Ekaluokkalainen sai rastin keskikohtaan siinä, miten kohtelee muita.

Aivan oikea ratkaisu opettajalta.

Komppaan ylläolevaa

Ei lapselle voi antaa täysiä, jos hän on lyönyt muita koulussa. Oli syy mikä tahansa. Jos hän olisi saanut täydet, mitä se olisi kertonut. Sen, että lyöminen tietyissä tilanteissa on ok? Ja ne, joilla ei ole ongelmia ollut, ovat käytöksessä samalla viivalla lapsesi kanssa? Milloin annetaan rasti keskelle? Entä aivan toiseen päähän? Arvosteluskaala on käyttöä varten ja jokaiselle arvosanalle on tietyt kriteerit. Ole iloinen, että rasti on vain keskellä ja täytti siihen vaadittavat kriteerit. Ekaluokan todistuksilla ei oikeasti ole mitään väliä, joten ei kannata vaahdota turhasta saati pilata välejään opettajaan valittamalla asiasta.



Opettaja näkee myös tunnilla erilaista käytöstä kuin sinä kotona. Itse opiskelen opettajaksi ja harjoitteluluokassani oli esimerkiksi lapsi, joka ei kiusannut tai ollut väkivaltainen. Sen sijaan hän ei koskaan ottanut muita huomioon yhtään missään, etuili, puhui muiden päälle, ei kunnioittanut muiden mielipiteitä, ei kestänyt häviämistä, ei ollut kohtelias muille jne. Ei siis mitään niin vakavaa, että vanhempiin olisi yhteyttä otettu. Mutta ei hänelläkään täysiä ollut käytöksestä todistuksessa, vaikkei kiusaamista ollutkaan. Vanhemmat ymmärsivät opettajan kannan hyvin.

kovin oo palikoita ihmiset täällä. jos joku on halunnut tänne kirjoittaa tuosta lapsen todistuksesta niin muiden ei tarvitse tulla vain urputtamaan. jos ap:n lapsi on vain vähän tönäissyt mutta jonkun muun lapsi on jo rajummin kumminki lyönyt te vain paheksutte ap:n lasta. en ihan ymmärrä...

Sillä asia selviää, nyt on vaan parasta nauttia joululomasta. Kuvaamasi kaltaisiin tilanteisiin tarvitaan kaksi nahistelemaan ja kokemukseni mukaan joskus opettajalle voi tulla väärä kuva tilanteen etenemisestä ja mitä siinä on tapahtunut, ja tulkinta voi olla jossain määrin epäreilu jonkun oppilaan kannalta. Tai ainakaan tilanne ei ole niin yksiselitteisesti pelkästään jokun tietyn lapsen vika. Eri asia on kiusaaminen, jossa jotain kiusataan ilman että tämä on tehnyt minkäänlaista aloitetta tai muuten edistänyt riitaa.



Ei tuo minusta nyt kovin ihmeelliseltä kuulosta, että joskus on tullut kiistaa, kun ihan järkevältä kuulostaa lapsen kasvatus. Ei ne ekaluokkaliset vielä täydellisesti hallitse tilanteita.

kovin oo palikoita ihmiset täällä. jos joku on halunnut tänne kirjoittaa tuosta lapsen todistuksesta niin muiden ei tarvitse tulla vain urputtamaan. jos ap:n lapsi on vain vähän tönäissyt mutta jonkun muun lapsi on jo rajummin kumminki lyönyt te vain paheksutte ap:n lasta. en ihan ymmärrä...

Ihme vastauksia olet saanut. Kyllä minunkin mielestäni tuo toinen lapsi, jos valittaa herkemmin niin selvästi saa ruikuttamalla uhrin maineen, vaikka oikeasti kyse olisi kaverusten välisestä kinasta. Eiköhän kaikilla lapsilla ole välillä kuitenkin kinaa hyvienkin kavereiden kanssa. Tekopyhää väittää, että ekaluokkalaiset osaisivat kaikki asiat aina selvittää ilman kinaamista.

Vaatii myös opettajalta todella paljon, että näkee ryhmän dynamiikasta, kuka oikeasti kiusaa ja ketä. Onko se joka tönäisee oikeasti se hankala. Vai se joka tahallaan ärsyttää toista, koska tietää sen kohta tönäisevän ja sillä saavansa itselleen "uhrin glooriaa". Lapset on yllättävän fiksuja ja kieroja mitä tulee aikuisen huomion hakemiseen.

Tämän takia asiasta olisi ollut ehkä hyvä puhua avoimemmin opettajan kanssa. Varsinkin, jos ap on huomannut tuollaista ärsytys taistelua myös kotipihassa.

En puolustele siis tönimistä, tietenkään, mutta asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia.

Arvostelu saattoi sinänsä olla ihan kohillaan. Mutta olen samaa mieltä ap:n kanssa, että esim. vanhempainvartissa olisi voinut hieman avata noita kiusaamistapauksia. Ei välttämättä yksittäisiä tapauksia vaan tyyliin "Teidän pojan ja X:n välillä tulee helposti tönimistä, kun leikit ei suju" "Tai joskus poika menettää hermonsa liian helposti"

Tällaisiin konkreettisempiin lauseisiin on helpompi tarttua ja niistä sitten puhua kotona lapsen kanssa kuin, että on ollut "kiusaamista".

Varsinkin jos kyse on kavereitten välisestä nahistelusta, joka tuskin on kiusaamista siinä merkityksessä, kuin siitä yleensä mediassa puhutaan.

Tsemppiä pojan kanssa käytöksen hiomiseen. Itse kannustaisin lasta puhumaan kotona näistä tilanteista. Ei niinkään kantelemaan, mutta juttelemaan että miksi hermo meni jne. Aina kannattaa kuitenki muistaa, ettei oman lapsen kertomus silsi aina pidä paikkansa ja pitää mieli avoinna. Mutta tähän et mielestäni syyllistynytkään.

Keinussakin asian selvittelyssä selvästi kuuntelit molempia osapuolia ja vielä kolmastakin lasta.

Siis mikä oli arvioitava kohta lauseena ja arvosanana. Eri kunnissa on erilaiset arviointiasteikot joten on vähän hankala vertailla. Itse opettajana jäin miettimään, että kun oope arvioi oppilaan käytöstä, hän huomioi myös kuinka oppilas kohtelee luokkakavereita. On oppilaita, joilla on kyllä kavereita paljonkin, mutta kohtelevat muita oppilaita ylimielisesti tai ovat epäkohteliaita.



En toki väitä ap:n tapausta tarkemmin tuntematta, että tässä olisi kyse siitä. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos opettaja ei anna 5-portaisessa asteikossa kahta ensimmäistä arvosanaa, kotiin olisi pitänyt tulla jonkinlaista viestiä käyttäytymisestä.

Ihan alussa en ihan kunnolla osannut itseäni ilmaista, koska olin tuohtunut ja surullinen asiasta.



Selvennän vielä, että oma lapseni EI OLE lyönyt ketään koulussa. Kiusaaminenkin oli liian voimakas sana. Opettaja puhui minulle nahinoista välitunnilla. Ei edes tiennyt mitä oli tapahtunut, oli vain nähnyt kun lapsi meni viereiseen luokkaan toisen opettajan luo alkusyksystä.



Aion kuitenkin kysyä opettajalta vielä asiasta, koska se häiritsee minua.



Minusta myös tuntuu, että poikien väliset nahinat ovat tosi tavallisia. Sitten taas leikitään ylimpinä ystävinä. Väliin me vanhemmat mennään välillä, mutta pienimmät kiistat lapset hoitavat itse.



ap

monet opet ei edes anna niitä ihan parhaita rasteja. Meidän poika on yksi luokan kilteimmistä pojista ja tänä vuonna kaikki rastit oli siinä toisessa oikealta, viime keväänä pari rastia oli vielä keskellä. Ja nyt on siis kolmannella luokalla.



Monella hänen luokan pojalla rastit ovat aina olleet vasemmalla.



Hirveesti opesta riippuu, mutta jos luokan kiltein ja sosiaalisin tyttö saa sen rastin oikealle ja se on sitten muiden mittarina, niin sinne on vaikea päästä.

Siis mikä oli arvioitava kohta lauseena ja arvosanana. Eri kunnissa on erilaiset arviointiasteikot joten on vähän hankala vertailla. Itse opettajana jäin miettimään, että kun oope arvioi oppilaan käytöstä, hän huomioi myös kuinka oppilas kohtelee luokkakavereita. On oppilaita, joilla on kyllä kavereita paljonkin, mutta kohtelevat muita oppilaita ylimielisesti tai ovat epäkohteliaita.

En toki väitä ap:n tapausta tarkemmin tuntematta, että tässä olisi kyse siitä. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos opettaja ei anna 5-portaisessa asteikossa kahta ensimmäistä arvosanaa, kotiin olisi pitänyt tulla jonkinlaista viestiä käyttäytymisestä.

Ystäväni, joka on ope, käyttää myös koko skaalaa ja monella ihan tavallisella oppilaalla on rasti keskellä. Eikä nämä ole mitään kiusaajia, mutta tosiaan voivat kenties kavereille tunnilla vähän "naljailla", etuilla tms.

Meillä siinä muuten lukee: "Otat huomioon muut ihmiset" ja toinen kohta on "kykenet yhteistyöhön".

Kykenet yhteistyöhön tarkoittaa koulussa monenlaisia asioita. Osaa auttaa toista pyydettäessä ja oma-aloitteisesti, kykenee ryhmätöihin (ei päsmäröi ryhmässä, eikä vetäydy, ottaa vastuuta tekemisistä jne.). Oppilaan pitää kyetä yhteistyöhön sekä opettajan että muiden oppilaiden kanssa. Vanhempana on oikeasti vaikeaa, jopa mahdotonta tietää millainen oma lapsi on luokkakontekstissa. Arviointi on hankalaa ja ei ole olemassa täysin objektiivisia mittareita. esim. oma luokkani on tosi levoton (=monta sählääjää). Tämä vaikuttaa arviointiin siten, että oppilas, joka kykenee hyvään käytökseen luokassa, joka ei lähtökohtaisesti ole erityisen rauhallinen saattaa saada helpommin erinomaisen arvion kuin rauhallisessa luokassa.

Arvioinnin perusteista voi aina ottaa yhteyttä opettajaan.

t. ope

Ystäväni, joka on ope, käyttää myös koko skaalaa ja monella ihan tavallisella oppilaalla on rasti keskellä. Eikä nämä ole mitään kiusaajia, mutta tosiaan voivat kenties kavereille tunnilla vähän "naljailla", etuilla tms.

Meillä siinä muuten lukee: "Otat huomioon muut ihmiset" ja toinen kohta on "kykenet yhteistyöhön".

harjoitteluluokassani oli esimerkiksi lapsi, joka ei kiusannut tai ollut väkivaltainen. Sen sijaan hän ei koskaan ottanut muita huomioon yhtään missään, etuili, puhui muiden päälle, ei kunnioittanut muiden mielipiteitä, ei kestänyt häviämistä, ei ollut kohtelias muille jne. Ei siis mitään niin vakavaa, että vanhempiin olisi yhteyttä otettu.

lainausmerkeissä tai ilman lainausmerkkejä, ihan sama. Mutta tämän opeharjoittelijan kanssa olen samoilla linjoilla, sillä myös meidän ekaluokkalaisen opettajalta on tullut viestiä (yleisesti koko luokan vanhemmille, opella on sellainen tyyli) juuri tuosta vuoron odottamisesta, päälle puhumisesta, huomioonottamisesta, äänensävyistä kaverille puhuttaessa jne. Nämä ovat juuri niitä "kuinka kohtelen kavereitani"-juttuja, ei pelkästään ne kiusaamistapaukset.

[/quote]

Vaatii myös opettajalta todella paljon, että näkee ryhmän dynamiikasta, kuka oikeasti kiusaa ja ketä. Onko se joka tönäisee oikeasti se hankala. Vai se joka tahallaan ärsyttää toista, koska tietää sen kohta tönäisevän ja sillä saavansa itselleen "uhrin glooriaa". Lapset on yllättävän fiksuja ja kieroja mitä tulee aikuisen huomion hakemiseen.

[/quote]

Oma poikani oli ala-asteella todella lyhytpinnainen, suuttui helposti ja lähti mukaan kaikkeen mahdolliseen kun vähän yllytettiin. Tästä seurasi nahinoita ja kinoja kavereiden kanssa, välillä niitä selviteltiin isommallakin porukalla koulussa ja vanhempien kesken. Välillä oli myös vaihe että hän ei olisi halunnut mennä kouluun lainkaan näiden kiusaamisten takia.

Osa luokan pojista kun huomasi että tuon yhden saa suuttumaan todella helposti niin sitähän sitten ärsytettiin harva se päivä.

Ekan luokan ope oli täysin kykenemätön näkemään ja ymmärtämään tätä. Kun poika meni 3 lk:lle, ope vaihtui, ja tämä näki heti mikä peli on menossa. Sen jälkeen tilanne rauhoittui ja nahinoita oli enää satunnaisesti.

Yläasteella pojan käyttäytymisnumero oli heti alusta lähtien 9.

Ap:lle suosittelen että kysyisi opettajalta suoraan vielä että miksi rasti on siinä kohdassa missä se on. Tosin tässä vaiheessa vielä haetaan sitä omaa paikkaa luokassa ja muutenkin opetellaan koulunkäyntiä, joten en ihan hirveän isoa painoarvoa tuolle rastille pistäisi. Tilannetta seuraillen keväällä eteenpäin :)

En lukenut läheskään kaikkia viestejä, mutta jäin ajattelemaan sitä, että ap oli suivaantunut, kun rasti tuli keskimmäiseen kohtaan. Mulla on poika tokaluokalla ja open kanssa keskusteluissa olen saanut sen käsityksen, että hän on sopeutunut oikein hyvin koulutyöskentelyyn. Ei ole täydellinen, mutta pääosin hyvin käyttäytyvä, eikä opettajan mielestä ole mitään huolta. SILTI kaikki rastit ei ole parhaassa, ja opettaja on erikseen korostanut, että hän käyttää koko skaalaa. Omassa lapsuudessanihan oli katastrofi, jos käytös ei ollut 10.

ei ole kyse vain parista pikku jutusta, jotka on selvitetty, vaan myös esim. töykeästä puhetavasta opettajaa ja oppilaita kohtaan, tunneilla meluamisesta yms. Ja voihan se rasti siirtyä parempaan kohtaan keväällä, jos juttelette kotona hyvästä käytöksestä. Ei ne rastit ole mitään elinkautistuomioita.

55, jos pojallasi on tosiaan niin"lyhyt pinna" että on ihan PAKKO hermostua muille ja töniä yms. niin opastapa vähän itsehillintää ja kykyä ilmaista suuttumus ja ärtymys ihan sanallisesti.



Voin vain kuvitella että olet juuri sellainen ihminen joka syyttää esim. pahoinpitelyn uhria"ärsyttämisestä". Lyömiseen tai käsiksi käymiseen ei mikään oikeuta, kaikki oppivat halutessaan hoitamaan asiat puhumalla.

55, jos pojallasi on tosiaan niin"lyhyt pinna" että on ihan PAKKO hermostua muille ja töniä yms. niin opastapa vähän itsehillintää ja kykyä ilmaista suuttumus ja ärtymys ihan sanallisesti.

Voin vain kuvitella että olet juuri sellainen ihminen joka syyttää esim. pahoinpitelyn uhria"ärsyttämisestä". Lyömiseen tai käsiksi käymiseen ei mikään oikeuta, kaikki oppivat halutessaan hoitamaan asiat puhumalla.

Jotkut ovat temperamentiltaan kuumakalleja, ja oletanpa, että äiti on tässäkin tapauksessa nähnyt kosolti vaivaa itsehillinnän opettelussa, mutta SILTI lapsesta ei tule mitään viilipyttyä. Tottakai on väärin esim. lyödä toista, mutta yhtä lailla väärin on ärsyttää ihan tarkoituksella ja jatkuvasti!

(Omat lapseni ovat enempi viilipyttyjä, mutta ymmärrän, että toisenlaisiakin on.)

Eivät kohtele hyvin, mutta eivät myöskään hunosti.

Opettaja kehuu omaa lastani hyväntahtoiseksi ja lapsellani on lieviä keskittymisvaikeuksia.

Kun vertaan lastani toisiin lapsiin, niin näen ne toiset lapset kauhean itsekkäinä ja sellaisina, että muita ei kauheasti huomioida.

Hyvyys pitää myös näkyä, että saa hyvän arvion.

Toisiksi ylin tarkoittaa kiitettävää ja se pitäisi varmaan näkyä josssain.

Esimerkiksi oma poikani lupaa ostaa jollekkin karkin tilalle, kun jonkun karkki vietiin.

Haluaa auttaa jossain asiassa toisia lapsia.

Huomioi jonkun toisen lapsen pahanolon ja on avulias muita kohtaan.

Tuskin sinun kovakalloisesi lapsesi on tällainen?

55, jos pojallasi on tosiaan niin"lyhyt pinna" että on ihan PAKKO hermostua muille ja töniä yms. niin opastapa vähän itsehillintää ja kykyä ilmaista suuttumus ja ärtymys ihan sanallisesti.

Voin vain kuvitella että olet juuri sellainen ihminen joka syyttää esim. pahoinpitelyn uhria"ärsyttämisestä". Lyömiseen tai käsiksi käymiseen ei mikään oikeuta, kaikki oppivat halutessaan hoitamaan asiat puhumalla.

Jotkut ovat temperamentiltaan kuumakalleja, ja oletanpa, että äiti on tässäkin tapauksessa nähnyt kosolti vaivaa itsehillinnän opettelussa, mutta SILTI lapsesta ei tule mitään viilipyttyä. Tottakai on väärin esim. lyödä toista, mutta yhtä lailla väärin on ärsyttää ihan tarkoituksella ja jatkuvasti!

(Omat lapseni ovat enempi viilipyttyjä, mutta ymmärrän, että toisenlaisiakin on.)

Ei se ärsyttäjäkään ole mikään its täydellisyys, jos jatkuvasti ärsyttää kun tietää toisen sitten kiehahtavan. Usein ärsyttäminen tapahtuu vielä porukassa. Hirveän yksisilämäistä aina syyttää sitä, jolla ekana kiehahtaa.

Tietenkään ketään ei saa lyödä! Eikä tönäistä! Mutta puhtaat jauhot ei ole pussissa silläkään, joka jatkuvasti ja paino sanalla jatkuvasti kerjää sitä tönäisyä, koska tietää sen sieltä ennen pitkään tulevan.

Tällaiset ärsyttäjä lapset hakevat sitten huomiota opettajalta/ vanhemmilta tästä uhrina olemisesta. Kun siinä sitten pahoitellaan ja hellitään niin ärsyttäminen jatkuu ja jatkuu. Lapset ovat taitavia hakemaan huomiota, jos sitä eivät normaalilla käytöksellä saa.

Haukkui vaatteita, käski painumaan helvettiin, ei päästänyt leikkeihin tai ajoi pois. Naureskeli, nimitteli, vähätteli. Lopulta lapseni olo kävi tukalaksi ja olin yhteydessä opeen. Asia selvitettiin, mutta kiusaajan vanhemmilla on nyt herne nenussa, kun turhasta muka sanottiin.

Kiusaajien äidit on aina sitä mieltä että ei meidän Ville kiusaa, lapset nyt on vaan sellaisia.

Nyt mä en tajua sun juttuja ja jos on kiusannut ja jouduttu selvittämään, eiköhän juttu ole ihan selkeä. Lapseni on kolmannella, eikä ole ikinä kiusannut ketään. Se on se vertauskohta!