Suuret ikäluokat taitaa olla melko itsekkäitä

27, ootko ite suuria ikäpolvia vai mistä tommonen puollustuspuhe?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 16:01"]

27, ootko ite suuria ikäpolvia vai mistä tommonen puollustuspuhe?

[/quote]

En toki, olen syntynyt 60-luvun lopulla. Olen vain historia-fanina aika tyrmistynyt tällaisesta epäanalyyttisesta selityksestä kuin sukupolvi. Suuret sukupolvet käsittää melkein PUOLI MILJOONAA ihmistä, kymmenesosan suomalaisista - jotka ovat syntyneet 1945-50. Miten voisi edes kuvitella, että syntymähetki määrittäisi heitä joukkona? Varsinkaan, kun ei todellakaan voi sanoa heidän eläneen erityisen helppoa elämää.

Itse asiasta eli siitä, että isovanhemmat eivät aina piittaa pätkääkään lapsenlapsistaan, ja kuvitelma osallistuvista isovanhemmista on enemmänkin median luoma kiiltokuva - se tietysti on minustakin siis totta.

27

Heti tuli mieleen pari selkeätä asiaa, jotka tekivät suurten ikäluokkien elämästä helpompaa kuin nuoremmilla. Ensinnäkin  koska ns. hyvinvointiyhteiskunta luotiin 60-70-luvuilla, julkiselle sektorille tuli satojatuhansia työpaikkoja, joista sai mukavan viran seuraavaksi 40 vuodeksi. Lisäksi asuntolainat hoitivat itse itsensä, koska inflaatio laukkasi hurjaa kyytiä ja aina sopivin välein devalvoitiin. Eikä vasta perustettu työeläkejärjestelmäkään kuormittanut, kun vanhemmille ikäluokille maksettiin pieniä eläkkeitä. 

Nuoremmat sukupolvet kamppailevat pätkätöissä ja maksavat reaalikorkoa lainoistaan ja korkeita eläke- sekä työttömyysvakuutusmaksuja eivätkä voi kuvitellakaan eläköityvänsä alle kuusikymppisinä.

No, en väitä että mun vanhemmilla on ollut helppo lapsuus, mutta se on oikeuttanut heidät alkoholin suurkuluttajiksi, molemmat joivat viikonloppuisin. Oli siinä meilläkin lapsuus. Mun isä on perinyt kolme ihmistä, saanut siis rahaa, metsää, asino-osakkeen ym ym. Ihan ilmaiseksi. Luulisi, rttä normaali ihminen olisi halunnut helpottaa lastensa elämää jotenkin, varsinkin kun on heillä lsinaa, talous tiukalla, lapsia jne. Mutta ei mun vanhemmat. Entistä piheimmiksi muuttuneet, vaikka tämä raha tosiaan heillekin tullut perintönä. Mieluummin antavat verottajan viedä leijonsnosan, kuin jakavat sitä elinaikana. Tuli tällsinen mieleen...

Lisäksi suurten ikäluokkien työaikaan teollisuus kasvoi vauhdilla ja sieltä löytyi työpaikkoja. Venäjänkauppa kukoisti. Muinainen "lama" oli leikintekoa verrattuna 90-luvun ja tähän nykyiseen lamaan, kun Neukut lakkasi olemasta ja tuli suuria rakennemuutoksia. Vuonna 1975 esimerkiksi kun Kekkonen runnasi ns. Hätätilahallituksen, Suomessa oli muhkeat 60 000 työtöntä. Nykyään ei kukaan puhu hätätilasta, vaikka työttömiä on moninkertaisesti ja maa velkaantuu lähes 10 miljardin vuosivauhtia.  Kamalinta on että tämä syömävelka otetaan ns. hyvinvoinnin ylläpitämiseen, siis juuri siihen että kustannetaan kaikenkarvaisia, osin täysin turhia "palveluita" ihmisille.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 16:08"]

Heti tuli mieleen pari selkeätä asiaa, jotka tekivät suurten ikäluokkien elämästä helpompaa kuin nuoremmilla. Ensinnäkin  koska ns. hyvinvointiyhteiskunta luotiin 60-70-luvuilla, julkiselle sektorille tuli satojatuhansia työpaikkoja, joista sai mukavan viran seuraavaksi 40 vuodeksi. Lisäksi asuntolainat hoitivat itse itsensä, koska inflaatio laukkasi hurjaa kyytiä ja aina sopivin välein devalvoitiin. Eikä vasta perustettu työeläkejärjestelmäkään kuormittanut, kun vanhemmille ikäluokille maksettiin pieniä eläkkeitä. 

Nuoremmat sukupolvet kamppailevat pätkätöissä ja maksavat reaalikorkoa lainoistaan ja korkeita eläke- sekä työttömyysvakuutusmaksuja eivätkä voi kuvitellakaan eläköityvänsä alle kuusikymppisinä.

[/quote]

Ota nyt se pää pois perseestä. Vasta viime vuosina on kunnalliselle puolelle tullut suojatyöpaikkoja niin että napa ruskaa. Joka ikisessä pitäjässä on kunta suurin työnantaja.

Jos lainaa ylipäätään aikoi saada, niin omarahoitusosuuden piti olla tosi suuri.

Ilmainen koulutus kattoi kansakoulun, loput piti maksaa ihan itse.

70-luvusta lähtien on porukkaa pistetty eläkkeelle sen kummemin lähtöhaluja kyselemättä.

Äitini ja tätini ovat kertoneet, että 70-luvulla pakko haalia keitä tahansa hoitamaan lapsia. Päivähoitopaikan sai vain hyvin harva. Kauppojen ilmoitustauluilla etsittiin "tyttöä tai tätiä" lapsia hoitamaan. Äitiysloma oli vain muutaman kuukauden mittainen, joten lapsi oli annettava hoitoon hyvin pienenä, tai sitten äidin oli jäätävä kotiin. Itse olin kotona 7-vuotiaaksi äidin hoitamana.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 16:19"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 16:08"]

Heti tuli mieleen pari selkeätä asiaa, jotka tekivät suurten ikäluokkien elämästä helpompaa kuin nuoremmilla. Ensinnäkin  koska ns. hyvinvointiyhteiskunta luotiin 60-70-luvuilla, julkiselle sektorille tuli satojatuhansia työpaikkoja, joista sai mukavan viran seuraavaksi 40 vuodeksi. Lisäksi asuntolainat hoitivat itse itsensä, koska inflaatio laukkasi hurjaa kyytiä ja aina sopivin välein devalvoitiin. Eikä vasta perustettu työeläkejärjestelmäkään kuormittanut, kun vanhemmille ikäluokille maksettiin pieniä eläkkeitä. 

Nuoremmat sukupolvet kamppailevat pätkätöissä ja maksavat reaalikorkoa lainoistaan ja korkeita eläke- sekä työttömyysvakuutusmaksuja eivätkä voi kuvitellakaan eläköityvänsä alle kuusikymppisinä.

[/quote]

Ota nyt se pää pois perseestä. Vasta viime vuosina on kunnalliselle puolelle tullut suojatyöpaikkoja niin että napa ruskaa. Joka ikisessä pitäjässä on kunta suurin työnantaja.

Jos lainaa ylipäätään aikoi saada, niin omarahoitusosuuden piti olla tosi suuri.

Ilmainen koulutus kattoi kansakoulun, loput piti maksaa ihan itse.

70-luvusta lähtien on porukkaa pistetty eläkkeelle sen kummemin lähtöhaluja kyselemättä.

[/quote]

Hmm... Minun vanhempani ovat muistaakseni se suurin ikäluokka, -47 syntyneet. Just kesälomalla äitini pienessä viinissä (toki vain pari lasillista chablista...) avautui, kuinka heidän ikäluokkansa on lopulta saanut kaiken aika helpolla ja oli niiiiin huolissaan meidän ja lastenlasten tulevaisuudesta, pyh. Samalla varaa toisella kädellä netissä uutta golflomaa Marbellaan isän kuolinpesän tililtä maksettuna.

Edellinen ikäluokka, eli suurten ikäluokkien vanhemmat, taistelivat 5-päiväisen työviikon, lomat jne. ja hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin suuria ikäluokkia varten. Opiskelemaan pääsivät tyyliin kaikki, joilla älli jotenkin edes riitti (vanhempani ja heidän kaverinsa käyttävät ilmaisua: "yliopistoon pääsi jos osasi kävellä pyöröovista sisään") ja jos ei älli riitänyt, teollisuudessa yms. riitti kaikille töitä. Todella monet vanhempieni kavereista ovat tehneet uran saman työnantajan palveluksessa opiskeluvuosilta revittyinä eläkeikään saakka ja jääneet lopulta eläkeputkeen alle 60 v, taskussa kivat bonukset, inflaation syömä asuntolaina ja omien vanhempien perinnöt ja pitkän uran tuomat optiot.

Toki 90-luvun lamassa osalle suuria ikäluokkia kävi todella katalasti, mutta kyllä "eläkeputket yms. alkoivat vasta just kun suuret ikäluokat tulivat kelvolliseen 55 v ikään ja ikätoverit politiikassa tekivät päätöksiä. "Eläkeputkesta" voi nuorempi sukupolvi ainoastaan haaveilla.

Päivähoitotilanne oli toki 70-luvulla hankala, mutta toisaalta tarhoihin perustettiin "seimiä" ihan pikkuvauvoja varten ja todella monet isovanhemmat hoitivat lapsia kunnes tarhapaikka aukeni.

Nyt on hirveä valitus kuinka eläkeläisiä kupataan, verotetaan ja kohdellaan kaltoin kaikilla tavoin ja samalla mietitään seuravaa oopperamatkaa Savonlinnaan, elkeläiskerhon matkaa Pärnun kylpylään, Barcelonan kaupunkilomaa ja sitä miten ehtisi golfata JA purjehtia yhden kesän aikana ja muistellaan koko kesä jos joku lapsenlapsista on ollut mökillä yhden viikon isovanhempien kanssa, kun "mä en ole koko kesänä ehtinyt pelaamaan yhtään..."

Kyllä mulla on kunnioitus omia vanhempiani kohtaan mennyt, varsinkin kun me 3 kakaraa olimme kaiket kesät samaisella mökillä isän vanhempien kanssa koulun päättymisestä sen alkuun ja ehkä sitten yhden viikon vanhempien kanssa jossain etelässä rantalomalla. Ilmankos koin isovanhemmat läheisemmiksi kuin omat vanhempani, jopa niin, että isän isä on (oli) minulle lopulta rakkaampi kuin oma äitini :(

Molemman mummoni hoitivat minua lapsena, lomat, viikonloput, koulunjälkeiset iltapäivät, ja lopulta silloin, kun vanhempani erosivat ollessani 14, eikä kumpikaan jaksanut asua kanssani. Nyt ei kumpaakaan kiinnosta omat lapsenlapset muuta kuin facebookissa heillä leuhkia ystävilleen. Pyh, pitköön tunkkinsa. En auta, enkä hoida heitäkään, päätetty on.

nosto

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 15:44"]

Minä en kylläkään syyttäisi tuosta mitään ikäpolvea erityisesti, vaan nykyajan yleistä hedonistista henkeä. Halutaan olla omissa oloissa, nauttia viihteestä ja palveluista, viis velvollisuuksista tai muiden auttamisesta!

Omat vanhempani ovat syntyneet jo 20- ja 30-luvulla, eivätkä hekään piittaa lapsenlapsistaan. Omat asiat, harrastukset ja ystävät ovat tärkeitä, eivät lapsenlapset (ole koskaan olleetkaan siis, nyt toki jo iänkään puolesta en odota apua).

En oikein edes tajua, miksi juuri suuret ikäpolvet olisivat erityisen "pilalle hemmoteltuja".

Kuten jo joku sanoikin, he olivat suuren murroksen ihmisiä: syntyivät keskelle pulakautta, joutuivat kilpailemaan opiskelu- ja työpaikoista verissä päin. Luokat olivat kouluissa ja opiskelupaikoissa järjettömän suuria, yliopistoissakin ei välttämättä mahtunut luentosaliin istumaan.

Ja sitten, kun opinnot oli suoritettu, työpaikoillekin pyrki iso lauma samanikäisiä.

Kotona isä oli todennäköisesti ollut rintamalla ja purki traumojaan ryyppäämiseen, vaimon ja lasten hakkaamiseen tai muuten vain henkiseen poissaoloon.

Päälle tuli vielä 1970-luvun alun energiakriisi ja suuri lama. Tuhansien oli puolipakko muuttaa Ruotsiin etsimään töitä.

Joten mikä siinä oli muka sellaista, joka teki suurten ikäluokkien elämästä niin HELPPOA?

Oikeasti - ymmärrän monen katkeruuden siitä, että emme enää ehkä kaikki kykenekään parantamaan elintasoamme siitä, mikä elintaso vanhemmillamme oli. Mutta elintaso on monimutkainen juttu, eikä voi väittää, että esim. poliittisest päätetyt tuet ja etuudet olisivat YKSINOMAAN menneet suurille ikäluokille. Hyvinvointivaltion luomisesta ovat kaikki saaneet osansa (tavalla tai toisella).

[/quote]

jep, rankka lapsuus ja nuoruuskin töissä, mutta kyllhän aika moni oli jo 30-40-vuotiaana maksanut itselleen talon/asunnon koska yhteiskunta ei verottanut tuolloin lapsiperheitä nimeksikään, sinkut saivat maksaa sinkkuveroa. eli lastensa kautta saivat itselleen suuria valtaisia etuja verrattuna lapsettomiin. ei tuolloin lapsille kustannettu paljon mitään, mikä ei ainakaan itseäni haitannut, mutta kyllähän tosiasia näkyy tialasttoista, eli vanhemmilla sukupolvilla on suurimmat tulot, eli hyvät eläke-edut on hankittu jos eläkeläikäiset pärjäävät tuloissa työssäkäyville eli tienaavat enemmän eläkkeitä keskimäärin mitä tällä hetkellä töissä saa, tai työttömänä. samoin tilastoista näkyy että varallisuutta vanhemmila ikäluokilla eniten.

ja tämän sukupolven vanhemmat jättivät laspilleen perinnön maalta tai kaupungista yksiön, kun tämä sukupolvi oli vielä nuori. heidän vanhempansa eivät saaneet niitä erikoishoitoja ilmaiskesi, mitä tämä sukupolvi saa.

Lisäksi tämä sukupolvi vaatii että pitää kotiin hoitaa yhteiskunnan rahoilla kun vanhenevat, mutta itse haluavat suuret eläkkeet, ilmaisen hoidon, monta asuntoa (vapaa-ajan asuntoja ja sijoitusasuntoja) joita pitää olla varaa ylläpitää eläkkein. 

Eli kyllä minusta on aika ahnetta että mistään ei haluta luopua ja omilta lapsilta oletetaa sellaista verotuloa että maksavat ilmaiset hoidot ja eläkkeet montakymmentä vuotta varakkaille ihmisille, kun tiedossa nyt on kuitenkin, että tuollainen ei perustu kestävälle pohjalle, vaan heidän omille lapsilleen ei koskaan tule olemaan samoja etuuksia.

ja joo, on tonninkin eläkkeitä, mielestäni ovat suuria jos työikäinen työhalukas ihminen saa työttömyyskorvausta 500 euroa

Silloin ei ollut kuin kork kolmen kk:n äitysloma ja eipä ollut kotihoidontukea, vanheimpainrahaa , absoluuttista päivähoitopaikkaa ja työt aloitettin viimeistään 15 v, itse alotin 12-v lapsenlikkana.Kyllä kakarasta asti töitä vääntäneenä ilman tukia eläneenä ja ne perittävät omaisuudet pullamössösukupolville hankkineena saattaa tarvita joskus vähän vapaa-aikaa.Sorry vaan lapsukaiset.

Kaikkein vanhin sukupolvi on Suomessa ainoa,joka ei ole ns.pusllamössösukupolvi. Me kaikki muut olemme. Miettikää nyt vähän globaalissa mittakaavassa ennenkuin valitatte.

Meillä tämä aloitus pitää niin paikkaansa, tosin isäni ei tähän olisi lukeutunut. Asuin lapsuuteni äitini kanssa tai noh, oikeestaan äitini ja mummuni kanssa. Mummuni muutti meille asumaan kun miehensä oli tuolloin alkomaholille perso ja oli kuukausitolkulla pois, missä lie.

Isäni asui Ruotsissa ja sain sinne 2 siskoa. Elivät keskinkertainen hyvää perhe-elämää ja näin isäni kuoltua olen tajunnut, että siskoni saivat hyvän lapsuuden ja rakastavan isän. Oma äitini tukahdutti isäni ja ollut aina ihan liian pelokas tekemään muutoksia. Isä kun sai Ruotsista töitä ja siellä olisivat voineet viettää hyvää elämää niin äitini ei uskaltanut lähteä. Olishan se tarkoittanut minun hoitamista kokonaan itse!

Sitten kuitenkin viimeiseen asti on kuvitellut, että isäni häntä rakastaa, vaikka hän oli millainen hyvänsä. Minä yksin tiedän totuuden Nyt kun isä on kuollut.

Äidilläni oli ollakseen sitten niiiin kamalan rankkaa kun hoiti minua ja vielä sairastuin reumaan. Käytännössä mummuni  hoiti ja osti vaatteeni. Kesäisin pappakin viihtyi maalla mummun kanssa ja olin minäkin sitten kaikki kesät siellä hoidossa.

Aloitin päiväkotielämäni jo seimessä  6kk:n ikäisenä.

Minusta kasvatettiin yleinen piika ja olin lastenhoitaja veljelleni, joka syntyi äidilleni kun tapasi uuden miehensä. Kun myöhemmin erosivat niin kuvio oli kivasti suunniteltu. En saanut lähteä muualle opiskelemaan, sillä mies asui yksin ja viikonloppuisin kävi sitten meillä äitiäni lämmittelemässä. Minä vahdin pikkuveljeä arkisin ja vein hoitoon kun äitini oli iltavuorossa tai aamuvuorossa. Siivoaminen ja kokkasin. Arvaten lähdin kotoa pois nopeasti, lähdin vaan, vaikka olin alaikäinen.

muutin poikaystäväni luokse. Opiskelin ja sain hetken olla nuori.

Sain nuorena lapsen, mutta toivotusti. Onneani vaan varjosti se kuinka olin jättänyt äitini kovin tylysti huolehtimaan pikkuveljestäni yksin. Koitti ujuttaa veljeni meille ja hetken onnistuikin. Ressukka tuli meille koulun jälkeen olemaan, oli öitä jne.

Äitini suuttui kun ilmoitin, että nyt minä haluan olla oman lapseni kanssa. Sairauteni paheni ja minä en vaan oikeasti pystynyt hoitamaan muita.

Haukkuin ympäri sukua, tosin suurin osa ymmärsi minua. Olin pienen vauvan sairaana oleva äiti, 18v.

Pitihän mun saada opetella ihan omaa perhe-elämää mieheni kanssa.

Äitini ylpeili aina sillä kuinka minä hoidan lapseni itse, vaikka olen niiiiin nuori. Fakta oli, että äitini ei myöskään koskaan ole auttanut eikä halunnut olla lapsenlapsensa kanssa, kuten oletan itse tulevassa haluavani. Jos vaan terveys yhtään sallii. Vanhin lapseni on jo 15v

Silloinkin kun meinasin menehtyä ja olin sairaalassa 3 viikkoa niin äitini ei voinut poikaani katsoa, vaikka teki vain päivävuoroa tuolloin ja pojalle olisi järjestynyt päiväkotiin paikka.

Pojan isä oli tuolloin jo kuollut. Meillä oli aika murheellinen alku ja olisin todella kaivannut tukea edes joskus.

No lapseni joutui sijaisperheeseen siksi aikaa kun olin sairaalassa. Sairaalapappi jo vieraili luonani, mutta päätin selvitä, en tie oliko siitä apua, mutta selvisin.

Mutta olen ollut tuosta äidilleni katkera, asuukin lähes naapuritalossa tuolloin eikä apu olisi vaatinut hirveitä.

Hänellä on aina ollut kymmeniä auttajia, mutta myöskin kokee, että on oman osuuden nyt tehnyt eikä hänen tarvitse lapsenlapsiinsa tutustuakaan enempää.

Meillä pätee myös tuo kuinka minun tulisi auttaa nyt vielä omaa äitiäni. Milloin ostamalla huonekaluja ja palveluita, milloin viemällä  huvituksiin.

Hassulta tuntuu kun nyt minä säästän rahaa, jotta voin ostaa omalle lapselleni ensimmäiseen kotiinsa kaiken alkuun pääsemiseen tarvittavan ja pyrin  auttamaan kaikessa kun se aika tulee.

Haluan auttaa lastenlasteni hoidossa ja viettää aikaa heidän kanssaan.

Toimin jo nyt päinvastoin kun oma äitini. Varmaan joutuisin hänellekin yhä kaikkea hankkimaan, mutta en ole nykyisin enään tekemisissä. 

Todellakin on osannut vetää kaikista irti hyödyn, antamatta itse mitään.

En edes kehtaisi ja on helpotus kuulla, että en ole ainoa tätä todistamassa vaan näkyisi olevan monia. En ole tiennyt, että tämä on trendi sillä lähipiirissäni löytyyihan toisenlaisiakin äitejä ja isejä. onneksi.

Katkerat kirjoittajat haluavat omat lapsensa hoidettavan mummoilla ja papoilla jotta pääsevät bilettämään. Täällä kirjoittajat ovat selkeästi eri ikäjakaumaa jota minä olen tai sitten vanhempani olivat erilaisia. Minua ei koskaan lähetetty mummoille vaan meillä vanhemmat hoitivat minut aina. Minä olisin ollut onnellinen jos olisin päässyt mummolaan koko kesäski.

Jokainen sukupolvi tekee asiat niin kuin parhaaksi näkee ja pitää suoda omille vanhemmille mahdollisuus nauttia elämästään kun vielä voivat. Hetkessä se voi olla ohi, itselläni äiti kuoli hetkessä ja siitä opin että turha nurina pois.

Taitaa olla vaan kateellista porukkaa, kun eivät itse pääse viettämään lapsivapaata  kesälomaa. 

[quote author="Vierailija" time="21.12.2011 klo 22:35"]

Heidän lapsensa on mummot hoitaneet, mutta itse eivät ehdi lapsenlapsiaan kaitsemaan kun on zumpa-tunti ja Pirkon ja Keijon rapujuhlat ja joulukin menee Kanarialla.

[/quote] Olipa graavi yleistys.

Olen 74-syntynyt ja olin kaikki lapsuuden kesät mummilassa. 2-3 kuukautta siis, en edes käynyt välillä kotona, äiti hoidatti äidillään.

Oma äitini alkoholisoitui ja kuoli kun lapseni oli pieni. Että itse tässä hoidetaann oma lapsi, kukaan ei auta ei.

Minun äitini hoiti itse lapsensa ja minä hoidan omani. Ei ole edes tullut mieleen olettaa, että hän auttaisi lastenhoidossa, hän on oman osuutensa tehnyt. Minusta isovanhemmilla on oikeus, mutta ei velvollisuutta osallistua lastenlastensa hoitoon. Oikuetta ei tietenkään ole, jos lasten omat vanhemmat eivät sitä halua, mutta missään tapauksessa minusta isovanhempien ei kuulu hoitaa lastenlapsia.

Itse olen ajatellut niin, että autan kyllä omia lapsiani heidän lastenhoidossaan mielelläni, mutta vedän kyllä rajan, jos näyttää, että minua ruvetaan sumeilematta käyttämään hyväksi.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 16:08"]

Heti tuli mieleen pari selkeätä asiaa, jotka tekivät suurten ikäluokkien elämästä helpompaa kuin nuoremmilla. Ensinnäkin  koska ns. hyvinvointiyhteiskunta luotiin 60-70-luvuilla, julkiselle sektorille tuli satojatuhansia työpaikkoja, joista sai mukavan viran seuraavaksi 40 vuodeksi. Lisäksi asuntolainat hoitivat itse itsensä, koska inflaatio laukkasi hurjaa kyytiä ja aina sopivin välein devalvoitiin. Eikä vasta perustettu työeläkejärjestelmäkään kuormittanut, kun vanhemmille ikäluokille maksettiin pieniä eläkkeitä. 

Nuoremmat sukupolvet kamppailevat pätkätöissä ja maksavat reaalikorkoa lainoistaan ja korkeita eläke- sekä työttömyysvakuutusmaksuja eivätkä voi kuvitellakaan eläköityvänsä alle kuusikymppisinä.

[/quote]

Sadat tuhannet työpaikat on kyllä huuhaata.

Kannattaa ottaa huomioon, että samaan aikaan, kun julkinen sektori työllisti aiempaa enemmän (kaikkia, ei pelkästään suuria ikäluokkia), moni muu sektori työllistä selkeästi vähemmän - ja kokonaisuudessaan työttömyys nousi.

Lisäksi pankkien korot ovat NYT olleet historiallisen alhaalla jo vuosia, joten en kauheasti narisisi juuri nyt... toki ne ovat olleet korkeat mm. 90-luvun alussa, josta minulla taas on hyvinkin omakohtaisia kokemuksia 60-luvun lopulla syntyneenä...

27