Huono synnytyskokemus pilasi äitiyden alkumetrit.

vastaavia iskuja vyön alla voi olla odotettavissa myös tulevaisuudessa sen piltin kanssa.

ja olla kiitollinen ja tyytyväinen, että syntyi terve lapsi. Nämä eivät kumpikaan ole mitään itsestäänselvyyksiä.

Mitä voi tehdä?

vauva-parka adoptioon. Ei susta ole äidiksi jos et edes pystynyt sitä ulos ponnistamaan. Häpeä.

Kaikki keinot ovat sallittuja. Pitää tulla järkiinsä ja olla kiitollinen, että selvisi ja vauva selvisi. Pitää arvostaa itseään ja äitiyttä. Taatusti tulet tekemään niin paljon lapsen eteen, että ansaitset jo siitäkin syystä myös kaikkea hyvää itse. Tietysti jokaisella on ihmisarvo joka tapauksessa. Ja äiti voi olla, vaikka ei olisi synnyttänyt millään tavalla. Lapsi on onnellinen, jos äiti pitää äitiydestään.

Imukuppisynnytykseen "joutunut", kokee ettei ansaitse olla äiti, koska ei osannut synnyttää oikein.

Mitä voi tehdä?

minusta tuntui aivan samalta ensimmäisen (imukuppisynnytyksen) jälkeen.

Että mua ärsyttää naiset, jotka jämähtää siihen synnytykseen. Sehän on vain välivaihe, vällttämätön paha ja lopputulos on tärkein. VAUVA. Vauvan kanssa sitä äitiyttä sitten aletaan rakentamaan. Ei kukaan olen synnytyksen äiti vaan vauvan.

Kukaan ei tule ikinä sua syyttämään siitä, että synnytit väärin mutta jos et ala keskittyä lapseesi niin useallakin on syytä syyttää sinua lapsen huonosta kohtelusta, kasvatuksesta jne.

meni ekat kuukaudet ihan horroksessa, tuli hapenpuute ja lapsi suoraan teholle, imukuppia ei tarvittu



muistan kun ristiäisissä syötin vauvaa ja koetin ymmärtää, että tässä se on elävänä ja terveenä

Ja siitä ikuisen alennuskompleksin saanut... Minulle tuo imukuppisynnytyskin olisi ollut varsinainen voitto. Mutta ei voi mitään. Hyväksyä on pitänyt myös se, ettei saa enempää kuin 3 lasta, muuten kuolo korjaa.Se se vasta onkin iso asia.

Itsellänikin oli imukuppisynnytys, enkä kokenut mitään huonouden tunnetta. itse tajusin, että imukuppia oli käytettävä, että lapsi saatiin turvallisesti ulos. Epäilen, että tilanteessasi vaikuttaa nyt se, että odotit synnytykseltäsi jotain, mutta niin ei sitten käynytkään. Onko varma ettet kärsi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta? Tsemppiä.

mutta imukuppia ei keretty käyttää vaan vauvaa revittiin käsin ulos ja synnytyskertomuskin huutaa mun huonoa kykyä synnyttää ja sitä etten ollut halukas tottelemaan kätilöä. Lopputulos on että jos vielä tulisin raskaaksi niin tekisin abortin ja HETI. Ennen kun kivet alkaa lentää niin en pysty enään saamaan lapsia joten sitä pelkoa ei ole.

täällä. Musta tuntui, että myös kätilöt ja lääkäri moittivat huonoa synnytystaitoani ja "selkäni takana" huokailivat toisillee ym. Nyt alkaa helpottaa huonouden ajatukset, kun lapsi on 1-v. Vaikea noista on päästä irti. Yritin päästä "päälääkärille" neuvolan kautta, mutta sielläkin vain vähäteltiin. (Kuten ap:takin jotkut tässä ketjussa.)

Kaikilla muilla täyden kympin vauvoja. Ne muut osaavat synnyttää, minä en.

En suunnitellut sitä tarkkaan, vaan mulla oli jotain toivomuksia. Asiat ei sitten menneet kuin oppikirjoissa, vaan 2 h aj 15 minuutin ponnistuksen jälkeen tehtiin sektio. Tulos oli hyvä, lapsi selvisi hengissä ja mun kohtu saatiin kuristtua kasaan. Lapsi joutui lastensairaalaan useiksi päiviksi, eri osastoille ja lopuksi vielä tarkkailuun osastolle. Olimme sairaalassa 8 päivää, ja vielä kontrolleissa myöhemmin. Silti lopputulos oli hyvä, mun sektiohaava parini hyvin, lapsi todettiin terveeksi, saimme hyvää ja välittävää hoitoa, ja tiesin koko ajan mitä tehtiin, mitä tutkittiin ja mikä tilanne oli. Kiitollisena muistan osaavaa ja lämmintä hoitoa Naistenklinikalla.

Mä en ymmärrä näitä, jotka kehottavat lopettamaan itsesäälin. Synnytys voi olla äidille traumaattinen ilman imukuppiakin ja vaikutttaa pitkälle eteenpäin. On ihan normaalia, että jos ja kun tuota traumaa ei saa purkaa kenenkään kanssa, se jää päähän pyörimään. Ja jos lapsella ilmenee myöhemmin ongelmia, äiti aivan varmasti palaa yhä uudelleen tuohon synnytyskokemukseen, miettien johtuvatko ongelmat rankasta synnytyksestä.

En suunnitellut sitä tarkkaan, vaan mulla oli jotain toivomuksia. Asiat ei sitten menneet kuin oppikirjoissa, vaan 2 h aj 15 minuutin ponnistuksen jälkeen tehtiin sektio. Tulos oli hyvä, lapsi selvisi hengissä ja mun kohtu saatiin kuristtua kasaan. Lapsi joutui lastensairaalaan useiksi päiviksi, eri osastoille ja lopuksi vielä tarkkailuun osastolle. Olimme sairaalassa 8 päivää, ja vielä kontrolleissa myöhemmin. Silti lopputulos oli hyvä, mun sektiohaava parini hyvin, lapsi todettiin terveeksi, saimme hyvää ja välittävää hoitoa, ja tiesin koko ajan mitä tehtiin, mitä tutkittiin ja mikä tilanne oli. Kiitollisena muistan osaavaa ja lämmintä hoitoa Naistenklinikalla.

että joku kuitenkin saa asiallista hoitoa ja henkilökuntakin on mukavaa. Mulle kätilö ei kutsunut apua vaikka vauvan henki oli vaarassa huusi vaan naama punaisena että yrittäisit nyt edes ja mikset tee niinkun käsken.. miehenikin pelkäsi vauvamme kuolevan kun apua ei ollut kutsuttu ja muita kätilöitä ei kuulemma ollut. Ei kutsuttu lääkäriä edes kun vauva saatin revittyä ulos siellä se vaan makasi sinisenä, elottomana kätilö vaan siinä kyllä se varmaan vielä siitä tokenee..t 12

Mutta mitä sitten se unohtuu ja pääasia että vauva terve.Mulla ei eka ja toka synnytys onnistunut täydellisesti mutta en jäänyt sitä miettimään.Kolmas sitten sujui "mallikelpoisesti":)Ehkä sullakin sitten seuraava sujuu paremmin.

nainen jolla oli hirveä synnytys. Hirveä, ja hoitovirheestä johtuen lapsen hengenmeno oli lähellä. Hän itki sitä koko sen kolme päivää kun siellä olin, ja ihmettelen jos tuollaisesta kokemuksesta selviää vaan olemalla reipas ja miettimällä iloisia asioita. Kummallista etteivät äidit saa oikeasti mitään apua synnytyksen läpikäymiseen, jos se ei olekaan ollut mitään piknikkiä.

Mutta mitä sitten se unohtuu ja pääasia että vauva terve.Mulla ei eka ja toka synnytys onnistunut täydellisesti mutta en jäänyt sitä miettimään.Kolmas sitten sujui "mallikelpoisesti":)Ehkä sullakin sitten seuraava sujuu paremmin.

ja toivon ettet ikinä joudu kokemaan samaa kun minä koska kuulostat siltä että sulla ei kestäis rahkeet siihen.

Mutta mitä sitten se unohtuu ja pääasia että vauva terve.Mulla ei eka ja toka synnytys onnistunut täydellisesti mutta en jäänyt sitä miettimään.Kolmas sitten sujui "mallikelpoisesti":)Ehkä sullakin sitten seuraava sujuu paremmin.

ja toivon ettet ikinä joudu kokemaan samaa kun minä koska kuulostat siltä että sulla ei kestäis rahkeet siihen.

En ole edellinen mutta ihan mielenkiinnosta kuinka kamala sun synnytys sitten oli?

Mulla esikoinen syntyi sektiolla tarjontavirheen takia ja mä itkeskelin ekat pari-kolme viikkoa salaa sitä, että "en osaa edes synnyttää". Huvittavaa jälkikäteen ajateltuna. Kakkonen syntyi alakautta imukupin avulla sydänäänien laskettua, mutta en kokenut mitään huonommuutta siitä. Muutenkin baby blues jäi toisesta lapsesta vähäiseksi.