Yllätys!!! Olen 45 ja ensimmäistä kertaa raskaana!
Sain juuri tietää ja olen kuin puulla päähän lyöty. Onko täällä muita vastaavassa tilanteessa? Täytän kesällä 46.
Kommentit (111)
Ja ennen kaikkea hienoa kuulla, että kaikki on mennyt hyvin. Onnea odotukseesi!
Itse sain neljännen melkein 43 vuotiaana. Ihan hyvin meni kaikki. Synnytys oli pitempi kuin edelliset kaksi, laiskasti etenevä, mutta onnistuihan se ihan ok. Mulla ei ole ollut ongelmia valvomisten suhteen. ja erityisen lapsen tein jo 33-vuotiaana(asperger)
olen päättänyt pitää mummoäiti-kommentteja kohteliaisuutena. Mummothan ovat tunnetusti hyviä ja kokeneita lastenkaitsijoita ja mukavia ihmisiä, joilla on aikaa lapsille ja elämänkokemuksen tuomaa viisautta.
Sinänsä, kun esikoinen on 11v., niin mummous on kyllä vielä kaukana, eikä oikeasti edes ajatuksena päässäni. Toisin varmaan niillä, joilla 40-vuotiaana on 20-vuotias lapsi. Mutta näin se menee. Mummouteenkin kasvaa vasta omien lasten aikuiseksi kasvamisen myötä, ei iän myötä, paitsi ehkä 60-vuotiaat kaikki on jo ikään kuin mummoja. No jaa,
Tossa iässä tullaan mummoksi, ei äidiksi!
jalkoja ristiin laitettu vaikka oli tullut 40 v täyteen eikä mitään ehkäisyä sallittu.
Joten raskaaksi silloinkin tultiin jos tultiin ja saatettiin olla siinä vaiheessa jo isoäitejäkin.
Oikeastiko teiniäidit päättää luontoäidin puolesta nykyisin koska saa tulla raskaaksi ;)
Riskejähän tuossa tietysti on...
mutta ei sitä ennenkään sen takia raskautta keskeytetty!
täältä meiltäkin! Olipas hyviä uutisia!
Sain juuri tietää odottavani, 42-vuotiaana!
mulla on tossa iässä 46.v , 23 ja 21 .v lapset. En voisi kuvitellakaan, että tossa iässä saisin lapsia, lapsenlapsia korkeintaan.
nyt ei puhuta susta, onks se niin vaikeeta ettei aina puhuta susta.
Multa onnittelut kyseiselle äidille!
Sain viime kesänä 43-vuotiaana esikoiseni. Tyttö on terve ja ihana vauva. Raskaus meni aivan oppikirjojen mukaan. Neuvolassa, ultrassa tai sairaalassa ei kommentoitu mitenkään ikääni, vaan olin ihan normaali odottava äiti. Niskapoimu-ultra tehdään nykyisin kaikille yli 30v.
Onneksi olkoon!
Omat lapseni sain reippaasti alle 30-vuotiaana. Nyt on pikkauisen taas vauvakuume, kun lapset jo isoja koululaisia. Ehkäpä tässä ehtii vielä muutaman vuoden harkita ;). Toiselta puolen olisi kiva nauttia "vapaasta" ajasta ilman pikkulapsia, toisaalta vielä olisi mahdollisuus ja innokkaita hoitajia ympärillä. Silloin, kun ekat olivat pieniä, äitini oli työelämässä, eikä jaksanut hoitaa. Nyt hän kaipaisi eläkkeelle jäätyään lisää lapsenlapsia ja haluaisi jakaa heille aikaansa.
tuli häiriö niin viesti lähti turhan aikaisin ja ostikkokin hassu. Piti olla "onnea vaan" eikä "tee vaan"!
En ajattele, että isovanhempien pitäisi hoitaa lapsenlapsensa, isä ja äitihän sen lapsen saavat eikä mummo :). Mutta jos haluaa, että mummo on mukana lapsenlapsen elämässä, niin ei se, että nuorelle mummolle tekee niitä lapsenlapsia takaa mummon osallistumista.
Meillä lapset ovat jo koulussa. Me lienemme luokan nuorimmasta päästä olevat vanhemmat, olimme 25,kun esikoine syntyi. Lastemme koulussa suurin osa vanhemmista on lähempänä 50 kuin 40 vuotta. Ei ole tullut mieleeni, että he olisivat jotenkin vanhoja tai kykenemättömiä.
Itse olin nuorena mielestäni sopivan ikäinen äidiksi. Jaksoin fyysisesti valvoa hyvin ja kanniskella vauvoja. Olin pirteä ja aikaani seuraava ja sosiaalinen. Olo oli kuitenkin kärsimätön, töihin oli kiire ja tykkäsin käydä ulkona kavereiden kanssa. Vanhemmiten en ole yhtä kärsimätön, olen vähän hitaammaksi muuttunut, jaksan istuskella, en tarvitse seuraa niin paljoa ja baareissa ei jaksa käydä :). Siksi ajattelen, että nyt voisi olla vielä kolmannelle vauvalle hyvä hetki. En olisi parempi äiti kuin vanhemmille lapsilleni. Mutta olisin varmasi erilainen äiti!
Tsemppiä sinulle ja onnea vielä!
45 -v alkaa aivotkin rappeutua jo ihan hyvää tahtia. Itse tulen tod.näköisesti olemaan mummo tuossa iässä. Jotain vastuuta...
Tiedän tapauksen, jossa nainen tuli äidiksi 19- vuotiaana. Sitten hän sai yllättäen toisen lapsen vasta 48-vuotiaana, ei meinannut uskoa, kun ei ennen sitä ollut tärpännyt! Kaikki meni hyvin. Nyt tuokin lapsi on jo aikuinen. Näiden kahden lapsen äidin olen nähnyt ja jutellut, myös isän kanssa, mainio pariskunta! Siis samat vanhemmat oli molemmilla lapsilla.
Pappa vitsaili, että tuli annettua vaimon juoda eräästä nuoruuden lähteestä eräällä matkalla ja eikös vaimo sitten ryhtynyt odottamaan yllättäen vielä...
Sain viime kesänä 43-vuotiaana esikoiseni. Tyttö on terve ja ihana vauva. Raskaus meni aivan oppikirjojen mukaan. Neuvolassa, ultrassa tai sairaalassa ei kommentoitu mitenkään ikääni, vaan olin ihan normaali odottava äiti. Niskapoimu-ultra tehdään nykyisin kaikille yli 30v.
Jätin menemättä noihin ultriin. Ei niihin ole pakko mennä.
Kiitos siitä Jumalalle! Olet onnellinen ja onnellinen on myös se lapsi, joka saa syntyä kohdustasi.
Siunausta elämäänne!
Mutta eikö teitä huoleta oma terveys? Tiedän että tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta mua huolettaa jo nyt(28v 3 lasta), että mitäs jos sairastun tai vaikka kuolen? Sairauden mahdollisuus kuitenkin kasvaa iän myötä. Ehkä mulla on vaan joku kriisi...
Kirjoituksesi antaa valtavasti toivoa meille muillekin vielä lapsettomille nelikymppisille!!
Nämä nuoremmat ja mielestäni hämmästyttävän sanoin haukkuvat ÄIDIT eivät tiedä millaista on elää niin, ettei ole löytänyt sitä oikeaa miestä jo nuorena. Eivät kaikki myöhään lapsia "hankkivat" ole uraa tehneitä itsekkäitä ilkimyksiä, vaan joillain elämään perheonni vaan annetaan vasta myöhemmin.
Olen samaa mieltä, että jos kerran raskaaksi tulee, niin äidiksi on hyvä ikä! :)
Nauti raskaudestasi ja kaikkea hyvää teille!
t. vielä lapseton 40v.
Kannattaa aina ajatella positiivisesti, silläkin voi olla vaikutusta omaan ja lapsen kuntoon raskausaikana. Fyysisesti nainen ei tietenkään ole enää tuossa iässä parhaimmassa synnytysiässä, mutta entä sitten? Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kyllä kaikki voi mennä yhtä hyvin kuin nuoremmallakin.
Onnea raskauteen, nauti tulevasta!
Kiitos kun jaoit! Olen juuri itse surkutellut tilannettani nyt uudenvuoden juhlinnassa.. en ikinä koskaan milloinkaan varmaan saa koskaan vauvaa... olen JO 37. Mutta on se mahdollista, ihana tietää! Onnea sinulle ja positiivista mieltä myös muille kommentoijille.. niille pahanilman pyryharakoille ;)
Ajattelin vain tulla kertomaan, että mitään ongelmia ei ole ollut. Olemme miehen kanssa jutelleet toisenkin lapsen mahdollisuudesta, vaikka tässä vaiheessa tietysti enemmän leikkimielellä. Kiitos kaikille onnittelijoille! - ap -