Lue keskustelun säännöt.
Mieheni/lapsenmme isä on tälläinen.. Onko teistä ok?
30.12.2011 |
Elikkäs, haluaisin kuulla mielipiteitä eri ihmisiltä, että onko tämmöinen käytös ok perheessä/avoliitossa. Meillä on yksi lapsi 1,5v joten ihan heppoisin perustein ei viitsi erotakaan.. Yhdessä oltu 4v ja lapsi oli pitkäaikainen toive.
Kun odotin lastamme mies kävi neuvolassa mukana yhteensä 3 kertaa, näilläkin kerroilla vain siten että itkien pyysin mukaan. Ei ollut työesteitä tai muuta. Kun olin lähdössä synnyttämään ja kotona odottelin supistuksien tihenemistä kivuliaana, mies makasi sohvalla vain.Kun sanoin että voitko tehdä jotain, vastasi Mitä v****a mulla pitää muka tehdä.
Kun vauva oli n.2kk vanha olin väsynyt ja pyysin hoitamaan yhden yön, että nukun vierashuoneessa, niin mies sanoi että, noh sitten se huutaa koko yön täällä, että enhän minä rupea valvomaan koko yötä
Kävelyllä ollessamme ei suostunut työntämään rattaita. (nykyisin joskus..)
Ei suostunut kylvettämään..
Mieheni ei tunnista esim. milloin lapsi on nälkäinen, väsynyt, kipeä..
Jos lapsi on esim. todella nälkäinen, nostaa mieheni lautasen lapsen eteen ja sanoo että ruoka on liian kuumaa, annetaan jäähtyä. Lapsi hermostuu tietty täysin kun ei sitä saa vaikka on nenän edessä. Sitten nostaa huutavan lapsen pois sanoen, että ei sillä ollutkaan nälkä!!
Nukkumaan laittaessa lapsi haluaa välillä silittelyä, niin eipä mies sitäkään tiedä eikä osaa tunnistaa mitä lapsi on vailla, vaan taas kerran jättää huutamaan lapsen ja sanoo minulle että ei se rauhotu.
Olen puhunut toisesta lapsesta, niin ei tässä kuulema tarvita lisää.. Joululahjoja ei ostanut ollenkaan lapselle. Minun hänelle ostamasta lahjasta sanoi, että onpa halpa lahja. Oli siis netistä etsinyt sen hinnan.. Mies ei halua edetä urallaan kuulema ikinä ja omakotitaloa on turha kuulema katsella kun on niin erikoista meidän elämä. Olen tässä puoli vuotta katsellut tätä touhua ja koittanut ystävällisesti kysyä, että miksi isänä olo ei onnistu, niin ei mitään asiallista vastausta. Monesti vastaus on, että miksi minä en ole maksanut asumisesta/elämisestä viimeiseen vuoteen. Niin no, eipä taida hoksata sitäkään, että olin kotona lapsen kanssa kelan rahoilla...!
Tässä vähän esimerkkiä meidän tilanteesta.. Onko muiden miehet millaisia miehiä/isiä? Kuulostaako tutulta? Onko tämä ohimenevää? ps. olemme 30vuotiaita, siis aikuisia..
Kommentit (23)
ap:n mies vaikuttaa pahalta tapaukselta.
Varmuudeksi kerron omasta miehestäni, jota kyllä pidän hyvänä isänä, vaikka kaikki nuo sinun vaatimuksesi eivät kohtaakaan.
Mies tuli mukaan ensimmäiseen neuvolaan. Sen jälkeen hän totesi, että piti itseään täysin ulkopuolisena eikä ymmärrä, miksi hänen olisi pitänyt olla siellä. Yhdessä sovimme, että hän ei tule enää seuraaville kerroille. Asia oli minulle siis ok. Ei ole käynyt yhdessäkään äitiysneuvolassa tuon kerran jälkeen. Ilman muuta tuli molempiin ultriin - tosin kuopuksen rakenneultra jäi välistä, kun meillä oli samaan aikaan talon kuntotarkastus, ja aikaa ei saanut vaihdettua.
Synnytyksissä on ollut mukana ja erityisesti ensimmäisessä todella aktiivinen ja innostunut. Toisessa taisi harmikseni lukea jopa sanomalehteä ja vähän epäempaattisesti kuitata, että hän ei oikein keksi, mitä voisi tehdä, kun supistukset eivät vielä ole kovin pahoja. Oli muistaakseni toisen synnytyksessä aika pitkään syrjässäkin vielä ponnistusvaiheessakin, kunnes alkoi käydä selville, että tsemppausta tarvitaan. Muistan hämärästi, että miehen syrjään vetäytyminen harmitti silloin, mutta ei näin jälkeenpäin.
Esikoisen ensimmäiset 5 kk paahtoi töitä täysillä. Olimme yhdessä sopineet, että hän pitää isyyslomansa vasta, kun vauva on 5 kk:n ikäinen, koska vauva on sitä ennen kovin kiinni äidissä. Olin aika väsynyt vauvan valvottamisista ja herkällä mielelläkin ja harmitti, kun mies tuli puolilta öin kotiin ja nukkuui vastaavasti melkein puoleen päivään ja sitten taas töihin. Vauvaa kyllä piteli syöttöjen jälkeen ja viikonloppuisin hoiti enemmänkin, mutta ei ollut apuna arkisin ja öisin juurikaan.
Isyysloma avasi silmät ja ryhtyi mm. hoitamaaan vauvaa öisin, että sain nukuttua. Piti isäkuukauden ja vaikka hoitikin vauvaa eri tavalla (eri rytmissä), hoitipa kuitenkin. Muodosti upean suhteen lapseen jo paljon ennen kuin tästä tuli taapero.
Kuopuksen kanssa hoiti alusta asti aktiivisesti, koska piti isyyslomatkin neljän ekan kuukauden aikana.
Ap, miehessäsi on vikaa, koska hän ei halua olla lapsensa kanssa. Vikaa ei ole siinä, ettei hän tunnista lapsen tarpeita vaan siinä, että hän ei halua edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuoruudessani kaksi lasta peräjälkeen tuon tyyliselle "isälle". Elin siinä helvetissä siihen saakka kun lapset olivat 6- ja 7-vuotiaat. Lisänä vielä miehen alkoholismi, väkivaltaisuus ym.
Lapset ovat nyt aikuisia, mutta kipuilevat lapsuuttaan vielä pahasti.
Älä ap tee lisää lapsia vaan ota pikkuinen mukaasi ja pakene.
Sairaalta ja huolestuttavalta mielestäni. En usko, että tuollainen ihmissuhde on lapselle hyväksi. Ainoa toivo on, että mies herää isyyteensä, kun lapsi on kasvanut vauva- ja taaperovaiheen yli ja on enemmän jotenkin "älyllinen" olento. Jotkut miehet eivät kuulemma osaa lainkaan olla vauvojen kanssa, kun eivät tunne niitä kohtaan mitään eivätkä tunnista niiden tarpeita mitenkään. Minusta sellainen olisi ollut kyllä kauheaa, ja oma mieheni on osallistunut alusta saakka yhtälailla vauvan hoitoon. On valvonut lukemattomia öitä, kärrytellyt välillä päivisinkin pitkiä lenkkejä että saan nukkua kotona, kuskannut lasta pitkin kyliä esittelemässä sukulaisille täynnä isän ylpeyttä jne. Olisin musertunut ap:n tilanteessa. Vaikka ap:n mies olisikin jostain syystä kykenemätön tulkitsemaan vauvan tarpeita mitenkään tai tuntemaan vauvaa kohtaan mitään, niin sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten se tunne ap:takin kohtaan loppui. Eihän mies ole välittänyt sinun tarpeistasi mitään. Onko mies aina ollut kaikessa yhtä itsekeskeinen ja epähuomioonottava?