastavan kodin.
Mutta hedelmöityshoitoja en kannata tuolle ylläolevalle sakille.
Lapsella on OIKEUS isään.
Terv. Äiti, joka on oman isänsä onnettomuudessa menettänyt.
Lapsi ei ole mikään kuvastotuote, jonka voi "tilata kun haluaa tai sattuu elämäntilanteeseen sopimaan" Eihän lapsia voi saada ilman miestä. Siis fysiologisesti... saati sitten moraalittomuus kun hankkiutuu raskaaksi jollekin äijälle salaa. Okei sä et vaadi siltä isältä mitään, mutta entäs lapsi? Teini-ikäisenä ne sitten kertoo tarinoita siitä, kuinka ovat koko ikänsä isää etsineet. On täysin selvää, että lapsia jää isättömäksi erojen ja kuolintapausten takia, mutta niissä on selitys, jonka voi lapselle kertoa. Ymmärrettävä syy. Mutta että lapsia tieten tahtoen hankitaan isättömäksi tilanteeseen, jossa niillä ei koskaan tule isää olemaan. Ja selitys on "kun äiti halus niin äiti sai" ainoa tapaus joka mun mielestä pitäisi yksinhuoltajille (kuin myös homo- ja lesbopareille) sallia on adoptio. Siinä koditon lapsi saa rakastavan kodin. Mutta hedelmöityshoitoja en kannata tuolle ylläolevalle sakille. Lapsella on OIKEUS isään. Terv. Äiti, joka on oman isänsä onnettomuudessa menettänyt.
Kyseessä todellakin on lapsen oikeus isäänsä.
Lapsi ei ole mikään kuvastotuote, jonka voi "tilata kun haluaa tai sattuu elämäntilanteeseen sopimaan"
Eihän lapsia voi saada ilman miestä. Siis fysiologisesti... saati sitten moraalittomuus kun hankkiutuu raskaaksi jollekin äijälle salaa. Okei sä et vaadi siltä isältä mitään, mutta entäs lapsi? Teini-ikäisenä ne sitten kertoo tarinoita siitä, kuinka ovat koko ikänsä isää etsineet. On täysin selvää, että lapsia jää isättömäksi erojen ja kuolintapausten takia, mutta niissä on selitys, jonka voi lapselle kertoa. Ymmärrettävä syy. Mutta että lapsia tieten tahtoen hankitaan isättömäksi tilanteeseen, jossa niillä ei koskaan tule isää olemaan. Ja selitys on "kun äiti halus niin äiti sai"
ainoa tapaus joka mun mielestä pitäisi yksinhuoltajille (kuin myös homo- ja lesbopareille) sallia on adoptio. Siinä koditon lapsi saa rakastavan kodin.
Mutta hedelmöityshoitoja en kannata tuolle ylläolevalle sakille.
Lapsella on OIKEUS isään.
Terv. Äiti, joka on oman isänsä onnettomuudessa menettänyt.
Eikö ole eri asia hakeutua hedelmöityshoitoihin kuin "hankkiutua moraalittomasti raskaaksi" salaa jollekin tuntemattomalle?
Minä olen hankkinut lapsen yksin, luovuttajan avulla, ja koen että se oli meidän perheelle oikea ratkaisu. Lapselta ei puutu mitään - eivät kaikki saa isoveljeä tai pikkuveljeä tai pikkusiskoakaan kun sitä mankuvat, meillä ei saa kokopäiväistä isää vaikka kuinka mankuisi. On vanhanaikaista ajatella että erilaiset perheet olisivat jotenkin huonoja tai vähemmän perheitä - eivät ole, nykyään on muutenkin kaikenlaista erilaisuutta.
Minusta paljon riskialttiimpia lapsen hankkimisen kannalta ovat ns. rakkausliitot - heteropari on yhdessä, on lapsia, ja sitten -kuten tältäkin palstalta saa lukea usein - niin jompikumpi puoliso ihastuu työkaveriinsa tai lasten urheiluvalmentajaan ja rikkoo koko perheen. Minun lapseni ei tarvitse ikinä kestää sitä. Tutustukaapa huviksenne siihen kuinka moni avio- tai avoliitto päätyy eroon, lukemat ovat yhteenlaskettuina lähes sataprosenttiset. Siinäkö sitten hyvä ja tasapainoinen kasvuympäristö jossa ajatellaan lapsen parasta?
Tätä te ydinperheet ette voi ikinä varmuudella lapsellenne tarjota, kotia joka ei hajoa. Koska aina on se munansa vietävissä oleva "isä" kuvioissa. Mieluummin, paljon mieluummin, yh joka on täysin sitoutunut lapseensa kuin pari sekavaa heteroaikuista jotka ovat viettiensä vietävissä ja joille lapset ovat liiton pelinappuloita.
Varsinkin kun miehet jakelevat siemeniään holtittomasti, niin kaipa sieltä omansa voi ottaa. Tarkoitan että jos mies EI halua isäksi, rullaa hän yhden yön suhteissakin sen kortongin kiltisti munalleen.
Lapsi ei ole mikään kuvastotuote, jonka voi "tilata kun haluaa tai sattuu elämäntilanteeseen sopimaan"
Eihän lapsia voi saada ilman miestä. Siis fysiologisesti... saati sitten moraalittomuus kun hankkiutuu raskaaksi jollekin äijälle salaa. Okei sä et vaadi siltä isältä mitään, mutta entäs lapsi? Teini-ikäisenä ne sitten kertoo tarinoita siitä, kuinka ovat koko ikänsä isää etsineet. On täysin selvää, että lapsia jää isättömäksi erojen ja kuolintapausten takia, mutta niissä on selitys, jonka voi lapselle kertoa. Ymmärrettävä syy. Mutta että lapsia tieten tahtoen hankitaan isättömäksi tilanteeseen, jossa niillä ei koskaan tule isää olemaan. Ja selitys on "kun äiti halus niin äiti sai"
ainoa tapaus joka mun mielestä pitäisi yksinhuoltajille (kuin myös homo- ja lesbopareille) sallia on adoptio. Siinä koditon lapsi saa rakastavan kodin.
Mutta hedelmöityshoitoja en kannata tuolle ylläolevalle sakille.
Lapsella on OIKEUS isään.
Terv. Äiti, joka on oman isänsä onnettomuudessa menettänyt.
Eikö ole eri asia hakeutua hedelmöityshoitoihin kuin "hankkiutua moraalittomasti raskaaksi" salaa jollekin tuntemattomalle?
Minä olen hankkinut lapsen yksin, luovuttajan avulla, ja koen että se oli meidän perheelle oikea ratkaisu. Lapselta ei puutu mitään - eivät kaikki saa isoveljeä tai pikkuveljeä tai pikkusiskoakaan kun sitä mankuvat, meillä ei saa kokopäiväistä isää vaikka kuinka mankuisi. On vanhanaikaista ajatella että erilaiset perheet olisivat jotenkin huonoja tai vähemmän perheitä - eivät ole, nykyään on muutenkin kaikenlaista erilaisuutta.
Minusta paljon riskialttiimpia lapsen hankkimisen kannalta ovat ns. rakkausliitot - heteropari on yhdessä, on lapsia, ja sitten -kuten tältäkin palstalta saa lukea usein - niin jompikumpi puoliso ihastuu työkaveriinsa tai lasten urheiluvalmentajaan ja rikkoo koko perheen. Minun lapseni ei tarvitse ikinä kestää sitä. Tutustukaapa huviksenne siihen kuinka moni avio- tai avoliitto päätyy eroon, lukemat ovat yhteenlaskettuina lähes sataprosenttiset. Siinäkö sitten hyvä ja tasapainoinen kasvuympäristö jossa ajatellaan lapsen parasta?
Tätä te ydinperheet ette voi ikinä varmuudella lapsellenne tarjota, kotia joka ei hajoa. Koska aina on se munansa vietävissä oleva "isä" kuvioissa. Mieluummin, paljon mieluummin, yh joka on täysin sitoutunut lapseensa kuin pari sekavaa heteroaikuista jotka ovat viettiensä vietävissä ja joille lapset ovat liiton pelinappuloita.
Kuintenkin hyvin suuri osa adoptoiduistakin etsivät itseään ja juuriaan. Niin tulee myös sinun lapsesi tekemään. Vaikka se olisinkin munansa vietävissä niin se on kuitenkin isä jota kautta luodaan identiteetti ja juuret. On itsekästä riistää lapselta edes tieto kuka minun isä on ja miltä näyttää.
Mä en ymmärrä. Tähän maailmaan tehdään lapsia monista syistä, jotka KAIKKI on enemmän tai vähemmän itsekkäitä. Mutta on väärin tehdä tähän maailmaan lapsi, jonka tehtävänä on poistaa äidin yksinäisyys, koska se tekee pahimmillaan lapsestakin hyvin yksinäisen loppuelämäksi. Hän menettää koko isän sukunsa, vaikka se on jossain. Hän menettää rakastavat isovanhemmat, isän, kaikki ihmiset joista löytää samoja piirteitä kuin itsestään. Hän menettää sisarpuolensa ja todennäköisesti jää ilman sisaruksia. Tämä kaikki voi tapahtua tietenkin muutenkin, mut mä en ymmärrä äitejä, jotka tahallaan riistävät lapseltaan puolet suvustaan.
Mun ihanneyhteiskunnassa ei ole niin valia silla, etta kuka se isa nyt olikaan, koska kaikki lapset on rakkaita hedelmia. Kaikki aikuiset ovat myos suuri suku ja yhteiso. Tallaiset juuret mina sain ja sellaisessa ilmapiirissa kasvoin. En tieda, onko merkitysta silloin enaa sanoilla isa tai isovanhempi. Eiko voitaisi vain elaa onnessa, vapaasti, ilman rajoja? Toistaan rakastaen.
Lapsi ei ole mikään kuvastotuote, jonka voi "tilata kun haluaa tai sattuu elämäntilanteeseen sopimaan"
Eihän lapsia voi saada ilman miestä. Siis fysiologisesti... saati sitten moraalittomuus kun hankkiutuu raskaaksi jollekin äijälle salaa. Okei sä et vaadi siltä isältä mitään, mutta entäs lapsi? Teini-ikäisenä ne sitten kertoo tarinoita siitä, kuinka ovat koko ikänsä isää etsineet. On täysin selvää, että lapsia jää isättömäksi erojen ja kuolintapausten takia, mutta niissä on selitys, jonka voi lapselle kertoa. Ymmärrettävä syy. Mutta että lapsia tieten tahtoen hankitaan isättömäksi tilanteeseen, jossa niillä ei koskaan tule isää olemaan. Ja selitys on "kun äiti halus niin äiti sai"
ainoa tapaus joka mun mielestä pitäisi yksinhuoltajille (kuin myös homo- ja lesbopareille) sallia on adoptio. Siinä koditon lapsi saa rakastavan kodin.
Mutta hedelmöityshoitoja en kannata tuolle ylläolevalle sakille.
Lapsella on OIKEUS isään.
Terv. Äiti, joka on oman isänsä onnettomuudessa menettänyt.
Eikö ole eri asia hakeutua hedelmöityshoitoihin kuin "hankkiutua moraalittomasti raskaaksi" salaa jollekin tuntemattomalle?
Minä olen hankkinut lapsen yksin, luovuttajan avulla, ja koen että se oli meidän perheelle oikea ratkaisu. Lapselta ei puutu mitään - eivät kaikki saa isoveljeä tai pikkuveljeä tai pikkusiskoakaan kun sitä mankuvat, meillä ei saa kokopäiväistä isää vaikka kuinka mankuisi. On vanhanaikaista ajatella että erilaiset perheet olisivat jotenkin huonoja tai vähemmän perheitä - eivät ole, nykyään on muutenkin kaikenlaista erilaisuutta.
Minusta paljon riskialttiimpia lapsen hankkimisen kannalta ovat ns. rakkausliitot - heteropari on yhdessä, on lapsia, ja sitten -kuten tältäkin palstalta saa lukea usein - niin jompikumpi puoliso ihastuu työkaveriinsa tai lasten urheiluvalmentajaan ja rikkoo koko perheen. Minun lapseni ei tarvitse ikinä kestää sitä. Tutustukaapa huviksenne siihen kuinka moni avio- tai avoliitto päätyy eroon, lukemat ovat yhteenlaskettuina lähes sataprosenttiset. Siinäkö sitten hyvä ja tasapainoinen kasvuympäristö jossa ajatellaan lapsen parasta?
Tätä te ydinperheet ette voi ikinä varmuudella lapsellenne tarjota, kotia joka ei hajoa. Koska aina on se munansa vietävissä oleva "isä" kuvioissa. Mieluummin, paljon mieluummin, yh joka on täysin sitoutunut lapseensa kuin pari sekavaa heteroaikuista jotka ovat viettiensä vietävissä ja joille lapset ovat liiton pelinappuloita.
Kuintenkin hyvin suuri osa adoptoiduistakin etsivät itseään ja juuriaan. Niin tulee myös sinun lapsesi tekemään. Vaikka se olisinkin munansa vietävissä niin se on kuitenkin isä jota kautta luodaan identiteetti ja juuret. On itsekästä riistää lapselta edes tieto kuka minun isä on ja miltä näyttää.
Pidän koko ajan yhteyttä tuohon luovuttajaan, kiitos vaan kysymästä, ja lapsi saa kyllä isompana halutessaan tietää että keneltä ne siittiöt ovat tulleet. Varmaan tulee isompana tapaamaankin tätä henkilöä. En silti puhuisi mistään isästä, meidän perheessä ei ole isää. Siittäjä on. Enpä jaksa uskoa että lapsi sen perusteella loisi identiteettiä ja juuria, kyllä ne eväät annan ihan muilla keinoin, mutta onpahan tuo optio olemassa juuri sinunkaltaistesi nillittäjien vuoksi.
Miksi te ette tajua että lapsi ei ikinä pidä perhettään vajaana? Vajaa siitä tulee vasta kun joutuu kuuntelemaan kaikkien aikuisten kauhisteluja siitä mitä perheessä PITÄISI olla.
siihen että lapsi on kasvaessaan katkera sinulle ettei hänellä isää. Ap:n viestistä kun saa käsityksen että lapsi todennäköisesti jonkun kertapanon kanssa eikä henkilöllisyyskään välttämättä selvää.
En pysty sanomaan, onko väärin vai ei. Riippuu tapauksesta. Jollekulle varmasti sopii ja lapsi kasvaa aivan yhtä hyvin kuin kahden vanhemman kanssa. Lapsi ei tarvitse kahta vanhempaa, lapsi tarvitsee vanhemman. Ystäväni kasvoi kahdestaan isänsä kanssa 2kk, sillä äitinsä kuoli onnettomuudessa. Isä oli hyvä kasvattaja ja lapsesta tuli aivan tavallinen. Nykyään hän sanoo, että ei kaivannut ketään muuta kuin isänsä. Lapsella on oikeus turvalliseen ihmissuhteeseen, eikä lopulta ole väliä onko kyseessä kaksi vai yksi vanhempaa. Jos kahden vanhemman merkitys nostetaan kovin suureksi, voidaan kysyä myös onko lapsella oikeus neljään isovanhempaan ja sisaruksiin. Asia ei ole niin yksioikoinen.
Jos tuntee olevansa valmis kasvattamaan lapsen yksin, mikäs siinä. Joskus näin on parempi. Lapsella on oikeus rakkauteen. Kaksi vanhempaa eivät lopulta merkkaa yhtään mitään.
Eikö ole eri asia hakeutua hedelmöityshoitoihin kuin "hankkiutua moraalittomasti raskaaksi" salaa jollekin tuntemattomalle?
Minä olen hankkinut lapsen yksin, luovuttajan avulla, ja koen että se oli meidän perheelle oikea ratkaisu. Lapselta ei puutu mitään - eivät kaikki saa isoveljeä tai pikkuveljeä tai pikkusiskoakaan kun sitä mankuvat, meillä ei saa kokopäiväistä isää vaikka kuinka mankuisi. On vanhanaikaista ajatella että erilaiset perheet olisivat jotenkin huonoja tai vähemmän perheitä - eivät ole, nykyään on muutenkin kaikenlaista erilaisuutta.
Minusta paljon riskialttiimpia lapsen hankkimisen kannalta ovat ns. rakkausliitot - heteropari on yhdessä, on lapsia, ja sitten -kuten tältäkin palstalta saa lukea usein - niin jompikumpi puoliso ihastuu työkaveriinsa tai lasten urheiluvalmentajaan ja rikkoo koko perheen. Minun lapseni ei tarvitse ikinä kestää sitä. Tutustukaapa huviksenne siihen kuinka moni avio- tai avoliitto päätyy eroon, lukemat ovat yhteenlaskettuina lähes sataprosenttiset. Siinäkö sitten hyvä ja tasapainoinen kasvuympäristö jossa ajatellaan lapsen parasta?
Tätä te ydinperheet ette voi ikinä varmuudella lapsellenne tarjota, kotia joka ei hajoa. Koska aina on se munansa vietävissä oleva "isä" kuvioissa. Mieluummin, paljon mieluummin, yh joka on täysin sitoutunut lapseensa kuin pari sekavaa heteroaikuista jotka ovat viettiensä vietävissä ja joille lapset ovat liiton pelinappuloita.
No johan on raivoa täynnä oleva viesti. Siinäs hankit lapsesi luovuttajan avulla, minä hankin rakastavassa heteroliitossa enkä todellakaan vietä aikaani miettien ja murehtien, lähteekö mies joskus jonkun muun mukaan - tai lähdenkö itse. Ihmeellistä porukkaa täällä.
vaikka itsekin olen "isättömän" lapsen äiti.