Lapsi kuoli tänä vuonna
Jälleen saatiin sukulaiselta kuvakortti heidän lapsesta tonttuna.
En jaksa. Ensi vuonna lähetän heille kuvakortin lapseni haudasta.
Kommentit (89)
Miksi minun kortti olisi pahasta?
ap
tuo kaunis hautavakuva on äärimmäisen kunnioittava ja kaunis ajatus, siis ihan kaikille ystäville lähetettäväksi.
olla surullinen, vihainen, loukattu
toivon sulle vielä jatkossa uutta äitiyden onnea, jos niin toivot ja mahdollista on
osanottoni
Kiitos kysymästä.
Mitä pahaa siinä on että lähetän lapsen kummille kortin lapseni haudasta? Kirkkomaa on yksi kuvattu aihe.
Lähetin heille tänä jouluna valmiin kortin kirkkomaasta ja ensi vuonna menee tosiaan hautakivestä. Se on lapseni ja minä saan kuvia heidän lapsesta niin tasan menee ideat -eikö?
Mikä ihmeen oikeus siinä on että lapselliset saa lähettää kuolleen lapsen perheelle kuvia lapsestaan mutta kuoleen lapsen perhe nähdään jotenkin avuttomana?
Hehän kohtelee meitä kuten muitakin tuttujaan ja lähettää kaikille kortin lapsestaan.
En tiedä miksi minun pitäisi vaan jättäytyä asiasta syrjään: minulla on lapsi ja aihe korttiin on ihan ok minusta.
Ja ihan tiedoksesi: aion kyllä kertoa terapeutilleni tästä että lapseni kummi lähetti tälläisen kortin ja pahoitin mieleni ja mite lähetän ensi jouluna haudasta kortin.
Minusta se on kauniskin asia vaikka alkujaan tosiaan janosin kostoa. Ei sillä että lapseni kuoli vaan että minulle tälläinen kortti tulee luukusta 3 yötä ennen joulua mutta äitinä minäkin voisin lähettää tälläisen kortin.
ap
Tosi surullista:( Onko sinulla kunnon puheyhteys kummin kanssa (yleensähän kummit ovat läheisiä)? Ehkäpä voisit sanoa, että pahoitit mielesi hänen kortistaan. Minusta on ihan kaunis ajatus lähettää kuva kirkkomaasta ja hautakivestä.
Älä kuitenkaan jää vellomaan tuohon "vihaan", joka jotenkin on rivien välistä luettavissa. Eniten hallaa teet vain itsellesi ja perheellesi.
En millään usko, että hän olisi tietoisesti halunnut pahoittaa mielesi.
Voimia ja Rauhallista Joulua!
T. lapsensa vuonna 2003 menettänyt
Kiitos kysymästä. Mitä pahaa siinä on että lähetän lapsen kummille kortin lapseni haudasta? Kirkkomaa on yksi kuvattu aihe. Lähetin heille tänä jouluna valmiin kortin kirkkomaasta ja ensi vuonna menee tosiaan hautakivestä. Se on lapseni ja minä saan kuvia heidän lapsesta niin tasan menee ideat -eikö? Mikä ihmeen oikeus siinä on että lapselliset saa lähettää kuolleen lapsen perheelle kuvia lapsestaan mutta kuoleen lapsen perhe nähdään jotenkin avuttomana? Hehän kohtelee meitä kuten muitakin tuttujaan ja lähettää kaikille kortin lapsestaan. En tiedä miksi minun pitäisi vaan jättäytyä asiasta syrjään: minulla on lapsi ja aihe korttiin on ihan ok minusta. Ja ihan tiedoksesi: aion kyllä kertoa terapeutilleni tästä että lapseni kummi lähetti tälläisen kortin ja pahoitin mieleni ja mite lähetän ensi jouluna haudasta kortin. Minusta se on kauniskin asia vaikka alkujaan tosiaan janosin kostoa. Ei sillä että lapseni kuoli vaan että minulle tälläinen kortti tulee luukusta 3 yötä ennen joulua mutta äitinä minäkin voisin lähettää tälläisen kortin. ap
Sinä ITSE myönsit, että lähettäisit hautakuvan kostoksi. Joten älä nyt ala yhtäkkiä väittää, että et muka tajua sen synnyttävän surua ja mielipahaa.
Siis tiedät sen ja SILTI johonkin hämärään tasa-arvoisuuden ajatukseen vetoamalla haluat sellaisen lähettää, se on ilkeää. Kummisi toiminta toivon mukaan vain ajattelematonta.
Edelleen: kosto ja kauna ei sinun oloasi paranna.
Parempi olisi vielä sekin, että ilmaisisit saaneesi mielipahaa kummillesi suoraan. Pane vaikka tekstari, että "tuli surullinen ja paha mieli kortistasi, kun meillä ei enää tonttulasta ole korttiin panna."
On rehdimpää kertoa tunteistaan suoraan kuin ilkeilyn kautta. Suoruus puhdistaa ilmaa, ilkeily hiertää lisää.
-6-
Vihan tunne ja surumielisyys, loukattu oli juu ensimmäisiä tunteitani. Mitä sitten? Korttien saaminen aina nostaa jonkun tunteen pintaan, ainakin minulla. Ja minä loukkaannuin tuosta kortista.
En kielläkään sitä, taisin sanaa KOSTO käyttää itsekin!
Mutta nyt kun olen hetken korttia katsellut ja vellonut tunteitani ja niitä tökkinyt niin tajusin että ei se minunkaan korttini pahasta ole, vaikka tahdon että he havahtuisivat niin minusta tuo kortti olisi ihan hieno. Niinkuin se valmiskortti.
Kenties lapsenhautakortti ei siis loukkaisikaan?
Menisik opetus ohi? Ehkä sitä joku pitäisi hyvänä?
Tänä vuonna en vaan kyennyt tekemään tuota koska kuolemasta selviäminen ei tapahdu hetkessä, ehkä ei vielä ensi joulunakaan.
Paras olisi sanoa se, ymmärrän ettei he tehneet asiaa tahallaan, muttei myöskään voineet ajatella meidän perhettä.
Joku kirjoitti että laittaisi kuvakortin juurikin siksi ettei loukkaisi mutta kyllä minä pitäisin sitä juurikin hyvänä tekona.
Minulla ei ole mitään toisten lapsia kohtaan mutta haavoittaa että tuollainen kortti tulee.
Ei se ole meidänkään helppo sanoa läheisille mitään. Pahinta on kun ei oteta yhteyttä, ei se mitä sanoo. Korttiin en voi mitään sanoa, se tulee luukusta sisään eikä tuota voi kuin tuijottaa. Meidän menetys makaa mätänemässä ja muilla on terveitä, iloisia lapsia. En tahdo kieltää keneltäkään onnea mutta tämän käsittely näin on kovaa.
ap
En siis tyrmää sitä, että olet surullinen ja loukkaantunut.
Yritän vain sanoa, että siitä huolimatta sellainen toisten kasvattaminen, ojentaminen ja päin naamaa hierominen on huono ajatus. Et sillä kohenna omaa oloasi, pahoitat vain kummisi mielen.
Saat sinä lastasi ajatella ja muistaa, ja yrittää pitää hänen muistonsa elävänä myös muille, läheisillesi. Mutta jos kummi oli sinulle ja lapsellesi yhtään läheinen, hänkin suri lapsesi kuolemaa ja siksi se hauta on minusta aika häijy muistutus juuri joulun alla.
-6-
En ole kuuluisa minäkään empaattisuudestani mutta siltikin tajuan, että oman lapsen kuvan lähettäminen toiselle, joka on juuri oman lapsensa menettänyt on tökeröä, ilkeää ja loukkaavaa.
Minä ainakin lähettäisin hautakuvan sille tai soittaisin ja sanoisin suoraan, että oliko ihan pakko.