Huono synnytyskokemus pilasi äitiyden alkumetrit.

Joka kerta, kun lapsella pää kipeänä ajattelen sen johtuvan siitä, että sai aivoverenvuodon imukuppisynnytyksessä.

Mutta mitä sitten se unohtuu ja pääasia että vauva terve.Mulla ei eka ja toka synnytys onnistunut täydellisesti mutta en jäänyt sitä miettimään.Kolmas sitten sujui "mallikelpoisesti":)Ehkä sullakin sitten seuraava sujuu paremmin.

ja toivon ettet ikinä joudu kokemaan samaa kun minä koska kuulostat siltä että sulla ei kestäis rahkeet siihen.

En ole edellinen mutta ihan mielenkiinnosta kuinka kamala sun synnytys sitten oli?

ei ehkä jonkun toisen mielestä hirmu kamala mutta oi sitä epätitoisuutta että onko lapsi hengissä vai ei, en saanut mitään muuta kun huutoa ja moitteita synnytyksen aikana. Ei ainuttakaan vastausta muuta kun ettei ole muita kätilöitä vapaana. Oli niin karmea kokemus etten toivo sitä kenellekään toiselle. Blääh oli siinä paljon muutakin paskaa mutta en jaksa enkä viitsi niitä tänne nyt sitten enempää laittaa.

Imukuppi on vain paljon käytetty väline, joka helpottaa tilannetta synnytyksessä.



Vähän niin kuin kenkälusikka, vyö....

Hyvin olet synnyttänyt ja lapsi on tärkein. Paljon onnea koko perheelle.



Jos asia vaivaa puhu asiasta läheistesi kanssa tai neuvolassa.

Multa leikattiin nielurisat kun olin 17-vuotias. Koko aikuisuuteni alkoi siis mennä vinoon heti alusta lähtien. Toisilla on nielurisat, minulla ei kaikki mennyt niin kuin piti. En ansaitse olla ihminen, kun kurkkuni ei pelannut niin kuin kuuluisi - tai siis minun vikani, kun en osannut toimia niiden nielurisojen kanssa siten kuin olisi pitänyt. Nyt kurkku toimii hyvin,ja lääkärit tekivät oikein. Mutta harmittaa, kun olen niin epätäydellinen.

Minullakin jäi erittäin huonot muistot itse synnytyksestä. Synnytys kesti 28 tuntia ja henkilökunta oli erittäin epäystävällistä. Ponnistusvaiheessa en saanut olla asennossa, jossa ponnistaminen tuntui itsestä sujuvan, vaan piti olla kätilön määräämässä asennossa ja käyttää energia sen asennon ylläpitämiseen eikä ponnistamisesta tullut mitään. Minä sain kyllä kuulla kuinka huonosti synnytän. Lopulta tuli lääkäri paikalle, joka totesi tarjontavirheen ja avuksi otettiin myös imukuppi. Terve lapsi onneksi syntyi. Sitten tämä sankarikätilö tikkasi repeämät niin, että tunsin joka tikin. Huusi vain, kun itkin, että et sinä mitään voi tuntea. Ja kyllä minua on ennenkin tikattu, jotta tiedän eron, mitä on tuntea tikkaaminen ilman kipua. Minulla tuli myös ongelmia pidätyskyvyn kanssa. Monta viikkoa en pystynyt pidättämään ulostetta, vaan housuun tuli, jollei vessa ollut metrin päässä kun hätä iski. Tämä vaiva onneksi korjaantui fysioterapian avulla. Ne naiset, joilla kaikki on mennyt mallikelpoisesti, niin hyvä heille. Ei kuitenkaan tarvitse haukkua niitä, joilla on ollut ongelmia synnytyksessä.

Hmm, esikoisen kanssa tarvittiin imukuppia, mutta ei mulla tullut edes mieleen missään välissä, että se johtuis jotenkin mun viallisuudesta. Nytkö pitäis?

Kaikki, joille jää mitä tahansa traumoja tai mietittävää synnytyksestä: heti synnytyksen jälkeen synnytys pitää käydä läpi laitoksella. Kotiutumisen jälkeenkin saa soittaa takaisin laitokselle, jos haluaa kysyä jotain tai käydä asiaa läpi. Synnytys on hyvä ottaa puheeksi neuvolassa, jos huonoja tuntemuksia jäi. Neuvolasta voidaan ohjata keskusteluavun tai vertaisryhmien piiriin.

Kukaan ei saisi jäädä märehtimään näitä asioita yksin! Huono synnytyskokemus altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Käykää asiat läpi, jottei ne jää painamaan vuosikausiksi. Avun vastaanottamisessa ei ole mitään pahaa eikä se ole heikkouden merkki.

Rauhoitu hyvä ihminen. Et sinä edes muista pian koko synnytystä. Itsellä on 4 lasta, vanhin 15. Nykyään en muista tarkoin mitä kivunlievitystä sain mihinkin synnytyksiin tai kuinka kauan kesti. Yksi tuli jopa imukupin avulla, viimeinen. Kerran olen epiduraalin saanut, joko toiseen tai kolmanteen. Kohdunkaula on puudutettu ekassa ja muistan hengitelleeni ilokaasua, mahtoi olla just viimeinen. Yksi tuli nopsaan, ilman lääkkeitä. Joko toinen tai kolmas. Ne synnytykset tuntuvat niin hämäriltä muistoissa. Ehkä se imukuppi olikin kolmannessa? Älä jää murehtimaan noin pieniä asioita, keskity lapseen. Nyt on vielä iso asia ja tuoreessa muistissa, en vähättele sitä lainkaan. Takaan, että 10-v päästä naureskelet ja tuskin muistat/haluat muistaa koko synnytystä.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2012 klo 12:55"]

Kaikilla muilla täyden kympin vauvoja. Ne muut osaavat synnyttää, minä en.

[/quote]

Äitimaailmassa järkyttävää kilpailua. Taidat olla aika kilpailuhenkinen?

Itse en ole koskaan innostunut mistään kilpailluista. Jo lapsena inhosin koulun kisoja, koska minusta kilpailu tuo juuri sitä,että pannaan toisia alas, kun yritetään olla parempi. 

Mutta että saatana jotkut kilpailee synnytyksillään ja lapsen pisteillä.

Ei ole elämä vissiin vielä tarpeeksi kovalla kädellä koskenut, kun on aikaa märehtiä tuollaista. Saahan sitä elämän pilattua toki sillä laillakin, että murehtii ja mäkisee toisten parempia pisteitä ja synnytystapaa. Lapsesta viis.

Elämä on valintoja ja se on valinta, rakastatko lastasi ja katsot tulevaisuuteen, vai jäätkö märehtimään siihen, millä lailla lapsen sait ulos. Ei kannata suunnitella itselle etukäteen kiiltokuvaelämää, kun saattaa sormeen tulla pipi sitten vielä monta kertaa.

Voin ymmärtää. Itsellänikin oli ensimmäinen synnytys imukupin avulla ja kätilö teki minulle selväksi, että se johtui vain ja ainoastaan siitä, että en osannut synnyttää. Kätilö ei pitänyt minusta, vaikka yritin itse olla ystävällinen häntä kohtaan, ja jo heti alussa hän sanoi minulle "ei tuosta kyllä mitään tule". Ei ihmekään ettei tullut, kun hänkään ei osannut hommiaan eli synnyttäjän tukemista ja ohjaamista. Nyt vuosien ja kahden muun synnytyksen jälkeen olen ymmärtänyt, ettei tästä kannata itseään syyttää. Eikä asia enää merkitse minulle mitään. Nykyisen olen hoitaja itsekin ja enää ihmettelen vain tuon kätilön ikävää asennetta. Lienee tosin jo eläkkeellä, tästä on jo 15 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2012 klo 12:55"]

Kaikilla muilla täyden kympin vauvoja. Ne muut osaavat synnyttää, minä en.

[/quote]mulle ei edes sanottu pisteitä ja en kysynyt. Terve vauva tuli 3 viikkoa aiemmin sektiolla.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 14:09"]

Minullakin jäi erittäin huonot muistot itse synnytyksestä. Synnytys kesti 28 tuntia ja henkilökunta oli erittäin epäystävällistä. Ponnistusvaiheessa en saanut olla asennossa, jossa ponnistaminen tuntui itsestä sujuvan, vaan piti olla kätilön määräämässä asennossa ja käyttää energia sen asennon ylläpitämiseen eikä ponnistamisesta tullut mitään. Minä sain kyllä kuulla kuinka huonosti synnytän. Lopulta tuli lääkäri paikalle, joka totesi tarjontavirheen ja avuksi otettiin myös imukuppi. Terve lapsi onneksi syntyi. Sitten tämä sankarikätilö tikkasi repeämät niin, että tunsin joka tikin. Huusi vain, kun itkin, että et sinä mitään voi tuntea. Ja kyllä minua on ennenkin tikattu, jotta tiedän eron, mitä on tuntea tikkaaminen ilman kipua. Minulla tuli myös ongelmia pidätyskyvyn kanssa. Monta viikkoa en pystynyt pidättämään ulostetta, vaan housuun tuli, jollei vessa ollut metrin päässä kun hätä iski. Tämä vaiva onneksi korjaantui fysioterapian avulla. Ne naiset, joilla kaikki on mennyt mallikelpoisesti, niin hyvä heille. Ei kuitenkaan tarvitse haukkua niitä, joilla on ollut ongelmia synnytyksessä.

[/quote]ai että se on tuollaistakin, olen todella vähällä päässyt kun vauva tuli komiasti keisarin kyydillä

No voi helvetti mitä lässytystä.

Miksi synnyttäessä pitää itkeä, rääkyä, kirkua kun voisi keskittyä? Etukäteen voi perehtyä siihen kuinka synnytys luonnollisesti etenee ja kuinka sitä voi nopeuttaa sillä miten tekee. Ja valmistautua kipuun ettei sitten tarvii sanoa kätilölle etten ponnista kun sattuu. Jepjep sattuu sattuu mut kun lapsonen pitäs ulos saada...

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:50"]Miksi synnyttäessä pitää itkeä, rääkyä, kirkua kun voisi keskittyä? Etukäteen voi perehtyä siihen kuinka synnytys luonnollisesti etenee ja kuinka sitä voi nopeuttaa sillä miten tekee. Ja valmistautua kipuun ettei sitten tarvii sanoa kätilölle etten ponnista kun sattuu. Jepjep sattuu sattuu mut kun lapsonen pitäs ulos saada...

[/quote]

Idiootti

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:50"]Miksi synnyttäessä pitää itkeä, rääkyä, kirkua kun voisi keskittyä? Etukäteen voi perehtyä siihen kuinka synnytys luonnollisesti etenee ja kuinka sitä voi nopeuttaa sillä miten tekee. Ja valmistautua kipuun ettei sitten tarvii sanoa kätilölle etten ponnista kun sattuu. Jepjep sattuu sattuu mut kun lapsonen pitäs ulos saada...

[/quote]

Mitä tämä liittyy tähän keskusteluun? Oletko jotenkin lukutaidoton?

Rakkaat ihmiset, jotka väheksytte toisen tuntemuksia. Voimakkaat itsesyytökset ja riittämättömyyden tunteet ovat tyypillisiä PTSD:n oireita. Kuten kaikki toivottavasti nykyisin tiedämme, PTSD tulee varsin helposti esimerkiksi vaikean synnytyksen jälkeen, jolloin oma tai vauvan henki on ollut vaarassa. PTSD:stä kärsivä ihminen ei tiedosta itse todellista syytä, vaan se pukeutuu kaikenlaisten välillisten oireiden kaapuun, mikä ilmeisesti johtuu siitä, ettei psyyke kestä asian kohtaamista suoraan. Käsittääkseni varsinkin synnytyksen jälkeinen PTSD diagnosoidaan usein masennukseksi, vaikka kyseessä on paljon laajempi oireyhtymä, joka olisi ollut mahdollista välttää synnytyksen asiallisella hoidolla ja jälkihoidolla.

Otan osaa kurjan kokemuksen vuoksi. Ehdotan, että neuvolassa vaadit päästä juttelelemaan siitä jonkun kanssa, jonka itse koet hyväksi. Kaikki paykologit tms. Eivät sovi kaikille eivätkä ole oikeita henkilöitä. Etai itsellesi paikka, jossa voit hoitaa itsesi ja traumasi kuntoon. Pääset asiasta vapaaksi. 

Minulla on kolme lasta ja myös kamalia synnytyskokemuksia. Ensimmäinen oli ihan hirveä ja päättyi sektioon. Olimme vauvan kanssa kunnossa, mutta homma meni hoitovirheeksi ja siinä tehtiin monta isoa virhettä. Kätilö oli ihan p...ka. Usko minua, voit käsitellä asiaa. Minullakin on sen jälkeen kaksi lasta, vaikka kamalaa se on niidenkin synnytys ollut, mutta traumat on käsitelty.

ätoivon ainulle kaikkea hyvää Ja olen pahoillani kamalasta kokemuksestasi.