Luin sairaanhoitajien arjesta ja järkytyin. linkki

ja yleensä harjoittelijat vielä laitetaan jostain kumman syystä iltaan (osastonhoitajan perustelu on se, että illassa on enemmän aikaa ohjata heitä, mun mielestä niistä ylimääräisistä käsistä olisi suuri apu aamuvuorossa, ja lisäksi opiskelijallekin hyötyä kun olisi tekemistä ja oppisi)

että nimenomaan teillä roikuttais koneella, se kommentti oli yleinen lausahdus. Pahoittelut. Mulla on kaveri psyk. puolella ja se valittaa kans samaa ajantappomeininkiä, kun niillä nyt on vaan aina oltava varalta tietty miehitys.



Jäin vielä miettimään tätä koko keskustelua ja se mikä mulla pistää silmään, on tää liikkeen ja toiminnan ihannointi. Kun se tärkein työ olis olla sen asukkaan/ potilaan vierellä oleminen ja kuuleminen, puheleminen. Jos toinen ei pysty vastaamaan, niin haluais silti varmasti kuulla ihmisen ääntä, muualtakin kuin radiosta tai jotain muuta kuin viereisen vuoteen örinää. Mutta tätä työtä ei ehdi juuri ikinä tekemään.

Mulla myös kiireinen ja stressaava työ. Tällä hetkellä vastaan yhdeksästä eri projektista, joissa projketikohtaisia työntekijöitä 5-13/projekti. Pidän yhteyden tilaajiin ja alaisiini, sekä vastaan projkteista työnantajalleni. Työaikani on 8 tuntia/päivä, mutta käytännössä olen työpaikalla keksimäärin 10 tuntia/päivä ja tavoitettavissa lähes koko ajan.

Vatsaan siitä,e ttä projektit menevät aikataulun mukaan ja tilaajille ei aiheudu ylimääräisiä kustannuksia. Olen myös vastuussa siitä, että ulkopuoliset häiriintyvät mahdollisimman vähän. Saan päivittäin yhteydenottoja ulkopuolisilta henkilöiltä, jotka valittavat projektiemme häiritsevän heidän elmäänsä ja joudun näitä asioita selvittelemään kaiken muun liskäksi.

Mutta pidän työstäni paljon ja haluankin, että minulla on haasteita työssäni. Ja ajatelkaan, myös minun työssä voi käydä niin, että jonkun henki on uhattuna, jos teen virheitä.

Saat varmaan enemmän palkkaa kun bruttona 2300e/kk?

Ei tämän ketjun ensisijainen tarkoitus ollutkaan valittaa työn kiirreistä ja stressistä, nitä varmasti löytyy monella alalla tarpeeksi. Tarkoitus olikin hakea vähän kunnioitusta, monella täällä tuntuu olevan se käsitys, että sh:n työ on oikeasti sellaista käsien heiluttelua eikä oikeaa tytä.

Saat varmaan enemmän palkkaa kun bruttona 2300e/kk?

Mulla myös kiireinen ja stressaava työ. Tällä hetkellä vastaan yhdeksästä eri projektista, joissa projketikohtaisia työntekijöitä 5-13/projekti. Pidän yhteyden tilaajiin ja alaisiini, sekä vastaan projkteista työnantajalleni. Työaikani on 8 tuntia/päivä, mutta käytännössä olen työpaikalla keksimäärin 10 tuntia/päivä ja tavoitettavissa lähes koko ajan. Vatsaan siitä,e ttä projektit menevät aikataulun mukaan ja tilaajille ei aiheudu ylimääräisiä kustannuksia. Olen myös vastuussa siitä, että ulkopuoliset häiriintyvät mahdollisimman vähän. Saan päivittäin yhteydenottoja ulkopuolisilta henkilöiltä, jotka valittavat projektiemme häiritsevän heidän elmäänsä ja joudun näitä asioita selvittelemään kaiken muun liskäksi. Mutta pidän työstäni paljon ja haluankin, että minulla on haasteita työssäni. Ja ajatelkaan, myös minun työssä voi käydä niin, että jonkun henki on uhattuna, jos teen virheitä.

en mitään huippupalkkaa ja olen täysin itse vastuussa tekemisistäni ja kuten mainitsin jo aiemmin, työni ei lopu siihen, kun laitan työpaikan oven kiinni.

Uskon, että hoitajan työ on rankkaa, enkä sitä yhtään väheksy, mutta itseäni alkaa usein ärsyttämään se, kun hoitajat dissaavat kaikki muut. Muilla ei heidän mielestään voi olla niin rankkaa ja he ovat niin suuressa vastuussa ihmishengistä. Jos oikeasti se työ ottaa niin paljon pannuun, niin kannattaisi harkita alanvaihtoa. Ruikuttamine, kun ei tunnetusti edistä asioita mitenkään.

Ei ole olemassa mitään "universaalia" sairaanhoitajan työtä. Työnkuva, vastuu ja kiire vaihtelee sen mukaan, oletko töissä perusterveydenhuollossa, yksityisellä vai erikoissairaanhoidossa, onko kyseessä kroonikko- vai akuuttiosasto jne...



Itse sairaanhoitajana en toivo KOSKAAN joutuvani erikoissairaanhoidon akuuttipotilaaksi. Siellä työmäärää ts. potilasmäärää ei voi hallita, vaan työ on toisinaan todella kiireistä, hoidetaan vain tärkeimmät ja henkeä uhkaavat oireet ja ongelmat... ja ihmiset eivät viihdy työssään,mistä seuraa, että vaihtuvuus on kova,sijaisia ja alimiehitystä- ja sitä kautta virheiden ja laiminlyöntien määrä kasvaa.



Älkää puhuko tietäen työstä, jota ette ole itse tehneet.



t. sairaanhoitaja, nykyiseen työhönsä tyytyväinen.

ihan työn vaativuutta. Ja jos jossain ammatissa, niin sairaanhoitajan, EI saa koskaan nauraa, ja toisaalta PITÄÄ aina hymyillä, muuten tulee sanominen. Ei ole oikeutta nauttia siitä että saa/ehtii pitää kahvitauon, eikä kahvihuoneessa ainakaan nauraa saa, eikä oikeastaan jutella työkaverin kanssakaan, vaan pitää olla ilmeetön, ja kesken syömisenkin pitää tarvittaessa vastailla kysymyksiin. Jos kahvihuoneen ovi on kiinni, niin siitä tulee sanominen; siellä vaan piilossa kahvitellaan, ja jos se on auki, tulee sanominen; siellä isolla joukolla istutaan ja naureskellaan. Potilastyössä taas EI saa millään tavalla näyttää kiirettä ja stressiä ulospäin ( mihin tietysti pitäisikin pyrkiä), toisaalta jos siihen pyrkii, saa kuulla että "katsoppas, ei luulis olevan aikaa siinä lorvia..." . Nämä asiat on ne jotka minua vituttaa. Pidän silti työstäni. Olen sairaanhoitajana päivystyksessä. -ja kyllä, niinkuin moni muukin tässä on sanonut, en toivoisi itse joutuvani potilaaksi, ja sekin harmittaa. Vaikka miten hyvin tekisi työnsä, niin mikään ei riitä, ja siihen ei pysty mihin haluaisi, kun ei ole tarpeeksi käsiä ja jalkoja, eikä tunnissa ole kuin 60 minuuttia. :/

Viimeisen 6 kk aikana en ole käynyt kertaakaan kahvitaolla tai vessassa työ aikana ja lähes joka päivä menee ylityöksi. Potilaita kohden varataan vain 15 minuuttia ja jokainen kai tajuaa, ettei monia asioita tuossa vartissa hoideta. Työni ON kiireistä ja tressaavaa

työpaikkaa, puhu esimiehelle tai luottamusmiehelle. Tee jotain äläkä tyydy vain valittamaan. Tilanne ei koskaam sillä parane.

sairaanhoitajien työtä ja taukoihin tuntuu kyllä olevan aikaa. Ruoanjako potilaille on sairaanhoitajien vastuulla, mutta heitä kiinnostaa oma juoruilu ja syöminen enemmän. Olen joskus menettänyt oman ruokatuntini kokonaan jakaen yksin ruokaa puolelle osastoa, jotta potilaat saisivat edes ruokansa.

ihan työn vaativuutta. Ja jos jossain ammatissa, niin sairaanhoitajan, EI saa koskaan nauraa, ja toisaalta PITÄÄ aina hymyillä, muuten tulee sanominen. Ei ole oikeutta nauttia siitä että saa/ehtii pitää kahvitauon, eikä kahvihuoneessa ainakaan nauraa saa, eikä oikeastaan jutella työkaverin kanssakaan, vaan pitää olla ilmeetön, ja kesken syömisenkin pitää tarvittaessa vastailla kysymyksiin. Jos kahvihuoneen ovi on kiinni, niin siitä tulee sanominen; siellä vaan piilossa kahvitellaan, ja jos se on auki, tulee sanominen; siellä isolla joukolla istutaan ja naureskellaan. Potilastyössä taas EI saa millään tavalla näyttää kiirettä ja stressiä ulospäin ( mihin tietysti pitäisikin pyrkiä), toisaalta jos siihen pyrkii, saa kuulla että "katsoppas, ei luulis olevan aikaa siinä lorvia..." . Nämä asiat on ne jotka minua vituttaa. Pidän silti työstäni. Olen sairaanhoitajana päivystyksessä. -ja kyllä, niinkuin moni muukin tässä on sanonut, en toivoisi itse joutuvani potilaaksi, ja sekin harmittaa. Vaikka miten hyvin tekisi työnsä, niin mikään ei riitä, ja siihen ei pysty mihin haluaisi, kun ei ole tarpeeksi käsiä ja jalkoja, eikä tunnissa ole kuin 60 minuuttia. :/

en ole sh, mutta olen työssäni myös törmännyt siihen, että asiakkaani luulevat, että työni on leppoisaa lorvimista. Todellisuudessa aina on vino pino tehtäviä, joista kaikkia ei edes saa vuorossa tehtyä. Tämä ei näy millään tavalla, kun olen asiakkaiden kanssa tekemisissä.Ei se silti tarkoita sitä, ettenkö juttelisi mukavia työkaverin kanssa tai pitäisi taukojani ollenkaan. Eihän oikeasti jollekin osastolle hoitoon tulevat voi tietää, mitä kaikkea hoitajien pitäisi työvuorossaan tehdä.

Luuletteko että tuo poikkeaa jotenkin muusta työelämästä??

Jokainen sairaalaan joutunut arvostaa ihan varmasti hyvien hoitajien työtä. Jokaisessa ammattikunnassa on toki omat kyynistyneet mätämunansa, jotka käytöksellään tekevät hallaa koko ammattikunnan arvostukselle, mutta keskimääräisesti hoitajat tekevät loistavaa työtä.



Kiitosta me potilaina olleet voisime tietty lausua useammin. Viimeiset kiitokset menevät minulta Hyväönkään sairaalan päiväkirurgisen yksikön aivan superhienolle hoidolle!



Se, että arvostus ei näy palkassa on sitten ihan toinen juttu.

Luin kyseisen kirjan aloitellessani opiskeluja sairaanhoitajaksi. Nyt valmistuttuani olen alkanut todella katumaan alavalintaani. Kiire on järkyttävä. Kyse on kuitenkin isoista virheistä, joita kiireen vuoksi sattuu, joten luulisi jotain tapahtuvan. Mutta ei, hoitoalaa ei arvosteta.

Tottakai jokainen arvostaa hoitoalaa mutta ne jotka asioista päättävät huomaavat koko järjestelmän olevan läpimätä ja eivät voi tehdä asialle juuri mitään.

Mikä ihmiskuntaa vaivaa on se ettei lapsiamme kasvateta sellaiseen uskomusjärjestelmään että isoja muutoksia voisi tehdä. Se opetetaan pienestä pitäen siten että perinteitä pitää kunnioittaa ja tämä kunnioitus eli uskomus jatkuu vuosisatoja myös väärissä asioissa kuten järjestelmän ylläpidossa jonka muutosta vastaan toki on monia yksilöitä joita voidaan kutsua isommassa mittakaavassa rikkaat suvut.

Kaikki johtuu siis nykyisestä rahajärjestelmästä joka arvottaa näennäisesti ihmisiä sek mukaan kenellä on rahaa ja kenellä ei. Kuten jokainen on voinut lukea niin tavalliset tallaajat yrittävät maksella asuntolainojaan kun rikkain prosentti kasvattaa vaikeimpinakin aikoina omaisuuttaan kymmeniä prosentteja. Raha tulee rahan luo on vanha totuus ja rahan puutteen vuoksi ei yhteiskunnalla ole tarpeeksi varoja ylläpitää tarvittavia palveluja koska valtio ei saa luoda rahaa omaan tarpeeseen VAAN yksityisessä omistuksessa olevat pankit saavat ainoastaan keksiä rahaa tyhjästä osittaisvaranto sääntöjen mukaan.

Suoraan sanottuna erinomaista kusetusta ja kaikkien yhdessä sovittu juttu miten pidetään ja tehdään rikkaista yltiöpäisen rikkaita ja keskitetään siis rahavarojen kertyminen tuolle 1% väestöstä.

Nim. Kyllä kuulun "melkein" itse tuohon yhteen prosenttiin.

Terveydenhuolto, opetus, sosiaalipuoli.



Täynnä naisia, joiden ajasta 90 % menee tähän "minua ei arvosteta" -ruikutukseen!

tai ainakin fifty-fifty käsittääkseni. Enpä ole huomannut lääkäreiden ruikuttavan kiirettä tai kirjoittavan kirjoja kertoakseen miten kamalan raskasta työ on. Se taitaakin olla oikea kutsumusammatti.



Lääkärit eivät tietenkään tee raskasta fyysistä hoitotyötä, mutta eiköhän se kiire ja resurssipula heitäkin syö.



Itse arvostan ilman muuta sekä hoitajia että lääkäreitä, kun perussairauteni takia joudun usein heitä tapaamaan. Hoitotyö on oma hommansa, ja ne kyllä erottuvat jotka suhatutuvat siihen omaan työhönsä arvostuksella ja osaavat pitää oman "paikkansa". Sitten on sellaisia "pikkulääkäreitä" jotka tykkäisivät vaan määräillä muita ja vierittävät ihan kaiken vastuun lääkärille, hoitotyössäkin sattuneista mokista. Onneksi vähemmistö!



t. potilas

noista nuorista naislääkäreistä on samaa ruikuttajasakkia!



Pää pissaa täynnä ja asenne ylimielinen.



Viimeksi kun olin Meilahden sairaalassa (joka on koko ajan remontissa, eikä sieltä löydä mitään) ja erehdyin kysymään reittiä vastaantulevalta naislääkäriltä, tämä ei suostunut auttamaan! Oli kuulemma liian tärkeä henkilö siihen. Samanlainen kusipää oli sitten vastaanotossa. Voi elämä mitä itkijänaisia!

ja mistä sä sen ruikutuksen vetäisit esiin? Ruikuttiko se nuori naislääkäri sulle? Taidat olla katkera hoitsu ;)

Ja se ruikuttajan habitus kyllä paistaa puheettakin.



Hän nosti esille nimikylttiään (että on lääkäri) ja käski kysyä muualta.



75

Kaikennäköisiä ruikuttajia ja kpäitä löytyy varmaan monelta alalta, mutta oma kokemukseni hoitotyöstä on , että hoitoportaassa on erittäin huono yhteishenki. Miksi kukaan arvostaisivat hoitajia kun hoitajat eivöt tunnu arvostavan omaa tytötään ja puhuvat paljon pahaa työtovereistaan, vetävät kantapäistä alas jos joku pärjää.



Lääkäripuolella on sitten paljon näitä "liian tärkeitä" henkilöitä joilla on pää täynnä kpäitä.



Itse olen akuuttiluontoisella osastolla töissä. Siellä kiire on erilaista kuin vuodeosastolla. Vuoroissa on aina täysi miehitys, yölläkin. Ja kaikkiin vuorokauden aikoihin mahtuu niitä hetkiä kun kellään ei ole mitään tekemistä kun sisällä ei ole yhtään potilast- hups, "asiakasta".



Sitten on niitä hetkiä kun viiden ihmisen voimin pitäisi esim. elvyttää kahta potilasta yhtä aikaa ja kolmas vuotaa jossain kuiviin, Siinä on musta huumori tarpeen kun tuntuu että porukka kuolee kiireen takia käsiin. Ja joskus likipiti- tilanteita onkin.



JOtkut pahasti pieleen menneet tapaukset ovat jääneet vuosiksi painamaan mieltä. Sitä toivoo, että venyisi enemmän, osaisi paremmin. Mutta ainoa asia jota maailmassa on yhtä tasapuolisesti jaettu, on aika, ja ihmehoitajakaan ei voi olla esim. kahdessa hätäleikkauksessa yhtäaikaa. Täillöin toimiva työtiimi on pelastus, niin potilaiden turvallisen hoidon kuin henkisen hyvinvoinninkin kannalta.



Samaan hiileen puhalletaan kaikki, tavoitteena turvallinen hoito.

anteeksi kirjoitusvirheet :)

ja akuuttiluontoisessa paikassa töissä minäkin.