Lue keskustelun säännöt.
Olen NIIIIIN väsynyt tähän arkeen ja avun pyytämiseen! Miten sitä apua oikeasti saa???
06.01.2012 |
Olen yksinhuoltaja (vasten tahtoani) ja yrittänyt pitkään jaksaa ja pyörittää tätä arkea, vaikka ei oikeen jaksais, kun on mm. univelkaa. Apua olen välillä pyytänyt, mutta tuloksetta, vaikka avulle todellakin olisi tarvetta välillä, että jaksaisin tätä arkea edes vähän paremmin.
Apua pyytäessäni millon mistäkin olen saanut kuulla, että tuollaista se normaali lapsiperheen elämä on ja että aika auttaa jne. Eipä se ole paljoa lohduttanut, kun on tuntunut, että kaikki kaatuu päälle eikä vaan enää jaksa.
Antaisin melkeen mitä tahansa, jos saisin edes yhden tai kaks päivää joskus vaan olla taikka tehä omia juttuja. En kuitenkaan pysty luottamaan täysin vieraaseen ja jättämään tälle lapsiani.
Olen asunut ulkomailla pitkään ja nyt sitten palasin Suomeen. Suomeen palatessani jäin yksinhuoltajaksi ja valvomisen sekä huolen, että mitä vaivoja/ongelmia milläkin lapsella on niin on ollut myös jonkinlainen ns. shokki palata suomeen ja olla yksinhuoltaja kun aiemmin on ollut se toinen tukena ja apuna.
Välillä vaikeana aikana on tullut jopa ajateltua, että entäs jos vaan laittais lapset isälleen (isänsä asuu ulkomailla ja hänellä kait jonkinlainen ikäkriisi) muutamaksi päiväksi, jotta saisin nukkua ja levätä, mutta sitten taas kadun, koska onko sekään lapsille hyväksi, että menevät isälle, joka ei tällä hetkellä heistä juurikaan välitä tai ainakin käytöksensä perusteella näin voisi ajatella.
Miten nykypäivänä saa apua, kun sitä tarvitsee? Olen kertonut niin lääkärissä kuin neuvolassakin olostani siitä, etten enää jaksa ja minulle on vastattu tyyliin, että sellaista se arki on lasten kanssa tmv. ja on se muidenkin vaan jaksettava.
Rakastan lapsiani, mutta välillä pelkään, että tapahtuu jotain ikävää väsymykseni ym. takia.
Kommentit (53)
että olet väsynyt. Itse olen kaksosten äiti, ja muistan, miten rankkaa oli, kun lapset olivat pieniä. Ja sinulla on vielä lisäksi monta pientä lasta! Meillä oli kotona apunani lasten ollessa pieniä lähihoitajaharjoittelijoita. Olin siis itse kotona, mutta harjoittelijoista oli kyllä apua rinnallani. He olivat lisäksi ilmaista apua. Kannattaa kysyä. Puhu neuvolassa uudestaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkkiä hoitojonoon jos eivät vielä ole hoidossa! Silloin sulla helpottuu arki ja saat ehkä muutaman tunnin nukuttua keskellä päivää.
Ja jos miestä ei kiinnosta läsnäolo, niin toivottavasti maksaa kunnolla. Esim. kotisiivooja 2-3krt/kk auttaisi sekin hiukan.
Mutta onko sulla luottamusongelma yleensäkin jos 20-30vuotta vanhat lastenhoitajakokemukset estävät sinua edes hakemasta palkattua lastenhoitoapua?
Voimia sinulle nyt alkuun! Olen itse ollut 5 lapsen kanssa yksin ja vielä jokaisen vakavat perussairaudet varjostaneet arkea. Apua on sen takia ollut vaikea saada sillä perhetyökään ei ota sellaista vastuuta mitä lapseni kanssa oleminen vaatii.
Sinuna soittaisin alueesi sosiaalityöntekijälle ja kertoisin tilanteen. Mieti ennen sitä minkälainen apu olisi tarpeen. Perhetyö vaiko esim. tukiperhe missä lapset vierailisivat säännöllisesti esim. kerran kk:ssa?
Jos olet ihan puhki juuri nyt ja et jaksa yhtään niin hakeudu turvakotiin, sano ettet vaan uskalla olla väsymyksesi vuoksi enään kotona. Silloin toimit vaan lapsesi parasta ajatellen eikä kukaan saa/voi syyllistää.
On ihan helkutin sama miksi olet tilanteessasi, se ei auta sinua juuri nyt. Eikä muutoinkaan. Kun saisit väsymystä pois jaksaisit ajatella ja suunnitella arkeasi ja tulevaa niin ettei vastaavaa kuoppaa tulisi enää.
Valintoja meistä tekee jokainen sillä viisaudella mikä meille sillä hetkellä on annettu eikä se tarkoita etteikö siitä voisi seurata jotain pahaakin, kellään meillä kun ei ole kristallipalloa. Joskus olemme myös toisen ihmisen valintojen uhri ja se yksin vastuuta valinnoista kantava osapuoli, eikä meitä ketään silloin sen takia pidä jättää yksin.
Pyydä apua vielä kerran, toivon, että sinua kuullaan ja kuunnellaan.
Voit myös soittaa alueesi päivystävään lastensuojeluun ja ilmoittaa tilanteesi, tehdä ns. itsestäsi ilmoitus. Tämä ei ole vitsi! Katsos, silloin heidän on pakko reagoida ja osoittaa, että ovat apua tarjonneet. Ei ole paha asia pitää lastensa puolta. Lastensuojelua ei pidä eikä saa pelätä, eikä aina tartte olla kyse siitä, että lapset olisi ryysyissä ruuatta ennen avun saantia.
Äidin ja vanhempien hyvinvoinnilla on suunnattoman suuri osuus lasten arkeen. Enkä usko sinun laistavan lastesi voinnista hetkeäkään, mutta juuri siksi tarvit
Mulla 1 taaper ja enempää ei tule. Isä myös hoitaa kotona häntä kuten minäkin. Lapsi on kiltti ja minulla PALJON omaa aikaa. Silti olen välillä rasittunut, masentunut, väsynyt... EN KOSKAAN JAKSAISI tuollaista, en olisi elossa... Elämän mukavuus on mulle niin tärkeää.
Ei tästä apua sulle ole, mutta haluan ilmaista suuren kunnioitukseni sinulle ihmisenä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioeroon en voinut vaikuttaa, mies vain ilmoitti, ettei jaksa enää tätä arkea ja haluaa eron. Aluksi puhui/lupaili, että tapaisi lapsiaan kyllä eron jälkeenkin, mutta todellisuudessa ei ole heitä kertaakaan ottanut luokseen erottuamme. Käyttäytyy tällä hetkellä kuin joku ns. teini-ikäinen tai parikymppinen, epäilen vahvasti ikäkriisiä, tietenkään varma en voi olla mistä moinen käytös johtuu.
Tiedän varsin hyvin, ettei se arki aina ole mitään ruusuilla tanssimista enkä todellakaan pyydä apua siksi, etten nyt vaan jaksa aina hoitaa velvollisuuksiani. Suurin voimavarojani vievä tekijä on vauva, joka on yhä todella itkuinen, vaikka nyt on jo osa itkun syistä selvinnyt niin ilmeisesti ei kaikki vielä, koska vauva itkee paljon ja sen lisäksi nukkuu vain pätkiä ja itse saan unta vuorokaudessa 1-2tuntia ja tuonkin ajan pätkissä. Alan olla kun joku zombi tai miksi sitä itseään sanoisi kun univelkaa alkaa olla vaikka muille jakaa.
Vauvan univaikeuksien lisäksi toisella kaksosista on epäilty olevan mm. ongelmia terveyden kanssa, samoin 5v:llä on havaittu kehitysviivästymää/taantumaa ja kun nämä kaikki on vain minun harteillani niin se huolikin vie voimia entisestään, vaikka miten yrittäisi olla etukäteen murehtimatta.
En missään vaiheessa ole ajatellut tai kuvitellut, että yksinhuoltajana olo olisi kivaa, mutta asiaan on ollut vain sopeuduttava, kun ei vaihtoehtojakaan ole.
Apua olen pyytänyt neuvolasta ja lääkäristäkin, kun siellä olen käynyt.
Tällä paikkakunnalle ei ole MLL toimintaa ja ilmeisesti se ainoa tapa saada hoitaja on etsiä ja palkata se itse.
ap
Katsos kun kyse on sun kohdalla tavallaan valinnasta. Kyllä aikuisen ihmisen pitää ainakin tiettyyn rajaan saakka kantaa valintansa seuraukset eikä olla vinkumassa apua jokaiseen kauppareissuun. Siinä suhteessa neuvolat ovat oikeassa: sellaista arki voi ajoittain olla lapsiperheessä ja etenkin kun on yksinhuoltaja.
Ongelmaasi on yksinkertainen ratkaisu: PALKKAA LASTENHOITAJA VÄLILLÄ!
Vai oliko tarkoituksesi kysyä oikeastaan että "mistä saa ilmaista apua kun en jaksa/viitsi/halua hoitaa kaikkia äidin ja huoltajan hommia"
Seuraavaksi tietysti sanot, että sulla ei ole varaa, ja jos niin on, niin se on sitten voivoi ja palaamme edelleen tohon, että olet tehnyt valintasi ja sinun ja miehesi olisi pitänyt miettiä seurauksia.
Eikä toi sun tilanne ikuinen ole.
Jos olet ollut ulkomailla, sun sosiaalinen verkosto Suomessa on tietysti huono toistaiseksi. Ikävä kyllä sekin oli tavallaan valintakysymys. Sä ruikutat nyt yhteiskuntaa kantamaan vastuuta sun tekemistä valinnoista, jotka eivät olletkaan niin kivoja kuin luulit.
Kyllä se siitä. Lopeta ruikuttaminen, priorisoit arjen asiat ja palkkaat sen lastenhoitajan.
tosiaankin karsittu sitten lamavuosien, mutta se EI tarkoita sitä, etteikö sieltä apua saisi. Se vaan on nykyään maksullista, ei ilmaista. Jos kuuluu lastensuojelunpiiriin, perhetyöntekijät käyvät ilmaiseksi. Ja näitä perheitä on siis n. 20-25% palvelun käyttäjistä.
Sinulla on täysi oikeus kotipalveluun, joko oman neuvolasi th on täys tollo tai sitten pimittää sinulta tietoja. Kehoitan sinua soittamaan heti maanantaina alueesi sosiaalitoimistoon, sieltä on löydyttävä henkilö, joka kykenee/osaa kertoa sinulle perheille tarkoitetut palvelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tilanne vähän helpompi (tai oikeastaan paljonkin) koska minulla on puoliso, mutta hän tekee matkatyötä joten olen välillä "yksinhuoltaja".
Olen totaalisen turvaverkoton, lapsillamme on teoriassa neljä isovanhempaa mutta yksikään heistä ei halua (jaksa/viitsi) olla perheemme elämässä yhtään mitenkään. Omat vanhemmat eivät ole lapsiani edes nähneet, appivanhemmat auttavat vain tyttärien perheitä ja miniälle on sanottu suoraan että hoida omat lapsesi. Muita sukulaisia ei ole, eli en ole saanut suvulta ikinä sekuntiakaan lastenhoitoaikaa ja sukulaisia tavataan ehkä kerran vuodessa (=ventovieraita).
Alkuun sanon että apua ei saa mistään. Itse sairastuin pahasti hoitovapaalla ollessani ja soitin läpi kaikki paikat ja pyysin apua, niin neuvolat, perhetyöt, lastensuojelun, sossun, kirkon ja mitä nyt keksin. Perhetyöntekijän tai kodinavun voi saada meidän kunnassa vain jos on väkivaltaperhe (=lastensuojelutapaus) ja normiperheille sitä ei anneta vaikka olisi mikä kriisi tahansa, vaikka lapset siis jäisivät suorastaan heitteille. Hoitopaikkojakaan ei saanut, ja viimein sitten viimeisenä oljenkortena kunta tarjosi HUOSTAANOTTOA virka-ajaksi eli lapset olisi saanut illaksi kotiin laitoksesta. No ei kiitos tätä huonoa vaihtoehtoa.
Koska tilanne oli paska, niin aloin muuttaa sitä paremmaksi. Tässä joitain keinoja:
- jos olet työssä niin kerää vähä vähältä ylitöitä saldopankkiin (vaikka 20 min päivässä) jotta siellä on vähän pelivaraa jos tulee pakollisia menoja ja poissaoloja
- tilaa MLL:ltä ensin joku LEIKKIkaveriksi, ei siis alkuun hoitajaksi, eli siis MLL täti joka tulee kotiin lasten kanssa leikkimään ja sinä olet paikalla itse. MLL:ltä voi pyytää esim. vain vanhempien naisten yhteystietoja, meilläkin kävi sellainen 60+ eläkeläistäti. Kun aloin luottaa tätiin, niin sitten uskalsin vasta ottaa häntä hoitamaan muutenkin
- nyt olen etsimässä parhaillaan opiskelija-hoitajaa, eli sellaista joka on aloittanut opiskelut (=oletettavasti opiskelee muutaman vuoden) ja joka voisi sitoutua siihen että kerran kuussa hoitaa tietyn tuntimäärä, ja lisäksi palkallisena hoitaa aina jatkossa koulujen ja päiväkotien loma-ajat. Näin opiskelijalla olisi tietty "varma" toimentulon lähde opintojen ohella, ja tietäisi että saa aina jouluntienoilla olla töissä 3vkoa ja kesällä 8vkoa, eli tavallaan kesätyöt turvattu
- seuraavaksi aion etsiä lapsille mummoseuraa siten että vien ne johonkin vanhainkotiin (meilläpäin ei valitettavasti ole varamummo-toimintaa tai spr ystäväpalvelua). Eli tämä ei auta hoitajaongelmaan mutta tämä auttaa siihen, että lapseni saisivat kokemusta ikäihmisistä. Koska omat isovanhemmat eivät piittaa lapsenlapsistaan tuon taivaallista, niin uskon että joku yksinäinen vanhainkotivanhus saattaisi vaikka piitatakin.
- olen myös solminut "hätäapusopimuksen" naapurien kanssa. Naapurit eivät ole kiinnostuneet vastavuoroisesta hoidosta koska heillä kaikilla on isovanhemmat apunaan, mutta sen verran ovat luvanneet että jos minulle tulee joku megakriisi, vaikkapa pitää viedä yksi lapsi ensiapuun ja puoliso eri paikkakunnalla, niin voivat äärimmäisessä hätätapauksessa hetken hoitaa muita lapsia. Tätä optiota en siis käytä todellakaan turhan takia, mutta tieto siitä että hätäapu löytyy tosipaikan tullen, lohduttaa
- ennenkaikkea pidä itsestäsi ja jaksamisestasi huolta. Itseäni on auttanut jooga ja mindfulness-tekniikka (googleta!). Eli tavallaan saan voimavaroja rauhoittumisesta ja itseni kuuntelemisesta ja hetkessä elämisestä. En murehdi huomista, ensi viikkoa, ensi vuotta tai yleistä surkeaa tukiverkkotilannettani, vaan olen oppinut elämään päivän kerrallaan ja sillä asenteella että kyllä tämä päivä selvitään. Ja aina on selvittykin!
Sitten vielä yksi ohje (tämän virheen itse tein aikanani): älä vertaile itseäsi niihin joilla on helppo elämä ja monta mummoa joka päivä auttamassa. Kateus katkeroittaa ja tuo kaunaa ja stressiä elämään. Itse ensi alkuun olin tosi kade naapureiden päivittäisestä lastenhoitoavusta ja heidän parisuhdeajasta (jota minulla ei ole ollut koskaan lasten syntymän jälkeen), mutta kateus vain vie ne viimeiset voimavarasi. Pitää vain ajatella että elämässä ei mene onni tasan, ja jos tämä puoli on nyt sinun elämässäsi miinuksella, niin sitten vastaavasti joku muu asia on hyvin.
Paljon voimia ja jaksamista sinulle, olet hyvä ja ihana äiti kun jaksat ponnistella lapsiesi vuoksi!
Katsos kun kyse on sun kohdalla tavallaan valinnasta. Kyllä aikuisen ihmisen pitää ainakin tiettyyn rajaan saakka kantaa valintansa seuraukset eikä olla vinkumassa apua jokaiseen kauppareissuun. Siinä suhteessa neuvolat ovat oikeassa: sellaista arki voi ajoittain olla lapsiperheessä ja etenkin kun on yksinhuoltaja. Ongelmaasi on yksinkertainen ratkaisu: PALKKAA LASTENHOITAJA VÄLILLÄ! Vai oliko tarkoituksesi kysyä oikeastaan että "mistä saa ilmaista apua kun en jaksa/viitsi/halua hoitaa kaikkia äidin ja huoltajan hommia" Seuraavaksi tietysti sanot, että sulla ei ole varaa, ja jos niin on, niin se on sitten voivoi ja palaamme edelleen tohon, että olet tehnyt valintasi ja sinun ja miehesi olisi pitänyt miettiä seurauksia. Eikä toi sun tilanne ikuinen ole. Jos olet ollut ulkomailla, sun sosiaalinen verkosto Suomessa on tietysti huono toistaiseksi. Ikävä kyllä sekin oli tavallaan valintakysymys. Sä ruikutat nyt yhteiskuntaa kantamaan vastuuta sun tekemistä valinnoista, jotka eivät olletkaan niin kivoja kuin luulit. Kyllä se siitä. Lopeta ruikuttaminen, priorisoit arjen asiat ja palkkaat sen lastenhoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi, en huomannutkaan tuota ettei teillä toimi MLL. No sitten se opiskelijatyttöoptio käyttöön, ja sekin alkuun niin että tyttö tulee teille, itse olet kotona ja katselet päältä kun hoitelee lapsia, ja sitten jokusen viikon jälkeen jo uskallat jättää isommat ainakin hoitoon.
Sinuna ottaisin isommille heti päivähoitopaikat puolipäiväisenä tai osa-aikaisena.
Älä polta itseäsi loppuun, palkkaa hoitaja vaikka lainarahalla jos/kun kunta ei auta (meillä ainakin niin paska kunta että ei apua saa vaikka olisi miten kova hätä). Sinä olet lapsillesi tärkein, ja sinusta ei ole sitten lapsille kovin paljon hyötyä jos joudut burniksen takia psykiatriselle osastolle.
Yksi mikä auttaa asiaan (joskin ikävä juttu sinällään) on se että sanot puhelimessa että tästä voi TULLA lastensuojeluasia jos apua ei saa. Yleensä sitten vasta sossu/perhetyö reagoi kun on väkivallan uhka ilmassa. Tuota uhkaustahan ei siis sitten oikeassa elämässä ole tarkoitus toteuttaa, mutta joskus avun saannissa pitää ottaa raskaat keinot käyttöön :)
Äskeisessä ketjussa olit 2 vuotiian yh äiti ap. Lapset lisääntys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOSTA SAA PERHETYÖNTEKIJÄN!!sINÄ TARVITSET NYT SELLAISEN!hÄN TULEE TEILLE JA SINÄ SAAT OMAA AIKAA!SOITA HETI!EI KUKUAAN!!!!VOI JAKSAA YKSIN TUOLLAISEN LAPSIMÄÄRÄN KANSSA!
Äskeisessä ketjussa olit 2 vuotiian yh äiti ap. Lapset lisääntys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoitaja vaihtoehtoa, vaikka sulla itselläs huono kokemus onkin ollut? Eikö teillä siellä ulkomaillakaan ollut mitään lasten- ja kodinhoitoapua? Tuntuu, että suomalaisille on joku ihme peikko tuo lastenhoitoavun hommaaminen kotiin.
Sunkin tapauksessa, sähän voit itse olla siellä alkuun paikalla ja katsoa miten homma menee. Voit pistää hoitajan lasten kanssa ulkoilemaan ja itse levätä sisällä tai käydä kaupassa yksin - tuskin siinä parissa tunnissa ehtii mitään "hirveää" tapahtua.
Useimmat babysittausta tekevät ihmiset on aivan ok. Ei kannata tuollaisesta tehdä kynnystä. Ja parin kerran jälkeen se ei enää olekaan vieras.
Tuntuu tosiaan pikkasen, ettet oikein mitään ratkaisua haluakaan. Harva asia tässä maailmassa on täydellinen, pitää hyväksyä se ok vaihtoehtokin. Sitä paitsi, mitä muuta "apua" yhteiskunta voisi antaa kuin tarjota sulle jonkun "vieraan" hoitamaan sun lapsia?
tiedän,että kustannukset ovat hiukka eri kuin kotosuomessa...Myöskin siellä misssä asuimme,oli aivan normaalia että kaikki TARJOSIVAT apua ja halusivat tulla hoitamaan vauvaa ja lapsia.Pienet lapset ei ole pop Suomessa,jossa ihmisten minäminä-keskeisyys on huipussa ja suku ei välitä pätkääkään toisistaan!!Oikeesti aivan järkyttävää!!Jos ei saa sossusta apua(miksi muuten suomalaiset ovat niin eriarvoisessa asemassa lasten kanssa alueesta riippuen ?????)niin yksityisapu maksaa n.25-35 e/tunti...huhuhhuu!!!
Rahalla. Sillä saa apua. Minulla ja miehelläni ei ole ketään, joka hoitaisi lastamme omasta aloitteestaan, siksi palkkaamme aina välillä hoitajan. Kenenkään muun ei tarvitse lapsiamme hoitaa ilmaiseksi.
se ei ollut mikään ns. virallinen hoitaja vaan kuten aiemmin kirjoitin niin ulkomailla minulla/meillä oli paljonkin ystäviä ja tiettyjen ystävien kesken hoidettiin vuorotellen toisten lapsia, jotta vanhemmat sai olla kaksin taikka käydä harrastuksessa tai tehdä mitä nyt millonkin.
Täällä suomessa näyttää vaan olevan vaikea tutustua kehenkään, ainakaan livenä. Olen tavannut muita äitejä mm. leikkipaikoilla ja siellä välillä jutellaan paljonkin, mutta tuosta enempää ei niistä tuttavuuksista varmaan koskaan tulekaan. Lisäksi monella vaikuttaa olevan asenne, että ei meidän lapset mene esim. mummolaan yökylään ennen kun ovat vähintään 2v ja minua on sitten kummaksuttu kun olen joillekin erehtynyt sanomaan, että toivoisin lasten joskus olevan yökylässä, jotta saisin nukkua edes sen yhden yön putkeen.
ap
hoitaja vaihtoehtoa, vaikka sulla itselläs huono kokemus onkin ollut? Eikö teillä siellä ulkomaillakaan ollut mitään lasten- ja kodinhoitoapua? Tuntuu, että suomalaisille on joku ihme peikko tuo lastenhoitoavun hommaaminen kotiin.
Sunkin tapauksessa, sähän voit itse olla siellä alkuun paikalla ja katsoa miten homma menee. Voit pistää hoitajan lasten kanssa ulkoilemaan ja itse levätä sisällä tai käydä kaupassa yksin - tuskin siinä parissa tunnissa ehtii mitään "hirveää" tapahtua.
Useimmat babysittausta tekevät ihmiset on aivan ok. Ei kannata tuollaisesta tehdä kynnystä. Ja parin kerran jälkeen se ei enää olekaan vieras.
Tuntuu tosiaan pikkasen, ettet oikein mitään ratkaisua haluakaan. Harva asia tässä maailmassa on täydellinen, pitää hyväksyä se ok vaihtoehtokin. Sitä paitsi, mitä muuta "apua" yhteiskunta voisi antaa kuin tarjota sulle jonkun "vieraan" hoitamaan sun lapsia?
vältän pyytämästä apua nimenomaan ammattikasvattajaystäviltäni sillä hehän tekevät samaa hommaa päivät pitkät!!! Heille nimenomaan suo edes vapaa-ajan ilman toisten lapsia!!!!!
eikä ammattikasvattajaystävätkään ei kummit eikä mummitkaan
Katsos kun kyse on sun kohdalla tavallaan valinnasta. Kyllä aikuisen ihmisen pitää ainakin tiettyyn rajaan saakka kantaa valintansa seuraukset eikä olla vinkumassa apua jokaiseen kauppareissuun. Siinä suhteessa neuvolat ovat oikeassa: sellaista arki voi ajoittain olla lapsiperheessä ja etenkin kun on yksinhuoltaja.
Ongelmaasi on yksinkertainen ratkaisu: PALKKAA LASTENHOITAJA VÄLILLÄ!
Vai oliko tarkoituksesi kysyä oikeastaan että "mistä saa ilmaista apua kun en jaksa/viitsi/halua hoitaa kaikkia äidin ja huoltajan hommia"
Seuraavaksi tietysti sanot, että sulla ei ole varaa, ja jos niin on, niin se on sitten voivoi ja palaamme edelleen tohon, että olet tehnyt valintasi ja sinun ja miehesi olisi pitänyt miettiä seurauksia.
Eikä toi sun tilanne ikuinen ole.
Jos olet ollut ulkomailla, sun sosiaalinen verkosto Suomessa on tietysti huono toistaiseksi. Ikävä kyllä sekin oli tavallaan valintakysymys. Sä ruikutat nyt yhteiskuntaa kantamaan vastuuta sun tekemistä valinnoista, jotka eivät olletkaan niin kivoja kuin luulit.
Kyllä se siitä. Lopeta ruikuttaminen, priorisoit arjen asiat ja palkkaat sen lastenhoitajan.