Mikä olisi paras tapa reagoida? Mies soitti ja ilmoitti

että pelkää yksinjäämistä ja sen vuoksi ei halua erota, ei ole rakkautta vaan riippuvuutta.

Miehesi tietää kyllä toiveesi, mutta ei välitä niistä! Jos ilmaiset tunteesi, niin miehesi suuttuu tai vähättelee niitä. Kuulostaako sinusta itsestäsi muka rakastavalta puolisolta? Tasa-vertaisessa parisuhteessa kunnioitetaan toisen tunteita ja jos niitä loukataan, niin asioista keskustellaan ja pyydetään anteeksi. Miehesi käyttää sinuun henkistä väkivaltaa ja sinä yrität hakea oikeutusta sille. Nyt lopetat tuollaisen. Sinun tunteesi ovat arvokkaita ja merkityksellisiä. Olet oikeutettu loukkaantumaan miehesi lapsellisesta käyttäytymisestä.



Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Ihanko oikeasti haluat antaa heille tuollaisen mallin perhe-elämästä?! Miehesi viis veisaa teidän tarpeistanne ( näin se valitettavasti tuntuu olevan )ja sinä pidät kynsin hampain kiinni " normaalista " perhe elämästä? Teidän arvomaailmanne eivät vain kerta kaikkiaan kohtaa. Et voi pakottaa miestäsi nauttimaan " perhe kävelyistä " ja " peli hetkistä ".



Sinä voit joko arvostaa itseäsi ja tarpeitasi, ja jättää lapsellinen ja vastuuton miehesi, tai jatkaa henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja antaa alistaa itseäsi vielä enempi.



Totuus miehesi rakkaudesta sinua kohtaan tuli ilmi jo tuossa kun kirjoitit, että eron tapahduttua deittailisi nopeasti uusia naisia, eikä jäisi suremaan sinua.



Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!

Sairas valtakuvio tosiaan. Mies käyttää hyväksi sitä, ap, että sinä tarvitset miestä ja hän ei tarvitse sinua. Niinpä hän voi tehdä mitä tahansa, eikä sinusta tarvitse välittää. Hän tietää, että sinä kiukuttelet aikasi ja lopulta pyydät anteeksi.



Miehellä joko on muita naisia (kuten ryyppyremmeissä on tapana) tai niitä tulee. Hän ei koe, että hänellä olisi mitään menetettävää. Miksei hän siis ottaisi toista naista, kun sellainen matkoilla tarjoutuu? Turha olla epätietoinen ja etsiä todisteita pettämisestä, koska on varmaa, että tuollainen mies pettää joka tapauksessa.



Ainoa ratkaisu on erota. Muuten miehen vallankäyttö vain pahenee ajan mittaan. Voit toki ensin löydä nyrkkiä pöytään ja asettaa miehelle ehtoja, jos se tekee eropäätöksen helpommaksi.



Koiraa ei pidä ottaa juuri nyt, kun et tiedä, missä ja miten eron jälkeen asut. Ota mieluummin uusi mies auttamaan erossa.

Minusta pikkulapsiperheissä erotaan liian helposti, kun arki lyö vasten kasvoja. Mutta tässä tapauksessa kyllä ero kuulostaa enemmän kuin viisaalta ratkaisulta. Todellakin pärjäät paremmin ilman miestä! Voit tehdä elämästäsi juuri sellaista kuin haluat, eikä teidän tarvitse lasten kanssa istua kotona odottamassa tulisiko isi tänään kotiin.

Nyt keräät itsesi kokoon, alat kerätä pientä pesämunaa ja etsiä sinulle ja lapsillesi asuntoa ja järjestellä uutta elämää. Et tule katumaan.

Niin, ja myös mä olen täysin varma että miehellä on toisia naisia kierroksessa. Voi olla että joka reissulla eri hoito.

Juuri näin. Älä tosiaan ilmoita erosta suutuksissasi, vaan valmistaudu ensin itse siihen huolella. Sinun pitää tietää lain pykälät, suunnitella taloudelliset asiat ja kerätä pieni summa rahaa hätävaraksi. Epävarmuuskin on helpompaa, kun sen tuntee.

että mies antaisi kyllä minun mennä. Ei ehkä olisi sillä aikaa itsekään kotona, mutta oikeastaan valittaa että miksi minä en koskaan mene minnekään (käymme kyllä usein yhdessä).

Kun sitten kerran järjestin itselleni oman iltamenon, miehelle oli tosi kova paikka jäädä kotiin lasten kanssa, kun hän olisi halunnut lähteä itsekin omille teilleen. Siitäkin koitui pieni draama kun itkua tihrustaen jouduin pyytämään häntä jäämään kotiin lupauksensa mukaisesti, kun yritti perua..

Hänellä on joku pieni kriisi, ei ole täysin valmis sitoutumaan ja näyttää tarvitsevan hirvittävästi kavereitaan ja sellaista hölmöilyä heidän kanssaan (ei ehkä muita naisia tms). Koska näköjään nuo harrastukset eivät riitä. Hänelle on tosi kova paikka kieltäytyä kavereidensa ehdotuksista (joita tulee usein) vaikka näkee heitä paljon arkisin ja muulloin. Syyllistää minua Paljon ettei ihan aina voi mennä miten tahtoo. Tämä on seurausta siitä.

Kysymys kai kuuluukin: onko tarpeen odottaa että mies ihan itse kasvaa ja alkaa ymmärtämään ettei

menetä mitään vaikkei menisi joka juttuun mukaan mitä kaveritkin tekee? Toinen kysymys: tapahtuuko se kasvu ikinä? Kolmas kysymys: Miten sitä voi edesauttaa?

ap

Tai ainakin tunnen ihan samanlaisen ihmisen ja luulin joskus aikoinaan että hän oli elämäni rakkaus.

Kylläpä minulla onkin käynyt tuuri kun hänestä ajoissa pääsin eroon.

EN usko että tuo teekkari tauti paranee ikinä, miehesi on jäänyt sisäisesti ikuiseksi opiskelijaksi jonka on ihan pakko pääsät kavereisen kanssa rilluttelemaan.

Tunteeon ja kylmä ihminen sisimmässään, ei todellakaan tule kaipaamaan sinua jos lähdet, mutta taistelee lapsista viimeiseen saakka.

Alkaa sitten deittailla ensimmäisen isotissisen blondin kanssa jonka golfradalla näkee.

Sitten hän olettaa että se blondi hoitaa lapsia kun hän itse jatkaa taas rilluttelua.

Mies menee kavereiden kanssa joka viikonloppu, mutta meillä ei ole lapsia (ikää 23 vuotta). Itse toivoisin välillä jotain muuta ja tunnen myös että olen alistettu tähän. Miestä ei kiinnosta mitä mieltä olen joka viikonloppuisista menoista... Olen miettinyt paljon eroa mutta en siihen ole pystyny ainakaan vielä. Sitä rupeaa keksimään syitä miksi mies on oikeutettu toimimaan näin... Toivon että sinä olet tarpeeksi vahva lastesi vuoksi. Itse jaksan tätä sen varjolla, että olemme vielä nuoria ja lapsettomia.

Tulethan kertomaan tänne kuulumisianne. Todellakin henkilökohtaisesti kosketti tämä, koska myös minä olen ollut samanlaisessa narsistisessa suhteessa. (17-20 vuotiaana) Nykyään minulla on IHANA mies ja meillä on alle parivuotias tyttökin.

Ja TIEDÄN, todellakin tiedän miten vaikeaa on lähteä, kun toinen on saanut polettua itsetunnon maanrakoon, kärsii pahasta läheisriippuvuudesta ja todellakin uskoo siihen ettei ole mitään ilman "miestään".



Itse sairastuin suhteessani myös vakavaan masennukseen ja paniikkihäiriöön, en uskaltanut kulkea ihmisten ilmoilla, puhua kenellekään miespuolisella mitään, koska tämä psykopaatti oli niin sairaalloisen mustasukkainen.



Samaan aikaan itse vehtaili muiden naisten kanssa (löysin viestejä kännykästä ja tietokoneelta) olen myös ehdottoman varma että petti minua myöskin fyysisesti.



Niin kauhea paha olo minulla suhteessani oli, vaikken tiennytkään, niin silti sisimpäni kertoi minulle että kaikki ei todellakaan ole hyvin.



Nyt elämäni alkaa olemaan jo aika ihanaa, vaikka entisen suhteen haavat eivät ikinä paranekkaan täysin.



Siltikin voin vihdoin sanoa olevani jälleen onnellinen ja elämä tuntuu ihanalta.



Kaikki tämä odottaa myös sinua. Lähde pois. Ajattele lapsia.

asiaa niin, että jos eroatte niin sinä et joudu miettimään missä mies menee, etkä joudu pettymään kun olet sopinut menoja ja yhtäkkiä mies ilmoittaa, että kaverin luona on tärkeämpää menoa. Yksin olo voi tuntua ahdistavalta kun rupeaa miettimään miehen hyviä puolia, mutta onko niitä hyviä asioita loppujen lopuksi niin paljon.. Sanoit että mies ei paljon liikuttuisi jos ilmoitat erosta, ei varmaan liikutukkaan viikonlopun rintojen aikana. Pure vielä hammasta ja ilmoita eroajatuksesta viikolla, kerro kuinka väsynyt olet tähän tilanteeseen..



Toivon todella, että mies tajuaa mitä onmenettämässä. Jos mahdollista näytä osa näistä viesteistä täällä miehelle ( tulosta vaikka paperille ja anna käteen ) ehkä hän sen avulla tajuaa tilanteen vakavuuden.

asiaa niin, että jos eroatte niin sinä et joudu miettimään missä mies menee, etkä joudu pettymään kun olet sopinut menoja ja yhtäkkiä mies ilmoittaa, että kaverin luona on tärkeämpää menoa. Yksin olo voi tuntua ahdistavalta kun rupeaa miettimään miehen hyviä puolia, mutta onko niitä hyviä asioita loppujen lopuksi niin paljon.. Sanoit että mies ei paljon liikuttuisi jos ilmoitat erosta, ei varmaan liikutukkaan viikonlopun rintojen aikana. Pure vielä hammasta ja ilmoita eroajatuksesta viikolla, kerro kuinka väsynyt olet tähän tilanteeseen..



Toivon todella, että mies tajuaa mitä onmenettämässä. Jos mahdollista näytä osa näistä viesteistä täällä miehelle ( tulosta vaikka paperille ja anna käteen ) ehkä hän sen avulla tajuaa tilanteen vakavuuden.

mutta meillä oli vähän vastaava tilanne. Kerran sitten nostin kissan päydälle ja kysyin että pitääkö mua ihan itsestään selvyytenä? Vastasi että ei ja minä sanoin että hyvä, sillä jos ei oman perheen kanssa oleminen ja perheen asiat ala kiinnostaan niin joku kerta ei olla enää odottamassa että hän palaa reissuiltansa kotiin. Tästä on nyt 3 vuotta aikaa ja hyvin menee :) Välillä meinaa tulla taas sellaisia kausia että menojalka vipattaa enemmän kun tarttis (parin päivän ryyppyreissuja jne.) jolloin kysyn aina uudestaan että meneekö homma taas samanlaiseksi kuin muutamavuosi aiemmin. Silloin rauhoittuu ja alkaa kotona oleminenkin kiinnostaa :)



Ja me kyllä molemmat saadaan mennä aikalailla yhtäpaljon nykyään ja yhdessäkin. Ennen oli juuri tuota että minä istuin kotona odottamassa lasten kanssa että koskakohan herra viitsisi saapua vai saapuuko ollenkaan.

Hän ei ehkä ole ollut edes kypsä vanhemmuuteen nuoren ikänsä vuoksi.



Miehesi elää omaa elämäänsä ja selittelee asioita siten, että saa itse tehdä mitä huvittaa. Lapset ovat teidän kummankin vastuulla yhtä paljon. Ihme, että miehesi ei ikävöi lapsiaan ja koe oma-aloitteisesti, että on arvokasta saada viettää aikaa omien lasten kanssa.



Mielestäni sinun on ap keskusteltava vakavasti miehesi kanssa sinun tarpeistasi parisuhteessanne. Sinun on kerrottava, että voit huonosti ja et voi elää enää noin. Jos miehesi haluaa edelleen elää kanssasi (ei vain tavan ja velvollisuudentunnon takia), hänen on otettava sinut huomioon paremmin. Jos hän päättää jatkaa elämäänsä toisaalla jonkun toisen kanssa, hänen kontaktinsa omiin lapsiinsa heikkenee. Hän saattaa menettää aika paljon.

Jäi kovasti kaihertamaan.. Tuliko mies kotiin? Miten jatko? Voimia ap sinulle ja lapsillesi.

Kostaisin ja tekisin kaikkea itsekästä. Ekana ostaisin jotain kallista ja kivaa itselleni.

Elin itse liitossa, jossa oli tiukkaakin tiukempaa rahasta. Jos olisin aina "kostanut" miehen itsekkyyden ostamalla itsellenikin jotain, olisimme olleet vararikossa jo aikaisemmin. Tänä päivänä elämme erillämme, edelleenkin ihmettelen miten exällä on vara ostella kalliita televisioita ja vahvistimia. Tiedän hänen tulonsa vanhoilta ajoilta, eivät ne kolmessa vuodessa mihinkään ole muuttuneet hänen alallaan. Ehkä hän sitten ostaa velaksi.

Mutta ap:lle. Pelisäännöt! Ei tuollainen ole reilua kellekään. Ainakaan sinulle tai lapsille.

ja tarkennan sen verran, että kostaisin noin, jos olisi rahaa. Onneksi mun mies ei ole ihan niin itsekäs, että tarvisi lähtä shoppaillen kostamaan, koska näillä tuloilla en siihen kykenisi.

monista viisaista viesteistänne.. Minulla on todellakin paljon pohdittavaa ja ainakin se on varmaa, että olen roolilleni suhteessamme jokseenkin sokea.



Jotain kommenttia joihinkin viesteihin:

Eli mies ei ole läpensä kamala, ja minä en ole aina kovin ihana myöskään. Hänellä on paljon arvostettavia ja hyviä puolia, ja minä varmasti olen joskus valittanut liiankin helposti ja osoittanut mustasukkaisuutta hänen menoistaan.



Pettämisasiaan sen verran, että mies on useimmiten aika rehellinen sen suhteen missä menee ja mitä tekee, ainakin siltä vaikuttaa. Olisi todellinen yllätys jos ei olisi yöpynyt ystävillään kuten on aina kertonut. Hän osaa todella aidonoloisesti osoittaa kiintymystään minuun kun olemme yhdessä. Olemme myös puhuneet pettämiesasiasta ja kumpikin on ollut yhtä mieltä rajoista (tosin menneisyydessä on jokin epäluottamusta nostattava pieni tapahtuma..).



Nytkään hän ei ollut mennessään ilkeä, vaan toivoi minun olevan hyvällä mielellä ja vakuutti että pitää vain hauskaa kaveriporukassa. Valitettavasti hermostuu melko helposti ja sitten ei välitä mitä tulee sanottua (jälleen pyynnöstäni sitten peruu puheitaan myöhemmin). Varmaankin hän aidosti kokee että hänen ehdottomasti kuuluu nyt olla siellä missä on.



Mies on lasten kanssa ihan kivasti silloin kun on kotona. Osallistuu ja myös voi heitä hoitaa yksin, jos vain hänelle ei itselleen osu kavereiden houkutuksia samalle illalle. Minä osaan aika hyvin lapsillekin sanoa, kuin se olisi ihan ok ja normaali juttu, että "voi että kun isän täytyy nyt tänään hoitaa koko ilta työjuttuja, mutta me tehdään jotain kivaa", jolloin he ovat suhteellisen hyvällä mielellä, vaikken itse niin olisikaan.



Mies ei siis ole tullut takaisin, odotan häntä palaavaksi huomenna.. Jos on tehnyt jotain väärää reissunsa aikana, niin uskon ettei tule kotiin huomennakaan. Lasken nyt paljon sen varaan millä asenteella hän saapuu (anteeksipyytäväinen (ihme!), pahantuulinen krapulainen, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, tms). Aion itse välttää edelleen kaikkea tunnekuohua ja sanon että nyt täytyy miettiä asioita, ja että hän itse voi kertoa sitten kun on valmis keskustelemaan (mutta sen aikaa saa olla kotona).



Jos nyt emme heti suoralta kädeltä eroa, vaan mies tahtoo keskustella asiasta ja miettiä suhdettaan minuun ajan kanssa, niin olisiko teistä liikaa pyytää että hän olisi esimerkiksi seuraavan kuukauden viikonloput kotona perheen kanssa? Vai pahentaako vaatimukset tilannetta entisestään? Miehen reaktio tuollaiseen pyyntöön voisi kertoa myös jotain.. jos heti remureissulta palattuaankin kotiviikonloput tuntuvat pahoilta.



ap

mies, joka meni miten tykkäsi ja jätti kertomatta ihan "vahingossa". Olemme naimisissa ja lapsia, ja paljon on saanut mennä enkä ole kiellellyt.

Mittanu tuli täyteen, kerroin asiallisesti ja rauhallisesti oman näkökulmani (arkena, päivällä, virkeänä, rauhassa) ja sen, että koen hänen laiminlyövän perhettään. Kerroin myös hänen olevan koeajalla.

Kaikki muuttui, hän todella ymmärsi eikä käyttäydy enää noin

Kyllä sä voit vaatia miestäsi olemaan kotona kaikki viikonloput ja mun mielestä kaikki illatkin. Kavereitten luonna pelailu kun ei ole mikään harrastus!!! Se on vain ajan kuluttamista, kun ei halua olla kotona. Harrastus on salilla käynti ja siihenkään ei tartte koko iltaa käyttää. Rupea ajattelee itteäs ja siinä samassa lapsias.

Pyydetty että mies on kuukauden iisisti. Hän on tottunut menemään suht vapaasti ja kuukausi voi tuntua isolta jutulta. Ehdota nyt vaikka niin , että 3 viikkoa juomatta, kavereita voi toki nähdä mutta ryyppyreissut on pistettävä jäihin ainakin joksikin aikaa... Ei se ole perhe-elämää jos isä on harvsen viikonloppu juomassa ja mitä enemmän ikää lapsille tulee alkavat he tajuamaan missä isä oikeasti on..

Kiva kun kirjoittelit taas kuulumisianne. Onko miehesi soittanut kertaakaan tänä aikana?



Tuo kuulostaa varsinkin tutulta, että jostain sitä vaan löytää ja kaivaa ne hyvät puolet. Sehän siinä tilanteessa hankalaa onkin, kun usein tuollaiset miehet osaavat olla tosi charmantteja, ihania ja hyväkäytöksisiä. MUTTA.



Siinä se vaikeus nimenomaan piileekin, Uskoisin itse myöskin niin, että tuollaisten reissujen jälkeen on varmasti morkkis ja ikävä kotiin ja sinua ja lapsia, mutta sekin on yleensä vain sitä että mies haluaa syyllisyydentunteet pois ja hyvitellä tekojaan, jotta HÄNELLE ITSELLEEN tulisi parempi mieli. Vähät tuollainen välittää muiden tunteista. Pääasia on että itse saisi jonkinlaisen mielenrauhan ja "hyväksynnän" tekemisilleen.



Narsistit yleensä toimivat näin. Ei narsistista se tunnu pahalta, että vaimo ja lapset kärsii (ei ole kykyä asettua toisen asemaan ja empatiaan) vaan se että itsellä on huono omatunto ja siitä paha olla.



Yleensä ovatkin taitavia manipuloimaan tilanteet omaksi edukseen ja vierittämään syyn aina toisen niskoille.



Terveen ihmisen mieli ei vaan kestä tämmöistä ristiriitaa. Kun sisimmässään tietää mikä on oikein, mutta toinen saa uskomaan muuta.



Se on kuitenkin aivan se ja sama mitä me tai joku muu sinulle sanoo tai käskee sinun toimia. Viimekädessä ratkaisun teet aina sinä itse. Olet aikuinen ihminen ja kykenevä tekemään päätöksiä. Kuuntele tarkkaan sisintäsi. Tiedät varmasti vastauksen, mitä sinun kuuluu tehdä.



Päätös ei ole helppo, ja todennäköisesti miehesi ei päästä teitäkään helpolla menemään, vaan itkee,raivoaa, rukoilee, uhkailee, lupaa muuttua, vannoo rakkauttaan jne... että jatkaisitte vielä.



Usko minua. Minä tiedän. (olen se joka kirjoitti aaiemmin olleensa samankaltaisessa suhteessa ja nyt onnellinen perheellinen).



Itse kun viimein lähdin. Saattoi mies ilmestyä pihalle heittelemään kiviä ikkunaan, anelemaan postiluukusta, seuraamaan autolla kun en vastannut puhelimeen ja vielä muutamaan otteeseen uskomaan sepustuksiinsa ja minut lankeamaan aina vaan uudelleen ja uudelleen.



Lopulta sain riuhtaistua itseni niin että pysyin vahvana. Tapasin puolen vuoden kuluttua nykyisen mieheni ja vielä silloinnkin tämä hullu välillä soitteli ja yritti pitää yhteyttä.



Jopa tänäpäivänäkin lähettelee joskus yksityisviestejä fb:ssä ja erostamme on jo pian neljä vuotta.



Mutta sä selviit ja se päätös tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin. Sori pitkä sepustus, miten tätä nyt lyhyemmin kirjottaisit. :)



Voimia.

itse asiassa mies laittoi tänään viestin, jossa kertoi sairastuneensa eilen, eikä pystynyt kunnolla nauttimaan illastaan. Olin salaa kyllä toivonutkin jonkinlaista näpäytystä miehelle ja teki mieli vastata jotain ilkeää! Mutta ainakin yritin hillitä itseni.



En voi mitenkään kuvitella että mies ikinä itkisi perääni. Ei ole sen tyyppinen. Pahimmat sydänsurunsa hukuttaisi harrastuksiinsa, muttei alentuisi ruinaamaan minulle koskaan. Harmi, koska se olisi kieltämättä kiva nähdä :) Uskon myös että palaa hyvällä omallatunnolla (jos ei ole jotain pahaa tehnyt). Jo melkein jännittää kun hän ehkä huomenna tulee, että miten kaikki sujuu. Ja koitan valmentaa itseäni pettymykseen, sillä usein se todennäköisin vaihtoehto tapahtuu nytkin. Eli mies ei jaksa jutella, ei halua kuunnella valituksia, tod. näk. menee nukkumaan tai käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan (jolloin minun on hirvittävän vaikea hillitä itseäni, ja sitten hän jossain vaiheessa kysyy, että "mikä sulla oikein on?", "vieläkö sä jaksat?", "ei mulla ole mitään mietittävää").



ap

Itse kihisisin niin paljon raivosta etten varmastikaan pystyisi hillitsemään itseäni, vaan olis pakko antaa tulla kaikki ulos.

Ja mielestäni se on ainoa terve ja normaali tapa reagoida tuollaiseen käytökseen. Se tuntuukin niin hullulta, että SINUN pitää miettiä miten USKALLAT reagoida, jotta MIEHESI ei suutu! Huoh.

Tuo on sinulle henkisesti niiiiin raskasta,muistan vielä liiankin hyvin.



Tuo on niin uskomattoman väärin ja epäreilua mitä miehes sulle tekee. Että saapastelee vaan muinamiehinä kotiin niinkuin mitään ei olis tapahtunutkaan? Ja kysyy loppujenlopuks vielä sinulta että mikä on?! Arghhh, kihisen raivosta.



Eniten tekisi mieli läksyttää sitä sun ukkoas, mutta toisaalta tekisi mieli myöskin ravistella sinua ja huutaa päin naamaa että herää pahvi! Sinua ja lapsiasi ei kohdella noin! Olet ansainnut parempaa. :((



Voi kun voisitte lähteä vaikka lasten kanssa muutamaksi päiväksi pois niin saisi ukko vähän miettiä tekosiaan ja sinäkin tahollasi. Onko mitään paikka minne voisitte lasten kanssa mennä?

Pakkaisit teille tavarat valmiiksi ja kun mies tulee niin rauhallisesti kerrot, ette jaksa enää ja tämmöinen peli ei vetele. Sanot vaikka että lähdette vähäksi aikaa pois,jotta saat aikaa ajatella ja "järjestellä asioita". Kerrot miten loppu olet tuohon teidän tilanteeseen ja sanot että jos ukko ei vihon viimein herää ja ala ottaa vastuuta perheestään niin lähdette lopullisesti.



Sitten vaan pakkaat lapset ja matkatavarat mukaan ja lähdette. Vaikka vanhempiesi luo?



Otat vaikka takarajaksi kolme päivää. Jos miehestäsi ei siihen mennessä kuulu tai ei ala anteeksipyyntöjä tulemaan ja lupaa ryhdistäytyä ja lopettaa moinen pelleily, niin sitten sinuna menisin kotiin ja ilmottaisin, että alat etsimään nyt sitten sinulle ja lapsille omaa asuntoa.