Luin sairaanhoitajien arjesta ja järkytyin. linkki

paljon sairaaloissa, koska olin onnettomuudessa, sairastan kroonista sairautta ja lapsellani on astma.



Joka paikassa on aina vähintään pari hoitajaa, jotka vain istuksivat ja juoruavat tehdessään näennäisesti töitä - tyyliin yksi lista potilaista, jotka jo ilmoittautuneet ja jotka esimerkiksi röntgen-hoitaja kutsuu eli heille jää ihan sen paperin tuijottelu... Viimeksi istuin kaksi tuntia odottamassa vuoroa, eikä kumpikaan hoitsu vastannut kertaakaan edes puhelimeen, sen listansa kanssa istuivat kopissa. Ilmoittautuminenkin oli muualla ja röntgen-hoitaja kutsui potilaat...

Äitini oli aina halunnut sairaanhoitajaksi. Hänen kokemuksensa ovat myös samanlaiset kuin tuossa mainittu, joillain osastoilla on aivan sietämättömät työolot, liian kiire.



Hän on vaihtanut pois hoitotyöstä, jossa hänen pestiään uusittiin kaksi viikkoa (!) kerrallaan, sekä toisesta paikasta, jossa sama juttu (pestit oli kylläkin pitempiä kuin tuo kaksi viikkoa). Työtä kyllä oli koko ajan. Ja joissain paikoissa on osastojakin suljettuja kun "ei ole hoitajia" (kukahan haluaa tehdä töitä vuodesta toiseen pätkiä ilman lomia?).



Yhdestä paikasta äitini vaihtoi pois, koska paikka oli henkisesti raskas potilaiden vuoksi. Yksi potilas oli potkaissut hänen kolleegaansa, toisen aggressiivisen potilaan joutuivat telkeämään suihkuhuoneeseen, kun tämä alkoi riehumaan, että saivat vartijan paikalle. Vartijaa soiteltiin tälle osastolle aina määräajoin (ja kyseessä ei siis ollut mikään psykiatrisen hoidon osasto vaan ihan normaali sairaalan vuodeosasto).



Äidilläni on myös kokemuksia nuoremmista sairaanhoitajista, joista jotkut ovat avuttomia, haluavat roikkua facebookissa tai ilmoittavat, etteivät he halua tehdä yövuoroja, kun "se on niin raskasta" (niin ei varmaan se viiskymppisen äitini mielestä ole raskasta..).

Ei pidä rikkoa itseään työtä tekemällä. Se on kauhea synti.

v.-62 ja olen aika loppuunpalanut hoitotyössä. Selkä paskana ja muitakin tuki-ja liikuntaelinvammoja.

Eikö koulussa opetettu oikeaa nostotekniikkaa. On tyhmää nostaa väärin. Nosta jaloilla, älä selkä köyryssä

Ei todellakaan ole kiire. Nykyajan pullamössöt eivät vain ole tottuneet siihen että töissä pitäisi tehdä töitä. Kuvitellan että töissä kuuluu voida surffailla netissä ja vetelehtiä. Tottakai työssä tehdään kokoajan töitä. Kiire ei voi koskaan olla, koska kiireellä ei kannata töitä tehdä! Rauhallisesti mutta tehokkaasti tekemällä saa enemmän aikaa kuin kiirehtimällä. Väite että olisi kiire on siis epätosi ja mahdoton ja älytön

Jos et ole niin turha tulla väittämään ettei ole kiire.......

Sanoin että rauhallisesti mutta tehokkaasti tekemällä saa enemmän aikaa kuin kiirehtimällä. Ei siis voi olla kiire, se ei ole järkevä tapa tehdä työtä. Kiireessä on kysymys siitä, että sairaanhoitaja haluaa päästä istumaan välillä työpäivän aikana. Ei olla siis totuttu että töissä pitää tehdä kokoajan työtä. Luuletteko että rakennuksilla istutataan kesken työpäivän, tai metsätöissä?

Harvemmin onnistuu seisten. Jos ei ole ehtinyt kirjaamaan hyvin, on turha toivoa hoidolta jatkuvuutta.

En väitä etteikö sa-alalla olisi oikea kiire joka puolella ja koko ajan. Ja siihen tulee muutos vain kun hoitajat kollektiivisesti kieltäytyvät tekemästä moisen paineen alla töitä. Muuten raatavat hamaan hautaan asti jos se työntajasta on kiinni. Oma kiirekokemukseni on toimistoalalta. Jotkut tekevät niin perinpohjin ja turhan tarkkaan työnsä että luovat itse kiireen. Toki on kiireinen kun aina syynää turhia asioita kun olennainen tulisi vähemmälläkin tehtyä. Sillä kiireisellä olemuksellaan saa yleensä myös "pinssin"rintaansa esimieheltä.

kannattaa todella lukea se Rankka kutsumus kirja niin karisee luulot hoitotyön kiireettömyydestä. Silmiä avaava kirja millä mallilla Suomessa on potilasturvallisuus!



Eikä se välttämättä se kiire, vaan työn laatu. Kiireen aiheuttama työn paine ja se ettei koskaan ole mahdollisuus tehdä työtään oikein ja turvallisesti.



Sairaanhoitajan ja Hesburgerin työntekijän vertaaminen keskenään on täysin järjetöntä.

ergonomisesti oikein. Toinen on, että aina ei ole sitä toista hoitajaa ja potilaalle on pitänyt saada stesolid nopeasti. Siinä nostetaan raskas potilas pyörätuolista yksin sänkyyn, että saa lääkkeen annettua. Ei mene todellakaan ergonomisesti oikein jaloilla kun on kiire saada autettava sänkyyn ja housut alas.

Vastauksesi oli lapsellinen ja aliarvioi pitkän työrupeaman tehneitä hoitajia. Jos olisit tehnyt tätä työtä vuosikymmeniä, et tuollaisia kommentteja heittelisi. Kun ahtaissa tiloissa työntää ja vie sänkyjä ja pienissä vessoissa auttaa potilaita ja kiertää ja vääntyy ja kääntyy, ei voi aina tehdä töitä kuten pitäisi. Kun väkivaltainen mies tulee päälle ja nitkautat siinä selkäsi, ei kouluopit auta.

Mutta kuten sanoin, onneksi lapsistani kukaan ei ala hoitoalalle. Olen itse halunnut auttaa ihmisiä ja se todellakaan ei ole oikea syy tehdä hoitotöitä nähtävästi. Olen tehnyt liikaa yksin. Olisi vain pitänyt seisoa kohtailevan potilaan vieressä ja antaa hänen purra kieltään kun enhän minä ala antamaan hänelle lääkettä kun ei ole nosturia ja toista hoitajaa...kun koulussa on opetettu niin ja näin.

v.-62 ja olen aika loppuunpalanut hoitotyössä. Selkä paskana ja muitakin tuki-ja liikuntaelinvammoja.

Eikö koulussa opetettu oikeaa nostotekniikkaa. On tyhmää nostaa väärin. Nosta jaloilla, älä selkä köyryssä

niin aina siellä on muutamalla aikaa istua Facebookissa tms. Ja joo, ei siis ole mistään kirjaamisesta kyse, vaan ruutu on näkynyt mulle asti ja netissä siellä on istuttu. Toinen asia, mitä ihmettelen, on se, että vaikka on muka kiire, niin aina osaston hoitajilla on ollut aikaa lähteä yhtäaikaa kahville juoruamaan ja tuo kahvitunti on todellakin saattanut kestää tunnin. Paskapuhetta siis tuo kiire! tuleehan siinä kiire, jos ei tee sitä aikaa töitä, mikä pitäisi ja kuitenkin ne tietyt työt pitäisi tehdä. Lopettakaa siis juoruilu, netissä istuminen ja ylipitkät tauot, niin ehtii niitä töitäkin tehdä

kannattaa todella lukea se Rankka kutsumus kirja niin karisee luulot hoitotyön kiireettömyydestä. Silmiä avaava kirja millä mallilla Suomessa on potilasturvallisuus!

Eikä se välttämättä se kiire, vaan työn laatu. Kiireen aiheuttama työn paine ja se ettei koskaan ole mahdollisuus tehdä työtään oikein ja turvallisesti.

Sairaanhoitajan ja Hesburgerin työntekijän vertaaminen keskenään on täysin järjetöntä.

silmiä avaavan kirjan. Onneksi hänen ei tarvitse nää tehdä töitä sairaanhoitajana vaan elää Hämeenkyrön kauniissa perinnemeisemissa vaatimatonta elämää. Asiasta viidenteen. Sukulaiseni on töissä lähihoitajana. Hänellä kokemusta sekä kunnallisista että yksityisistä vanhainkodeista. Puheidensa mukaan kunnalisella sektorilla vanhukset saavat parempaa ja virikkeellisempää hoitoa; sairastuneelle palkataan sijainen yms toisin kuin yksityisellä.

paljon sairaaloissa, koska olin onnettomuudessa, sairastan kroonista sairautta ja lapsellani on astma.

Joka paikassa on aina vähintään pari hoitajaa, jotka vain istuksivat ja juoruavat tehdessään näennäisesti töitä - tyyliin yksi lista potilaista, jotka jo ilmoittautuneet ja jotka esimerkiksi röntgen-hoitaja kutsuu eli heille jää ihan sen paperin tuijottelu... Viimeksi istuin kaksi tuntia odottamassa vuoroa, eikä kumpikaan hoitsu vastannut kertaakaan edes puhelimeen, sen listansa kanssa istuivat kopissa. Ilmoittautuminenkin oli muualla ja röntgen-hoitaja kutsui potilaat...

Meillä on töissä yksityisellä puolella lääkäriasemalla toimistossa kuntohoitaja ja teollisuuslaborantti, joka toimii myös labrahoitajana. Ovat saaneet työpaiiakoulutusta ja osaavat jotain avustavia töitä. Päätyö on toimistossa.

Satuin löytämään tämän keskustelun ja vaikka aloituksesta onkin jo aikaa niin on ihan pakko vastata. Sairaanhoitajalla on aivan saatananmoinen kiire. Ihan oikea kiire eikä vain kiireen tuntu niinkuin joku asiasta tietämätön kehtasi väittää. Minulla on aamulla 40min aikaa laittaa 20 potilaan lääkkeet valmiiksi jotta ehdin jakamaan ne aamupalalle. Kaksi minuuttia per potilas on aika vähän kun työ pitäisi tehdä hyvin ja virheitä ei saa sattua. Tämän jälkeen menen jakamaan lääkkeitä ja aikaa on n. tunti. Pitäisi ehtiä siis antaa "tavallisten" lääkkeiden lisäksi inhalaatiot, insuliinit, "napapiikit", laastarin vaihdot, silmätipat joita ei aina saa kaikkia tiputtaa peräkkäin vaan esim. 5min tauko. Toki voin käydä silloin muualla mutta helpostikos siinä unohtuu loput tipat sitten. Lisäksi pitää vahtia että potilaat ottavat lääkkeet ja toisilla se nieleminen kestää KAUAN. Välissä saattaa joku tulla pyytämään tarvittavaa lääkettä ja homma keskeytyy.. Lääkkeiden jaon jälkeen ehdin käydä pikakahvilla ennen lääkärinkiertoa joka saattaa kestää yli kaksi tuntia varsinkin jos uusia potilaita on tullut paljon. Lääkärin kierto ei aina ole edes ohi kun täytyisi olla jakamassa klo 12 lääkkeitä. Ole siinä sitten kahdessa paikassa samaan aikaan ilman että on kiire. Tämän jälkeen pitäisi hoitaa lääkemääräykset ja muut kuntoon ja ehtiä kirjata mitä on tehnyt ja päivittää raporttilistaa. Yhdeltä tuleekin jo iltavuoro ja pitäisi olla rapsaa antamassa ja lounaskin syödä siinä 12-13 välissä... Tämän jälkeen jatkuu lääkemääräysten toteuttaminen ja mahd. uusien potilaiden vastaanotto + paikan valmistelu. Koko ajan saa siis olla menossa/juoksemassa johonkin. Monta asiaa pitäisi hoitaa samaan aikaan, jotta ehtisi hoitaa kaiken oman vuoron aikana jättämättä kaikkea iltavuorolaiselle, jolla tälläkin on vielä omat hommat päälle. Ei se ihan inhimillistä ole että ehdit pitää sellaisen lounastauon jolloin vain lämmität ruoan ja lapat suuhun ja nielaiset suurinpiirtein purematta. Stressi on aivan järkyttävä. Minulla hoitajana on valtava vastuu potilaista. Kukaan joka ei ole tehnyt hoitotyötä ei voi sanoa että ei ole kiire.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2012 klo 18:13"]jossa on ollut pakko käydä syömässä yksi leipä ja juomassa kuppi kahvia klo 12 jälkeen (aamupala on syöty klo 7), vaikka olisi ollut kuinka paha jono. Ja kyllä silloin olen viipottanut potilaiden ohi kysymättä mitä kuuluu. Samallatavalla voin viipottaa toimenpidehuoneeseen avustamaan lääkäriä toisen potilaan kanssa, tai viemään lääkärille jotain kiireistä lappua yms. pientä kivaa.


Ja klo 16.15 töistä lähtiessä olen tajunnut käyneeni vessassa viimeksi aamulla kotona. Tuollaiset päivät ei oikeastikaan ole kivoja ja on koko ajan mielessä että teinkö kaiken mitä piti.
[/quote]

Kuten todettua, kiire on subjektiivista. Itse teen 12-14 tuntista päivää, kerran-kaksi viikossa en ehdi lounaalle lainkaan, muina päivinä syön koneen ääressä pikaisesti eväitä. Kahvia ehtii hakea viereisestä huoneesta (jos ehtii).

[quote author="Vierailija" time="01.01.2012 klo 17:53"]

Ei todellakaan ole kiire. Nykyajan pullamössöt eivät vain ole tottuneet siihen että töissä pitäisi tehdä töitä. Kuvitellan että töissä kuuluu voida surffailla netissä ja vetelehtiä. Tottakai työssä tehdään kokoajan töitä. Kiire ei voi koskaan olla, koska kiireellä ei kannata töitä tehdä! Rauhallisesti mutta tehokkaasti tekemällä saa enemmän aikaa kuin kiirehtimällä. Väite että olisi kiire on siis epätosi ja mahdoton ja älytön

Jos et ole niin turha tulla väittämään ettei ole kiire.......

Sanoin että rauhallisesti mutta tehokkaasti tekemällä saa enemmän aikaa kuin kiirehtimällä. Ei siis voi olla kiire, se ei ole järkevä tapa tehdä työtä. Kiireessä on kysymys siitä, että sairaanhoitaja haluaa päästä istumaan välillä työpäivän aikana.

Ei olla siis totuttu että töissä pitää tehdä kokoajan työtä. Luuletteko että rakennuksilla istutataan kesken työpäivän, tai metsätöissä?

Ei siinä paljon rauhallisuus auta kun samaan aikaan tulee potilas joka ei jaksa hengittää pitkälle edenneen keuhkotautinsa vuoksi, nisti joka on piikittänyt itseensä taas jotain kadulta ostamaansa kamaa ja korisee koska hengitystiet on oksennuksesta tukossa ja vielä yksi jonka sydän tykyttää rytmihäiriön vuoksi 200 kertaa minuutissa. Pitäis olla pelit ja vehkeet samantien potilaassa kiinni, iv-yhteydet laitettu, lääkkeet vedettynä ruiskuun ja lääkärikin pitäisi saada paikalle, jollei satu olemaan kiinni esimerkiksi sekavan mielenterveyspotilaan kanssa.

Ei paljon kahvitauot ja facebookki käy mielessä.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 18:05"]

Satuin löytämään tämän keskustelun ja vaikka aloituksesta onkin jo aikaa niin on ihan pakko vastata. Sairaanhoitajalla on aivan saatananmoinen kiire. Ihan oikea kiire eikä vain kiireen tuntu niinkuin joku asiasta tietämätön kehtasi väittää. Minulla on aamulla 40min aikaa laittaa 20 potilaan lääkkeet valmiiksi jotta ehdin jakamaan ne aamupalalle. Kaksi minuuttia per potilas on aika vähän kun työ pitäisi tehdä hyvin ja virheitä ei saa sattua. Tämän jälkeen menen jakamaan lääkkeitä ja aikaa on n. tunti. Pitäisi ehtiä siis antaa "tavallisten" lääkkeiden lisäksi inhalaatiot, insuliinit, "napapiikit", laastarin vaihdot, silmätipat joita ei aina saa kaikkia tiputtaa peräkkäin vaan esim. 5min tauko. Toki voin käydä silloin muualla mutta helpostikos siinä unohtuu loput tipat sitten. Lisäksi pitää vahtia että potilaat ottavat lääkkeet ja toisilla se nieleminen kestää KAUAN. Välissä saattaa joku tulla pyytämään tarvittavaa lääkettä ja homma keskeytyy.. Lääkkeiden jaon jälkeen ehdin käydä pikakahvilla ennen lääkärinkiertoa joka saattaa kestää yli kaksi tuntia varsinkin jos uusia potilaita on tullut paljon. Lääkärin kierto ei aina ole edes ohi kun täytyisi olla jakamassa klo 12 lääkkeitä. Ole siinä sitten kahdessa paikassa samaan aikaan ilman että on kiire. Tämän jälkeen pitäisi hoitaa lääkemääräykset ja muut kuntoon ja ehtiä kirjata mitä on tehnyt ja päivittää raporttilistaa. Yhdeltä tuleekin jo iltavuoro ja pitäisi olla rapsaa antamassa ja lounaskin syödä siinä 12-13 välissä... Tämän jälkeen jatkuu lääkemääräysten toteuttaminen ja mahd. uusien potilaiden vastaanotto + paikan valmistelu. Koko ajan saa siis olla menossa/juoksemassa johonkin. Monta asiaa pitäisi hoitaa samaan aikaan, jotta ehtisi hoitaa kaiken oman vuoron aikana jättämättä kaikkea iltavuorolaiselle, jolla tälläkin on vielä omat hommat päälle. Ei se ihan inhimillistä ole että ehdit pitää sellaisen lounastauon jolloin vain lämmität ruoan ja lapat suuhun ja nielaiset suurinpiirtein purematta. Stressi on aivan järkyttävä. Minulla hoitajana on valtava vastuu potilaista. Kukaan joka ei ole tehnyt hoitotyötä ei voi sanoa että ei ole kiire.

[/quote]

''lääkkeiden lisäksi inhalaatiot, insuliinit, "napapiikit", laastarin vaihdot, silmätipat joita ei aina saa kaikkia tiputtaa peräkkäin vaan esim. 5min tauko'' 

Kaikkia näitä voi tehdä myös lähihoitaja, miksi helvetissä 1 sairaanhoitaja tekee kaiken? Anna Klexane lähärille ja sano, että pistä kun teen aamutoimia, samoin silmätipat ja inhalaatiot ja voi antaa samalla, meillä ne onkin korissa potilaan pöydällä listan kanssa, johon merkitään rasti sen päivän annoksen kohdalle kun se on annettu. Näin kaikki voi antaa niitä klo 07-09. Niin turha kiireen keksimistä

Osa hoitajista todellakin tekevät työtään ihailtavan sydämellisesti itseään säästämättä. Sitten on heitä, joita ei voisi vähempää kiinostaa.  Palkkakuopassa eivät tietääkseni ole.  Palkkojen nosto taannoin kiristämällä jätti ainakin minun mieleeni ikävän leimankoko ammattikuntaa kohtaan.  

[quote author="Vierailija" time="01.01.2012 klo 18:38"]Perustelin hyvin:


Huono palkka, keskeytymätön 3-vuorotyö (juhlapyhät mukaanlukien), väkivaltaa asiakkaiden taholta (missä muussa ammatissa on??), säästöt (säästöleikkuri iskee aina ekana hoitoalalle koska on niin iso kuluerä) samasta syystä palkat ei tule ikinä nousemaan, ammattiei ehkä kuitenkaan sovi henkilölle joka oikeesti haluisi auttaa koska siihen ei anneta välttämättä mahdollisuutta resurssipulan takia.



[/quote]

Pääsin 15 v. Sitten hoitoalalle kouluun. No en menny kun äitini sanoi ettei kannata. Nyt sitten liiketaloutta lukeneena kadun päätöstäni niin syvästi että osan kiukusta vieritän äidilleni. Vaikka olisit
äiti sulla ei ole mitään hiton oikeutta mennä sanomaan mitä tyttäresi haluaa töikseen tehdä ja mitä ei! Nyt sitten minäkin uutta ammattia luen ja kyllä vituttaa kun olisin tätä työtä voinu tehdä jo kymmenen vuotta! Ja tämä todellakin on sitä mitä haluan työkseni tehdä!

Kyllä mun näkemys viime ajoilta on, että sairaanhoitajien kiire on enimmäkseen vaan itsetehostusta ja höpöhöpöä. Jossain on varmaan kiire ja en kiellä sitä, mutta aika monet paikat on löysiä. Se on vaan se ammattikunnan sisäinen mantra, jota hoetaan, ja nostetaan omaa arvoa. (ja uskotaan siihen myös usein)

[quote author="Vierailija" time="01.01.2012 klo 22:02"]

vanhainkodin sairaalaosastolla, jossa kaikki potilaat ovat liikunta- , puhe- syömis- jne kyvyttömiä, eli "vihanneksia". Meillä on seitsemästä yhteen aamuvuorossa niin tajuton kiire, että väkisinkin sattuu virheitä ja potilaiden huomiointi on ihan minimissä. Kahville ei ehdi, syömäänkään ei ennen yhtä, vessassa käydään vain jos on oikeasti pakottava tarve. Jos tänä aikana tapahtuu joku aikaa vievä "katastrofi" kuten jonkun mummon lakanoille valskanneet vaipat, se lakanoiden vaihto tarkoittaa sitä, että joltakulta potilaalta jää aamupesut kokonaan tekemättä. Ihan oikeasti ei vain ehdi.

Iltavuorolaiset tulee yhdeltä, ja aamuvuorolaiset lähtee kolmelta. Kaksi tuntia on siis tuplahenkilöstö, ja tuon kahden tunnin aikana ei ole MITÄÄN tekemistä. Silloin kirjataan potilaista se mitä osataan, mikä on tosi vähäistä kun ei ole ehtinyt kuin sen puoli minuuttia viipymään jokaisen luona. Syödään se lounas ja kahvitellaan loppu työvuoro. Tässä vaiheessa yleensä niitä omaisia alkaa tulla osastolle, ja heillä on varmasti se kuva, että meillä on aivan älyttömästä hoitajia, ja kaikki lusmuilevat. Kiinnostuneet hoitajat kiertelevät juttelemassa vanhusten kanssa, mutta harva sitäkään jaksaa tehdä, kun potilaat eivät vaikuta mitään ymmärtävän, ja sen ajan voi juoruta työkavereiden kanssa kahvihuoneessa.

Iltavuorossa on yhtäpaljon porukkaa, kun aamuvuorossa, ja iltavuorossa tekemistä on niin vähän, että välillä pitää oikein keskittyä että pysyy hereillä. Pari mummoa suihkutetaan/ilta, ja ruoka syötetään, siinä onkin kaikki tehtävät 8 tunnin aikana. Mun mielestä on ihan idioottimaista, että hoitajien jako vuoroihin on järjestetty näin, iltavuorosta vois ottaa puolet hoitajista ja laittaa aamuun, niin aamussa pärjättäisi paremmin ajallisesti, ja illassa olisi silti tarpeeks hoitajia.

No nehän suihkuttaakin illalla. Aamulla on kuitenkin tehtävä aamupesut. Yölliset vaipat vaihdetaan, hampaat pestään ja kasvoja pyyhitään yms.

Jaa, sairaan- ja lähihoitajien duunia sivusta seuraavana ja heidän kanssaan yhteistyötä tekevänä en kyllä menisi väittämään, että kiirettä ei ole. Terkkarissa ainakin pk-seudulla hoitajilla menee ihan älyttömät ajat puhelimeen vastatessa, vo-aikoja ei ole ei lääkäreille ei hoitajille ja sitten niitä vaivoja yritetään ratkoa puhelimessa tai selvitellä, että mihin ihmeeseen sen potilaan työntäisi. Kaikki työntekijät ovat ihan yhtä lailla äärirajoilla, eikä kenenkään kuormaan mahtuisi rikkaakaan lisää kun ylitöitä on jo listassa enemmän kuin työnantaja sallisi. Sitten kun pääsee vihdoin tekemään sitä motivoivempaa vastaaottotyötä, niin vastaanottojen väliin on yritettävä tunkea akuuttipotilaita eikä ketään ehdi oikein kunnolla hoitaa tai ohjeistaa. Neuvolassa sentään on kiireetön tunnelma. 

Päivystyksen tilanne voi tietysti hetkittäin näyttää siltä, että kukaan ei tee mitään. Vaan sekin hoitaja, joka hetkeksi pyörähtää Iltalehden sivuilla, todennäköisesti vain odottelee että ak tai joku kollega saisi ne sairauskertomukset luettua ja päivitettyä määräykset, jotta hoitaja pääsisi niitä toteuttamaan. Hetken päästä saatetaan tuoda yhtäaikaa 2-3 uutta, huonokuntoista potilasta ja siinä kohtaa on ihan kiva, jos hoitaja ja lääkäri ovat ehtineet tuulettaa aivojaan muutamalla vitsillä tai hömppäotsikon päivittelyllä, että jaksavat taas huolella hoitaa uudet tulijat. Kyllä se tosiaan on niin, että kun on kymmenen juttua rästissä ja lisää hommaa pukkaa ovista ja ikkunoista ja puhelin pirisee, niin jostain ruokatilauksesta saatetaan vääntää elämää suurempi asia - se nyt vaan sattuu olemaan sillä hetkellä se surkea lohtu, jonka avulla jaksaa puskea taas seuraavat kiireiset tunnit. Pelko virheistä on kova ja toisaalta tunnollisia ihmisiä kuormittaa sekin, että työn joutuu tekemään kiireessä, vaikka pystyisi paljon parempaan, jos aikaa olisi enemmän. Ja tosiaan tuo, että on monta asiaa kesken, vaiheessa, muistettavana, se on piirre, joka ei välttämättä näy ulospäin, mutta vie hirmuisesti kapasiteettia hoitotyössä olevilta koko ajan. 

Ja kamalalta tuntui tuo aiemmalle sivulle kirjoittaneen hoitajan teksti, jossa kuntoutukseen tähtäävät toimet koettiin rasitteena. Näin ei varmasti olisi, jos olisi tarpeeksi aikaa perustella toimien tärkeys potilaalle ja tehdä asiat rauhassa. Tai toisaalta tiimin kanssa käydä ajan kanssa se läpi, että oman hoitajan mielestä kuntoutussuunnitelma on liian raskas. 

Onneksi omissa työpaikoissa lääkärien ja hoitajien välit on olleet hyvät ja kiireessäkin on läppä lentänyt. Vähän hirveää sanoa, mutta välillä itse työ on tuntunut niin kuormittavalta, että työpaikalle on jaksanut vääntäytyä oikeastaan pelkästään kivojen työkavereiden näkemisen ilosta. Yhdessä on sitten saatu setvittyä ne hankalammatkin tapaukset. Kaikki on omissa duuneissa joustaneet sen, minkä ovat pystyneet, mutta välillä on kyllä ollut vähän sellainen maailmanlopun fiilis, kun on pelottanut, että kaikilta loppuu voimat samaan aikaan. Hoitajien vaihtuvuus on monissa paikoissa niin suurta ja myöskin hoitajien liikkuminen pois oman alan hommista niin merkittävää, että on ihan turha puhua mistään ruikutuksesta. Kyllä siinä työssäviihtymisessä ja varmasti myös työn vaatimustason ja palkan suhteessa on isoja ongelmia, jos kolmisenkymmentä prosenttia alalle koulutetuista on muissa hommissa. Valitettavasti varsinkin lähihoitajia taidetaan kouluttaa muiden alojen työttömyyden pahetessa niin paljon, että heitä riittää korvaamaan uupuneet, eikä ongelmiin ole tulossa parannusta. Monin paikoin myös korvataan sairaanhoitajia lähihoitajilla, koska tuleehan siinä sitten jokunen huntti säästöä palkkakustannuksissa. Vaikka työnkuva olisi ihan selvästi sairaanhoitajan heiniä.