Lue keskustelun säännöt.
Kissaihmiset neuvoja kaipailisin
05.01.2012 |
Meiltä kuoli jokin aika sitten kissavanhus. Löysimme hänet aikoinaan kaksiviikkoisena puolikuolleena kadulta (asun Etelä-Euroopassa) ja kasvatimme hänet tuttipullolla. Hyvä kissa hänestä tuli ja eli pitkän erittäin terveen elämän ennenkuin kuoli 15-vuotiaana syöpään. Oli todella siisti, ei koskaan tehnyt tarpeitaan muualle kuin laatikkoon. Ei hyökkäillyt jalkoihin eikä ollut agressiivinen. Sopeutui 5-vuotiaana loistavasti ulkokissasta sisäkissaksi muuton takia ja myös meidän lapsiin vaikka oli jo melkein 10-vuotias vanhus heidän syntyessään eikä ollut koskaan lasta nähnytkään. Sylissä ei tuntikausia viihtynyt mutta jos se nyt oli ainoa hänen "huono" puolensa niin olkoon sitten.
No, halusimme tietenkin uuden kissan, tai itseasiassa kaksi mieluiten samasta pentueesta. Ensin mietin rotukissaa mutta taloudellinen tilanne ei anna periksi maksaa toista tuhatta euroa kissaparista. Mieheni halusi ottaa kissan eläinsuojeluyhdistyksestä ja nyt meillä sitten on ollut viikon ajan kaksi kisulia täällä kotona.
Ikää kissoilla oli meille tullessa tasan seitsemän viikkoa. Siihen asti olivat olleet emonsa kanssa mutta oma-aloitteesti vieroittuneet jo tissiltä ja söivät jo hyvin kiinteitä ruokia. Eläinsuojeluyhdistyksen mukaan olivat jo kahden kuukauden ikäisiä ja valmiita luovutettavaksi. Suostuin oitis koska tähän vuodenaikaan maatiaiskissanpentuja on lähes mahdotonta löytää asuinalueellamme. Sitten aloin lukemaan erilaisia suomalaisia keskustelufoorumeita ja huomasin että Suomessa kyseinen luovutusikä on rikos ja aivan liian aikainen. No, täällä se ei todellakaan ole rikos mutta nyt huolettaa tuo sosiaalisoituminen ja mahdolliset käytöshäiriöt, joista olen lukenut.
Toistaiseksi ovat sopeutuneet suht hyvin; eivät ole itkeskelleet, syövät todella hyvin, ovat leikkisiä, nukkuvat koko yön vierekkäin omalla paikallaan, ovat käyneet alusta asti hiekkalaatikolla (edellisessä kodissa pissailivat nurkkiin), osaavat pestä itseänsä eivätkä toistaiseksi ole olleet agressiivisia. Aika arkoja ovat kyllä vielä (varsinkin narttukissa) mutta joka päivä on edistystä nähtävissä. Urospentu tulee jo sohvalle viereen pötköttelemään. Suurimman osan aikaa viettävät yhdessä leikkimällä ja juoksemalla peräkanaa pitkin kämppää.
Nyt siis itse asiaan. Onko kellään kertoa positiivisia kokemuksia liian aikaisin luovutetuista kissanpennuista? Ovatko nämä kaksi nyt ihan menetettyjä tapauksia? Tuleeko niistä koskaan normaaleja? Olisiko niille ollut parempi vaihtoehto tulla tapetuksi murskaamalla niiden päät kivien väliin kuten asuinmaassani on tapana? Edellisessä kodissansa ei emo opettanut heitä laatikolle kun itse käy vain ulkona tarpeillaan eikä sosiaalisia kontakteja ihmisiin paljon ollut. Isäntäperhe oli jättänyt emon ja poikueen viideksi päiväksi yksin kun olivat lähteneet joululomille yms.
En halua moraalisaarnaa. Tiedän tasan tarkkaan jo mitkä ovat suositukset Suomessa ja myönnän tehneeni väärin. En myöskään halua kinastelua aiheesta vaan vastauksia kysymykseeni. Olen todella huolestunut vaikka kokemukseni edellisestä kissastani olikin o.k. Tiedoksi vielä että meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta jotka osaavat käsitellä kissoja. Kiitoksia etukäteen avusta!
Kommentit (24)
Ehká tuosta ujosta tytóstákin vielá kehkeytyy oikea sylikissa. Poitsu tuli just ásken vapaaehtoisesti syliin kehráámáán ja painoi nenánsá nenááni vasten. Ihana fiilis!!! Kyllá támá tástá. Tyttelikin yritti kovasti hypátá sylkkyyn mutta vielá ei rohkeus riittányt.
Meillá on onneksi sáástytty ripulilta. Toivottavasti ei enáá tulekaan.
Nyt nukkuvat vierekkáin kiipeilytelineen luolassa ja poitsu nuolee siskonsa páátá (huom: ei lutkuta) ja toinen on aivan onnessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja yksi joutui tulemaan meille jo kahdeksanviikkoisena. Valitettavasti juuri tälle kissalle on tullut ongelmaksi hiekkalaatikkoon kakkiminen. Käy hiekkalaatikolla pissalla, mutta kakkaa suihkun lattialle. Olen usein seurannut, että kissa menee kyllä laatikolle, yrittää, vaihtaa asentoa, vaihtaa toiseen laatikkoon mutta menee lopulta sinne suihkun lattialle. Pienestä asti ei ole ollut tälläinen vaan aloitti joskus puolen vuoden iässä. En tiedä onko kärsinyt jostain stressistä muiden kissojen suhteen (on meidän kolmas).
Mutta hyvin reipas tyttö on muuten. Tykkää leikkiä, syö hyvin (vaikka puuttuu yksi kulmahammaskin), on äärettömän kiltti. Meidän perheen prinsessaksi kutsutaan :)
Kertomasi perusteella pikkukisut pärjäävät ihan hyvin. Vaikuttaa siltä, että kissasi ovat tyytyväisiä päästessään pois edellisestä kodistaan. On suorastaan pöyristyttävää, että joku jättää emon ja poikaset yksin noin pitkäksi aikaa. Minä tekisin ilmoituksen eläinsuojeluyhdistykselle tuosta.
Onneksi nuo sinun kaksi kissaasi pääsivät hyvään kotiin. On mukavaa, että ne ovat sisaruksia ja käytöksen perusteella myös hyvin läheisiä.
Jos pentusi syövät, leikkivät, nukkuvat, eivät ole apaattisia eivätkä itke, ne tuskin kaipaavat emoaan ja sisaruksiaan. Kissasi vaikuttavat onnelliselta, joten et ole tehnyt mitään väärää.
Jos joskus ilmenee joitakin huolestuttavia oireita, kysy eläinlääkäriltä apua.
Nimim. kasvanut kissojen kanssa
Meillä on kolme maatiaiskissaa. Kaksi kuusi vuotiasta(sisarukset) ja yksi kolme vuotias. Kuusi vuotiaat olivat varmaan ainakin sen 8 viikkoisia kun ne mulle tulivat.
Narttu oli pienenä hyvin itsetietoinen, ei saanut koskea ja tykkäsi touhuta vain veljensä kanssa. Nykyään on ihan mahdoton sylivauva, tätäkin kirjoittaessani neiti kehrää sylissä.
Kolli on arempi tapaus, pelkää vieraita ja miehiä yleensäkin. Mutta joka ilta kun menen nukkumaan, tulee kainalooni nukkumaan ja nukkuu siinä koko yön.
Sitten tämä nuorimmainen. Mulle kerrottiin kissan olevan 8 viikkoinen kun sen sain. Mutta viedessäni pienen ripuloivan karvapallon eläinlääkäriin, eläinlääkäri totesi, ettei kissa voi olla kuin max. 6 viikkoinen. Eli liian aikaisin vieroitettiin pieni emostaan. Vanhemmat kissat ei oikein tykänneet uudesta tulokkaasta, koska tämä huusi jatkuvasti(ihmekös tuo, kun takapuoli oli palanut jatkuvasta ripuloinnista). Kaikesta huolimatta meidän vauva kasvoi komeaksi kissaksi, joka rakastaa sylissä nukkumista, tykkää leikkiä ja rakastaa hellyydenosoituksia. Kyseinen kaveri tykkää aamuisin, jos nukutaan liian myöhälle, nuolemaan naamaa ja herättämään. :)
Uskon, että teidänkin kisuista kasvaa aivan ihania lemmikkejä! Hyvä koti vaikuttaa paljon asiaan.