"minä ja mieheni kammoksumme BRATZ nukkea"

mun mielestä bratzeissä on positiivista sähinää!

Enkä Hello Kitty-kamaa. Mutta jos lahjaksi saavat, en sano mitään. Lapset ymmärtävät hyvin asenteeni ja välillä naureskelevatkin sille.



Voin yrittää vaikuttaa heidän valintoihinsa mutta en ole fanaatikko.

tykkää kaikista tyttöjen naisleluista, mutta tuskin yksi kappale sitä tai tota, rikkoo lapsen. Sitäpaitsi näin kolmasluokkalaisen äitinä, on pakko myöntää, että sitten ei vaan enää pysty suojelemaan, kun lapsi on päivät koulussa ja illat kavereilla ilman ip-kerhoa.



Olen yrittänyt tutustuttaa tytärtäni erilaisiin musiikkityyleihin ja lopputulos: kaverin koululaisesta saatu Britney juliste huoneen seinällä.



Sitäpaitsi ansarinkukilla yleensä repeää sitten kun on revetäkseen kaikista eniten. SItten kun hihna antaa myöten edes vähän, ne pistää ihan överiksi esim. meikkaamisen, pissistelyn yms. häröilyn kanssa.

Itse en tosiaan sellaista ostaisi lapsilleni, enkä myöskään niitä toisia saman tyylisiä nukkeja... myös hello kitty kamaa en itse osta. Lahjaksi jos jostain saavat niin sitten saavat, sille ei mitään voi. En ala lahjoja pois ottamaan tai palauttamaan kuitenkaan.

tuollaisia periaatteita, vaikka olenkin parikymppinen eikä mulla edes ole lapsia.



Jos niitä lapsia joskus ilmaantuu, luulen, että itsekin näytän heille mieluummin muumeja, kannustan touhuamaan lautapelien parissa ja tekemään palapelejä. Muistan kauhistelleeni noita nykyajan Bratzejä ja mitänäitänyton mauttomuuksia jo pitemmän aikaa. Niistä on jotenkin sellainen lapsenomainen viattomuus todella kaukana.

Äidit, ne ovat vain ja ainoastaan nukkeja. Ei kannata tehdä liian suurta draamaa aiheeseen liittyen.

Periaatteessa moni lahja on aivan sopimaton meidän makuun. Juuri viinilasin ääressä joukolla haukuttiin paria nuorimman joululahjaa oikein olan takaa. Mutta ei sitä lahjan antajille kerrota ja aidosti ollaan iloisia, että muistivat lasta. Lapsellekin riittää mainita joskus ohimennen, että asioissa on toinen puoli, niin ettei se nollaa lahjan saamisen merkitystä. Terveisin isä, joka on oppinut tekemään kompromisseja.

vain itse tykkäävät.

toki ostettiin, vaikka kumpikin saa nauruaan pidätellä, kun se on niin typerän näköinen.



Mutta meistä lahjan pitää ilahduttaa enemmän saajaansa kuin antajaansa.

mitä vanhemmaksi tyttö tuli, sitä enemmän oma asenne muuttui. Olen alkanut kallistua siihen, että on parempi antaa lapsen leikkiä sillä bratzilla prinsessamekossa tiara päässä ja pyrkiä ohjaamaan siihen, että ulkomuoto ei ole se rajoittava tekijä sen suhteen, mitä voi tehdä. Jos tykkää hörhelöistä ja korkokengistä ja kynsikoruista, voi tehdä kaikkea mitä haluaa niiden kanssa. Bratzi voi tehdä muutakin kuin olla pissis ja prinsessamekossa voi hyvin pelata jalkapalloa.



Toistaiseksi on toiminut ihan hyvin. Bratzi on yksi rakkaimmista leluista ja monessa liemessä keitetty: se on ratkaissut mysteerejä, seikkaillut ties missä, soittanut bändissä, juorunnut puhelimessa ja feisbuukissa, saanut vauvan (yhdessä yhden pehmo-oravan kanssa :D), seinäkiipeillyt, sukeltanut, käynyt meidän mukana kirjastossa, ollut avaruustutkija, suomen prinsessa (=seuraava pressa halosen jälkeen), rauhanturvaaja, poliisi, palomies, lastenhoitaja, kampaaja ja meikkaaja.



Ja kaikki tämä minihameessa ja täydessä meikissä. Kampaus on ehkä jo vähän kärsinyt. ;)



Oikeastaan ainoa, mitä vierastan, ovat jotkut ohjelmat ja kirjat, joissa ulkoisesti stereotyyppiset pissistytöt typistetään myös persoonaltaan pinnallisiksi bimboiksi, joita kiinnostavat vain meikkaaminen ja pojat. Siitä en edelleenkään pidä enkä tule varmaan koskaan pitämäänkään.



Ei tarvitse olla poikatyttö voidakseen seikkailla.

tuollaisia periaatteita, vaikka olenkin parikymppinen eikä mulla edes ole lapsia.

Jos niitä lapsia joskus ilmaantuu, luulen, että itsekin näytän heille mieluummin muumeja, kannustan touhuamaan lautapelien parissa ja tekemään palapelejä. Muistan kauhistelleeni noita nykyajan Bratzejä ja mitänäitänyton mauttomuuksia jo pitemmän aikaa. Niistä on jotenkin sellainen lapsenomainen viattomuus todella kaukana.

Ei se lapsi siitä pilalle mene jos Bratzilla leikkii. Minäkin haluan kuulla, minkäikäisiä lapsia teillä Bratzin vastustajilla on? Ja kuinka saadaan kolmaluokkalainen pelaamaan vaan lautapelejä ja katsomaan Muumeja?



Esikoiseni on 12, leikkinyt joo Bratzeilla ja Barbeilla jne. ei osoita pienintäkään merkkiä pissikseen tai siihen, että naiskuvansa olisi vääristynyt. Edelleen kun se B on vain nukke ja oikea esimerkki ja naisen malli tulee elävästä elämästä.



Sitäpaitsi ne lapset itsekin tietävät, että se Bratz on aika epätodellinen, ei lapset niin tyhmiä ole, että luulevat tarkoituksen olevan se, että olisivat itsekin Bratzin näköisiä :D

Meillä tyttö leikkii sillä millä itse tahtoo. En minä todellakaan kerro lapselleni millä leluilla pitää leikkiä. Ainoa mitä en lapselleni osta on ase-lelut, mutta eipä mun pikkuneitini sellaisista välitäkään.



Mitä vikaa ja väärää on esim. hello kitty tavaroissa?

Tyttäreni toivoi joululahjaksi epämääräisesti "Hello Kitty saker" (olemme ruotsinkielisiä). Eipä tullut mieleenkään etttä Hello Kittyssä olisi jotain vikaa.



Joskus äidit ovat oikeasti vaan helvetin itsekeskeisiä näissä ihme rajoituksissaan, eivätkä ajattele lainkaan lapsen parasta vaan ajavat omaa etuaan.



RELATKAA VÄHÄN, ne on kuitenkin aika viattomia nukkeja ne Bratzit!!

Muistan elävästi omasta lapsuudesta kuinka äiti ei suvainnut barbeja eikä muitakaan "krääsää". Ihan kaunis periaate, mutta lapselle se aiheutti pahaa mieltä. Joskus 10-12-vuotiaana säästin monta kuukautta Daisy-nukkeen ( ei ollut äitini mielestä yhtä paha kuin Barbie) mutten sitten enää leikkinyt sillä juuri ollenkaan ettei se vaan menisi rikki/pilalle.

Ninjago legoihin ja vastaaviin? Esim Chopov, Samukai tai Frakdaw? Pitääkö lego ukkojenkin olla Lego city sarjaa vai jopa vain duplo legoja?



Vai onko vain tyttöjen erikoisemmat nuket tyhmiä?