Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä on säälittävä, jos ei ole seurustellut?
28.12.2011 |
Heipparallaa!
Otsikossa kuuluukin jo kysymys. Missä menee se raja, milloin alkaa olla jo todella outoa jos ihminen ei ole ikinä seurustellut? Onko miesten ja naisten suhteen eroa?
Itse satun olemaan tällainen 20v (-91) tyttönen, jolla ei ole yhtään seurustelu- eikä muutakaan kokemusta miesten kanssa. EN todellakaan pidä itseäni nössykkänä tai hiiruaisena. Opiskelen yliopistossa ja olen puhelias, rempseä ja harrastan monenlaista liikuntaa. Ulkonäkö on (hyvän maskin kanssa :D) ihan kiva. En ole mitenkään uskonnollinen, että seurustelemattomuus ei ole johtunut siitä.
En mielestäni ole nirso miesten suhteen. Mulla ei ole mitään ulkonäkö-tms vaatimuksia. Haluaisin löytää vain ns. "kunnon pojan" joka on luotettava, reipas ja huumorintajuinen, en ketään kukasta kukaan lentelijää. Mahtaako olla nykymaailmassa liikaa vaadittu...?
Uskaltaako sitä enää luottaa, että joku päivä törmään jossain mukavaan poikaan? Vai joku päivä vain huomaan, että kaikki kaverit on jo omissa pesissään ja huitelen yksin sinkkuna menemään?
Kertokaa mulle, oi elämää nähneet palstamammat ;)
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiassa ei pidä jäädä tuijottamaan johonkin "säälittävyyteen", ei sellainen vie eteenpäin. Jos ihminen on sen ikäinen että suuri osa ihmisistä siihen mennessä jo seurustelee, ja itse kokee että haluaisi myös seurustella mutta ei jostain syystä pysty, kyllähän se on ihan todellinen ongelma. Vastuullista olisi silloin selvitellä rehellisesti, mitä ne esteet omalla kohdalla ovat, ja jos on kyse esim. mt-ongelmista, niitä on käsiteltävä ja hoidettava jo ihan tulevaa mahdollista perhettäkin ajatellen. Muistelen tässä yhtä "tuttua", joka on tunne- ja ihmissuhdetaidoiltaan niin vajaa että olisi tarvinnut psyykenapua jo nuorena, mutta ei sitä hankkinut. Pääsee helpommalla kun vain syyttelee "ujoutta" ja maksattaa ongelmansa muilla.