Olen NIIIIIN väsynyt tähän arkeen ja avun pyytämiseen! Miten sitä apua oikeasti saa???
Olen yksinhuoltaja (vasten tahtoani) ja yrittänyt pitkään jaksaa ja pyörittää tätä arkea, vaikka ei oikeen jaksais, kun on mm. univelkaa. Apua olen välillä pyytänyt, mutta tuloksetta, vaikka avulle todellakin olisi tarvetta välillä, että jaksaisin tätä arkea edes vähän paremmin.
Apua pyytäessäni millon mistäkin olen saanut kuulla, että tuollaista se normaali lapsiperheen elämä on ja että aika auttaa jne. Eipä se ole paljoa lohduttanut, kun on tuntunut, että kaikki kaatuu päälle eikä vaan enää jaksa.
Antaisin melkeen mitä tahansa, jos saisin edes yhden tai kaks päivää joskus vaan olla taikka tehä omia juttuja. En kuitenkaan pysty luottamaan täysin vieraaseen ja jättämään tälle lapsiani.
Olen asunut ulkomailla pitkään ja nyt sitten palasin Suomeen. Suomeen palatessani jäin yksinhuoltajaksi ja valvomisen sekä huolen, että mitä vaivoja/ongelmia milläkin lapsella on niin on ollut myös jonkinlainen ns. shokki palata suomeen ja olla yksinhuoltaja kun aiemmin on ollut se toinen tukena ja apuna.
Välillä vaikeana aikana on tullut jopa ajateltua, että entäs jos vaan laittais lapset isälleen (isänsä asuu ulkomailla ja hänellä kait jonkinlainen ikäkriisi) muutamaksi päiväksi, jotta saisin nukkua ja levätä, mutta sitten taas kadun, koska onko sekään lapsille hyväksi, että menevät isälle, joka ei tällä hetkellä heistä juurikaan välitä tai ainakin käytöksensä perusteella näin voisi ajatella.
Miten nykypäivänä saa apua, kun sitä tarvitsee? Olen kertonut niin lääkärissä kuin neuvolassakin olostani siitä, etten enää jaksa ja minulle on vastattu tyyliin, että sellaista se arki on lasten kanssa tmv. ja on se muidenkin vaan jaksettava.
Rakastan lapsiani, mutta välillä pelkään, että tapahtuu jotain ikävää väsymykseni ym. takia.
Kommentit (53)
Palkkaa viemään lapset leikkipuistoon tms. Saat nukkua sillä aikaa ja lapsilla on puuhaa, eikä mene niin helposti sisaruksilla riitelyksi kun ovat ulkona. Jonkun nuoren voit palkata myös kokkaamiseen tai siivoamiseen avuksi, vaikka itse olisit paikalla ja tekisit jotain muuta. Au pair?
Niin tämä ymmärsin, koska et voi jättää lapsia vieraalle (jolle pitää maksaa) vaan halua sukulaisten ilmaiseksi hoitavan.
Hienoa, kyse ei ole väsymyksestäsi tai avunpyynnöstä vaan siitä, että et halua maksaa.
jos joku lapsiani hoitaa. Ulkomaillakin, vaikka lapsiamme hoiti ystävät, niin emme halunneet heidän tekevän sitä täysin ilmaiseksi ja harva suostui ottamaan rahaa vastaan, mutta annoimme sitten jotain mistä on heille hyötyä.
En halua ilmaista hoitajaa, vaan sellaisen johon voin luottaa ja josta lapset pitävät.
ap
Niin tämä ymmärsin, koska et voi jättää lapsia vieraalle (jolle pitää maksaa) vaan halua sukulaisten ilmaiseksi hoitavan.
Hienoa, kyse ei ole väsymyksestäsi tai avunpyynnöstä vaan siitä, että et halua maksaa.
opiskeluaikanaan. Olivat todella hyviä kun vanhemmat halusivat aina heidät hoitamaan lapsiaan. Lähtivät viikonlopuiksikin usein pois ja jättivät talonsa ja lapsensa hoitoon!!
MLL kouluttaa ja vaatii, joten sitä ainakin kannattaa yrittää ja voithan pyytää sellaisen, joka varmasti on aktiivinen ja lempeä!
Yritä etsiä monilapsinen perhe ystäväksesi. Silloin teistä on apua puolin ja toisin. Tsemppiä sulle kuitenkin rankkaa sulla on varmasti!
Mä joskus ajattelin meitin selviytyjä isoäitejä kun sodan jaloista lapset ja säkki selässä aloittivat kouluilla uuden elämän. Huoli miehestä ja tulevasta oli valtava. Eikö sinussakin ole pisara tätä verta:)))
Työssäkäyvä viiden pienen lapsen yh!! :O mä olen parisuhteessa ja YHDEN taaperon äitinä välillä ihan itkumasiksessa kun on muka niin rankkaa. No, riitaisa parisuhde vie voimia mutta oloni on silti tuhat kertaa helpompaa. Suoraan sanoen en tajua, kuinka jaksat, ja mielestäni ei tarvitsekaan. Asut Suomessa, teet täällä töitä ja maksat veroja, joten yhteiskunnan turvaverkko kuuluu sinullekin. Puhu neuvolassa avoimesti ja mieluummin liiotellen hätääsi kuin sisukasta esittäen. Sano että et jaksa, kerro että mitään turvaverkkoja ei ole, vaan olet totaalisen yksin, ja tarvitset välittömästi kodinhoitoapua (en tiedä mikä virallinen termi on), pyydä kunnalta hoitajaa kotiin. Lisäksi tosiaan tilaa joskus MLL:n hoitaja omalla rahallasi kotiin vaikka noille pienimmille, niin voit mennä isompien kanssa vaikka leffaan, ostaa ison säkin karkkia ja mussuttaa sitä pimeässä, kun lapset katsovat leffaa.
Mä nostan sulle hattua, itse olen sellainen vaahtokarkki etten kestäisi viikkoakaan.
suomalaiset ovat tosi kylmiä ja kovia ihmisiä- apua saa tosiaan vain rahalla
t. nro 13 ja 14
ps tee neuvolastasi ap valitus LÄÄNISI aluehallinto virastoon (/ entinen lääninhallitus)- jo alkaa lapsiperheen LAKISÄÄTEISTÄ kotipalvelua löytyä
Vaikka ei olisi, niin kaikki päivähoitoikäiset päivähoitoon ja heti.
Ja laitat mol.fi sivulle ilmoituksen työpaikasta hoitajalle.
Meillä on ihan hyvät turvaverkot, mutta läheisten lisäksi meillä on vakihoitaja "lisämummu", joka ensimmäisellä kerralla sanoi vaikka seisovansa päällään, että 1 v. on tyytyväinen. Lapset tykkäävät ja kysyvät, että koska "Maija" tulee taas hoitamaan.
Sinäkin voit löytää ihan helmen auttamaan arkeanne!
Ensinnäkin ap:ssähän on jo pisara sitä sinnikkyysverta! Toisekseen äläpäs jurputa siitä avun saamisesta.
Minäkin hoitelen silloin tällöin toisten muksuja omassa kodissani!!! He ovat joskus meillä koko v-lopun ilman mitään korvausta ruuasta tai muusta. Ovat hankalassa tilanteessa olevan ystävän iiihania lapsia!!
Eivätkä suomalaiset ole kylmiä meidät on vain opetettu olemaan puuttumatta toisten asioihin kovin herkästi!
Mulla on myös jonkunlainen kynnys palkata vieras hoitaja. Mutta se on tehtävä jos omaa aikaa haluaa. Auttaisko jos tutustuisit ensin hoitajaan ihan kahvikupin ääressä. Lapsillekin on tärkeää että saavat kehitettyä luottamuksen vieraaseen äidin läsnäollessa. Varmaan ero on vaikea lapsillekin ja eivät tällä hetkellä pysty luottamaan kuin sinuun. Tarvitsevat sun tukea uusissa ihnissuhteissa. Kun parikertaa näet hoitajan niin varmasti pystyt luottamaan hoitajalle lapset. Selvitä sellainenkin nahdollisuus että lapset voisivat mennä tälle hoitajalle ja saat levätä kotona. Perhekerhoissa tutustuu muihin äiteihin. Ja miestoivottavasti tajuaa pian mitä on menettämässä ja tuleeavuksi.
Työpaikka minulla siis kyllä on ja töihin on tarkoitus mennä luultavasti sitten kun nuorin on 1-1,5v.
Tuota päivähoitoon laittamista olen kyllä miettinyt ihan vakavasti. Edes parina kolmena päivänä viikossa, jos ei joka päivä.
ap
Vaikka ei olisi, niin kaikki päivähoitoikäiset päivähoitoon ja heti.
Ja laitat mol.fi sivulle ilmoituksen työpaikasta hoitajalle.
Pakko nyt koittaa jaksaa vielä selvitellä tuota päivähoitoasiaa ym.
Varmasti myös neuvolasta teen valituksen, jota joku täällä ehdotti, koska sieltä ei ole mitään apua saanut tai edes neuvoja mistä kysyä apua.
ap
Hanki isommille lapsille päivähoitopaikat kunnan päiväkodista. Neuvolasta voit pyytää päiväkotipaikkoja varten lausunnon, että tarvitset paikat nopeasti (et voi odottaa sitä 4 kk:n aikaa, minkä normaalisti joutuu odottamaan). Kunnallinen päivähoito on luotettavaa ja edullista. Lisäksi, jos lapsella on kehitysviive-epäily, päivähoito on hyvä apu sen tutkimisesssa. Lähes aina kehitysviive-epäily-lapset ohjataan "kuntoutukseen" päivähoitoon.