VIIKONLOPPUUN KULTAINEN 60-LUKU
Heippa,
minä se nyt pistän viikonloppualoitusta, kun Hilimalle kertyi tollanen onnittelupino. Hieno homma, että beibin sokeriarvot alkaa olla kohdallaan ja vauvanhajuinen elämä maistuu!
Mä olen eilen ja tänään ollut täällä kotona potemassa. Tuli joku pieni flunssanpoikanen, ja kun kuumemittari näytti kohonneita lukemia, päätin, että minähän en itteäni tässä jamassa sinne työpaikalle tappamaan lähde, vaan jään kotiin lepäämään. Eilen tuntui jo rassaavalta sekin, että piti kesken päivän kiskoa vaatteet päälle ja käydä kaupassa hakemassa ruokaa itelleen kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään, mutta onneks ukkokulta oli mennyt töihin työkaverin kyydissä ja jättänyt auton mulle, niin että tilanne oli pelastettu. Huomaa taas kyllä sen, että kun on pipi ja väsy, niin pahoinvointi provosoituu. Jossain tuolla nielussa, nenän ja kurkun välimaastossa lilluu vielä inhottavan sitkeää limaa... Ei oo kiva olla kipee, mutta kyllä on ihanaa saada olla pari päivää pois töistä!
Mä kaipaan ihan kauheesti sitä, että toi Tama alkaisi jo kunnolla potkia, mutta ei, mitään ihan selvää en vielä tunne. Välillä semmosia epämääräsiä puskuja tai möyrähdyksiä, joista en oo varma, onko se beibi vai ilmavaivat. On tää elämä raadollista kun ei omaa lastaan suolistokaasuista erota!
Hyvää perjantaita kaikille kultaisille!
t. Bonita 16+6
Kommentit (24)
Ihan olis kuule ton " vaivalistan" voinut kopsata mun päiväkirjasta! Miten tää mahakin voi olla muka jo niin iso että koko ajan hengästyttää jos jonnekin liikku???! Ja hermojen kireys ja lapsille äriseminen... NIIIIIIN tuttua, niin tuttua! Mä oon kyllä muksuille sanonut, että äidin ärinä ei johdu oikeesti teistä, vaan äidin raskausajan hormoneista, ja jotenkin mun 10- ja 8-vuotiaat ymmärtää jo sen. Ei ehkä ihan " hormoneita" , mutta ne tajuaa jotenkin, että vika ei ole heissä vaan äiti elää nyt vähän poikkeustilassa. Mut varsinkin jos oon väsynyt ja oon nukahtamispisteessä just tuolla soffalla ja sitten alkaa meteli, niin kyllä huutaa tämäkin mamma niin että kitapurje vaan heiluu.
Meillä täyttää isäntä huomenna 40 ja vaikka se eilen puhelimessa äidilleen sanoi, että mä olen kipeänä eikä oikein välttämättä vieraita jaksettais, niin eikös anoppi ilmottanut tunkevansa tänne tänään siskonsa kanssa. Oon jossain huilaamisen välissä yrittänyt pahimpia sotkuja selvittää ja isoimpia hiekkakasoja imuroida pois. Voi että riepoo! Mä en olis jaksanu tänään ketään, saati sitten anoppia... Hohhoijaa. Meillä ei siis mitään juhlia järjestetä, isäntä itte ei tiedä mitään sen kamalampaa kuin juhlakaluna oleminen. Huomenna se ilmotti olevansa koko päivän kaupungilla, ettei tartte ketään vierailijaa nähdä! :-D En tiedä sitten, mahdetaanko me pitää talo pimeenä ja maataan koko jengi päivä olkkarin lattialla vai mitä tehdään... :-)
Suihkuun asti en oo vielä tänään päässy juu.
t.Bonita
No, siis eihän minusta ole ketään piristämään, mutta kylläpä kuulosti tunnelmat tutultu...tein viime keväänä viimeistä harjoittelua unenomaisissa tunnelmissa. Kun koko päivän töissä vääntää tekohymy (kuvo-olo, väsy) naamalla lapsille rautalangasta yhtä ja toista, ei kotona sitten enää tuota kestokykyä ja pinnaa meinannut löytyä! Saattoi olla karjuva äiti meidänkin sohvalla.. mutta kyllä se siitä helpottaa, uskokaa pois. Kadonneet työmotivaation löytäminen onkin sitten toinen juttu, minulla ainakin tuppaa raskausaikana kääntymään nenä kohti omaa napaa aika vahvasti eikä mikään oikein jaksa kiinnostaa.
Olemme Valion kanssa viettäneet aamupäivän miehen työpaikalla, mun entisellä, koululaislaumojen ihasteltavana..muutama innokas seiskaluokkalainen poika olis halunnu vaipanvaihtoonkin, jos saa lähteä ruotsintunnilta...Valiosta ei ollu yhtään kivaa olla stara, hermot meni kun lapsia hillu ympärillä vähän liikaa. Opehuoneessa ukkeli nukkuikin sitten tunnin mun sylissä kun oli niiiin tylsä paikka. Eipä tullut töihin ikävä mullakaan, ihanaa olla kotona!
Mukavaa kun Hiliman vauvan sokerit asettu kohdalleen, pääsette imuttelun makuunkin. Valio tuntuu jo niin isolta, 2½kk mitat oli siis jo yli 6kg ja 60cm...
Tsemppiä flunssan kouriin ja muihinkin vaivoihin, jäämme kuulostelemaan uusia vauvauutisia!
Pääsky ja Valio
meidän mies täyttää samat vasta viikon päästä ;)))) Onneksi anoppi ei ilmesty tänne... meillä on kyllä tulossa yllätyskekkerit!
Ilmoittaudun näin viikonlopun kunniaksi. Kärsimättömyys täällä nostaa päätään, kun ei vaavia kuulu eikä edes merkkejä siitä, että kohta kuuluisisi. Esikoinen oli n. 4kg vaikka syntyi 38 viikolla ja nyt pelottaa, että tästäkin tulee iso, kun ei ulos malta tulla. Painoarvio tänään neuvolassa 3,4-3,5kg, joten nyt ois oikein nappi aika alkaa vaan syntymään.
Tämä kone on tökkinyt niin pahasti vastaan tätä mun netissä surffailua, että en millään ole pysynyt jutuissa mukana.
Japis + vaavi 39 + 2
Tuli parempi mieli, kun sai lukea että en oo maan ainoa hirviöäiti! Oon nyt päättänyt vakaasti, että annan tuon yhden uhmapetterin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos... Hankalaa tässä on, että kyseinen poika on meidän porukasta kaikista seesteisin ja tasaisin, eli täällä kyllä metakkaa ja tappelua riittää. Onneksi sentään kukaan ei halua tulla meille kylään, että saadaan olla ihan omassa ' rauhassa' täällä riitelemässä. ;-)
Oikeesti, tää maha kasvaa ihan silmissä!!! Mä oon huhtikuussa varmaan Titanicin kokoinen. Vaa' alla en oo uskaltanut ees käydä, mut ens viikon neuvolassa koittaa totuuden hetki.
Jakselkaahan ja hyviä merkkipäiviä sinne teidän vanhoille miehillenne (mun oma täyttää tammikuussa vasta 39!!!).
t. Jymy
Täällä sitä vieläkin ollaan kotona ei tullut lähtöä koksiinkun oli tuo verenpaine neuvolassa ihan hyvin lääkityksellä 130/89, neuvolan vaa' assa paino sma kuin reilu kaksi viikkoa sitten eikä valkuaista ole ilmaantunut.
Taitaa olla tällä ihmispuolella sama kuin tuolla lehmäpuolella että riskit vähenee mitä useemmin poikii/synnyttää. Kun lehmällä poikimahalvaus riski on suurimmillaan 3-5 poikiminen ja sen jälkeen se ei kuulemma enään halvaannu jos elää niin pitkälle.
Että ehkä täällä nyt sitten vielä pari viikkoa vaivoja valitellaan.
Ukule tasan 40
Täälä me nyt sitten ollaan Ukule ja Japis...ja Kasperiina on kanssa jossain.
Triina ja Hililma pääsi jo onnellisten mammojen kerhoon..
Voisin vaikka vannoa, että meistäkin neljästä, joilla on näinä päivinä lasketut ajat MINÄ olen se viimeinen synnyttäjä. Minulla ei myöskään MITÄÄN merkkejä mistään lähestyvästä synnytyksestä, sen sijaa selvät merkit synnytystä edeltävästä masennuksesta.. hoh-hoijaa. Tänäänkin pesin ikkunoita oikeen autuaasti ja imuroin autoa, mutta ei supistuksen supistusta.
Maanantaina tulee se maaginen rv.40 täyteen.
Kävin jo valittamassa tuonne marrasmammojen pinoon aamu viideltä kun heräsin jo neljän jälkeen. Nyt on sitten päivä mennyt kun nukkuneen rukous.
Voi kun vois nukkua vaa siihen asti kun vauva syntyy. Joku herättäis laitokselle lähtöön..
Helinä ja massukka 39+4
Helinä: se spinaali nukutti mukavasti, saisitkohan se jo nyt jos pyytäisit kauniisti? ;)))
Ja ukule: Mukava lehmävertaus pistikin hymyilemään, kuulin vastaavan tänään pienen pojan suusta: Lapsi kysyi, onko minulla Valiolle ruokaa mukana? Minä tietysti kysymään, että tiedätkös mitä tää syö? Lapset sitte rupesivat arvailemaan, pilttiä, velliä yms kunnes joku keksi, että äidinmaitoa. Porukka meni ihan hiljaseksi ja minä kerroin tekeväni taikoja päivittäin, juon vettä ja taion sen maidoksi. Riemastunut pieni mies KILJAISI: -Ihan kun lehmä! Ne vaan syö RUOHOA ja tekee siitä maitoa!
Että ammuja ollaan....
Muistin teidän jutuista saman tien sen äänen, mikä syntyi kun lypsin kakkosesta ylimääräistä maitoa pieneen metalliastiaan. IHAN kuin lehmää olis läkkisankoon lypsetty!
Mitenköhän isoks tämä rintavarustus voikaan vielä paisua? Oon varma, että mulla tissit painaa jo nyt kuus kiloa kappaleelta, ja pelottaa ajatellakin, että ne vielä synnytyksen jälkeen täyttyy maidolla. Tarviin varmaan ihan erilliset kottikärryt niitten kannattelemiseen.
:-p Bonita
Hauska keskustelu... Eli uskaltauduin hetkeksi minäkin tännekin puolelle. Tänään on minullkin ollut vissiin hyvä maitopäivä. Maitoa valui tissistä jo ennnenkuin se oli menossakaan vauvan suuhun ja moista ei ole tapahtunut sitten alkuaikojen. Tosin vauva selkeästi runsaasta maidontulosta huolimatta halusi korviketta. Taisi taas mennä sitten yhdistettynä noita pari desilitraa ainakin. :P
Minä olin raskausajan aika rauhallinen ja hyväntuulinen, ehkä vähän normaalia herkempi. Mutta autahan, kun oli pari viikkoa mennyt synnytyksestä. Jatkuvasti menee hermo milloin mistäkin ja ainakin itkettää. Miesparka. On kyllä vakuuttanut jaksavansa, koska on sitä mieltä, että tilapäisestä olomuodosta on kyse. Toivotaan niin..
Meillä on huomenna ristiäiset, joten voimme alkaa kutsua neitiä etunimellä jo julkisestikin. Näin kotonahan tuo on jo nimeensä saanut totutella. Kummiasia on ollut harvinaisen vaikea... Nyt on lopulta sentään kaksi kummia tulossa paikalle. Miehen sisko kun synnytti eilen ja toinen kummikokelas päätti erota siskostani tänään eikä oikein olut fiiliksissä tulla tänne suvun sekaan... Miehen kaveri suostui tulemaan extrakummikis ja miehen lankomies tulee ilman siippaansa sitten kannattelemaan vauvaa. Jotta itketty on taas. :P Dramatiikkaa riittä nähtävästi suvussamme vaihteeksi enemmänkin.
Mutta yrittäkäähän kestää vielä jäljellä oleva aika... Rankkaahan tuo on ja odottavan aika on pitkä, ainakin viime metreillä. Jotta jaksamista. Niin ja pidempää pinnaa niille, joilla on vielä pidempi aika kestettävänä. ;)
Minun mieheni muuten täyttää joulun tienoilla 33... Eli ihan mukula on!
Hei, täällä minä taas " kukun" , piristyin kummallisesti kun esikoinen vihdoin nukahti. Mukavaa lukea teidän kuulumisia!
Pääsky, ihan ensiksi minun täytyy vielä kiittää tsemppauksesta ja myös myötäelämisestä tuon magneettiputkiasian kanssa! Vieläkin olen tuntenut itseni huonoksi kun en pystynyt menemään siihen tutkimukseen, vaikka " olisi pitänyt" . Mutta harjoittelen tässä sanomaan " ei" , ehkä se tekee ihan hyvää, koska ennen en juuri ollenkaan pystynyt sitä sanaa käyttämään. Viimeistään tänään sanoin ei kiitos harjoittelijaopiskelijalle, joka oli tulossa sypekeskusteluun mukaan. En vaan jaksanut enää käydä synnytyspelkojani läpi taas uuden vieraan ihmisen(kuuntelijan) kanssa!
Helinä, hyvin tutuilta tuntuvat tosiaan nuo fiilikset siitä että " kaikkien muiden" vauvat syntyvät, mutta tämä synnytys ei ala ikinä, eikä voi onnistua millään- viimeinen lause oli oma lisäys(!) Esikoisen odotusaikana kävi tosiaan niin että laskettuna aikana kävelin pitkiä kävelylenkkejä ja olo oli parempi kuin moneen kuukauteen, viikko yli La:n tunsin itseäni melkei " ei-raskaaksi" kun olo oli niin " tavallinen" ja yliaikaiskontrollilla (11 päivää yli LA:n) lääkäri käski menemään kotiin viettämään pitkää viikonloppua (siitä huolimatta, että kyyneleeni silloin valuivat ja suuri epätoivo oli iskenyt). Jotenkin tuntemukset alkavat muistuttaa sitä tilannetta. Ei supistuksen supistusta, selkäkään ei hirveästi särje, olen pärjännyt monta päivää ilman päikkäreitä, olen onnistunut jopa nukkumaan n. pari yötä peräkkäin ilman jatkuvaa valvomista...No, energiaa on kyllä jonkin verran vähemmän ja nenä edelleen tukossa, (eli Ei kiitos, synnytys ei voi vielä alkaa)! Mutta tuntuuhan se hieman oudolta kun esim. Triina, jolla LA samana päivänä kuin minä, jo sai vauvansa(vielä onnittelut Sinulle Triina, ja tosi kiva lukea että tuo EML silti onnistui noinkin hyvin!)- ja myös Hilima, joka plussasi samoihin aikoihin kuin minä...No, näin se vain on, että jotkut vauvat viihtyvät masussa kauemmin...eikä ole yhtään kiirettä maailmaan! ja joidenkin pitää ylläpitää sitä tilastotiedettä että synnytykset voivat alkaa milloin vain rv (38)-42 välisenä aikana ja rv 42kin on aivan normaalia! Jaksamista Helinä! ja kiitos sinulle flunssanparanemistoivotuksista!
Jaksamista myös Ukule ja Japis, tehän olette myös siellä ihan listamme " kärjessä" ! Onnea teille kaikille H-hetkeen, jos jotain sattuisi tapahtumaan! Nyt listani on kyllä hukassa, eikä pääkään varmasti toimi ihan moitteettomasti, mutta Ninni-68 taitaa olla jossain vaiheessa joulukuun keskivälissä. Toivottavasti saat Ninni levättyä, luin tuosta aikaisemmasta pinosta että jäit hieman aikaisemmin äitiyslomalle! Myös Merkku-63 kirjoitti jossain vaiheessa kultaiseen pinoon, anteeksi, nyt en muista LA.ta, olet vissiin kirjoittanut marraskuiseen pinoon enemmän kuitenkin? Ja varmasti olen nyt jonkun unohtanut, olen pahoillani kuin pää on sen verran tyhjä tähän aikaan!
Onnea kaikille liikkeiden metsästämiseen, Lähinnä Bonita ja Jymy tällä hetkellä, varmasti oli vielä joku muu? Tuo aika on sinänsä hermoja raastavaa, kun etsii niitä tuntemuksia ja jatkuvasti kuulustelee omaa kroppansa, välillä on tuntevinaan jotain, mutta sitten taas ei.
Pikaista paranemista myös flunssaisille!
Ja kiitokset kaikille ketkä jaksavat tsempata meitä " epätoivoisia loppusuoralaisia" !
Hilima, tosi mukavaa kuulla, että vauvan vointi on taas erinomainen ja sokerit ok!
Niisku, toivottavasti sinulla on hyvä Kiinanmatka!
Hieman " omaa napaa" vielä...vauvan painoarvioksi sain 3400-3800 g, hieman yli viikko sitten oli " vain" n. 3 kg. mahtaakohan tällainen kasvu olla liian raju? SF-mitta näyttää 36 (alle 160-senttisenä maha näyttää kyllä valtavalta)- kun sokereista puhutaan, niin tulee vaan mieleen, että voisko tällainen hurja kasvu liittyä sellaiseen vai onko tämä ihan tavallista? ja tietysti tuo edellinen synnytyskin rassaa, kun kerran vauva silloin jäi jumiin -mietityttää jos on tulossa sitten suurikokoinen vauva, ja mahtuuko se sieltä jos synnytys lähtee käyntiin? nythän ei sitten selvinnyt (omahan on syyni) onko siinä " ahdas lantio" epäilyssä mitään perää!
Näissä mietteissä yritän mennä nukkumaan ja toivon että uni tulee!
Hei kaikille!
t. kasperina
(rv 38+2, sairaalan papereissa 38+4)
Juu ei tässä enään olo tunnu raskaana olevalta kun tuo vauva ei liiku jatkuvasti. Kävellessä ei tunnu jatkuvaa kipu+supisteluja .tai oikeastaan aikasemmat supistelut ovat loppuneet, pihassa voi suht reippaasti kävellä. Lenkille en kuitenkaan uskalla lähteä vaikka kovasti tekis mieli kun ei ole puoleen vuoteen päässyt. auto prisman tai citymarketin kiertäminen on tehdyt ihan tuskaa hyvä kun on kassalle asti päässyt ja siitä tavarat autolle. nyt tänää tarvis lähteä viiden kakaran kanssa kaupoille viimeistä kertaa tuonne 40 km päähän. Kun vanhimmalle pojalle 13v tarvis koulutakin ja pipon. Ja lupasin jos takas tullessa käytäis syömässä vaikka kotipitsassa. Ei tarvi sitten kotona laittaa ruokaa.
ukule 40+1
Ukule, Helinä, Japis, Kasperina... ;-) Ei vaan tosissaan: tsemppiä tosi paljon teille loppuvaiheen tuskailijoille. Ei mee varmaan montakaan päivää kun meiltä katoaa tältä palstalta yhtäkkiä useampi ' aktivisti' , ja siitä me muut perässätulijat alamme heti arvailla, että perhetapahtumia on osunut listallemme ihan nippukaupalla!
En osaa valitettavasti sanoa Kasperinan kasvu- ja kokopohdintoihin mitään. Mulla on joka kerran mietitty vain ja ainoastaan sitä, että päästäänhän jonkinlaisille viikoille - ja sitten kun tuntuu että 3000 g on ohitettu, niin on voinut huokaista helpotuksesta.
Mutta se kuulosti tutulta, että vaivat ja tuntemukset katoaa yhtäkkiä. Näin kävi mun kolmannessa raskaudessa, ja olin muutenkin ihan äimänä kun alkoi olla 39 viikkoa täynnä (olin ollut vuodelevossa rv 24 lähtien... ja kukaan ei varmaan uskonut että paljon yli 30 päästään...). Konttailin hulluna tuolla vadelmapensaiden välissä kitkemässä, ja ei tuntunut missään!!! Sitä ennen en ollut pystynyt suurinpiirtein kävelemään postilaatikolle pariin kuukauteen.
Jopa sinä yönä, jolloin synnytys käynnistyi, ärjäisin miehelle kun tämä uskalsi kysyä mitkä on tuntemukset, että _ei niin mitkään_" #¤&@@§¤# !!!! Ja siinä ärjyessäni huomasin, että sänky oli märkä ja lapsivesi lorisi jalkoja pitkin.
Eli ehkä ne olon kohentumiset onkin tyyntä myrskyn edellä?? Ja kyllähän se myrsky sieltä tulee, vaikka aika onkin nyt tosi pitkä.
Kirahville hyviä ristiäisiä kaikesta dramatiikasta huolimatta :o)
terv. Jymy, jolla hermot paremmassa kunnossa tänään!
Lykkyä pyttyyn täältäkin kaikille loppumetrien tuskailijoille! Kyllä NIIN taas toivois voivansa itekin singahtaa aikakoneella tonne huhtikuun puolelle!
Jos Jymyllä on hermoonit tänään balanssissa, niin mulla sitten ei. Itkin kuin vesiputous sitä, kun erinäiset ihmiset vähän ärisi mulle. Verottaa kyllä jaksamisesta tää flunssanpoikanenkin osansa, ja esikoinen heräsi kanssa aamulla kipeenä.
Yöllä otti pannuun anopin + sen siskon eiliset jorinat lapsivesipunktiosta. Minähän kun EN sinne mene! Ja sitten alkoi itellekin pukata ahdistus, että kauheeta, onkohan tää tenava terve. Niinkuin asia tutkimuksista muuttuis! Tuntuu vaan siltä, että lähiympäristölle on kumman kova pala, että mä en juoksekaan jokaiseen seulontatutkimukseen mitä tarjotaan. Etukäteen päätin että rakenneultra saa riittää ja sillä sipuli. Muut ihmiset ei vaan sitä tunnu sulattavan. Mikä pirun tilivelvollisuus mulla on niille että miksei ja miksei!
Tyystin meni hermo siitäkin, että anoppi alkoi taas kyseleen, että ookko varma että siellä on vaan yks. " KUN OLET NYT JO NOIN KAUHEEN ISO!" Voi h***i, tätä samaa se jankutti viime kerralla mulle 7 kk:n ajan niin että lopulta olin valmis pestaamaan palkkamurhaajan jotta pääsisin siitä eukosta eroon. Miksei ihmisillä oo MITÄÄN hienotunteisuutta toista ihmistä kohtaan, ihanko sitä muuttuu yleiseksi omaisuudeksi sen myötä että raskautuu? Muut saa kommentoida ulkonäköä ja arvostella omia tosi henk.koht. ratkaisuja ihan miten haluavat ja udella jos mitä intiimiä! Bärkkele!!!
Hoh. Olipa vuodatus. Pakko vuodattaa silti jonnekin. Anteeksi asiaton kielenkäyttöni, otti vaan niin nuppiin.
t. hermoonit ei-balanssissa Bonita 17+0
Ristiäiset juhlittu ja vauva nukkuu rasituksen jäljiltä... Pitää kohta kyllä vanhempienkin mennä nukkumaan ja toivottavasti saammekin nukkua. Viime yönä tuli nukuttua kokonaiset kolme tuntia. Huhheijaa. No, minkäs teet, kun neitiä seurustelutti vaan. Mutta ristiäiset menivät oikein mukavasti kummejakin tuli lopulta kolme paikalle, kun nuo eroajat saivat toiselta siskoltani vähän palautetta aiheesta, jos-nyt-kuitenkin-vähän-vielä-keskustelisitte-oikeasti... ;)
Hyvältä kuulostaa tuo Kasperinan ei-sanan opiskelu. Tekisi hyvää moinen itse kullekkin.. Eli jos joku asia ei hyvältä tunnu olisi siitä osattava kieltäytyä. Eli tsemppiä edellen! Samoin Bonitalle lapsivesipunktion suhteen. Miksi ihmeessä sinun olisi pakko moiseen osallistua, jos tunnet, että tarvetta ei ole..? Jotta pidähän puolesi!
Mies sanoi tänään, että näytänpä kauniilta.. Olin oikein pessyt ja kammannut hiukset, laittanut vähän puuteria ja huulipunaa ja pukeutunut muuhun kuin verkkareihin... Oijoi... On se hyvä, että tuo on vähään tyytyväinen. ;) No, pitäisi kai jaksaa vähän panostaa useammin ulkonäköönsä. Mutta tuntui se silti hyvältä, että edelleen näytän kauniilta hänen silmissään...
Mutta jatkanpa iltatoimia ja valmistaudumme huomiseen isänpäiväkierrrokseen mm. printtaamalla kuvia. Mukavaa viikonlopun jatkoa!
-kirahvi ja Soli Elina (alias Tupsukorva)
P.S: Kirjoittelin tänne, kun tuolla vauvapuolella oli taas ollut kovasti hiljaista...
Ylpeä äiti leuhkii... Neiti pyörähti tänään ekan kerran vatsaltaan selälleen. Ja suoritti ihmeteon vielä useampaan kertaan, kun kerran yleisöäkin oli kunnolla paikalla. ;)
Kiireellä kävin tässä lukemassa viestejä. Huomasin Soli Elinan nimen...
Tosi kaunis. Onneksi olkoon Kirahvi!!!
Mistä tulee Soli.
Me ollaan mietitty päämme puhki tälle vielä syntymättömälle lapsukaiselle (siis tyttö pitäs olla..) nimeä, mutta ei kolahda mikään. Olen jo epätoivoinen.
Huomena on sitten isänpäivä, mutta taitaa siirtyä ens vuoteen tän " meidän iskän" juhlinnat, ei taida tyttö pukata itseensä maailmaan tänä viikonloppuna.. Vaikka olis ihanaa..
Helinä ja rv. 39+5
Eli neiti nukkuu edelleen... Hmh. Kohta pitää kyllä herätellä...
Eli Soli nimi tulee ymmärtääkseni Solveig-nimestä. Olen aikanani bongannut nimen Soli Labbartilta ja nyt nimi tuli mieleen ja vauva on ihan Solin näköinenkin... :) Eli söpö kuin mikä.
Ai niin, asiasta viidenteen. Meillä oli tosi ihana pappi kastamassa lapsen. Sai meidät ei-kristillisetkin ihmiset herkistymään oikein kunnolla.
Toivotaan, että vauvasi jo innostuisi tulemaan vanhempia tervehtimään pian... Peukkuja. :)
Alkaa aika käydä pitkäksi, joten tungen itseni tännekin;)
41 viikkoa on täynnä ja tiistaina on yliaikaiskontrolli, toivon totisesti että pääsen sisään viimeinkin.
Ukule: oletko sinäkin menossa Koksiin? Sain tekstistäsi sen käsityksen, onko teilläkin lehmiä, kun tunnuit tietävän niistä enempikin?;)
Tehdään treffit sinne Koksiin keskiviikoksi, eiköhän me saada siihen mennessä jotain aikaiseksi??
Monesko teille on tulossa? Mulle on vasta seitsemäs;)
Ja tämä mies antaa kyllä odottaa itseään tai ehkä sitten kun olen ollut haikeena tästä viimeisestä mahasta, niin saan nauttia siitä nyt oikein kunnolla:D
Tänäänkin tein ulos uusia kukkapenkkejä ja käytin nuorinta ponilla ratsastamassa, mutta ei niin yhtään mitään. Supistelua ollut jo monta viikkoa, mutta eihän noista mitään hyötyä ole ollut.
Supermam 41+0
On aika kaihoisa jotten sanoisi kateellinen olo, kun ajattelee Hilimaa ja Triinaa ja pikkuvauvoja... taas eilen bongasin telkkarista vastasyntyneen ja tirautin sen kunniaksi pari kyyneltä.
Täsmälleen samoissa tunnelmissa kuin Bonita; ehkä jotain ikiomaakin seuraavasta listasta löytyy ;o) . Flunssanpoikasta, maha paisunut, läskit lisääntyneet, naama kukkii, kainalohikeä pukkaa, hermot kireellä, närästää - - ja mulla on hengenahdistusta! Ei se maha nyt niin iso oo, että siitä pitäis johtuu. Onko muilla samanlaista ongelmaa? Joudun siis vähän väliä henkäisemään tosi syvään sisään ja ulos, kun tuntuu että henki loppuu. Oon myös superväsynyt.
Ja niitä liikkeitä odotellaan täälläkin. Mulla on myös ollut erilaisia töytäisyjä ja kurinoita, mutta kun tuntuvat mahan pintaosissa, niin eiköhän siitä raadollisemmasta vaihtoehdosta oo kuitenkin kyse... Koko ajan kuitenkin kuulostelen, jos sieltä joku kohta alkais sähköttää...
Eilen oli _tosi_ huono päivä. Huusin lapsille kuin hinaaja koko päivän, vaikka välillä kävin jäähyllä, suihkussa, leivottiin, yms. mutta silti pääsin aina salamana samaan raivo-marttyyritilaan. Kaikista eniten hermoille ottaa kolmivuotias, jolla on kova uhmaikä nyt. Siihen ei tepsi minkäänlainen emotionaalien kiristys, syyllistäminen, pelottelu eikä muukaan alhainen konsti, joita eilen tuli heitettyä sylillinen kehiin. Tulos oli että illalla sitten itkin tuolla sohvalla omaa huonouttani äitinä ja ihmisenä, ja tänäaamuna peilistä tervehti pussisilmäinen rupikonna.
Tää päivä on käynnistynyt vähän paremmin. Mutta jos tämän mamman käytös ei kohta parane, niin tarttee lähtee jonnekin ammattiauttajan pakeille varmaan.
Toivottavasti muilla on paremmat fiilikset.... Iloisempaa viikonloppua kultaisille toivottaa
Jymy rv 16+0