Suuret ikäluokat taitaa olla melko itsekkäitä

Mua hämää tässä eniten se, että miksi tekee itsekkääksi se, jos tekee asiat toisin kuin aiempi sukupolvi?

Naiset olivat itsekkäitä, kun halusivat äänioikeuden. Naiset olivat itsekkäitä, kun halusivat kodin ulkopuolelle töihin. Mustat olivat itsekkäitä, kun halusivat ihmisarvon.

Koko yhteiskuntarakenne oli erilainen vielä jopa 30 vuotta sitten, vanhuus alkoi jo lähemmäs kuusikymppisenä, kun nyt se alkaa vasta jossain 70 vuoden jälkeen.

Lisäksi ei voida verrata maaseutua ja kaupunkia. Maaseudulla perheen äiti oli itse asiassa usein kotiäitinä ja mies toi yksin rahan kotiin. Jos siis ei ollut kyse maatalosta, jossa taasen on ollut kautta aikain omat kuvionsa.

Kunnioittakaa vanhempianne sen verran, että ette väitä heitä itsekkäiksi. He ovat eläneet kovan lapsuuden sodanjälkeisessä maailmassa, sodankäyneiden vanhempiensa keskuudessa. Antakaa heidän edes nauttia eläkepäivistään miten haluavat, lapsuutta heillä ei monellakaan ollut ja aikuisuus meni töissä, jotta saivat pidettyä teidät ruoassa ja katon pään päällä.

Ja sori, 59 siis oli =27.

Kokonaisveroasteesta mm. täällä:

http://www.kysy.fi/kysymys/mika-oli-kokonaisveroaste-1930-2000-suomessa

Inflaatio todellakin leikkasi lainoja 1970-luvulla (siis tietysti muidenkin kuin suuren ikäluokan lainoja), mutta toisaalta korkotaso heitteli ja nousi korkeaksi. Nyt taas on etuna se, että korot ovat historiallisen alhaalla ja ne eivät heittele rajusti, kiitos euron.

27

Samaa mieltä, 61.

Se ei tietysti poista silti sitä, että voi olla surullinen, jos omat vanhemmat eivät piittaa lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Sukupolvien ketju on siinä katkennut, sukuyhteyskin vaarassa.

27

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 11:53"]

Samaa mieltä, 61.

Se ei tietysti poista silti sitä, että voi olla surullinen, jos omat vanhemmat eivät piittaa lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Sukupolvien ketju on siinä katkennut, sukuyhteyskin vaarassa.

27

[/quote]

Nojoo, jos ei piittaa, niin se on toinen juttu. Mutta sellaisiakin vanhempia on ollut aina, ennen oli paljon huutolaislapsia ja todella kovakouraista kasvatusta. Ei mitään vähän remmillä vaan puhdasta pieksäntää, alistamista, alkoholismia ihan eri tavalla jne.

Ja sitten niitä vanhempia, jotka välittivät.

Aivan kuten nytkin.

Mutta välittämisen astetta ei mittaa mielestäni se, että onko valmis hoitamaan lapsenlapsiaan vähän väliä, kenties parikin kuukautta kesässä yms. Isovanhempien roolikin on muuttunut, nykyään he saavat nauttia siitä, että ovat isovanhempia, eivät enää toisia kasvattajia.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 11:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 16:08"]

Heti tuli mieleen pari selkeätä asiaa, jotka tekivät suurten ikäluokkien elämästä helpompaa kuin nuoremmilla. Ensinnäkin  koska ns. hyvinvointiyhteiskunta luotiin 60-70-luvuilla, julkiselle sektorille tuli satojatuhansia työpaikkoja, joista sai mukavan viran seuraavaksi 40 vuodeksi. Lisäksi asuntolainat hoitivat itse itsensä, koska inflaatio laukkasi hurjaa kyytiä ja aina sopivin välein devalvoitiin. Eikä vasta perustettu työeläkejärjestelmäkään kuormittanut, kun vanhemmille ikäluokille maksettiin pieniä eläkkeitä. 

Nuoremmat sukupolvet kamppailevat pätkätöissä ja maksavat reaalikorkoa lainoistaan ja korkeita eläke- sekä työttömyysvakuutusmaksuja eivätkä voi kuvitellakaan eläköityvänsä alle kuusikymppisinä.

[/quote]

Sadat tuhannet työpaikat on kyllä huuhaata.

Kannattaa ottaa huomioon, että samaan aikaan, kun julkinen sektori työllisti aiempaa enemmän (kaikkia, ei pelkästään suuria ikäluokkia), moni muu sektori työllistä selkeästi vähemmän - ja kokonaisuudessaan työttömyys nousi.

Lisäksi pankkien korot ovat NYT olleet historiallisen alhaalla jo vuosia, joten en kauheasti narisisi juuri nyt... toki ne ovat olleet korkeat mm. 90-luvun alussa, josta minulla taas on hyvinkin omakohtaisia kokemuksia 60-luvun lopulla syntyneenä...

27

[/quote]

Tilastokeskuksen tilastoista löytyy tämäkin tieto. Kannattaa tarkistaa sieltä ennen kuin alkaa mututuntumalla väittämään vastaan.

[/quote]

Nimenomaan kannattaa sinun tarkistaa tuokin tieto ennen kuin alat puhua työttömyystilaston kohenemisesta 70-luvulla.

27

[/quote]

En kirjoittanut työllisyystilastojen muuttumisesta 60- ja 70-luvuilla. Kirjoitin, että hyvinvointivaltiota alettiin rakentaa. Ensin sille luotiin puitteet lainsäädännöllä ja sitten sitä alettiin toteuttaa.  Tilastojen mukaan 60-luvulla julkiselle sektorilla oli 100 000 työntekijää enemmän kuin 50-luvulla, 70-luvulla jälleen 100 000 enemmän, 80-luvulla muutos oli lähes 200 000, vielä 90-luvullakin 100 000. Sen jälkeen julkisen sektorin työntekijätaso on huippuvuosista laskenut melkein 100 000 ja asettunut reilun 700 000 työntekijän tasolle.

Tästä työllistymisestä hyötyivät ne, jotka olivat nuoria ja parhaassa työiässä - eli suuret ikäluokat.

Ei ennen muinoin kyllä mennyt puolta palkkaa heti suoraan veroihin ja veroluontoisiin maksuihin ja jäljelle jäävästä osasta vielä 24% alv + muut verot lisäksi....

Mun äiti 76v.  kävi  piikomassa ja me kaksi lasta kuljettiin mukana. Piti tehdä työt ja samassa hoitaa omatkin lapset.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2011 klo 10:48"]

yhden esimerkin perusteella ei voi yleistää mutta yleisellä tasolla trendi on selkeä! Ennen hoitivat kaikki mummot, halusivat sitä tai ei, koska yhteiskunta vaati niin. Nyt vain harvat hoitavat! Osa isovanhemmista on todella hyviä, mutta suurin osa on huonohkoja ja tai erittäin huonoja!

[/quote]

No eivät todellakaan ennen hoitaneet kaikki mummot lapsia. Oman mummoni anoppi ei hoitanut lapsenlapsia koskaan, vaikka asuivat samassa taloudessa.

Ahne ja jopa typerä sukupolvi.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2011 klo 10:27"]

omat vanhempani:

- laittoivat minut 2 vko iässä mummolaan viikoksi kun eivät jaksaneet kuunnella itkuani
- minut laitettiin hoitoon 2 kk iässä, ensin pph:lle ja sitten 9kk iässä päiväkotiin
- vanhempani kävivät koko pikkulapsiaikani jatkuvasti parisuhdelomilla, eli aina 2vkoa kreikassa, olin mummoloissa hoidossa (tätä tapahtui siis jo ollessani 1v ja siitä eteenpäin aina 2-3 krt vuodessa), muistan ikävöineeni mummolassa kovasti
-vanhempani hoidattivat meitä lapsia vähintään 2-3 krt VIIKOSSA mummoilla
- aina kun olimme sairaita niin mummo hoiti meitä


No ovatko kiitollisia saamastaan avusta ja haluavatko auttaa vastavuoroisesti! No ei TOD!!!

Eivät ole sekuntiakaan hoitaneet ainoita lapsenlapsiaan, eivät jaksaneet tulla edes ristiäisiin, lapsemme eivät saa ikinä synttäri/joululahjaa, eivät edes ole koskaan pitäneet lasta sylissään sekuntiakaan. Ja eivät tule hoitamaan tulevaisuudessakaan sekunnin vertaa koska sanovat myös että "kyllä mekin omat lapsemme hoidimme, hoitakaa te nyt omanne".

Jos joku voisi kertoa, että miten tällaisesta voi olla katkeroitumatta ja vihastumatta niin olisin kyllä kiitollinen!!

PS: vanhempani pyytävät kyllä sitten itsekkäästi _minulta_ apua eri muodoissaan, eli minun pitäisi sitten olla kuitenkin auttamassa heitä... ihan kuin olisin joskus kuullut että auttamisen pitäisi olla vastavuoroista? :)

[/quote]

Kauheat vanhemmat sinulla. Otan osaa. Voisit ihan hyvin sanoa heille suoraan, että auttamisen kuuluu olla vastavuoroista.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2011 klo 10:35"]

no oikeassahan olet, jos oma lapsi ei edes kiinnostanut niin miten sitten lapsenlapsi kiinnoistaisi :(

Mutta edelleen on törkeintä se että kotoa kun muutin niin isäukko karjui lähteissäni että takaisin et sitten tuu ja missään ei auteta vaikka mikä hätä olisi. Ja eivät tosiaan ole auttaneet. MUTAA edelleen siis vaativat että minun pitää auttaa heitä, tietokoneasioista ja veroilmoituksista auttaen. Omat vanhempani siis ovat malliesimerkki iilimato-parasiitti-suurista ikäluokista eli kaikki vaan mullemulle-asenteella irti niin omista vanhemmistaan kuin lapsistaankin.

[/quote]

Miksi olet edes tekemissä näin kauheiden vanhempien kanssa? He eivät selvästikään rakasta sinua, vaativat vaan. Tosi surullista. Mutta ei voi yleistää. Minun suurten ikäluokkien vanhempani rakastavat meitä lapsia tosi paljon ja ovat hoitaneet myös lastenlapsiaan.

Tarkoittaako ap, että se sama ihminen joka ei jaksanut hoitaa omia lapsiaan, pitäisi nyt jaksaa hoitaa sinun lapsia....nyt en ihan snaijjaa...

Oletteko siis muistuttaneet siitä mummollanne hoidattamisesta vanhempianne? Kun niin kovaan ääneen sanovat osansa tehneen vaikka niin ei ole ollut. Mitä he siihen sanovat?

Omat vanhempani eivät ole lapsiamme hoitaneet päivääkään. Äitiäni näemme pari kertaa vuodessa. En ole heiltä mitään koskaan vaatinut ja kun omalähtöistä halua suhteen luomiseen ei ole, niin pakottamaanhan sitä ei voi lähteä. Onneksi miehen vanhempiin lapsillamme on lämpimät ja läheiset välit.

Kyse siis ei ole lastenhoitoautomaatin haluamisesta vaan normaalien isovanhempi-lapsi suhteen luomisesta, josta jokainen saisi jotakin. Nykyisovanhemmilla tämä ei näytä olevan aina haluja.

Oletteko siis muistuttaneet siitä mummollanne hoidattamisesta vanhempianne? Kun niin kovaan ääneen sanovat osansa tehneen vaikka niin ei ole ollut. Mitä he siihen sanovat?

Omat vanhempani eivät ole lapsiamme hoitaneet päivääkään. Äitiäni näemme pari kertaa vuodessa. En ole heiltä mitään koskaan vaatinut ja kun omalähtöistä halua suhteen luomiseen ei ole, niin pakottamaanhan sitä ei voi lähteä. Onneksi miehen vanhempiin lapsillamme on lämpimät ja läheiset välit.

Kyse siis ei ole lastenhoitoautomaatin haluamisesta vaan normaalien isovanhempi-lapsi suhteen luomisesta, josta jokainen saisi jotakin. Nykyisovanhemmilla tämä ei näytä olevan aina haluja.

Suuret ikäluokat on junailleet itselleen loistavat eläke-edut, jotka nykyinen työssäkäyvä sukupolvi maksaa.  Porukka golffaa Espanjassa 30 vuotta ja kuluttaa eläkkeensä siellä.  Mällättävänä on omien vanhempien rahat, omat rahat ja omien lasten rahat.  Suurten ikäluokkien asuntovelat hoitui inflaation ja devalvointien avulla, kouluun pääsi ja työpaikan sai kun osasi kävellä koulun tai viraston pyöröovista sisään.  Jälkipolvilla on kova tekeminen suurten ikäluokkien eläkkeiden maksamisessa, koska heille ei riitä töitä, tehostamisvaatimusten takia syntyy kolmea eläköityjältä vapautuvaa paikkaa kohti ehkä yksi työpaikka nuoremmalle.

Tämä ET-lehtisukupolvi tietää nyt, että jos lapsenlapsi pitää ottaa hoitoon, varaus pitää tehdä puoli vuotta etukäteen ja siitä peritään sama maksu kuin MLL:n hoitaja perisi.

Kyllä on katkeraa vuodatusta; en tunnista itseäni ja ystävä/tuttavapiiriäni ollenkaan tuollaisesta!  Ilmeisesti  tavalliset ihmiset eivät tänne juurikaan kirjoita.

Itse olen isoäiti ja niin ovat monet tuttunikin. Kaikki me hoidamme lastenlapsia , kun on tarvis. Me emme asu samalla paikkakunnalla lastemme kanssa, mutta matka käy molempiin suuntiin. Lapset tuodaan meille yökylään, me sitten ehkä viemme heidät kotiin, joskus minä menen lasten luo heitä hoitamaan.

Tähän saakka ainakin kaikki on käynyt hyvässä yhteisymmärryksessä eikä meitä kumpiakaan isovanhempia ole rasitettu liikaa lastenhoidolla. Ilomielin olen hoitanut ja sen teen edelleenkin!  

Kun omat lapsemme olivat pieniä, asuimme monet vuodet kaukana molemmista isovanhemmista eikä apua juuri ollut. Toki, kun mentiin isovanhemmille kylään, voitiin käydä jossakin ilman lapsia.  Lapset olivat lähes kouluikäisiä, kun ensimmäisen kerran jäivät pariksi yöksi mummolaan ilman meitä.

Joten älkää uskokokaan, että nuo kirjoitukset ja mielipiteet ovat enemmistönä.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2011 klo 22:37"]

tai kotona oli apulainen. Suurten ikäluokkien vanhemmat kun asuivat Pohjois-Karjalassa, Savossa jne. tiettömien taipaleiden tapana, eivät suinkaan lastensa luona. Kannattaa miettiä, miksi meillä on 70-luvun lähiöt, ettei vain siksi, että suurten ikäluokkien oli pakko lähteä työn perään kotikonnuilta. Ilman isää ja äitiä.

[/quote]

Minut (ja monet ystävistäni) vietiin sieltä 70-luvun lähiöstä koulujen loma-ajoiksi mummolaan. Vanhemmat palasivat lähiöönsä viettämään omaa lapsivapaata elämäänsä.

Minäkin oli hoidossa jatkuvasti; mummolassa, tädillä tai naapurin tädillä.

Minä en kylläkään syyttäisi tuosta mitään ikäpolvea erityisesti, vaan nykyajan yleistä hedonistista henkeä. Halutaan olla omissa oloissa, nauttia viihteestä ja palveluista, viis velvollisuuksista tai muiden auttamisesta!

Omat vanhempani ovat syntyneet jo 20- ja 30-luvulla, eivätkä hekään piittaa lapsenlapsistaan. Omat asiat, harrastukset ja ystävät ovat tärkeitä, eivät lapsenlapset (ole koskaan olleetkaan siis, nyt toki jo iänkään puolesta en odota apua).

En oikein edes tajua, miksi juuri suuret ikäpolvet olisivat erityisen "pilalle hemmoteltuja".

Kuten jo joku sanoikin, he olivat suuren murroksen ihmisiä: syntyivät keskelle pulakautta, joutuivat kilpailemaan opiskelu- ja työpaikoista verissä päin. Luokat olivat kouluissa ja opiskelupaikoissa järjettömän suuria, yliopistoissakin ei välttämättä mahtunut luentosaliin istumaan.

Ja sitten, kun opinnot oli suoritettu, työpaikoillekin pyrki iso lauma samanikäisiä.

Kotona isä oli todennäköisesti ollut rintamalla ja purki traumojaan ryyppäämiseen, vaimon ja lasten hakkaamiseen tai muuten vain henkiseen poissaoloon.

Päälle tuli vielä 1970-luvun alun energiakriisi ja suuri lama. Tuhansien oli puolipakko muuttaa Ruotsiin etsimään töitä.

Joten mikä siinä oli muka sellaista, joka teki suurten ikäluokkien elämästä niin HELPPOA?

Oikeasti - ymmärrän monen katkeruuden siitä, että emme enää ehkä kaikki kykenekään parantamaan elintasoamme siitä, mikä elintaso vanhemmillamme oli. Mutta elintaso on monimutkainen juttu, eikä voi väittää, että esim. poliittisest päätetyt tuet ja etuudet olisivat YKSINOMAAN menneet suurille ikäluokille. Hyvinvointivaltion luomisesta ovat kaikki saaneet osansa (tavalla tai toisella).

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 15:44"]

Minä en kylläkään syyttäisi tuosta mitään ikäpolvea erityisesti, vaan nykyajan yleistä hedonistista henkeä. Halutaan olla omissa oloissa, nauttia viihteestä ja palveluista, viis velvollisuuksista tai muiden auttamisesta!

Omat vanhempani ovat syntyneet jo 20- ja 30-luvulla, eivätkä hekään piittaa lapsenlapsistaan. Omat asiat, harrastukset ja ystävät ovat tärkeitä, eivät lapsenlapset (ole koskaan olleetkaan siis, nyt toki jo iänkään puolesta en odota apua).

En oikein edes tajua, miksi juuri suuret ikäpolvet olisivat erityisen "pilalle hemmoteltuja".

Kuten jo joku sanoikin, he olivat suuren murroksen ihmisiä: syntyivät keskelle pulakautta, joutuivat kilpailemaan opiskelu- ja työpaikoista verissä päin. Luokat olivat kouluissa ja opiskelupaikoissa järjettömän suuria, yliopistoissakin ei välttämättä mahtunut luentosaliin istumaan.

Ja sitten, kun opinnot oli suoritettu, työpaikoillekin pyrki iso lauma samanikäisiä.

Kotona isä oli todennäköisesti ollut rintamalla ja purki traumojaan ryyppäämiseen, vaimon ja lasten hakkaamiseen tai muuten vain henkiseen poissaoloon.

Päälle tuli vielä 1970-luvun alun energiakriisi ja suuri lama. Tuhansien oli puolipakko muuttaa Ruotsiin etsimään töitä.

Joten mikä siinä oli muka sellaista, joka teki suurten ikäluokkien elämästä niin HELPPOA?

Oikeasti - ymmärrän monen katkeruuden siitä, että emme enää ehkä kaikki kykenekään parantamaan elintasoamme siitä, mikä elintaso vanhemmillamme oli. Mutta elintaso on monimutkainen juttu, eikä voi väittää, että esim. poliittisest päätetyt tuet ja etuudet olisivat YKSINOMAAN menneet suurille ikäluokille. Hyvinvointivaltion luomisesta ovat kaikki saaneet osansa (tavalla tai toisella).

[/quote]

Näinpä. Järjen sanaa, en itsekkään ymmärrä miksi juuri suuret ikäpolvet herättää tuollaisia agressioita. Vihaatteko vanhempianne tai appivanhempianne niin, että se sekottaa harkinnan?