Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Laittaisitko kehityksessään 1-vuotiaan tasolla olevan lapsen päiväkotiin,
31.12.2011 |
jos puheterapeutti käskisi? Lapsi siis oikeasti jo 2,5 vuotta, mutta kehitysviivästymän takia täysin 10-12-kuukautisen tasolla. Pelkkä puhe ei siis ole viivästynyt, vaan kaikki muukin kehitys.
Oonko teidän mielestä ihan kauhea äiti, kun en aio totella tuota voimakasta kehotusta? minusta kun päiväkoti ei ole vauvojen paikka...
Kommentit (81)
jarrutat lapsesi kehitystä. Hoet koko ajan että lapsesi on vauva mutta todellisuus on se että hän on jo kohta leikki-ikäinen jonka kehitys on jäänyt syystä tai toisesta vauvaikäisen tasolle.
Todennäköisesti lapsesi tulee tarvitsemaan kuntoutusta yms koko elämänsä ajan ja jos asenteesi jo nyt on noin huono niin pitkä ja kivinen tie teillä on kuljettavana. Älä anna oman ammattisi sumentaa arvostelukykyäsi ja ota vastaan kolleegoiden ja muiden ammatti-ihmisten mielipiteet ja apu.
Huomasit kai kuitenkin, että kaikki lääkärin, toimintaterapeutin ja psykologin ehdotukset hyväksyin erittäin mielissäni? Ainoastaan puheterapeutin palopuheen jätin omaan arvoonsa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kehitysvammaiset kehittyy päiväkodissa paremmin, kuin kotona.
Arkisten asioiden oppiminen vaatii ammattilaisten otetta.
Sinun lapsellasi on kehitysvamma.
Omani on jo nyt 10v.Näin sanoo lastenneurologi. Uskon ennemmin häntä kuin av-mammaa. :D Tosin en minä mitään kohtausta saa, jos kehitysvammadiagnoosia aletaan väläytellä.
Minä muuten olen ihan yhtä ammattilainen näissä asioissa kuin tuon pk:n henkilökuntakin. Ehkä jopa paremmin perillä. :)
ap
Mutta asia on toinen sitten 4-5v. Lapset aniharvoin kurovat yhtäkkiä noin suurta viivettä, kuten varmaan tiedät itsekin. Paitsi jos kyse on vaikka siitä, että kuulovamma huomataan vasta 5v lapsella eikä puhe siksi ole kehittynyt, tms.
olisin halunnut saada lapselle jo nyt kehitysvammadiagnoosin. Sen avulla kun asiat hoituvat helpommin. Mutta kun ei niin ei.
Eli yhtään ei haittaa, jos vuoden parin päästä diagnoosi on toinen.
ap
Päiväkotiin meni 1,5v ikäsenä, koska palasin silloin töihin. Tuo avustajan tarve huomattiin versin pian ja sai siis sen. Lastenneurologin mielestä päivähoito oli tarpeellisista kuntoutuksellista syistä (vaikka tarve myös töissäkäymisen takia) ja tästä syystä päivähoito oli ilmaista.
Ryhmässä olil erityislastenltarhanopettaja, joka osasi ihan eri menetelmät kuin mitä minä äitinä olisin osannut.
Oli minusta aika outoa... Joten ei kannata yrittää ostella lisää. :)
Sen tarkemmin en ala selittelemään, mutta minä nyt vain tiedän, että tuon lapsen on parempi olla kotona vielä. Ajattelin tarjota hälinän sijasta rauhaa ja rakkautta. :) Sekä tukiviittomia ja toimintaterapiakuljetusta.
ap
Tai ainakin kolmivuotiaan - sen allehan en haluaisi viedä ihan normaalisti kehittynyttäkään lasta!
Se, että lapsi on kehityksessään monin tavoin 1-vuotiaan tasolla ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, etteikö hän olisi JO saanut lähiperheessään sitä perusturvallisuutta jonka hankkimisen vuoksi minusta olisi hyvä hoitaa vauvat kotona jos vain mahdollista.
Eli luottaisin siihen, että vaikka lapseni monilla tavoin on "kuin" 1-vuotias, asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Ainakin kokeilisin! Aloittaisin lyhyillä päivillä jos se vain olisi mahdollista, ja yrittäisin tehdä päiväkotiurasta mahdollisimman mukavan lapselle. Antaisin sille mahdollisuuden, koska tiedän että lapsiryhmässä oleminen ja useamman aikuisen järjestelmällisen kuntoutuksen (vaikka se pienimuotoista tavallisessa päiväkodissa olisikin) parissa oleminen voi tehdä ihmeen hyvää ja antaa eväitä koko lapsen loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaahan tuo avausviesti huolella. Kysyin, olenko teidän mielestänne kauhea äiti. En siis kysynyt, pitäisikö minun laittaa lapsi hoitoon vai ei. :)
ap
Mutta siksi et välttämättä tee ratkaisuja hänen parastaan
ajatellen, vaan häneen liikaakin samastuen. Niin me äidit usein tehdään, kun halutaan suojella lapsiamme asioilta, jotka heidän pitäisi kohdata. Mutta me emme halua sitä, kun se sattuu meihin.
minusta tuo puheterapeutti vaikuttaa kaikkea muuta kuin ammattitaitoiselta, mikäli hän on sitä mieltä että lapsesi ei hyödäy/tarvitse puheterapiaa. Kyllähän se viittomien opetus, kuvien käyttö ja muu ei-verbaalinen kommunikoinnin opetuskin on osa sitä puheterapiaa.
t. yksi joka on käyttänyt täysin puhumatonta lasta puheterapiassa, jossa otettiin mm kuvakommunikaatio käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaahan tuo avausviesti huolella. Kysyin, olenko teidän mielestänne kauhea äiti. En siis kysynyt, pitäisikö minun laittaa lapsi hoitoon vai ei. :)
ap
Mutta siksi et välttämättä tee ratkaisuja hänen parastaan
ajatellen, vaan häneen liikaakin samastuen. Niin me äidit usein tehdään, kun halutaan suojella lapsiamme asioilta, jotka heidän pitäisi kohdata. Mutta me emme halua sitä, kun se sattuu meihin.
En ole samaa mieltä, mutta kirjoitus lämmitti silti mieltäni.
Oikein hyvää uutta vuotta sinulle!
ap
ja varsinkaan kun kerroit, että vain puheterapeutti suositteli. Juuri siksi työryhmissä on yleensä monia, ettei kukaan pysty yksin määräämään jotain toimenpiteitä/suosituksia omien mieletymystensä ja näkemystensä mukaan. Kun ei ne ammattilaisetkaan ole ns. objektiivisia, vaan usin jokaisella omat juttunsa, johon suuntaan aina ohjaa.
Jos kaikki olisivat olleet sitä mieltä, olisin silti vielä halunnut muiden ammattilaisten lausunnot ja jos hekin olisivat sitä mieltä, voisin taipua osapäiväiseen hoitoon sitten kun lapsi on 3 v.
Meilläkin fysioterapeutti sanoi 3½ v:stä (meidän oman sijainen), että yleensä tän ikäiselle suosittelee päivähoitoa, koska harvoin vanhemmat jaksaa tarjota riittävästi virikkeitä, mutta selvästi ei tässä tapauksessa tarvitsisi suositella, kun on sisaruksia kotona (ja meillä aktiivisesti pompitaan sohvilla, pelataan sählyä ja futista sisällä jne motorisia juttuja todella paljon). Usein siis suositellaan jotain ihan vaan automaattisesti ajattelematta oikeasti asiaa tapauskohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta täysin vauvan tasolla. Eli päiväkoti ei ole hänen paikkansa yhtään sen enempää kuin "oikeankaan" vauvan.
ap
Syyt seuraavat: ammattilainen on nähnyt huomattavasti enemmän lapsia ja tietää vastaavasta enemmän kuin minä yhden erityislapsen kokemuksella. Lisäksi kokeilulla en häviäisi mitään - jos puolen vuoden päästä ei edistystä ole tapahtunut niin ottaisin lapsen pois. On taas haitaksi lapselle että vastustetaan mukavuussyistä sellaista mistä on potentiaalisesti suuri hyöty.
Ap, miksi hankit lapsia jos et ole valmis panostamaan heihin? On selvää että päiväkodissa taidot kehittyvät eri tavalla kuin kotona äidin kanssa nysvätessä. Päiväkodissa lastasi ei kohdeltaisi kuin vauvaa vaan hän oppisi varmasti nopeammin juttuja siellä. Lisäksi 10-12 ikä on paras laittaa lapsi hoitoon koska ei vielä ymmärrä protestoida siitä kauaa joten siksikään en olisi huolissani. Liian pitkä välimatka ei ole mikään syy olla järjestämättä lapselle tarpeellisia tukitoimia! Muuttakaa vaikka koko poppoo lähemmäs jos se on siitä kiinni. Ap, sinulla on nyt lapsi vastuullasi. Toimi sen mukaan. Voit aina ottaa lapsen pois päiväkodista jos koet että kehitys ei senkään avulla etene. Terapeutti varmasti tietää sinua enemmän.
Otappa ap huomioon, että lääkäri ja toimintaterapeutti eivät tiedä hölkäsen pöläystä lasten kielenkeityksestä, sen arvioimisesta, tukemisesta ja kuntoutuksesta jne.. Kyllä se puheterapautti on sillä alalla ainoa asiantuntija ja kannattaa kuunnella mitä sanoo, mutta kaikkihan ovat vain suosituksia, eikä käskyjä niinkuin sinä asian ilmaiset :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee kuvilla? Minun hyvin vaikeavammaiselle lapselle näytetään pictoja, vaikka hän ei osaakaan osoittaa. Jos lapsesi ei osaa osoittaa, niin miten hän ei hyötyisi kuvista - mutta tukiviittomista silti? Lapsesi voi hyvinkin hyötyä senkinlaisesta vuorovaikutuksen tuesta, jota sinä et allekirjoita. Se hauttapuoli vain kotona hoidetuksi tulemisesta on, että äidin tunteet sotkee liikaa lapsen oikeutta saada apua.
Tekee kuvilla? Minun hyvin vaikeavammaiselle lapselle näytetään pictoja, vaikka hän ei osaakaan osoittaa. Jos lapsesi ei osaa osoittaa, niin miten hän ei hyötyisi kuvista - mutta tukiviittomista silti? Lapsesi voi hyvinkin hyötyä senkinlaisesta vuorovaikutuksen tuesta, jota sinä et allekirjoita. Se hauttapuoli vain kotona hoidetuksi tulemisesta on, että äidin tunteet sotkee liikaa lapsen oikeutta saada apua.
Kaikki olivat sitä mieltä, että niitten aika on vasta sitten, kun lapsi alkaa osoitella jotain (esim. tavaroita, joita tahtoo). Lisäksi pitäisi pystyä ymmärtämään kuvissa olevien esineitten ja asioitten yhteyttä maailmaan. Nyt ei edes katso kuvia. Minulla ei siis ole mitään kuvia vastaan, mutta samaa mieltä olen kuin nuo muutkin, että tarpeettomia ovat tässä vaiheessa. Toisen lapsen kanssa on kyllä kuvia käytetty, mutta tämä haluaisi lähinnä repiä ne seinältä ja syödä. :)
Tukiviittomien vaikutushan on ihan toisenlainen, siksi niistä toivottavasti on apua. Nyt kun lapsi on viimein alkanut matkia käsillään toisten eleitä, on hyvin toiveita, että viittomat uppoaisivat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nyt valinnut kantaani, enkä jaksa pohtiakkaan, mutta huvittavaa että yhtä puheterapeuttia pidetään suurena ylivaltiaana ja "asiantuntijana" ja hänen kehotusta ap.n pitäisi sokeasti noudattaa... Niitä "asiantuntijoita" on niin erilaisia ja yhden mielipide ei ole laki!
Otappa ap huomioon, että lääkäri ja toimintaterapeutti eivät tiedä hölkäsen pöläystä lasten kielenkeityksestä, sen arvioimisesta, tukemisesta ja kuntoutuksesta jne.. Kyllä se puheterapautti on sillä alalla ainoa asiantuntija ja kannattaa kuunnella mitä sanoo, mutta kaikkihan ovat vain suosituksia, eikä käskyjä niinkuin sinä asian ilmaiset :)
ap
Suurin osa kuntoutusta on arjen kuntoutusta ja siksi päiväkotia suositellaan.
Lievästi kehitysvammaiset hyötyy päiväkodista eniten.
Kehitysvammaset on laiskoja oppimaan. Heitä täytyy patistaa oppimaan.
Henkisesti lapsen parempi olla kotona, mutta kuntoutuksellisesti ei.
Pukeminen ja kuivaksi oppiminen kestää vuosia ja kotona lapsi ei ehkä edes yritä oppia.
Tossa toi meidän 10v. pelaa wiitä ja pulputtaa niin kovasti.
2v. poika ei osannut mitään.
4v. alkoi ymmärtämään puhetta ja 7v. alkoi puhumaan.
Nyt 10v. tekee läksyjä, leikkii normaalisti, käyttää kännykkää, mutta ei osaa lukea, eikä pestä itseään.
Tekee melkein kaiken itse, mutta se tie on ollut kivinen ja luovuttaa ei ole saanut.
Ammattilaiset toivoavat, että kuntoutuksen tekee päivähoito ja äiti keskittyy siihen rakastamiseen.
Lapsesi kuntoutuksessa riittää sarkaa monelle ihmiselle.
Kehitysvammainen oppii paljon, jos vamma ei ole vaikea.
Meillä ei ole enään mitään rajaa siinä, ettei lapseni voisi jotain oppia.
Olen tämän asian ymmärtänyt näiden vuosien aikana.
Otappa ap huomioon, että lääkäri ja toimintaterapeutti eivät tiedä hölkäsen pöläystä lasten kielenkeityksestä, sen arvioimisesta, tukemisesta ja kuntoutuksesta jne.. Kyllä se puheterapautti on sillä alalla ainoa asiantuntija ja kannattaa kuunnella mitä sanoo, mutta kaikkihan ovat vain suosituksia, eikä käskyjä niinkuin sinä asian ilmaiset :)
Otappa kuka lienetkin huomioon että puheterapeutti ei ajattele asiaa muuten kuin omasta vinkkelistään. Ei lapsen kokonaishyvinvointia ja kehitysta, vaan omaa kapeaa siivuaan!
Viittomien oppiminen vaatii enemmän älyä, kuin kuvien oppiminen.
Olen siis kumpaakin käyttänyt lapseni kanssa. Enään ei käytetä kumpiakaan.
Meillä oli kuvakansio ja kuvat oli muovitaskuissa.
Ei niitä voinut repiä.
Ei munkaan lapsi mitään osoitellut, silti oppi ymmärtämään kuvia.
Aluksi puheterapia on ymmärtämisen tukemista, kuvien käytön opettelua ja viittomien opettelua, kontaktia, suujumppaa ja ym.
Puheterapiaa voi saada, vaikka ei puhuisikaan.
Monet vaikeasti vammaiset oppivat ymmärtämään kuvia, mutta ei viittomia.
Omallani on lievä vamma.
Kuvien käyttö vaatii harjoittelua, mutta en voi tietää kuinka sairas lapsesi sitten on.
Myöhemmässä vaiheessa tulee käytöshäiriöitä, kun kommunikointi ongelma on.
Lapsesi on kuitenkin 1v. tasolla niin tuskin on vaikeasta vammasta kyse.
Alue: Aihe vapaa
Mutta asia on toinen sitten 4-5v. Lapset aniharvoin kurovat yhtäkkiä noin suurta viivettä, kuten varmaan tiedät itsekin. Paitsi jos kyse on vaikka siitä, että kuulovamma huomataan vasta 5v lapsella eikä puhe siksi ole kehittynyt, tms.