Lapsi kuoli tänä vuonna

ei ollut kyse joulukortin saamisesta ylipäänsä vaan nimen omaan sellaisen kortin saamisesta, jossa on valokuva elävästä lapsesta.

Sittenhän se olis ollut sympatiseeraamista.

Joo, ei tajuta ei...

ei ollut kyse joulukortin saamisesta ylipäänsä vaan nimen omaan sellaisen kortin saamisesta, jossa on valokuva elävästä lapsesta.

mutta tajuan myös, että kummi ei ole lähettänyt sitä aiheuttaakseen pahaa mieltä vaan muistaakseen joulun alla. Osanotot AP:lle ja ymmärrän, että tilanne on vaikea, mutta tämä on vain yksi esimerkki, että ihmiset eivät aina osaa käyttäytyä "oikein" surevan kanssa. Ja se on pelkkä klisee, että pääasia on yhteydenpito. Ja kuten joku tuolla aiemmin taisi mainitakin, joku saattaisi jopa lähettää kortin hyvää hyvyyttään ja luulla, että tutun lapsen kuva kortissa jotenkin piristäisi.

ihan sama juttu kuin toipuvan alkoholisti-isän sukulainen toisi joulutuomisina konjakkipullon kylään tullessaan. Kyllä aikuisilta ihmisiltä saa odottaa tahdikkuutta, tässä tilanteessa lapsikuvan laittanut on se jonka sietää hävetä. Osanottoni sinulle AP.

Sitäpaitsi jouluinen kuva hautausmaalta on varsin kaunis, mutta tuskin juntti-tonttu kortinlähettäjä sukulaisesa ymmärtäisi asian pointtia..

ei ollut kyse joulukortin saamisesta ylipäänsä vaan nimen omaan sellaisen kortin saamisesta, jossa on valokuva elävästä lapsesta.

mutta tajuan myös, että kummi ei ole lähettänyt sitä aiheuttaakseen pahaa mieltä vaan muistaakseen joulun alla. Osanotot AP:lle ja ymmärrän, että tilanne on vaikea, mutta tämä on vain yksi esimerkki, että ihmiset eivät aina osaa käyttäytyä "oikein" surevan kanssa. Ja se on pelkkä klisee, että pääasia on yhteydenpito. Ja kuten joku tuolla aiemmin taisi mainitakin, joku saattaisi jopa lähettää kortin hyvää hyvyyttään ja luulla, että tutun lapsen kuva kortissa jotenkin piristäisi.

Voi kunnioittaa toisen tunteita menemättä itse siihen mukaan. Voi myös kyseenalaistaa sitä, miten pitkälle toinen uppoaa siihen murheeseen. Jos se menee niin pitkälle, että alkaa läheisilleen kantaa kaunaa, se ei ole tervettä eikä auta surijaa mitenkään. Minusta on empaattisempaa sanoa se ääneen kuin hymistellä mukana ihan kaikessa.



No eiköhän ne alkuvaiheessa ihan kaikki tuntemukset ole surussa sallittu, nekin jotka ulkopuolisesta kuulostavat epäterveiltä. Kyllä siinä on omaisella niin paljon työstettävää ettei enää ylimääräistä painetta tarvita.



Tämä oli se empatian puutetta ihmetellyt, mikä numero nyt olinkaan.

Ja ollaan saatu joulukortteina kuvia ystävien lapsista. En ole osannut ajatellakaan asiaa pahalla.



En sano, että omakaan olo varsinkaan näin joulun aikaan on kaikkein korkeimmillaan, mutta kyllä minulle ystävien elossa olevat lapset on rakkaita yhä edelleen.



Mahtoiko kyseessä olla ainoa lapsesi? Otan osaa ja toivottavasti joulunne sujuu kuitenkin hyvin ?

Jälleen saatiin sukulaiselta kuvakortti heidän lapsesta tonttuna. En jaksa. Ensi vuonna lähetän heille kuvakortin lapseni haudasta.

"Jälleen" saatiin kuvakortti...tarkoitat ilmeisesti, että jo ennen kuin oma lapsesi kuoli, sinua ärsytti kummin kuvakortit?

Surutyötä voi olla sekin, että opit taas iloitsemaan muista lapsista. menetin mieheni, mutta ei minulle tullut mieleenkään harmitella muiden perheonnea.

Mä en pysty ihan eläytymään siihen tunteeseen ja ajatukseen, että ei saisi tuoda muiden tietoisuuteen loukkaantumistaan ja pahaa mieltään.



Miksi juuri ap:n pitäisi nöyrästi niellä se, että hänen suruaan on loukattu? Lapsen menettäminen on niin kipeä asia ja suuri suru, varmaankin ihmiselämän suurin suru, niin miksei sitä lainkaan kunnioiteta? Miksi kiellätte ap:tä lähettämästä lapsensa hautakuvaa? Se tuskin voi loukata elävän lapsen äitiä enempää kuin mitä elävän lapsen kuva loukkaa juuri oman lapsensa menettänyttä.

Olkoon aloitus provo tai ei, niin hyvin tästä ainakin käy ilmi se, kuinka empatiakyvyttömiä ja tökeröitä monet ihmiset ovat. Kouluihin pitäisi viipymättä ottaa ihan oppiaineeksi käytöstavat ja myötäelämisen osoittamisen taito.

Epäilen provoksi, ei kukaan voi olla noin hämärä. Ei toisen lapsi liity mitenkään johonkin kuolleeseen lapseen.

ei lähetä lapsen menettäneille yhtään mitään korttia, niin eipä sitten tule paha mieli.

Itse asiassa parasta olla pitämättä yhteyttä kokonaan.

Mä en pysty ihan eläytymään siihen tunteeseen ja ajatukseen, että ei saisi tuoda muiden tietoisuuteen loukkaantumistaan ja pahaa mieltään.

Miksi juuri ap:n pitäisi nöyrästi niellä se, että hänen suruaan on loukattu? Lapsen menettäminen on niin kipeä asia ja suuri suru, varmaankin ihmiselämän suurin suru, niin miksei sitä lainkaan kunnioiteta? Miksi kiellätte ap:tä lähettämästä lapsensa hautakuvaa? Se tuskin voi loukata elävän lapsen äitiä enempää kuin mitä elävän lapsen kuva loukkaa juuri oman lapsensa menettänyttä.

Olkoon aloitus provo tai ei, niin hyvin tästä ainakin käy ilmi se, kuinka empatiakyvyttömiä ja tökeröitä monet ihmiset ovat. Kouluihin pitäisi viipymättä ottaa ihan oppiaineeksi käytöstavat ja myötäelämisen osoittamisen taito.

Ei voida määritellä mitään tiettyä kaavaa, jonka mukaan lapsensa menettäneitä pitäisi käsitellä.

Kyllä, oman lapsen hautaaminen on varmasti pahinta mitä voi tapahtua. Ja jos voisin, kääntäisin aikaa ja toisin vauvamme takaisin. SILTIKÄÄN en halua, että minua kohdellaan vain "lapsensa menettäneenä". Että ihmisten pitäisi pelätä ja miettiä kamalasti mitä minulle voi sanoa ja millaisia kortteja lähettää.

Tietenkin menetyksen jälkeen pitää olla tahdikas, mutta ajan myötä en ITSE koe että jokaisessa hetkessä toisten pitää miettiä sitä, että "hei, en voi sanoa näin kun Liisalta on kuollut lapsi, mitäköhän se Liisa ajattelee, jos laitan joulukortin, jossa on enkeli kun hänen lapsensa on enkelinä". Omassa mielessä menetetty lapsi on aivan koko ajan mutta en elä elämääni vain hänen muistolleen ja hänen vuoksensa.

Tietenkin pitää kertoa, jos joku asia on loukannut tunteita mutta lähtökohtaisesti haluan ainakin uskoa, että ihmiset (ystävät) haluavat toisilleen hyvää, eivätkä lähetä esim. näitä joulukortteja kiusatakseen tai mieltäpahoittaakseen!

josta kuoli syksyllä isä. Mietittiin miten suhtautua joulukorttien kanssa, ja päätettiin, että ei laiteta heille mitään joulukorttia. Juuri tämän takia, että ei haluttu että loukkaantuvat siitä että toivotetaan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, kun on perheen isä juuri kuollut. Nyt kun luin ap:n kirjoituksen niin tuntuu, että tehtiin oikea ratkaisu. Siitä kortista olisi tullut heille vaan paha mieli.

Mä oisin taas todellakin lähettänyt tälle perheelle jonkun kauniin kortin. Tekstiksi olisin kyl valinnut jotain ehkä erilaisempaa/sopivampaa, kuin normaalit joulutoivotukset. Olisin halunnut perheen tiedostavan, että ovat mielessäni. Olisko kiva, jos kaikki ajattelis samoin, eikä perhe sais yhtään korttia?

meiltä on lapsi kuollut ja tuo unohtaminen oli pahinta. Ehkä jälkeenpäin ajatellen saan kiinni, että kyse oli jostain vääristyneestä hienotunteisuudesta. Silloin se tuntui kyllä vaan hylkäykseltä.

Moni ihana lähetti kuitenkin lämpimiä terveisiä ja voimia joulun aikaan, koska arvasivat sen olevan vaikeaa. Ei mua ne iloista jouluakaan kortit haitanneet, pahin oli tosiaan tuo hylkääminen.

josta kuoli syksyllä isä. Mietittiin miten suhtautua joulukorttien kanssa, ja päätettiin, että ei laiteta heille mitään joulukorttia.

Juuri tämän takia, että ei haluttu että loukkaantuvat siitä että toivotetaan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, kun on perheen isä juuri kuollut.

Nyt kun luin ap:n kirjoituksen niin tuntuu, että tehtiin oikea ratkaisu. Siitä kortista olisi tullut heille vaan paha mieli.

mutta kuitenkin pitää muistuttaa siitä lapsen kuolemasta! Mietippä omalla kohdallas!

Miten helvetissä hauta on kamala asia?



Me käydään viikottain lapsen haudalla ja se on hyvin kaunis ja rauhallinen paikka!



Muistan lastani kortissa ja hautakuva pläjähtää!

Jos ei nappaa saada siitä korttia niin sehän on sitten vaan sama reaktio kuin minulla, jolloin tajuaa miltä minusta NYT tuntuu mutta kummi on läheinen ja hyvähän se on -näin jälkikäteen nähtynä, ei siis kostona että kortti nähdään hyvänä. Eikä siinä mitään koska lapseni ei heiltäkään kuole koskaan pois.



En ole siis KOKOAJAN loukkaantunut ja surullinen, se oli tunne joka nousi kun sain kortin postista. Se kortti loukkasi ja sillä se. Se tunne meni ohi, samoin kosto. Ja kun ensin näin kortin haudasta pahana niin ei siinä oikeastaan ole mitään pahaa, kuten EI OIKEASTAAN ole siinä heidänkään kortissa. Ymmärrätkö?



Minulla on silti lapseni ja minä saan lähettää tästä kortin, eikä siinä oikeastaan ole mitään kammottavaa.



ap

Pystyisitkö surusi keskellä olemaan iloinen toisen puolesta?

Varsinkin tosiaan, jos sataa vähän lunta ja laitat nätin lyhdyn tms. haudalle, saat siitä varmasti todella kauniin kuvan. Ja siinä kuvassahan olisi tärkeä henkilö (vaikka ei suoraan kuvassa näykään, mutta siis ajatuksena). Ihan oikeasti laita vaan sellainen kortti, tekstiksi vaikka "Harras joulun toivotus" tms.



Luultavasti tonttukortin lähettäjä ei hetkeäkään ajatellut asiaa tarkemmin, oli ehkä tökerö, mutta täysin ajattelemattomuuttaan, tarkoittamatta. Ikävää, että pahoitin mielesi, se on toki ymmärrettävää. Suuri osa ihmisistä lähettää kortit liukuhihnatyönä velvollisuudesta eikä suo ajatustakaan kortin saajalle niitä lähettäessään. Tässä on käynyt ikävä vahinko juuri siksi, että kortit eivät ole ajatuksella lähetettyjä henkilökohtaisia tervehdyksiä, vaan sarjatuotantoa.



Kaikesta huolimatta ap haluan toivottaa sinulle hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta.

rakas ap, vastaan sinulle omasta näkökulmastani, ethän suutu minulle vaan mietit asiaa rauhassa loukaanttumatta.

Jokaisella ihmisellä on oppiläksyjä elämässä jotka ovat sielun oppimiseksi suunniteltuja, ja rankatkin tapahtumat tapahtuvat siksi että niiden on tarkoitus opettaa jotain muille (sinulle, läheisille tms). Jokainen elämä on merkityksellinen ja arvokas, jokaisen abortoidunkin sikiön elämä on arvokas lahja ja oppiläksy vaikkei lapsi saisi edes syntyä.

Sinun lapsesi elämä oli lyhyt mutta silläkin oli tarkoitus, tarkoitus opettaa rakkautta, myötätuntoa, vahvuutta, rohkeutta ja muuta vastaavaa, vaikka asia sinulle kova ja katkera pala vielä onkin.

Ymmärräthän ap sen, että olet aina äiti, sinulla on lapsi - vaikka sieluna tuonpuoleisessa tällä hetkellä onkin - ja kukaan ei voi ottaa sitä äitiyttä sinulta pois millään tavalla. En halua tässä nyt julistaa elämänkatsomustani enempää kun saan palstajeesustelijat kimppuuni, mutta sinulle voisi tehdä hyvää jos lukisit ihan mielenkiinnosta Sylvia Browne -nimisen kirjailijan kirjoja, esim. elämää kahdella puolella (en ole ihan varma oliko nimi tuo). Pakko ei ole kaikkea uskoa, mutta siinä valotetaan sitä miksi joltain kuolee lapsi, mikä tällöin taustalla on tarkoituksena, ja sitä minne lapsi "menee" ja miten hän sieltäkäsin on yhä sinun lapsesi ja osa elämääsi, ja "näkee" sinut koko ajan.

Pyydän siis vielä että älä loukkaannu tästä vaan mieti asiaa rauhassa. Lapsi haluaa että olet rakastava ja onnellinen, hän sinut näkee pilven reunalta kuitenkin.

Sinun omaa jaksamistasi voisi parantaa Reiki-hoito tai Rosen-terapia, joka on psykofyysinen tasapainottava hoito jossa voi juuri tämänkaltaisiin traumoihin saada parannusta. Itselläni vaikeassa traumassa sain suurta apua reikistä ja myöhemmin kouluttauduin itsekin reikin harjoittajaksi.



Lähtän sinulle rakkaita ja lämpimiä ajatuksia. Lapsesi ei mätäne haudassa, vaan on eräällä tapaa läsnä kuitenkin. Hyvää joulua vaikeasta tilanteesta huolimatta.

Miten helvetissä hauta on kamala asia? Me käydään viikottain lapsen haudalla ja se on hyvin kaunis ja rauhallinen paikka! Muistan lastani kortissa ja hautakuva pläjähtää! Jos ei nappaa saada siitä korttia niin sehän on sitten vaan sama reaktio kuin minulla, jolloin tajuaa miltä minusta NYT tuntuu mutta kummi on läheinen ja hyvähän se on -näin jälkikäteen nähtynä, ei siis kostona että kortti nähdään hyvänä. Eikä siinä mitään koska lapseni ei heiltäkään kuole koskaan pois. En ole siis KOKOAJAN loukkaantunut ja surullinen, se oli tunne joka nousi kun sain kortin postista. Se kortti loukkasi ja sillä se. Se tunne meni ohi, samoin kosto. Ja kun ensin näin kortin haudasta pahana niin ei siinä oikeastaan ole mitään pahaa, kuten EI OIKEASTAAN ole siinä heidänkään kortissa. Ymmärrätkö? Minulla on silti lapseni ja minä saan lähettää tästä kortin, eikä siinä oikeastaan ole mitään kammottavaa. ap

Ihan rauhassa luet. Ja sitten sinun PITÄSI tajuta, miksi et ole kovin tasapainossa nyt ja miksi sellainen hautakuva olisi ikävä viesti. Sellaiseksihan sinä sen nimenomaan tarkoitat, yhäkin kostoksi.

-6-

olisi syytä muistaa käytöstavat. Hautakivikuva on taatusti jonkun mielestä yhtä mauton kuin kuvat elävästä lapsesta.



Opetan aina lapsianikin, että kannattaa ottaa mallia siitä, joka käyttäytyy parhaiten, eikä vajota sen huonosti käyttäytyvimmän tasolle.



Otan osaa.