Lapsi kuoli tänä vuonna

Jonkinlaista tahdikkuutta voisi odottaa.

Mulla lapseton ystävä ja puhun omista lapsistani tosi vähän hänelle, koks lapsettomuus on hänelle kipeä asia.

Hän ei voi koskaan saada lasta ja adoptio lapseenkin on liian vanha.

isommat lapset koskaan häirinnyt, kun olin lapseton, vaan VAUVAT. En minä halunnut mitään kaksi tai kolmivuotiasta, enkä kouluikäistä, vaan VAUVAN!

Sen takia en ymmärrä, miten joku voi pahoittaa mielensä sellaisesta mitä ei halua, isosta lapsesta. Yleensä ihmiset haluavat sen vauvan, ei isoa lasta.

Vauvan kuvasta olisin loukkaantunut, mutta en enää yksi, enkä kaksivuotiaasta, koska sellaisen sitten kasvattaisin itse.

En myöskään tajua miten joku lapsensa menettänyt voi loukkaantua toisen lapsen kuvan näkemisestä. Eihän se ole se oma lapsi, vaan toisen lapsi, millä ei ole sen oman kuolleen lapsen kanssa mitään tekemistä.

Eri asia jos kävisivät kirjoittamaan joulukorttiin jotain tyyliin "jaksamista nyt teille, kun on ollut vaikea vuosi". Se olisi mielestäni tosi tahditonta. Siitä sitten loukkaantuisin, mutta lapsikuvasta en.

josta kuoli syksyllä isä. Mietittiin miten suhtautua joulukorttien kanssa, ja päätettiin, että ei laiteta heille mitään joulukorttia.

Juuri tämän takia, että ei haluttu että loukkaantuvat siitä että toivotetaan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, kun on perheen isä juuri kuollut.

Nyt kun luin ap:n kirjoituksen niin tuntuu, että tehtiin oikea ratkaisu. Siitä kortista olisi tullut heille vaan paha mieli.

Voisitko kertoa avimesti tunteistasi kortin lähettäjälle. Vaikka raivota huutaa ja itkeä jos se helpottaa. Älä kätke raivoa sisääsi.

Kyllä minä nimenomaan olen aina halunnut LAPSIA. Se vauvavaihe on vain pakollinen paha.

Minä jäin miettimään, mitä ap haluaisi kertoa muille hautakortillaan. Toivooko hän, että kortinsaajat saisivat itse mennä hautaan? Sellaisella kortilla on jo paljon enemmän erilaisia merkityksiä, joita vastaanottaja vain voi arvailla verrattuna tällaiseen tonttu-lapsi-korttiin.

isommat lapset koskaan häirinnyt, kun olin lapseton, vaan VAUVAT. En minä halunnut mitään kaksi tai kolmivuotiasta, enkä kouluikäistä, vaan VAUVAN!

Sen takia en ymmärrä, miten joku voi pahoittaa mielensä sellaisesta mitä ei halua, isosta lapsesta. Yleensä ihmiset haluavat sen vauvan, ei isoa lasta.

Vauvan kuvasta olisin loukkaantunut, mutta en enää yksi, enkä kaksivuotiaasta, koska sellaisen sitten kasvattaisin itse.

kuvia omista elävistä lapsista :( itselleni ei tulisi mieleenkään. Otan osaa ap.

Ja muistan, miten terveiden lasten näkeminen sattui. En silti koskaan ole tuntenut kateutta läheisten lapsista. Pahimpia tuntemuksia oli, kun vain hiukan lapsemme kuoleman jälkeen muutimme uuteen paikkaan ja seinänaapurissa olikin täsmälleen meidän kuolleen lapsemme ikäinen ja häntä hämmästyttävän paljon muistuttava lapsi. Olin siitä todella aluksi todella ahdistunut, kunnes kerran naapurin kanssa otin asian puheeksi. Siinä me itkimme yhdessä ja sen jälkeen en ole toisten lapsista ahdistunut.



Saimme pian terveen lapsen. Seuraava vaikea paikka oli kun miehen sisar synnytti kuolleen täysiaikaisen lapsen ja minull samoihin aikoihin oma raskaus aivan alussa ( kolmas lapsemme). Emme tienneet miten olisimme kertoneet omasta raskaudesta heille tai läheisille, kun tuntui, ettei sallinut onnea itselleenkään. Lopulta asioista puhumalla ja yhdessä itkemällä siitäkin selvittiin... Nyt on heilläkin ihana terve lapsi ja vietämme joulua yhdessä.. Vieden kahden pienen serkuksen haudalle kynttilät.



En oikein tiedä, miksi tämän kaiken kirjoitin.. Ehkä siksi, että haluan sano, että puhumalla ja avoimmuudella usein ahdistavistakin asioista pääsee eteenpäin. Ajan kanssa vakeatkin asiat saavat uusia ulottuvuuksia ja elämä tuntuu taas joltakin.



Toivon kaikkea hyvää ap:lle ja muillekin tänä vuonna tai aiemmin vaikeita asioita kohdanneelle. Jaksakaan uskoa, että ensi vuosi on valoisampi.

Eikä lapseni kuollut minkään opetuksen takia!

Kukaan ei kuole toisten virheiden tai vääryyksien takia sijaiskärsijänä, muuten ei meistä kukaan olisi elossa.

Kuka hullu olisi sellaisen ylpeyden vallassa, että uskoisi, että jonkun täytyy kuolla, jotta hän oppisi "jotain elämästä". Sellaisen ajattelun mukaanhan kaikki ihmiiset eivät olisi samanarvoisia!

AP, tekstisi on niin vahvaa ja kirkasta, että lukeminen sai minut hetken tuntemaan fyysistä kipua vuoksesi. Sinulla on suurenmoinen lahja pukea sanoiksi vaikeimmat mahdolliset tunteet. Kaikkea hyvää!

kirjoituksista huomaa, että näin vaikeiden asioiden osalta on oltava todella hyvä empatiakyky että voisi edes kuvitella miltä ne oikeasti voivat tuntua kun omalle kohdalle osuvat.



Ap:lle osanottoni. Tuo kortin lähettäjä oli todella ajattelematon pöhlökustaa. Joulu on läheisen menetyksen jälkeen kamalaa aikaa, paljon voimia!

ei lähetä lapsen menettäneille yhtään mitään korttia, niin eipä sitten tule paha mieli.

Ei noin idioottia ihmistä kuin ap ole olemassakaan.

että kolmen lapsen äitinä minun ei pidä olla missään tekemisissä lapsensa menettäneiden tai lapsettomien kanssa, koska heitä loukkaa nähdä minun elävät lapseni? Kuvittelin että sureva tarvitsisi erityisesti ystäviä ympärilleen, mutta oliko tämä väärä tulkinta?

osoittaa melkoista tilannetajuttomuuta lähettää jouluna kuva omista lapsistaan sellaiselle joka on juuri omansa menettänyt. PISTE!

että kolmen lapsen äitinä minun ei pidä olla missään tekemisissä lapsensa menettäneiden tai lapsettomien kanssa, koska heitä loukkaa nähdä minun elävät lapseni? Kuvittelin että sureva tarvitsisi erityisesti ystäviä ympärilleen, mutta oliko tämä väärä tulkinta?

osoittaa melkoista tilannetajuttomuuta lähettää jouluna kuva omista lapsistaan sellaiselle joka on juuri omansa menettänyt. PISTE!

jos ei tunnista av:lla PROVOA...

että kolmen lapsen äitinä minun ei pidä olla missään tekemisissä lapsensa menettäneiden tai lapsettomien kanssa, koska heitä loukkaa nähdä minun elävät lapseni? Kuvittelin että sureva tarvitsisi erityisesti ystäviä ympärilleen, mutta oliko tämä väärä tulkinta?

hm, en pysty sanomaan mitä päin, koska kiroilu on kai palstan säännöissä kielletty.

Siteeraamani henkilön kannattaa tosiaan vältellä joskeenkin kaikkia, noin empatikyvyttömiä sitä harvoin näkee!

Ja ekaa kertaa ees huutelen näin, itseäni aina ärsyttää provon huutelijat, mutt tää on niin ilmiselvä että...

kirjoituksista huomaa, että näin vaikeiden asioiden osalta on oltava todella hyvä empatiakyky että voisi edes kuvitella miltä ne oikeasti voivat tuntua kun omalle kohdalle osuvat.

Ei sen nyt ihan noinkaan ole. Että kyse olisi pelkästä empatiasta tai sen puutteesta.

Voi kunnioittaa toisen tunteita menemättä itse siihen mukaan. Voi myös kyseenalaistaa sitä, miten pitkälle toinen uppoaa siihen murheeseen. Jos se menee niin pitkälle, että alkaa läheisilleen kantaa kaunaa, se ei ole tervettä eikä auta surijaa mitenkään. Minusta on empaattisempaa sanoa se ääneen kuin hymistellä mukana ihan kaikessa.

Joka tapauksessa minusta olisi rehdimpää kertoa loukkaantumisen tunteestaan suoraa, ilman mitään kosto-eleitä.

-6-

että henkimaailma on todellinen, uskoi siihen tai ei. Ihmisillä on sielu, joka jatkaa elämäänsä. Näin se vain menee :)

että kolmen lapsen äitinä minun ei pidä olla missään tekemisissä lapsensa menettäneiden tai lapsettomien kanssa, koska heitä loukkaa nähdä minun elävät lapseni? Kuvittelin että sureva tarvitsisi erityisesti ystäviä ympärilleen, mutta oliko tämä väärä tulkinta?

mä olen kanssa aina luullut, että menetyksen kohdanneet ihmiset kaipaavat kontakteja muilta, mutta ei pidä näköjään paikkaansa jos jo joulukortin saaminen saa kostomielelle ja katkeruuden valtaan.