Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiydestä jälleen kerran..
20.12.2011 |
Tiedän, että tämä aihe on tulenarka, mutta en malta olla kysymättä..
Tilanne: Lapsi on noin. 9kk ikäinen ja vanhempainloman loppu on käsillä. Perheen taloudellinen tilanne ei sallisi äidin jäädä kotiin, mutta äiti näin kuitenkin haluaa. Miehen pyynnöistä huolimatta päättää siis jäädä kotiin hoitamaan lasta ja tämän 4-vuotiasta isosiskoa. Mies joutuu tekemään toisinaan ylitöitä, jotta perheen elinkustannukset saadaan katettua. Tästä huolimatta kotiäiti vaatii puolisoaan osallistumaan tasavertaisesti kodinhoitoon, siivoukseen yms.
Kysymys kuuluu, että olisiko tässä tapauksessa oikeus ja kohtuus, että äiti ottaisi huolehtiakseen suurimman osan (ei siis kaikkea) myös kotitöistä kiitokseksi siitä, että mies joutuu vasten tahtoaan lähes yksin perheen elättämään ja jopa niitä ylitöitä tekemään?
Äidillä on vakituinen työpaikka odottamassa.
Kommentit (25)
että äiti huolehtii kodista ja lapsista tavanomaistsa suuremmalla panoksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemminpuolinen ymmärrys toisen arjesta on kaikkein tärkeintä parisuhteelle, läpi elämän. On tosi surullista, jos elämä menee siihen, että tapellaan siitä kumpi tekee enemmän tai vähemmän.
Jokaisen arki on erilaista, mutta itse olen kotona kolmevuotiaan ja 8 kk vanhan vauvan kanssa. Päivässä on paljon tärkeää tekemistä, joista tärkeintä on antaa lapselle ikätason mukaista tekemistä, riittävästi liikuntaa ja mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin, jotta oppii toimimaan muiden lasten kanssa. Myös vauva tarvitsee omat hetkensä, loruttelut, hassuttelut jne. Kaikki tämä vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja jatkuvaa vahtimistakin. Päivä menee helposti pelkkään lasten perushoitoon. Saan joka päivä perussiivoukset, ruuanlaitot ja pyykit tehtyä, mutten yhtään enempää, ja kotitöitähän on paljon muitakin kuin nuo. Jos mieheni kieltäytyisi tekemästä yhtään mitään, mä kokisin sen henkilökohtaisena loukkauksena. Yritänhän minäkin miettiä häntä hoitamalla yöheräilyt, laittamalla hyvää ruokaa. Minä juurikin tajuan oikein kirkkaasti, minkälainen pienoinen ponnistus mieheltä on työpäivän jälkeen alkaa tehdä kotihommia. Kyllä mä tajuan niiden arvon. Olen tosi iloinen ettei meidän ole tarvinnut tapella kotitöistä, mulle se ois nimittäin iso juttu.
äitinä voin sanoa, että kyllä äitee ehtii tehdä suuren osan kotitöistä ja jopa pitää sen kodin suht siistinä!
Tärkeää tuossa tilanteessa olisi saada työssäkäyvälle ymmärrystä/kokemusta siitä, mitä on "olla" kotona. Eli joku viikonloppu vaimo vaikka kurssille ja pari iltamenoa viikolle. Molempien tulisi ymmärtää toisen osaa. Pikkulapsiaika on yleensä rankka ja koetinkivi myös parisuhteelle. Toinen toistaan tulisi tukea ja ymmärtää ja muistaa sitä, että joskus helpottaa.
Ja mielipiteeni: ei välttämättä ole kohtuullista odottaa, että kotona oleva tekisi kotitöistä enemmän. Lappset ovat tuon ikäisinä niin eri tarpeisia ja vaativat paljon hoitotoimia ja myös opastusta ja läsnäoloa. Luulisin, että kotitöille jää sitten muutaman vuoden päästä ihan eri tavalla aikaa sillä kotona "olevallakin".
Kannatan ulkopuolista keskusteluapua, jos tilanne kärjistyy.
P.S. Mitä lapset muistavatkaan lapsuudestaan isoina... Äidin ja isän suhde on lapsen koti.