Pelkään, että miesystäväni ei halua minua haastavien lasteni takia :(

Jos olet suoraselkäinen ja jämpti, kerrot selkeästi millaista käyttäytymistä toivot ja sanot milloin menee vikaan, etkä vajoa pöydän alle ja itkeskele kuin märkä rätti, niin lapsetkin kunnioittavat sinua. Lapset kaipaavat syvästi sitä, että aikuinen pitää tilanteen hallussa ja auttaa lapsia selviämään erilaisissa tilanteissa. Se, että sinä menet ihan hajalle, säppiin ja sekaisin uudessa ja haastavassa tilanteessa, ei todellakaan auta poikiasi selviämään samaisessa tilanteessa.

toivotaan että on miehellä kanttia hyväksyä koko paketti.



Muista että miehesikin on ollut joskus pikkupoika ja tuskin on solmio kaulassa syntynyt hänkään ;)

Jos olet suoraselkäinen ja jämpti, kerrot selkeästi millaista käyttäytymistä toivot ja sanot milloin menee vikaan, etkä vajoa pöydän alle ja itkeskele kuin märkä rätti, niin lapsetkin kunnioittavat sinua. Lapset kaipaavat syvästi sitä, että aikuinen pitää tilanteen hallussa ja auttaa lapsia selviämään erilaisissa tilanteissa. Se, että sinä menet ihan hajalle, säppiin ja sekaisin uudessa ja haastavassa tilanteessa, ei todellakaan auta poikiasi selviämään samaisessa tilanteessa.

En minä lasten edesssä itke. Mä olen vain niin väsynyt tähän, välillä epätoivo meinaa iskeä. Minä todellakin kerron heille, mikä on epätoivottavaa käytöstä. Käymme myös lävitse, mitä odotan heiltä eri tilanteissa. Eli juuri noin olen tehnyt, mitä puhuit.

kaikkien kannalta, että sinä pidät selkeät rajat lapsille kaunistelematta uudelle miesystävällesi. Se on ainoa mahdollisuutesi tässä tilanteessa. Rehti kasvatus ja jos se ei auta, niin muuta ei voi.

Jos tilanne oikeasti olisi sinulla hanskassa, niin et täällä surkuttelisi ja voivottelisi, vaan olisit ylpeä siitä miten sait tilanteen klaarattua.

olen todella pahoillani ed. puolesta.



Minusta et voi muuta kuin vaan sitkeästi jatkaa samalla linjalla. Kertoa lapsille mitä saa tehdä ja mitä ei. Tosiet lapset vain ovat kovapäisempiä kuin toiset.



Tsemppiä!

Tai sit ku lapset nukkuu.



Tuskin kaipaa mies mitään kiljuvaa lasta sotkemaan kuvioita. Mä en ainakaan jaksais kenenkään huonosti käyttäytyviä kakaroita riesaks. Jos ei ole käytöstapoja, en myöskään menis paikalle.



Aikuisten jutut kun olette kaksin.

Voihan se olla että jotkut miehet ei jaksa minkäänlaisia lapsia, ja jotkut ei ainakaan vilkkaita. Sille ei voi mitään, se on meidän kaikkien osa joilla on lapsia mutta jotka syystä tai toisesta olemme nyt sinkkuja ja etsimässä uutta elämänkumppania. Minä ainakin ajattelen, että se on tosi ikävää, varsinkin jos on toiseen rakastunut, mutta että lopulta aina ne lapset on ensisijaisia, ja jos mies ei lapsiani (haastavia tai ei) halua niin sitten se vaan ei ole oikea.

Entäpä jos seuraavan kerran tapaisitte miesystäväsi ja lasten kanssa pulkkamäen tai vaikka hoplopin merkeissä. Siis tilanteessa jossa lapset voivat liikkua jännitystään pois ja tutustuminen on luontevaa.



Jos mies ei kestä lapsiasi niin ei kait ole muuta vaihtehtoa kuin jatkaa etäsuhteena silloin kun onnistut tapailemaan ilman lapsia tai vaihtaa miestä.



Lapsille taas koeta ottaa jämäkkä linja. Ensinnäkin laita keittiön seinälle kalenteri ja näytä että tästä lähtien piirretään päivittäin hymynaamoja jos päivä sujuu hyvin. Ja surullisia jos päivä on mennyt huonosti. Lapsen iästä riippuen 5-15 hymynaamasta saa jonkun kivan jutun (peliaikaa äidin kanssa, täytekakkua, sarjakuvalehden) joka on sopiva tarkoitukseen.



Jos on tärkeä meno huolehdi että lapset ovat syöneet ja liikkuneet riittävästi esim. ennen juhlia. Koeta olla näyttämättä hermostumistasi. Kerro että uskot heidän osaavan olla hyvin. Kerro mitä odotat (kirkon penkissä istutaan paikallaan ja hiljaa jne). Kehu kun onnistuu. Kesken jonkun jutunkin hymyile ja näytä peukkua ylöspäin eli hyvin sujuu.



Jos ei suju hyvin ota jämäkkä linja ja varoita kerran jolloin kerrot mitä odotat. Jos ei tehoa niin rangaistus. Ja mieti mitkä taistelut ovat taistelemisen arvoisia. Eli ei turhia sääntöjä ja liikaa nipotusta. Mutta ne säännöt mitä on niin niistä pidetään kiinni.



Jos miesystävä ei vaivaidu paremmin tutustumaan lapsiisi ja jättää sen takia niin ei se mies ollut teidän perheen arvoinen.

Yleensä kun siinä vielä käy niin, että jos ja kun alkaisitte yhdessä olemaan, ja pantusi käyttäytyisivät kuin apinat, miehesi pitäisi se vain niellä.



Koska heti jos hänellä menisi hermo lapsiisi, niin sinä olisit siinä välissä lässyttämässä ja sössöttämässä ja ymmärtämässä lapsia, ja siitäkös tuollaiset jo valmiiksi rajattomat riiviöt saisivat vain lisää vettä myllyyn.

ihmeessä et voi pitää miesystävääsi ja lapsiasi erillään? Silloin kunnioittaisit molempia. Nyt vain kerjäät verta nenästäsi.