Suuret ikäluokat taitaa olla melko itsekkäitä

tai kotona oli apulainen. Suurten ikäluokkien vanhemmat kun asuivat Pohjois-Karjalassa, Savossa jne. tiettömien taipaleiden tapana, eivät suinkaan lastensa luona. Kannattaa miettiä, miksi meillä on 70-luvun lähiöt, ettei vain siksi, että suurten ikäluokkien oli pakko lähteä työn perään kotikonnuilta. Ilman isää ja äitiä.

on muuten täysin totta, välimatkat ovat olleet usein pitkiä eikä sitä hoitoapua ole noin vaan saanut. Ennen vanhaan oli vielä kodinhoitajat kunnissa, mutta niitäkään ei noin vain saanut avuksi.

suuret ikäluokat on muuttaneet yksin maalta kaupunkiin. Niin varmaan ensin, mutta hyvin suuri osa niiden vanhemmista tuli perässä, kun elämä maalla kävi liian työlääksi.



Näin ainakin mun molemmilla vanhemmilla.



Kyllä suurilla ikäluokilla on nyt ihan omat kiireet, ei siinä ehdi lapsenlapsia hoitamaan.

Sekä minun että miehen vanhemmat hoidattivat lapsensa mummoloissa. Mummo hoiti viikonloput, kaikki lomat, viikollakin ja vanhempieni parisuhdelomamatkojen aikana. Nyt sitten kun itsellämme 3 lasta, niin kukaan isovanhemmista ei auta. Kosaan ei ole kukaan hoitanut, ei sekuntiakaan, eikä edes niin että meidän ollessamme lukisivat tai leikkisivät lapsien kanssa. Selitys on heiltä se että "kukin hoitakoon omat lapsensa, me olemme omamme jo hoitaneet". Lisäksi vielä kuulemma minulla on velvollisuus auttaa heitä vanhoina, kun eivät halua laitokseen. Voiko itsekkyyttä maksimoida tämän enempää?

vähintään kaikiksi lomiksi sinne "maalle". Laitapa nyt lapsesi mummolaan kahdeksi kuukaudeksi....

omat vanhempani:



- laittoivat minut 2 vko iässä mummolaan viikoksi kun eivät jaksaneet kuunnella itkuani

- minut laitettiin hoitoon 2 kk iässä, ensin pph:lle ja sitten 9kk iässä päiväkotiin

- vanhempani kävivät koko pikkulapsiaikani jatkuvasti parisuhdelomilla, eli aina 2vkoa kreikassa, olin mummoloissa hoidossa (tätä tapahtui siis jo ollessani 1v ja siitä eteenpäin aina 2-3 krt vuodessa), muistan ikävöineeni mummolassa kovasti

-vanhempani hoidattivat meitä lapsia vähintään 2-3 krt VIIKOSSA mummoilla

- aina kun olimme sairaita niin mummo hoiti meitä





No ovatko kiitollisia saamastaan avusta ja haluavatko auttaa vastavuoroisesti! No ei TOD!!!



Eivät ole sekuntiakaan hoitaneet ainoita lapsenlapsiaan, eivät jaksaneet tulla edes ristiäisiin, lapsemme eivät saa ikinä synttäri/joululahjaa, eivät edes ole koskaan pitäneet lasta sylissään sekuntiakaan. Ja eivät tule hoitamaan tulevaisuudessakaan sekunnin vertaa koska sanovat myös että "kyllä mekin omat lapsemme hoidimme, hoitakaa te nyt omanne".



Jos joku voisi kertoa, että miten tällaisesta voi olla katkeroitumatta ja vihastumatta niin olisin kyllä kiitollinen!!



PS: vanhempani pyytävät kyllä sitten itsekkäästi _minulta_ apua eri muodoissaan, eli minun pitäisi sitten olla kuitenkin auttamassa heitä... ihan kuin olisin joskus kuullut että auttamisen pitäisi olla vastavuoroista? :)

vähintään kaikiksi lomiksi sinne "maalle". Laitapa nyt lapsesi mummolaan kahdeksi kuukaudeksi....

Minunkin mies on laitettu kaikiksi lomiksi mummolaan, siis kesälläkin se reilu kaksi kuukautta!! Vanhemmat kävivät siellä sitten joskus viikonloppuisin yökylässä eli lapset oli tosiaan pois kotoa koko sen loman ajan. En voi kuvitella että näin toimisi tänä päivänä kukaan ellei sitten ihan oikeasti ole jotain ongelmaa päihteiden käytön tai muuten vanhemmuuden suhteen..

Ja meilläkin nämä miehen vanhemmat nyt sitten sanovat että jokainen hoitakoot itse lapsensa ja he ovat oman osansa tehneet :D Heillä taitaa olla jotenkin valikoiva muisti..

Mutta joo, ap:n kanssa samoilla linjoilla. Ei ehkä ihan kaikki tuon ikäiset toimi näin (esim. tätini ovat sellaisia jotka hoitavat ilolla lapsen lapsiaan ja pyytävät yökylään ym.) mutta aika moni kuitenkin. Enkä tarkoita että isovanhempien pitäisi jatkuvasti lapsenlapsia hoitaa, mutta edes joskus.. vaikka pari kertaa vuodessa jos siihen henkisesti ja fyysisesti vielä kykenee. Luulisi että edes sen verran haluaisi viettää aikaa lastenlasten kanssa ja samalla auttaa omaa lastaan arjessa.

mun vanhemmillani ei ollut mitään hoitoapua lapsilleen omista vanhemmistaan, toiset asuivat kaukana ja huonokuntoisia ja toiset muuten vaan huonokuntoisia.



Nyt kun meillä on lapsenlapsi, ovat yrittäneet jonkin verran auttaa lapsen kanssa, kun tietävät millaista on, kun ei ole apua yhtään. Käytännössä ovat voineet aika vähän hoitaa, mutta arvostan suuresti sitä, että yrittävät ja tekevät sen mitä pystyvät.



Osaavat arvostaa yhteisöllisyyttä lapsen hoitamisessa, kun itse ovat jääneet paitsi. Ehkä tämä on niitä asioita, jonka ymmärtää parhaiten vasta, kun sitä ei ole.

omat vanhempani:

- laittoivat minut 2 vko iässä mummolaan viikoksi kun eivät jaksaneet kuunnella itkuani

- minut laitettiin hoitoon 2 kk iässä, ensin pph:lle ja sitten 9kk iässä päiväkotiin

- vanhempani kävivät koko pikkulapsiaikani jatkuvasti parisuhdelomilla, eli aina 2vkoa kreikassa, olin mummoloissa hoidossa (tätä tapahtui siis jo ollessani 1v ja siitä eteenpäin aina 2-3 krt vuodessa), muistan ikävöineeni mummolassa kovasti

-vanhempani hoidattivat meitä lapsia vähintään 2-3 krt VIIKOSSA mummoilla

- aina kun olimme sairaita niin mummo hoiti meitä

No ovatko kiitollisia saamastaan avusta ja haluavatko auttaa vastavuoroisesti! No ei TOD!!!

Eivät ole sekuntiakaan hoitaneet ainoita lapsenlapsiaan, eivät jaksaneet tulla edes ristiäisiin, lapsemme eivät saa ikinä synttäri/joululahjaa, eivät edes ole koskaan pitäneet lasta sylissään sekuntiakaan. Ja eivät tule hoitamaan tulevaisuudessakaan sekunnin vertaa koska sanovat myös että "kyllä mekin omat lapsemme hoidimme, hoitakaa te nyt omanne".

Jos joku voisi kertoa, että miten tällaisesta voi olla katkeroitumatta ja vihastumatta niin olisin kyllä kiitollinen!!

PS: vanhempani pyytävät kyllä sitten itsekkäästi _minulta_ apua eri muodoissaan, eli minun pitäisi sitten olla kuitenkin auttamassa heitä... ihan kuin olisin joskus kuullut että auttamisen pitäisi olla vastavuoroista? :)

mä ihmettelisin, jos sun vanhemmat hoitais sun lapsia!! miksi ihmeessä ne hoitaisi, kun ei ne suakaan jaksaneet hoitaa????

no oikeassahan olet, jos oma lapsi ei edes kiinnostanut niin miten sitten lapsenlapsi kiinnoistaisi :(



Mutta edelleen on törkeintä se että kotoa kun muutin niin isäukko karjui lähteissäni että takaisin et sitten tuu ja missään ei auteta vaikka mikä hätä olisi. Ja eivät tosiaan ole auttaneet. MUTAA edelleen siis vaativat että minun pitää auttaa heitä, tietokoneasioista ja veroilmoituksista auttaen. Omat vanhempani siis ovat malliesimerkki iilimato-parasiitti-suurista ikäluokista eli kaikki vaan mullemulle-asenteella irti niin omista vanhemmistaan kuin lapsistaankin.

yhden esimerkin perusteella ei voi yleistää mutta yleisellä tasolla trendi on selkeä! Ennen hoitivat kaikki mummot, halusivat sitä tai ei, koska yhteiskunta vaati niin. Nyt vain harvat hoitavat! Osa isovanhemmista on todella hyviä, mutta suurin osa on huonohkoja ja tai erittäin huonoja!

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2011 klo 22:35"]

Heidän lapsensa on mummot hoitaneet, mutta itse eivät ehdi lapsenlapsiaan kaitsemaan kun on zumpa-tunti ja Pirkon ja Keijon rapujuhlat ja joulukin menee Kanarialla.

[/quote] Olipa graavi yleistys.

[/quote]

Graavi tarkoittaa tuoresuolattua, ei esim. groteskia tai graafista tai mitä nyt halusit sanoa.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 09:49"]

Kaikkein vanhin sukupolvi on Suomessa ainoa,joka ei ole ns.pusllamössösukupolvi. Me kaikki muut olemme. Miettikää nyt vähän globaalissa mittakaavassa ennenkuin valitatte.

[/quote]

Komppi tälle!

27

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 16:19"]

Ota nyt se pää pois perseestä. Vasta viime vuosina on kunnalliselle puolelle tullut suojatyöpaikkoja niin että napa ruskaa. Joka ikisessä pitäjässä on kunta suurin työnantaja.

Jos lainaa ylipäätään aikoi saada, niin omarahoitusosuuden piti olla tosi suuri.

Ilmainen koulutus kattoi kansakoulun, loput piti maksaa ihan itse.

70-luvusta lähtien on porukkaa pistetty eläkkeelle sen kummemin lähtöhaluja kyselemättä.

[/quote]

Tilastokeskuksen tilastot osoittavat selkeästi, minne niitä työpaikkoja on syntynyt, milloin  ja miten paljon, niin että pistäpä sinä pääsi sinne tilastoihin, vaikka se kylmempi ja kuivempi paikka onkin kuin se, missä ilmeisesti viihdyt paremmin.

Aikamoista yleistystä. En nyt syyttäisi suuria ikäluokkia yhtenä ryhmänä hedonistisesta elämästä. Toisaalta korostan, että heidän lapsuutensa on ollut todella paljon ankeampaa kuin keskimäärin meidän muiden. Heidän vanhempansa ovat ne sodassa traumatisoituneet, köyhät, jotka rakensivat Suomen jaloilleen lastensa kustannuksella. Väitän, että keskimäärin suurten ikäluokkien edustajilla on ollut ankeampi ja turvattomampi lapsuus kuin esim. meillä 70- ja 80-luvun ikäpolvella puhumattakaan parista viime vuosikymmenestä.

Tämän lisäksi koulutusmahdollisuudet ja työpaikat ovat olleet ankaran kilpailun alla. Tulijoita kun riitti tasaisena virtana. Vaikka kuinka perustettiin 70-luvulla terveyskeskuksia ja peruskoulua, niin saman aikaan oli energiakriisi ja työttömyys kasvoi. Ei siis tuosta vaan saatu työpaikkoja, ja moni tosiaan lähti Ruotsiin työn perässä. Eikö se jo kerro jotain? Asuntolainojen korot olivat tosiaan huimat, anoppi kertoo tarinoita siitä, miten rahaa piti haalia myymällä ja panttaamalla tavaroita, että sai ne 16% korot maksettua. Toki lainaa oli vähemmän kuin meillä nykyään ja se maksettiin nopeammin pois.

Kun suuret ikäluokat olivat lapsia, ei ollut päivähoitoa, ei terveyskeskuksia, ei peruskoulua, ei opintotukea, äitiysloma oli 3 kk, ei kotihoidontukea eikä toimeentulotukea. Hyvinvointivaltiota rakennettiin eniten 70-luvulla. Omille lapsilleen he siis ovat jo kyenneet tarjoamaan vähän parempaa lapsuutta kuin mitä itse saivat.

Omat vanhempani ja appivanhempani ovat tehneet koko ikänsä töitä. Työt aloitettiin 16-vuotiaana ja niitä on tehty lähes kellon ympäri. Anoppi kertoi, että kun mieheni oli pieni, hän teki 3 kk putkeen töitä ilman ainuttakaan vapapäivää, kun asuntolaina oli maksettava. Sekä vanhempani että appivanhempani ovat itse raataneet omaisuutensa eteen. Kyllä, nyt on velaton talo kummallakin, mutta eivät he mitään kroisoksia ole. Kerran vuodessa on varaa tehdä ulkomaanmatka eikä rahaongelmia ole, mutta kyllä sen eteen on tehtykin töitä. Sekä äitini että anoppini ovat olleet töissä, koska perhe ei olisi elänyt ilman heidän tulojaan, minä olin päiväkodissa, anoppi ja appi hoitivat lapsensa vuoroissa, kun anopilla oli yötyö. Anoppi teki 16 tuntisia vuoroja koko mieheni lapsuuden.

Appivanhempien vanhemmat jäivät kauas maalle 400 km:n päähän. Molemmat olivat tosi iäkkäitä eikä mieheni muista heistä mitään. Ikinä eivät lapsenlapsiaan hoitaneet. Minä olen ollut isovanhemmillani hoidossa jonkin verran mutta satunnaisesti. Mummini hoiti minua ekat 6 kk, kun äiti lähti lyhyen äitiysloman jälkeen töihin eikä tarhapaikkaa oltu saatu.

Appivanhempani ovat erittäin aktiivisia isovanhempia. Hoitavat aina pyydettäessä/tarvittaessa ja pari kertaa vuodessa pyytävät lapsia yökylään. Omat vanhempani eivät ole innostuneet hoitamisesta kuin satunnaisesti 1-2 kertaa vuodessa, mutta muuten haluavat olla paljon tekemisissä lasteni kanssa. He ovat järjestäneet elämän niin, että en joudu heitä hoitamaan (säästössä ovat rahat hoitajiin, hoitolaitoksiin jne), appivanhempia toki autamme mm. omakotitalon ulkotöissä, veroilmoituksissa jne.

Olen elänyt helpomman lapsuuden kuin vanhempani. Vaikka itse olen minäkin ilman perintöjä ja apuja omaisuuteni luonut, niin vanhempani ovat olleet lähettyvillä, etsineet ekaa vuokra-asuntoa, antaneet ruokakasseja mukaan ja olleet henkisenä tukena. Olen saanut opintotukea, päässyt opiskelemaan vähemmän kilpailun kanssa ja löytänyt työpaikankin, jossa en ole joutunut raatamaan 16 tuntia vuorokaudessa. Lainaa on enemmän kuin vanhemmillani ikinä mutta sen maksamiseen ei tarvitse myydä koko omaisuuttaan tai olla erossa pienistä lapsista kuukausitolkulla. En koe raataneeni samoinm kuin vanhempani vaan elämäni on ollut aika soljuvaa. Ensin opiskelut opintotuella ja opintolainalla sekä kesätöiden avulla, sitten työpaikka ja opintolainojen maksut, sitten oma asunto ja lainanlyhennykset, lapset, lapsilisät, äitiys- ja vanhempainloma sekä hoitovapaa tukineen. Lapseni saivat päiväkotipaikan, meillä on ilmainen peruskoulu eikä tarvitse miettiä pääsyä oppikouluun (tai pääsemättömyyttä kun rahat eivät vanhemmilla riitä). Vanhempani ja appivanhempani ovat opiskelleet töiden lomassa, eikä heidän kohdallaan voi puhua mistään opiskeluvuosista vaan samaa raatamista se on ollut jatkuvalla syötöllä.

En koe minkäänlaista katetutta heidän nopeasti maksettuja asuntolainojaan kohtaan. Se on sentään ainoa etu, mitä he ovat nuorina saaneet, kun ei ollut opintotukia eikä toimeentulotukia ja kun se työ oli ainoa, jonka mukaan ihmistä arvostettiin. Työnantaja saattoi myös laittaa melkoisia ehtoja työnteolle, sekin on syytä muistaa.

Ainoa, missä he ovat päässeet helpommalla, on tämä äitiyden syyllistäminen. Lapset oli jätettävä hoitoon, kun muuten ei pärjätty, joten tästä ei juurikaan syyllistetty. Nykyään ei tarvitse kuin joutua vauvan äitinä sairaalaan viikoksi, ja on traumatisoinut vauvansa loppuiäkseen, on täysin kelvoton vanhempi ja huostaanotto käytännössä ainoa ratkaisu. On hyvä, että meillä on vanhemmuuden tuoksi erilaisia keinoja, mutta välillä mietityttää, että homma on mennyt liian pitkälle.

Olisikohan nyt niin, että nämä suuria ikäluokkia kaikesta syyttävät, ovat elämässään tehneet ns. vääriä valintoja eivätkä kykene ottamaan siitä vastuuta. Silloin on helppo syyttää vanhempiaan, kun keitä muita tässä muuten syyttäisi ja samalla tietysti syytetään koko sukupolvea. Jonkunhan vika se on, että itse ei ole menestynyt.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 16:08"]

Heti tuli mieleen pari selkeätä asiaa, jotka tekivät suurten ikäluokkien elämästä helpompaa kuin nuoremmilla. Ensinnäkin  koska ns. hyvinvointiyhteiskunta luotiin 60-70-luvuilla, julkiselle sektorille tuli satojatuhansia työpaikkoja, joista sai mukavan viran seuraavaksi 40 vuodeksi. Lisäksi asuntolainat hoitivat itse itsensä, koska inflaatio laukkasi hurjaa kyytiä ja aina sopivin välein devalvoitiin. Eikä vasta perustettu työeläkejärjestelmäkään kuormittanut, kun vanhemmille ikäluokille maksettiin pieniä eläkkeitä. 

Nuoremmat sukupolvet kamppailevat pätkätöissä ja maksavat reaalikorkoa lainoistaan ja korkeita eläke- sekä työttömyysvakuutusmaksuja eivätkä voi kuvitellakaan eläköityvänsä alle kuusikymppisinä.

[/quote]

Sadat tuhannet työpaikat on kyllä huuhaata.

Kannattaa ottaa huomioon, että samaan aikaan, kun julkinen sektori työllisti aiempaa enemmän (kaikkia, ei pelkästään suuria ikäluokkia), moni muu sektori työllistä selkeästi vähemmän - ja kokonaisuudessaan työttömyys nousi.

Lisäksi pankkien korot ovat NYT olleet historiallisen alhaalla jo vuosia, joten en kauheasti narisisi juuri nyt... toki ne ovat olleet korkeat mm. 90-luvun alussa, josta minulla taas on hyvinkin omakohtaisia kokemuksia 60-luvun lopulla syntyneenä...

27

[/quote]

Tilastokeskuksen tilastoista löytyy tämäkin tieto. Kannattaa tarkistaa sieltä ennen kuin alkaa mututuntumalla väittämään vastaan.

Kannattaa muistaa, että 50-70-luvuilla myös verotaso oli kymmeniä prosenttiyksiköitä alhaisempi kuin nykyään sen lisäksi että inflaatio ja devalvoinnit hoitelivat asuntolainat.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 16:08"]

Heti tuli mieleen pari selkeätä asiaa, jotka tekivät suurten ikäluokkien elämästä helpompaa kuin nuoremmilla. Ensinnäkin  koska ns. hyvinvointiyhteiskunta luotiin 60-70-luvuilla, julkiselle sektorille tuli satojatuhansia työpaikkoja, joista sai mukavan viran seuraavaksi 40 vuodeksi. Lisäksi asuntolainat hoitivat itse itsensä, koska inflaatio laukkasi hurjaa kyytiä ja aina sopivin välein devalvoitiin. Eikä vasta perustettu työeläkejärjestelmäkään kuormittanut, kun vanhemmille ikäluokille maksettiin pieniä eläkkeitä. 

Nuoremmat sukupolvet kamppailevat pätkätöissä ja maksavat reaalikorkoa lainoistaan ja korkeita eläke- sekä työttömyysvakuutusmaksuja eivätkä voi kuvitellakaan eläköityvänsä alle kuusikymppisinä.

[/quote]

Sadat tuhannet työpaikat on kyllä huuhaata.

Kannattaa ottaa huomioon, että samaan aikaan, kun julkinen sektori työllisti aiempaa enemmän (kaikkia, ei pelkästään suuria ikäluokkia), moni muu sektori työllistä selkeästi vähemmän - ja kokonaisuudessaan työttömyys nousi.

Lisäksi pankkien korot ovat NYT olleet historiallisen alhaalla jo vuosia, joten en kauheasti narisisi juuri nyt... toki ne ovat olleet korkeat mm. 90-luvun alussa, josta minulla taas on hyvinkin omakohtaisia kokemuksia 60-luvun lopulla syntyneenä...

27

[/quote]

Tilastokeskuksen tilastoista löytyy tämäkin tieto. Kannattaa tarkistaa sieltä ennen kuin alkaa mututuntumalla väittämään vastaan.

[/quote]

Nimenomaan kannattaa sinun tarkistaa tuokin tieto ennen kuin alat puhua työttömyystilaston kohenemisesta 70-luvulla.

27

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 11:29"]

Kannattaa muistaa, että 50-70-luvuilla myös verotaso oli kymmeniä prosenttiyksiköitä alhaisempi kuin nykyään sen lisäksi että inflaatio ja devalvoinnit hoitelivat asuntolainat.

[/quote]

Mitä ihmettä horiset? Verotus on noussut sotien jälkeen, mutta 1970-luvun lopulla se jo oli samoissa lukemissa kuin nyt (40% vs. nykyinen noin 43%)

 http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/muistiot_13.pdf

Tuosta taas käy ilmi, että itse asiassa 1975 verotuksesta suurempi osa kertyi tuloverosta kuin nykyään.

Komppi 55:lle!

Miksi sitä paitsi edes nykyajan aikuiset kuvittelevat, että heillä PITÄISIKÄÄN olla valmiiksi edessä samat mukavuudet kuin eläkeläisillä?

Totta kai ne pitää työllä ja säästämisellä ensin ansaita. Eivät ne tippuneet taivaasta kuin manulle illallinen myöskään suurille sukupolville.

Ai juu, mutta meillä on se vinha etu suuriin sukupolviin verrattuna, että KOSKA meitä on vähemmän, perhekoko on pienempi - saamme enemmän perintöä kuin suuret sukupolvet, jotka jakoivat perintönsä suuremman sisaruskatraan kanssa...

27