Lue keskustelun säännöt.
mä en ymmärrä, että ihmiset tappaa itsensä tai toisensa rahahuolien takia
14.04.2012 |
me ollaan eletty koko se aika kun lapsi ollut pieni tosi pienellä budjetilla. itse olen opiskelija ja mies huonopalkkaisessa työssä. En mä ole koskaan silti tressannut tätä meidän kohtaloa. Tiedetään kuitenkin, että on tilapäistä. Meillä ei ole autoa tai omaa taloa, asutaan pienessä asunnossa vuokralla. En oo koskaan kuitenkaan raha-asioiden takia menettänyt yöunia...
Nykyään näyttää joillekin olevan hyvän elämän mittari se kuinka paljon on rahaa ja kaikki pitää olla niin viimeisen päälle. Uudet autot ja merkkivaatteet yms. Ja merkkivaatteet sinällään voi olla hyvä asia. Itsekin satsaan mielummin merkkivaatteisiin, koska ne kestää paremmin. Mutta en mä miljoonia kenkiä tai vaatteita tarvitse. Muutamat riittää.
Monet haluaa näyttää ulospäin, että ovat paljon rikkaampia kuin mitä todellisuudessa ovat.
Kyllä mä sanoisin, että onnellisuus lähtee ihan jostian muusta kuin siitä, miten varakas ihminen on. Vaikee kuvitella että rahasta vois olla haittaa, mutta mitä enemmän on elämänkokemusta karttunut sitä enenmmän se siltä viakuttaa.
Kommentit (65)
Kuulostaa aika epätoivoiselta väitteeltä. Just nimenomaan näillä syrjäytyneillä ei ole kykyä hallita tunne-elämäänsä ja arkeaan, sillä se juuri johtaa syrjäytymiseen.
En ole tähän ikään mennessä nähnyt yhtään hyvin pärjäävää syrjäytynyttä, en todellakaan!
Syrjäytynyt on eri asia kuin köyhä. Köyhällä ja pienituloisella voi olla ihan hyviä strategioita pärjätä, mutta syrjäytyneellä niitä nimenoman ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tässä(kin) tapauksessa kyse oli väkivallasta. Henkisestä ja mahd. myös fyysisestä. Mies tekijä, perhe/nainen uhri.
Naiselle tuli mitta täyteen ja uhkasi/haki eroa. Persoonallisuushäiriöinen mies ei olisi kestänyt nöyryytystä ja teki oman ratkaisun.
Toki syynä on voinut olla myös uhkaava taloudellisen tilanteen romahtaminen, mutta toistaiseksi uskon ensimmäiseen vaihtoehtoon tms.
naiset ovat rahalle persoja. Harva romaanikerjäläistä huolisi miehekseen.
tavallisia renttuja naiset ottavat miehikseen ja hyysäävät niitä, taloudellisesti ja muutenkin.
isäsyntyinen tai ajan kanssa opittu tyyneys ja tyytyväisyys ehkä. Mikään tapahtunut ei mene liian syvälle tai horjuta liiaksi. Kun olen surullinen tai ahdistunut, niin ainoastaan vallitseva olotila on se. Minä itsessäni en ole koskaan surullinen tai ahdistunut. Vain mieleni pintakerros. Vaikea selittää. Ehkä se on yksi niistä elementeistä.
Teen työtä, jossa tutustun paljon uusiin ihmisiin joka viikko ja olen ihmetellyt todella usein sitä, että 40-50 vuotiaillakin on niin paljon elämänhallinnallisia ongelmia (nyt en puhu rahasta) ja itsetunto-ongelmia..
Olen kolmekymmentä itse, mutta naiivina ennen luulin, että nuo asiat liittyvät nuoruuteen tai ainakin ikään ennen kolmeakymmentä..