Suuret ikäluokat taitaa olla melko itsekkäitä

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 10:31"]

Lisäksi pankkien korot ovat NYT olleet historiallisen alhaalla jo vuosia, joten en kauheasti narisisi juuri nyt... toki ne ovat olleet korkeat mm. 90-luvun alussa, josta minulla taas on hyvinkin omakohtaisia kokemuksia 60-luvun lopulla syntyneenä...

27

[/quote]

Ja 1+1=3. Jos katsot vain lainojen korkoja, on kuin katsoisit pelkästään ihmisen päivittäisiä aamupaloja ja sen perusteella päättelisit ruokavalion terveellisyyden. Kaipa liskäksi pitäisi huomioida mm. se, mitä asuntojen hinnoille on samanaikaisesti tapahtunut?

T: OHIS

42 oli katkera kyllä oman lapsen puolesta kun itse olen auttanut ja uhrannut pakostakin välillä itseni oman äitini eteen.

Mutta omia lapsiani en ole antanut hoitoon myöhemminkään. Katsoa kaikki ei ryyppää ja koe lapsia taakkanaan. Nykyisin minulla on 5 lasta ja isänsä puolelta mummun ja pappaa, mutta eivät hekään hoida. Pääsyy siinä kun toiseksi nuorimmalla on 1 tyypin diabetes, enkä itsekään tohtisi jättää hoitoon häntä. Tyttö 5v ja vasta aloittaa syksyllä päivähoidossa. Työt ym on aina sumplittu isän kanssa niin ettei aiemmin ole tarvinnut päiväkotia.

Nyt menee vain siksi, että saa ikäistään seuraa.

On siis tuokin aika räikeä oletus, että kaikki olisi katkeria vain siksi kun ei pääse ryyppäämään. :))

Olen absolutisti, mutta onko siinä jotain väärää olettaa, että omat vanhemmat tahtoisi joskus viettää aikaa lastenlastensa kanssa? Että ne rakkaimmat olisi tärkeintä elämässä, läheiset keihin aikoo nojautua kun vanhuus iskee luihin ja ytimiin?

Minusta ei ole oikein myöskään olettaa, että isovanhemmat saa sekä syödä, että säästää kakkua, mutta muilla ei ole oikeutta olettaa mitään.

Olkoon sitten itsenäisiä loppuun asti kun kerran meinaavat olla. Mikäs siinä, mutta oma valinta. Ei sitten tarvitse itkeä sitäkään.

Eikä siinäkään ole mitään väärää, että kasvatan ja hoidan lapseni tyystin itse ja olen itsenäinen, sitähän kaiketi tässä onkin ajettu takaa. Sitten kun olen sitä niin ei sekään ole hyvä. :)

Kun lapseni kasvavat ja muuttavat kotoaan on sitä omaakin aikaa sitten, mutta rakkaimpaiani en silti unohda ja jätä. Mikään reissu tai Keijo ei ole sen arvoista. Se on oma valintani ja ikävää, että aikaa ei sitten enään jää kiukutteleville ja oikukkaille isovanhemmille, tuskin lapsetkaan heitä kovin arvostaa kun ovat loistaneet poissaolollaan. 

Ei ainainen nöyrtyminenkään kenestäkään tee hyvää ihmistä. On minullakin vain ja ainoastaan tämä yksi elämä ja ihan yhtäläinen oikeus päättää siitä nyt itse. Tyly en ole sen vuoksi. 

Minusta kasvoi itsenäinen, onnellinen ja suurisydäminen, empaattinen ihminen. Siitä kiitos lapsuudelleni.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 08:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 15:44"]

Minä en kylläkään syyttäisi tuosta mitään ikäpolvea erityisesti, vaan nykyajan yleistä hedonistista henkeä. Halutaan olla omissa oloissa, nauttia viihteestä ja palveluista, viis velvollisuuksista tai muiden auttamisesta!

Omat vanhempani ovat syntyneet jo 20- ja 30-luvulla, eivätkä hekään piittaa lapsenlapsistaan. Omat asiat, harrastukset ja ystävät ovat tärkeitä, eivät lapsenlapset (ole koskaan olleetkaan siis, nyt toki jo iänkään puolesta en odota apua).

En oikein edes tajua, miksi juuri suuret ikäpolvet olisivat erityisen "pilalle hemmoteltuja".

Kuten jo joku sanoikin, he olivat suuren murroksen ihmisiä: syntyivät keskelle pulakautta, joutuivat kilpailemaan opiskelu- ja työpaikoista verissä päin. Luokat olivat kouluissa ja opiskelupaikoissa järjettömän suuria, yliopistoissakin ei välttämättä mahtunut luentosaliin istumaan.

Ja sitten, kun opinnot oli suoritettu, työpaikoillekin pyrki iso lauma samanikäisiä.

Kotona isä oli todennäköisesti ollut rintamalla ja purki traumojaan ryyppäämiseen, vaimon ja lasten hakkaamiseen tai muuten vain henkiseen poissaoloon.

Päälle tuli vielä 1970-luvun alun energiakriisi ja suuri lama. Tuhansien oli puolipakko muuttaa Ruotsiin etsimään töitä.

Joten mikä siinä oli muka sellaista, joka teki suurten ikäluokkien elämästä niin HELPPOA?

Oikeasti - ymmärrän monen katkeruuden siitä, että emme enää ehkä kaikki kykenekään parantamaan elintasoamme siitä, mikä elintaso vanhemmillamme oli. Mutta elintaso on monimutkainen juttu, eikä voi väittää, että esim. poliittisest päätetyt tuet ja etuudet olisivat YKSINOMAAN menneet suurille ikäluokille. Hyvinvointivaltion luomisesta ovat kaikki saaneet osansa (tavalla tai toisella).

[/quote]

jep, rankka lapsuus ja nuoruuskin töissä, mutta kyllhän aika moni oli jo 30-40-vuotiaana maksanut itselleen talon/asunnon koska yhteiskunta ei verottanut tuolloin lapsiperheitä nimeksikään, sinkut saivat maksaa sinkkuveroa. eli lastensa kautta saivat itselleen suuria valtaisia etuja verrattuna lapsettomiin. ei tuolloin lapsille kustannettu paljon mitään, mikä ei ainakaan itseäni haitannut, mutta kyllähän tosiasia näkyy tialasttoista, eli vanhemmilla sukupolvilla on suurimmat tulot, eli hyvät eläke-edut on hankittu jos eläkeläikäiset pärjäävät tuloissa työssäkäyville eli tienaavat enemmän eläkkeitä keskimäärin mitä tällä hetkellä töissä saa, tai työttömänä. samoin tilastoista näkyy että varallisuutta vanhemmila ikäluokilla eniten.

ja tämän sukupolven vanhemmat jättivät laspilleen perinnön maalta tai kaupungista yksiön, kun tämä sukupolvi oli vielä nuori. heidän vanhempansa eivät saaneet niitä erikoishoitoja ilmaiskesi, mitä tämä sukupolvi saa.

Lisäksi tämä sukupolvi vaatii että pitää kotiin hoitaa yhteiskunnan rahoilla kun vanhenevat, mutta itse haluavat suuret eläkkeet, ilmaisen hoidon, monta asuntoa (vapaa-ajan asuntoja ja sijoitusasuntoja) joita pitää olla varaa ylläpitää eläkkein. 

Eli kyllä minusta on aika ahnetta että mistään ei haluta luopua ja omilta lapsilta oletetaa sellaista verotuloa että maksavat ilmaiset hoidot ja eläkkeet montakymmentä vuotta varakkaille ihmisille, kun tiedossa nyt on kuitenkin, että tuollainen ei perustu kestävälle pohjalle, vaan heidän omille lapsilleen ei koskaan tule olemaan samoja etuuksia.

[/quote]

Puhut nyt jostain fiktiivisestä, pienestä osasta eläkeläisiä. Ei likimainkaan kaikilla, ei edes enemmistöllä eläkeläisistä ole asiat noin hyvin.

-27-

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 10:31"]

Lisäksi pankkien korot ovat NYT olleet historiallisen alhaalla jo vuosia, joten en kauheasti narisisi juuri nyt... toki ne ovat olleet korkeat mm. 90-luvun alussa, josta minulla taas on hyvinkin omakohtaisia kokemuksia 60-luvun lopulla syntyneenä...

27

[/quote]

Ja 1+1=3. Jos katsot vain lainojen korkoja, on kuin katsoisit pelkästään ihmisen päivittäisiä aamupaloja ja sen perusteella päättelisit ruokavalion terveellisyyden. Kaipa liskäksi pitäisi huomioida mm. se, mitä asuntojen hinnoille on samanaikaisesti tapahtunut?

T: OHIS

[/quote]

Niin? Ne ovat laskeneet hieman tai pysyneet paikoillaan.

Pointti on, että EI ole olemassa mitään vertailukohtaa A, jossa kaikki on kaiken aikaa hienosti ja hyvin ja B, jossa kaikki on kaiken aikaa huonosti. Asuntojen hinnat, korot, inflaatio muuttuvat ajallisesti, monesta eri syystä - eikä voi ajatella, että suurten ikäluokkien salaperäinen salaliitto juoni itselleen halvat asunnot ja ainoana hyötyi siitä (eivätkä muut kuin 1945-50 syntyneet). Ajatuskin on absurdi!

27

Näin taitaa olla. Ottivat kaiken ja helpolla saivat duunit asuntolainat ja kaikki eläkeläisedut. Korot söi inflaatio jne. Tämä sukupolvi matkustellut ristiin rastiin ja moralisoineet lapsiaan toki - vaikka jättäneet heidät usein täysin oman onnensa nojaan jo lapsina. Kotiapulaiset hoiti kodin ja mukulat. Eivät hoitaneet vanhempiaankaan, vaan kaikki vaan laitoksiin. Ei ihme, että kontaktit ovat mitä ovat tähän sukupolveen. Sitä saa mitä tilaa vai? Tämä sukupolvi on vain korostanut omia oikeuksiaan. Ja syyllistäneet seuraavaa sukupolvea uhriutumalla milloin mistäkin.

On ne marttyyreita. Omiaan ei kuitenkaan juuri auttaneet. Heitä auttoi valtiovalta ja pankit ja työtilanteet ihan eri tavoin. Oli mökkiä, lomaa ja halpaa talolainaa. Elinikäiset työpaikat jollain käpykoulutuksella suoraan kiertokoulun penkiltä - tyyliin.

on ne. ''ei tarvi tulla haudalle itkemään'' - sukupolvi. tunteilla kiristävä sukupolvi, joka ei omistaan välittänyt tuon tuostakaan. emmerdalea vahtaava skupolvi ja boldareita. omille lapsille ei kuulumisia kyselty.

Ei ne käsitä nykymenosta mitään. Siksi ne istuukin omien tv sarjojen edessä ja tapailee muita eläkeläisiä kivoilla bussimatkoilla.Haukkuvat muita sukupolvia toki.

Suurten ikäluokkien naiset ovat oppineet kännäämään vasta mummoiässä, toisin kuin heidän rakkaat tyttärensä, jotka aloittivat jo nuorena, lapsista viis. Eipä ihme, että lastenhoitajia kaivataan niin kipeästi.

Lähihistoriaa kun täällä ei näytä tunnettavan ollenkaan, niin pitänee kertoa, että teidän äitienne ollessa nuorempia, päivähoitosysteemi oli hyvin kehittymätöntä, ellei olematonta. Ei puhettakaan mistään subjektiivisesta oikeudesta saada lapset hoitoon. Siksi niitä mummoja tarvittiin avuksi, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Odottakaapa aikoja, jolloin teidän suloiset taaperonne varttuvat aikuisiksi ja aloittavat teidän systemaattisen parjaamisenne. Se aika nimittäin koittaa aivan varmasti.

Alpo Ruuthin teoksen "Kotimaa" lukemalla saa aika selkeän kuvan kuinka ruusuista tavallisen nuoren parin elämä olikaan 70-luvun alun Suomessa. Työt eivät olleet ollenkaan itsestäänselvyys, sos.huolto olematonta ja laadultaan hyvin nöyryyttävää, palkat olivat, jos töitä oli, erittäin huonoja. Tämän ajan itsekin kokeneena, en voi ymmärtää näitä oletuksia pullaporsaan elämästä. Sen täytyy perustua suureen tietämättömyyteen.

Ihanat isovanhempani ovat suurta ikäluokkaa, syntyneet 1945 ja täyttävät molemmat tammikuussa 73 vuotta. Isoisä oli siirtotyömailla ja isoäiti hoiti kahta lehmää maatilalla. Ovat kyllä onnellisia, mutta terveys on mennyt raskaissa töissä. Ihanaa oli olla heidän luonaan maalla kesäisin.