Eikö teitä aikaisin lapsenne hoitoon laittaneita SURETA

Olen oikeastaan helpottunut kun pääsen välillä tekemään omia juttujani ja natiainen voi takertua muihin. Olen itse muuten toiminut lastenhoitajana kotona eikä sekään niin hääviä ja edistyksellistä ollut, mieluummin hyvä päiväkoti. Meillä on sitten yhteistä aikaa viikonloppuisin ja lomilla ja iltaisin ja aamuisin. Onhan se edelleenkin lapsi, ei se lapsuus mihinkään minulta katoa.

Siis ihan oikeasti, en millään olisi hennonnut laittaa pientä avutonta lasta pienenä ihmisten hoiviin, joilla ei ole häneen minkäänlaista kiintymyssuhdetta, sekä isompien tönittäväksi.

Ei sureta, mutta olen kyllä huomannut että asian voivottelu kuuluu melkein tapoihin. Kamalaa jeesustelua. Jos pitäisin päiväkotia huonona paikkana lapselleni, en veisi häntä sinne. Tutustumassa ollaan jo käyty, ja oikein kivalta vaikuttavat ryhmä ja hoitajat.

Ja ketjun runot ovat huvittavan huonoja. Tässä teille:

Äiti miksi meillä ei oo rahaa?

Kultasein, on työn teko pahaa.

Missä isä sitten on?

Kah, isäsi on tarpeeton.

Isä tekee kahta työtä,

ei hän sua koskaan syötä.

Mut äiti on sun kanssas aina,

hyvä äiti tekee niin, se mielees paina.

Voi mun armas teinityttösein,

mikä hätänä?

Mutsi vittu hanki oma elämä.

Siis ihan oikeasti, en millään olisi hennonnut laittaa pientä avutonta lasta pienenä ihmisten hoiviin, joilla ei ole häneen minkäänlaista kiintymyssuhdetta, sekä isompien tönittäväksi.

Ei sureta, mutta olen kyllä huomannut että asian voivottelu kuuluu melkein tapoihin. Kamalaa jeesustelua. Jos pitäisin päiväkotia huonona paikkana lapselleni, en veisi häntä sinne. Tutustumassa ollaan jo käyty, ja oikein kivalta vaikuttavat ryhmä ja hoitajat. Ja ketjun runot ovat huvittavan huonoja. Tässä teille: Äiti miksi meillä ei oo rahaa? Kultasein, on työn teko pahaa. Missä isä sitten on? Kah, isäsi on tarpeeton. Isä tekee kahta työtä, ei hän sua koskaan syötä. Mut äiti on sun kanssas aina, hyvä äiti tekee niin, se mielees paina. Voi mun armas teinityttösein, mikä hätänä? Mutsi vittu hanki oma elämä.

Tää oli päivän paras, ja täyttä asiaakin vielä

Ja ennen vanhaanhan on tosiaan mammat olleet vauvojensa kanssa 24/7. Eiköhän siellä esimerkiksi maaseututöissä huhkinut kaikki leipänsä eteen. Ne hoiti lapsia jotka ei töihin kyenneet (vanhukset, pienemmät sisarukset). Mummoni kertoi, että ei se ollut kuin pari päivää synnytyksestä kun hänkin on palannut lypsyhommiin ja painavia tonkkia nostelemaan. Eikä muuten ollut lyhyitä päiviä.



Joten jos moderneita asioita tässä nyt mollataan niin eiköhän se ole itse asiassa melko moderni juttu tää vuosia kotona nysvääminen lapsen KIINTYMYSSUHTEEN (karvat nousee jo pelkän sanan kuulemisesta) vuoksi... :P

[/quote]

Näyttäkää minulle se kohta ihmisen sivilisaation kehityksestä, jolloin äidit ovat olleet lastensa kanssa 24/7 vähintään kolme vuotta. Kyllä tää nykymeininki on todella ihan postmodernin ajan todellisuutta vääristävä ilmiö.

Siis ihan oikeasti, en millään olisi hennonnut laittaa pientä avutonta lasta pienenä ihmisten hoiviin, joilla ei ole häneen minkäänlaista kiintymyssuhdetta, sekä isompien tönittäväksi.

Ei sureta, mutta olen kyllä huomannut että asian voivottelu kuuluu melkein tapoihin. Kamalaa jeesustelua. Jos pitäisin päiväkotia huonona paikkana lapselleni, en veisi häntä sinne. Tutustumassa ollaan jo käyty, ja oikein kivalta vaikuttavat ryhmä ja hoitajat.

Ja ketjun runot ovat huvittavan huonoja. Tässä teille:

Äiti miksi meillä ei oo rahaa?

Kultasein, on työn teko pahaa.

Missä isä sitten on?

Kah, isäsi on tarpeeton.

Isä tekee kahta työtä,

ei hän sua koskaan syötä.

Mut äiti on sun kanssas aina,

hyvä äiti tekee niin, se mielees paina.

Voi mun armas teinityttösein,

mikä hätänä?

Mutsi vittu hanki oma elämä.

Lapsen äidin tarve ja äidin merkitys pienelle lapselle ei valitettavasti koskaan tule vanhanaikaiseksi tai muuttuisi.Äidin merkitys varhaislapsuuden normaalissa kulussa on biologinen, ja kehityspsykologinen todellisuus jota vanhempien "moderni" kasvatusnäkemys ei miksikään muuta.Siinä sitä sitten vanhempina kiemurrellaan kun yritetään olla näkemättä omaa tuskaa tai lapsen tarpeita kun tämä moderni aika rakennettu sen varaan.

nykyisin on paljon tuskaa ja kärsimystä, kun isätkin ovat alkaneet viettää aikaa lasten kanssa ja hoitaa lapsia, eikä äiti ole enää yksin siinä 24/7. Eli ilmeisesti sitten kaikki tasa-arvoiset pariskunnat joutuvat myöhemmin katumaan ratkaisuaan, kun uskalsivat murtaa vanhakantaiset sukupuoliroolit. Lapset saavat hirveät traumat, kun ovat joutuneet välillä isän syliin. Lapset surevat sitä vielä vanhanakin. Niinkö?

Isä varmasti paras vaihtoehto.Mutta kyllä lapsella silti ikävä äitiä. Ei se isä äidiksi voi muuttua vaikka kuinka haluaisit.Lapsi tarvitsee siis suhteen sekä isään että äitiin.Äiti-lapsisuhteella erityinen merkitys lapsen ollessa alle kolmen. Tämän jälkeen isän merkitys ja rooli lapsen elämässä saa ulottuvuuksia johon taas äidin taidot eivät riitä.

ja ahdisti ihan älyttömästi. Lapsi meni hoitoon 1-vuotiaana, ja reilun puolen vuoden jälkeen jäin takaisin kotiin. Syitä oli toki monta muutakin kuin oma ahdistus, mutta nyt tuntuu, että ratkaisu oli meille ehdottomasti oikea. Eikä tarkoituksena ole missään tapauksessa syyllistää muita! Lapsi kyllä viihtyi hoidossa, joten ongelma oli enemmän minun puolellani.

muuttunut ja näillä speksein ei lasta hoitoon laitettasi. On velaton mökki ja talo, tulot yli 250 000€/vuosi jne. Vaan kun lapsi oli 1v2kk oli tilanne toinen ja muksu laitettiin pienryhmään. On nykyään hieno ja fiksu koululainen, joten mitään peruuttamatonta vahinkoa tuskin on tapahtunut.

Tiedän, että pitäisi muka nauttia tästä, mutta en vain nauti. Olen ihan kypsä kotitöihin ja komentamiseen. Isommat lapset on menneet hoitoon 1v, kun olen saanut töitä. Nuorin on nyt 1,5-vuotias ja toivon saavani pian taas töitä.



Paremmin minä jaksan viettää lasten kanssa aikaa töissä ollessani. Äitiyslomien aikana suurin osa ajasta menee siivoamiseen, ruuanlaittoon ja pyykkäämiseen, mitään ei saa tehdä rauhassa ja kunnolla, vaan kaikki on sähläystä ja ärsytystä. Illalla kun mieskin on kotona, ei huvita enää olla kenenkään kanssa, vaan pakenen nettiin tai lähden yksin kävelylle.

Oman poikani "jouduin" laittamaan päiväkotiin 1v 8kk iässä, vaikka olisin halunnut hoitaa häntä kotona 3 vuotta.



Ja ahdisti vieläpä se, että tein sen itsekkäistä syistä (sain unelmieni työpaikan, jota olin pitkään himoinnut, ja josta en voinut kieltäytyä kun sitä tarjottiin).



Teimme miehen kanssa vuoroviikoin "aamu- ja iltavuoroa", jotta saatiin lapsen hoitoaika pysymään 8 tunnissa. Niitä viikkoina kun vein lapsen hoitoon aamulla, olin kotona vasta klo 18 ja lapsi meni nukkumaan klo 19.30. Kyllä tuntui lyhyeltä tuo yhdessäoloaika. Onneksi joka toinen viikko sain hakea hänet jo neljältä ja jäi enemmän aikaa kanssaan.



Tunnen edelleen syyllisyyttä, vaikka lapsi on ihan pärjäävä koululainen ja kaipaan taaperovuosiaan (toista meille ei yrityksistä huolimatta tullut).

Omat lapset hoitoon vuosikkaina, pienin nyt vajaa 2v. Nytkin joululoman jälkeen laiskottaa kyllä palata töihin kun tiedän, että olisin voinut "hyvällä omallatunnolla" köllöyellä kotona vielä yli vuoden. Ei siis sureta lapsen puolesta, vaan oikeasti vain ajoittain laiskottaa. Kotipäivät ja lomat ovat töissä ollessa niin ihania.

Joskus myös kadehdin kotivanhempi tuttujeni elämää. Sitä, että koti on hyvin hoidettu jne. Itse ennättää iltaisin salille ja viikonloppuisin voi ottaa huoletta ladtenvahdin kun on vuorovaikuttanut päivät lasten kanssa. Itse en raaski totisesti lähteä työpäivän jälkeen harrastuksiin kun vihdoin olen lasteni käytettävissä, eli työstäni tulee ainoa "harrastukseni".

tosin en ole kyllä vielä joutunut lapsiani laittamaan hoitoon, ovat reilut 3v. ja pian 1,5v. Mutta nyt jo sydäntä särkee ajatuskin siitä, että tulee päivä, kun lasten on lähdettävä hoitoon ja minun töihin. Loppuelämä on sitten sitä aamulähtöä, erossa oloa ja lyhyitä iltoja ja viikonloppuja perheen kanssa.



Joku työssäkäynti on maailman vähäpätöisin asia, kun vertaa sitä lasten kanssa käytettyyn aikaan. Omat ajatukseni ja arvojärjestykseni ennen lapsia on ollut aika naurettava näin jälkikäteen ajateltuna. Miehellä taitaa olla suunnilleen samat ajatukset, kun ennen mieluusti pitkää päivää tehnyt mies on alkanut käyttää liukumia niin, ettei minään aamuna ehdi kahdeksaksi enää töihin ja kotiin lähtee heti kun virka-aika päättyy. Ylitöihin ei varmaan saisi enää kirveelläkään.

eräskin tuttuni vei alta vuoden ikäisensä hoitoon ja aloitti hoidon kuukautta aikaisemmin kun itse meni töihin. Kehuskeli sitten kuinka oli kivaa kuukausi köllötellä kotona ja käydä treenaamassa, pieni alta vuoden ikäinen kuskattiin hoitoon 5päivänä viikossa :( kyllä kävi vauvaa sääliksi, oli vielä itkenyt joka kerta.



Eräs toinen tuttuni lähti 2vko lomalle ja jätti 1,5v tyttönsä isovanhemmille hoitoon. En vaan pysty ymmärtämään!!!!???

eräskin tuttuni vei alta vuoden ikäisensä hoitoon ja aloitti hoidon kuukautta aikaisemmin kun itse meni töihin. Kehuskeli sitten kuinka oli kivaa kuukausi köllötellä kotona ja käydä treenaamassa, pieni alta vuoden ikäinen kuskattiin hoitoon 5päivänä viikossa :( kyllä kävi vauvaa sääliksi, oli vielä itkenyt joka kerta.

Eräs toinen tuttuni lähti 2vko lomalle ja jätti 1,5v tyttönsä isovanhemmille hoitoon. En vaan pysty ymmärtämään!!!!???

Turha sitä on voivotella.Äidit jotka eivät jaksa olla äitejä pienille ovat varmasti lapsia äideille jotka eivät heistä ole huolehtineet äidin tavoin heidän ollessa pieniä.Tarve ja tyydytyksen löytäminen pienen avuttoman lapsen hoidossa eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia vaan siirtyvät meille oman äidin (tai hoitajan) hyvän hoivan kautta.Tässä tämä nyt on tämä uusi uljas äiti joka ulkoistaa vanhemmuuden päivähoidolle koska ei vaan muuhun pysty.Turha sitä on asiasta riidellä, meitä on niin moneen lähtöön ja kai teemme parhaamme.

Toisaalta päivät olivat lyhyitä, pidettiin mahdollisimman paljon vapaita hoidosta ja nyt edelleen kouluiässä pidettän etäpäivä ym, jotta yksin ei tarvitse paljon olla.

Ekan kanssa olin kotona 2,5v, toinen meni hoitoon 1v2kk iköisenä. Ennen hoidon aloittamista olin aika ahdistunut siitä, että joudin viemään niin pienen hoitoon. Itku tuli ekana päivänä ja sen jälkeenkin, sekä minulta että lapselta.

Mutta nyt ei kaduta yhtään. Minulle oli tärkeää saada opinnot päätökseen ja saada työpaikka ja ansaita rahaa. Kuopus on saanut viettää isänsä kanssa paljon enemmän aikaa, kuin esikoinen pienenä. Nyt mieskin on joutunut ottamaan enemmän vastuuta lastenhoidosta kun mulla vuorotyö.

Lapsella tosin melko vähän hoitoa n. 3 päivää viikossa ja max 7h. Siksi saamme viettää myös paljon aikaa yhdessä, vaikka päiväkodissa onkin.

Mun 1v10kk aloitti hoidossa nyt ja olen ihan hajalla :((( kamala ikävä päivisin.

olen viisivuotiaani kanssa edelleen kotona ja aion olla jatkossakin. rahastakaan ei ole pulaa, ei tarvitse lapsen kulkea kirppisvaatteissa eikä surra että kavereilla olisi hienommat lelut. koska olen kaikenpuolin tyytyväinen enkä aio mennä töihin. mies on myös tyytyväinen kun on siisti koti, ja kaikki valmiiksi laitettuna, ruoka ja vaatteet. omaa aikaakin on kun lapsi on iltapäiväkerhossa.



säälin ihmisiä jotka heräävät kukonlaulun aikaan, repivät lapset sängyistä ja raahaavat tarhaan. omani ei joudu kokemaan sellaista ja olen siitä ylpeä.