Mopsi vai ranskanbuldoggi?

meilläkin nämä kaksi mietinnässä, minulla on ollut koiria aiemminkin. muutama näkökulma:



-ranskanpullalla ei tarvitse liikuntaa yhtä paljon kuin mopsi (ei mopsikaan kamalasti tarvitse mutta vähän enemmän)

- molemmat yhtä lapsiystävällisiä

- ranskanpulla lyhytikäisempi

- molemmilla tylppäkuono-ongelmia eli nuhaa ja hengitysvaikeuksia helteellä ajoittain

- monet tällaiset kuorsaavat ja kovaa

- ranskanpulla saattaa tarvita "talvitakkia" koska turkissa ei ole samanlaista pohjavillaa kuin useimmilla roduilla

- molemmilla voi olla jalostusongelmia



Itse olen päätymässä ranskikseen koska se on ehkä enemmän yksinpärjääjä eli ei niin laumahenkinen. Ja en siis tarkoita että koiran pitää olla yksin, vaan tarkoitan sitä että sen lauma koostuu vain ihmisistä. On koirarotuja jotka kaipaavat oman lajitoverin seuraa, mutta ranskis on käsitääkseni sopeutuvainen paremmin vain ihmislauman jäseneksi.

mutta ranskiksia voin ehdottomasti suositella. Ihania hassuja fiksuja koiria, reippaita touhuajia, mutta myös rauhallisia kotona lököttelijöitä. Aivan ihana rotu! Katso tarkkaan pennun vanhempia, onko hengitys hyvä.

ja muutenkin ovat alttiita silmävammoille.

ja muutenkin ovat alttiita silmävammoille.

Toi ei pidä paikkaansa, jopa eläinlääkäri sanoi meille että tää on ihan puppua, kun sanoin että ollaan erityisen varovaisia meidän mopsimme silmien kanssa. Jos mopsia ei ylilihota, ei hengityksenkään kanssa ole ongelmaa (ei rohise tms). Jalostus on nykyään menossa parempaan suuntaan ja mopsi on ihan terve rotu. Näissä ei kannata kuunnella kommentteja ihmisiltä joilla on turhia ennakkoluuloja. Mopsi on aivan ihana kotikoira :) Lapsiystävällinen ja viihtyy sylissä. Takkia voi joutua käyttämään mopsillakin jos talvi on kylmä. Mä en tunne ranskinsta, mutta mopsia voin ehdottomasti suositella!

Tiedän mm. hengitystietulehduksiin kuolleita ranskispentuja ja yksilöitä, jotka voivat innostuessaan pyörtyä, kun eivät saa henkeä!



Mieti eläimen parasta rotua valitessasi, ole kiltti!

Haluaisin vastauksia tähän kysymykseen, en moraalisaarnaa kyseisten rotujen sairauksista, kiitos.

että rodut ovat lähtökohtaisesti hyvin, hyvin sairaita, mutta silti olet päättänyt vain sivuuttaa sen tosiasian? No, latelen silti muutaman faktan.

Alkuun mopseista:

- Vuosina 2000-2010 tutkittiin 28 mopsin lonkat, joista 97 % oli lonkkavikaisia.

- Lyhyen kuonon sisällä on vähemmän tilaa hengityselimille, ja sen vuoksi lyhytkuonoisten rotujen hengityselimet ovat ahtaammat kuin normaalikuonoisella. Kun kaikki kudos ei mahdu lyhytkuonoisen koiran nenäonteloon, se tukkii nielun ja ylimääräinen kudos täytyy poistaa leikkauksella. Jatkuvista hengitysvaikeuksista kärsivät koirat pyrkivät hengittämään suun kautta. Suun kautta hengitettäessä koira nielee ilmaa mahalaukkuunsa. Ilman nieleminen voi aiheuttaa sille ilmavaivoja ja pulauttelua. Pulauttelu nostaa mahalaukusta nieluun mahahappoja jotka ärsyttävät koiran nielurisoja ja äänihuulia. Pitkäkestoisena kemiallinen ärsytys voi johtaa kasvainten muodostumiseen koiran äänihuuliin. Kasvaimet äänihuulissa ja muualla nielun ja kurkunpään seudulla ovat lyhytkuonoisilla roduilla varsin yleisiä. (Koiramme 4/2011)

- Koira ei pysty avaamaan suutaan nukkuessaan, vaan se joutuu heräämään, jos se haluaa hengittää suun kautta. Hengitysvaikeuksista kärsivillä koirilla on usein myös vakava krooninen univaje, joka johtuu jatkuvasta heräilemisestä yöunien aikana. Jotkut hengitysvaikeuksista kärsivät koirat hakeutuvatkin nukkumaan siten, että niiden leukojen välissä on jotain, joka pitää suuta auki myös koiran ollessa unessa. Koira voi nukkua esim. tuolinjalka, lelu tai luu leukojen välissä. (Koiramme 4/2011).

- Lyhytkuonoisilla roduilla on tavallisesti ahtaampi henkitorvi kuin normaalikuonoisilla roduilla. Henkitorven läpimitan pienentyessä sen läpi kulkevan ilman aiheuttama kudoksiin kohdistuva paine kasvaa ja aiheuttaa nielun, henkitorven ja rintakehän voimakkaan edestakaisen liikkeen koiran hengittäessä. Kudokset eivät pidemmän päälle kestä rajua edestakaista liikettä ja ne rasittuvat. Kudoksen jatkuva rasittuminen voi johtaa ajan myötä vakaviin terveydellisiin ongelmiin esimerkiksi henkitorven kasaan painumiseen. (Koiramme 4/2011)

- Hengitystieongelmat ilmenevät esim. hengitysääninä tuhinana tai jopa rohinana (normaalin koiran hengitys on täysin äänetöntä!),

yskimisenä, kuorsaamisena nukkuessa (pehmeästä kitalaesta johtuva ongelma jota esiintyy monilla mopseilla) ja voimakkaana rintakehän liikkeenä koiran hengittäessä. Kaikki mopsin omistajat eivät edes tajua että tällainen koira on vakavasti sairas, vaan luulevat että tämä on mopsin söpöä ääntelyä jonka tarkoitus on hauskuuttaa omistajaa tai jutella.

- Lyhytkalloisena rotuna mopsi on normaalia alttiimpi saamaan lämpöhalvauksen, eikä sen kanssa kannatakaan lenkkeillä kesähelteillä. Myös kovilla pakkasilla mopsilla voi olla vaikea hengittää.

- Saksan mopsiyhdistys on alkanut järjestää mopseille kuntotestejä, joka karsisi pahimmat hengitysvaikeuksista kärsivät koirat pois jalostuksesta. Kuntotestissä koiran tulee kyetä kävellä 1 km matka 11 minuutissa. Tätä pidempää matkaa tai suurempaa nopeutta testissä ei voida vaatia, sillä jo kilometrinkin kävelymatkalla ollaan lähellä hengenvaarallista tilaa joidenkin yksilöiden kohdalla. (Kuntotestistä oli kerrottu Koiramme-lehdessä 4/2011)

- Mopsilla toivottava ominaisuus on korkkiruuvihäntä, jonka tulisi olla kaksinkertainen donitsi. Hännässä nämä nikamamuutokset eivät aiheuta ongelmaa, mutta jos sama muutos esiintyy selkärangassa on kyseessä vakavampi asia (hemivertebra).

- Mopsin suuret, ulkonevat silmät ovat ilman kuonon antamaa suojaa normaalia herkemmät vahingoittumaan koiran haistellessa ympäristöään esim. oksan raapaisusta. Ulkonevat silmät saattavat jopa pullahtaa pois silmäkuopasta melko pienestä töytäisystä esim. kaulapannasta nykäisemisestä. Suurien silmien vuoksi luomet eivät aina sulkeudu riittävästi, joten kyynelneste ei pääse kostuttamaan silmää, joka saattaa kuivuessaan altistua epäpuhtauksille ja arpeutua.

- Pidentynyt pehmeä kitalaki (lyhytkuonoisuuteen liittyvä pehmeän kitalaen rakennevika, jossa pehmeä kitalaki roikkuu

henkitorven suulla estäen ilman esteettömän virtauksen nenäontelosta henkitorveen) ilmenee

kuorsaavana hengityksenä ja vaahtoavan liman kertymisenä nieluun. Eli varsinkin koiran kiihtyessä, se haukkoo henkeä ja limaa kertyy nieluun, seuraa limavaahdon pullautus. Joillakin tätä esiintyy enemmän, joillakin vähemmän, joillain ei ollenkaan

Ranskis sitten? Juu, varsin terve rotu sekin. Tsekkaa tästä pari kivaa pointtia (rotua harrastavan yhdistyksen listaamat):

RANSKANBULLDOGIN TERVEYSONGELMAT

Valtaosa ranskanbulldoggien terveysongelmista on sidoksissa äärimmilleen vietyihin ulkomuotoominaisuuksiin.

SILMÄT

1. Vilkkuluomen kyynelrauhasen ulosluiskahdus, ”cherry eye” (kirsikkasilmä)

Tavallinen nuorilla koirilla. Parannettavissa kirurgisella hoidolla.

2. Sarveiskalvon tulehdukset

Yleisiä ranskanbulldogilla kuten muillakin lyhytkuonoisilla roduilla, joilla on suuri silmämuna, matala silmäkuoppa ja suuri luomirako. Luomet suojaavat huonosti silmää eikä silmämunan

pinnalla olevat kyynelnestekerroksen pintajännitys riitä pitämään kerrosta tasaisena yli sarveiskalvon. Seurauksena on sarveiskalvon kuivuminen ja krooninen ärsytystila, joka ilmenee

pigmentaarisena tai haavaisena sarveiskalvontulehduksena. Sarveiskalvon tulehdukset ovat yleensä toistuvia ja johtavat ennen pitkää pysyviin sarveiskalvomuutoksiin ja näkökyvyn heikkenemiseen.

HENGITYSTIET

3. Kitalaki – ja huulihalkiot

Yleinen synnynnäinen vika. Johtaa syntymänjälkeiseen lopettamiseen.

4. Ahtaat ylähengitystiet

Synnynnäinen sierainaukkojen ja sierainonteloiden ahtaus, aiheuttaa lievässä muodossa

hengityksen vaikeutta ja vaikeassa muodossa vakava-asteista hapen puutetta ja alentunutta

rasituksensietokykyä.

5. Pidentynyt pehmeä kitalaki

Lyhytkuonoisuuteen liittyvä pehmeän kitalaen rakennevika, jossa pehmeä kitalaki roikkuu

henkitorven suulla estäen ilman esteettömän virtauksen nenäontelosta henkitorveen. Ilmenee

kuorsaavana hengityksenä ja vaahtoavan liman kertymisenä nieluun. Hapenkuljetusjärjestelmän

vajaatehoisuus altistaa lämpöhalvauksille, hengitystieinfektioille ja pitemmän päälle myös sydämen rasittumiselle. ESIINTYY LÄHES KAIKILLA RANSKANBULLDOGEILLA jonkinasteisena. Lievemmillään

kuorsaavaa hengitystä ilmenee rasituksessa tai kuumassa ympäristössä, vaikeimmillaan jatkuvasti

sekä levossa että rasituksessa.

6. Trakeakollapsi

Rakennevika, jossa henkitorven painuu kasaan, kun epänormaalin pehmeät rustorenkaat eivät jaksa

pitää sitä muodossaan. Vika ilmenee hakkaavana yskänä, hengenahdistuksena ja toistuvina

infektioina. Aina fataali.

TUKI- JA LIIKUNTAELIMISTÖ

7. Spina bifida ja muut selkärangan sulkeutumishäiriöt

Spina bifida on synnynnäinen tila, jossa selkäranka ei sulkeudu sikiöaikana normaalisti. Vaikea-asteinen spina bifida fataali ja johtaa pennun menehtymiseen sikiöaikana tai pian syntymän jälkeen. Lieväasteiset selkärangan sulkeutumishäiriöt alkavat oireilla kasvukaudella tai varhaisessa aikuisiässä.

8. Epämuodostuneet selkänikamat

Erittäin yleisiä. Liittyvät kierteiseen ja lyhyeen häntään ja kaareutuvaan selkälinjaan. Osa

nikamavikaisista koirista ei oireile elinaikanaan, mutta osalle kehittyy kivuliaita, herkästi uusiutuvia selkäytimen ja hermojen pinnetiloja, jotka ilmenevät liikkumisvaikeuksina ja kipuna. Usein elinikää lyhentävä.

9. Selkärangan välilevytyrä

Välilevytyrät ovat yleisiä kondrodystrofisilla (lyhytraajaisilla) koiraroduilla. Välilevytyriä esiintyy ja selkänikamien epämuodostumat lisäävät alttiutta niille. Aiheuttavat kivuliaan selkäytimen ja hermojen pinneoireiston.

10. Patellaluksaatio

Vika jaetaan vakavuusasteen perusteella neljään luokkaan. Ranskanbulldogilla esiintyy lieväasteisia patellaluksaation muotoja. Vakava-asteiset ovat harvinaisia.

IMMUUNIJÄRJESTELMÄ

11. Atopia aiheuttaa jatkuvaa, kiusallista kutinaa ja raapimisen seurauksena kehittyviä toistuvia ihotulehduksia.

12. Ruokaaineallergiat ovat yleisiä ja aiheuttavat oksentelua, ripulointia, ilmavaivoja ja ihoongelmia.

13. Demodikoosi, sikaripunkin aiheuttama ihotulehdus. Taustalla on immunologinen häiriö.

LISÄÄNTYMINEN

Astutusvaikeudet

14. Erittäin yleisiä. Useimmilla uroksilla on normaali sukupuolivietti, mutta rakenteesta johtuen ne tarvitsevat astutuksissa avustamista. Äärimmäisen suuripäiset, leveärintaiset ja raskaat urokset eivät välttämättä pysty tai jaksa astua normaalisti. Harvojen, hyvin astuvien urosten runsas käyttö on johtanut geneettisen monimuotoisuuden vähenemiseen rodussa.

Synnytysvaikeudet

15. Erittäin yleisiä. Vaikeuksien taustalla on tavallisimmin emon ja sikiöiden välillä vallitseva

rakenteellinen epäsuhta. Lähes kaikki synnytykset tapahtuvat keisarinleikkauksella.

Kyllä näiden (ja muiden lähtökohtaisesti sairaiden rotujen) tukeminen lähentelee jo sairasta eläinrääkkäystä. Koiraparat, miksi ihmiset vihaavat niitä niin paljon... :(

Kyllä, mun mielestä se on VIHAA, jos tukee sen sortin jalostusta, joka estää esimerkiksi eläimen vapaan hengittämisen!!!

rouva tiedostava, että mopsi on yksi maailman vanhimmista koiraroduista?



Samaan aikaan, kun moni muukin rotu (esim. saksanpaimenkoira, dalmatialainen) meni jalostuksessa järkyttävän huonoon suuntaan, meni mm. mopsikin. Mutta nykypäivän vastuulliset kasvattajat tekevät työtä, jotta upea rotu saataisiin taas terveeksi.



Monella, HYVIN monella rodulla on paljon jalostuksesta johtuvia ongelmia.



Ap:lle. Sekä mopsi että ranskis tarvitsevat yhtä paljon/vähän (huom! molemmat koirat nauttivat liikkumisesta!) liikuntaa, ja niillä on yhtä lyhyt karva. Mopsi pärjää hyvin yksin, mutta moni ottaa kaksi sillä nauttivat seurasta.

rouva tiedostava, että mopsi on yksi maailman vanhimmista koiraroduista? Samaan aikaan, kun moni muukin rotu (esim. saksanpaimenkoira, dalmatialainen) meni jalostuksessa järkyttävän huonoon suuntaan, meni mm. mopsikin. Mutta nykypäivän vastuulliset kasvattajat tekevät työtä, jotta upea rotu saataisiin taas terveeksi. Monella, HYVIN monella rodulla on paljon jalostuksesta johtuvia ongelmia. Ap:lle. Sekä mopsi että ranskis tarvitsevat yhtä paljon/vähän (huom! molemmat koirat nauttivat liikkumisesta!) liikuntaa, ja niillä on yhtä lyhyt karva. Mopsi pärjää hyvin yksin, mutta moni ottaa kaksi sillä nauttivat seurasta.

Kerroinkin nyt terveystietoja nimenomaan noista kahdesta rodusta, joista ap kysyi (huomaathan - hän ei kysynyt saksanpaimenkoirista tai dalluista), ja joista missään nimessä ei halunnut kuulla negatiivista tietoa sairauksien osalta. Eikä se sairaiden mopsien/ranskisten oloa, elämää tai hengittämistä paranna, että monella muullakin rodulla on terveysongelmia...

Sairasta on sairaaksi jalostaminen joka rodun kohdalla! Silti mun mielestä on älytöntä ja vastuutonta sulkea asialta silmänsä kääntämällä asia johonkin täysin epäolennaiseen, kuten juuri noin että "on niitä muitakin sairaita rotuja!", tai kieltää, ettei halua kuulla terveystilastoja, koska MINÄ ITTE!

rouva tiedostava, että mopsi on yksi maailman vanhimmista koiraroduista? Samaan aikaan, kun moni muukin rotu (esim. saksanpaimenkoira, dalmatialainen) meni jalostuksessa järkyttävän huonoon suuntaan, meni mm. mopsikin. Mutta nykypäivän vastuulliset kasvattajat tekevät työtä, jotta upea rotu saataisiin taas terveeksi. Monella, HYVIN monella rodulla on paljon jalostuksesta johtuvia ongelmia. Ap:lle. Sekä mopsi että ranskis tarvitsevat yhtä paljon/vähän (huom! molemmat koirat nauttivat liikkumisesta!) liikuntaa, ja niillä on yhtä lyhyt karva. Mopsi pärjää hyvin yksin, mutta moni ottaa kaksi sillä nauttivat seurasta.

Kerroinkin nyt terveystietoja nimenomaan noista kahdesta rodusta, joista ap kysyi (huomaathan - hän ei kysynyt saksanpaimenkoirista tai dalluista), ja joista missään nimessä ei halunnut kuulla negatiivista tietoa sairauksien osalta. Eikä se sairaiden mopsien/ranskisten oloa, elämää tai hengittämistä paranna, että monella muullakin rodulla on terveysongelmia...

Sairasta on sairaaksi jalostaminen joka rodun kohdalla! Silti mun mielestä on älytöntä ja vastuutonta sulkea asialta silmänsä kääntämällä asia johonkin täysin epäolennaiseen, kuten juuri noin että "on niitä muitakin sairaita rotuja!", tai kieltää, ettei halua kuulla terveystilastoja, koska MINÄ ITTE!

Rouva tiedostava on sitten hyvä ja kertoo että mikä rotu on täysin terve?

on hyvä ja ottaa sen päänsä pois sieltä mopsinsa perseestä ja haistaa kahvin! Kukaan ei väitä, että on olemassa joku rotu, joka olisi elämänsä loppuun asti 100 % terve. Kyse on kuitenkin siitä, että on monia rotuja, jotka EIVÄT OLE LÄHESKÄÄN NÄIN SAIRAITA! On myös varmaan totta, että on sellaisia mopsiyksilöitäkin on, ketkä säilyvät kohtalaisen (täysin?) terveenä, mutta kun LÄHTÖKOHTA ja riskit ovat niin suuret, niin miksi tukea sellaisen rodun jalostusta? Kaikki kasvattajat kun eivät todellakaan ole sitoutuneita esim. jalostamaan pidempää kuonoa, koska se ei ole _rodunomaista_. Ja vaikka joku kasvattaja siihen suuntaan haluaakin rotua kehittää (pisteet!), niin silti en käsitä, miksi kukaan haluaa ottaa itselleen koiraa, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä kärsii koko elämänsä. VOI OLLA että ei kärsi, mutta ON TODENNÄKÖISTÄ että kärsii.

Tää on aina samanlaista kun tästä asiasta keskustelee tylppänokkaisten puolustajien kanssa... :DD

O.k. ymmärsin yskän. Olisiko sitten joitain muita vaihtoehtoja? Haussa siis sitten perusterve, pienikokoinen, helppo ensikoira, lapsiystävällinen, ei haukkuherkkä, kerrostaloon ja city-elämään sopeutuva rotu. Ottaisin ilomielin vastaan ehdotuksia.

Mopsit ovat ihan oikeasti sairaita koiria. On eri asia, että koira vaan sairastuu johonkin (vaikkapa allergiaan, kaihiin tai epilepsiaan) kuin että sillä on jo lähtökohtaisesti sellainen RAKENNE, ettei se todennäköisesti pysty elämään täysipainoista elämää.



Meidän mopsimme otettiin hieman liian hätiköiden. Kasvattaja oli tuttava ja yksi pentu "jäi käsiin". Lapset olivat jo kauan ruinanneet "omaa" pikkukoiraa, kun meidän silloiset 3 metsästyskoiraa eivät soveltuneet lasten talutettavaksi.



Mopsimme eli 4-vuotiaaksi, jonka jälkeen lopetimme sen. Se pyörtyili, sen hengitys rohisi juostessa ja sillä oli silmissä useita kertoja eläinlääkäriä tarvivaa ongelmaa.



Joo, se oli IHANALUONTEINEN ja suloinen koira. Mutta itse en vaan enää pystynyt katsomaan ja pelkäämään..

Rouva tiedostava on sitten hyvä ja kertoo että mikä rotu on täysin terve?

on hyvä ja ottaa sen päänsä pois sieltä mopsinsa perseestä ja haistaa kahvin! Kukaan ei väitä, että on olemassa joku rotu, joka olisi elämänsä loppuun asti 100 % terve. Kyse on kuitenkin siitä, että on monia rotuja, jotka EIVÄT OLE LÄHESKÄÄN NÄIN SAIRAITA! On myös varmaan totta, että on sellaisia mopsiyksilöitäkin on, ketkä säilyvät kohtalaisen (täysin?) terveenä, mutta kun LÄHTÖKOHTA ja riskit ovat niin suuret, niin miksi tukea sellaisen rodun jalostusta? Kaikki kasvattajat kun eivät todellakaan ole sitoutuneita esim. jalostamaan pidempää kuonoa, koska se ei ole _rodunomaista_. Ja vaikka joku kasvattaja siihen suuntaan haluaakin rotua kehittää (pisteet!), niin silti en käsitä, miksi kukaan haluaa ottaa itselleen koiraa, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä kärsii koko elämänsä. VOI OLLA että ei kärsi, mutta ON TODENNÄKÖISTÄ että kärsii.

Tää on aina samanlaista kun tästä asiasta keskustelee tylppänokkaisten puolustajien kanssa... :DD

Mua vaan kiinnosti että mitä rotua sä sitten suosittelet ap:lle :D

Säkö se yksin siis lähettelet täällä näitä vänkäysviestejä? Hauskaa :D Eikö sulla ole elämää?

http://www.lancashireheeler.fi/?wb=ulkomuoto

O.k. ymmärsin yskän. Olisiko sitten joitain muita vaihtoehtoja? Haussa siis sitten perusterve, pienikokoinen, helppo ensikoira, lapsiystävällinen, ei haukkuherkkä, kerrostaloon ja city-elämään sopeutuva rotu. Ottaisin ilomielin vastaan ehdotuksia.

Älä noista koiravihaajista välitä. Kun ottaa pennun vastuuntuntoiselta kasvattajalta, ovat sekä mopsi, että ranskanbuldoggi hyviä rotuja lapsiperheeseen.

T. Eräs huvittuneena tätä viestiketjus sivusta seurannut

Mua vaan kiinnosti että mitä rotua sä sitten suosittelet ap:lle :D Säkö se yksin siis lähettelet täällä näitä vänkäysviestejä? Hauskaa :D Eikö sulla ole elämää?

Todellakin, eikö ole hauskaa, että vastasin ap:lle viestillä nro 8, seuraavaksi vastasin sinulle (olen käsityksessä, että olet tuo, joka puhutteli mua "rouva tiedostavana") viestillä nro 10, jonka perään jälleen esitit minulle kysymyksen, johon vastasin viestillä nro 12 ja nyt TAAS löydän itseni vastaamasta sun vänkäämiseen tällä viestillä.

Eikö SULLA ole elämää, kun vänkäät ihan huviksesi mun kanssa? =)

Kerta kaikkiaan ihana rotu luonteensa puolesta ja minun milestä omalla tavallaan kauniskin. Rakastaa lapsia ja leikkimistä. Meillä on nyt puolivuotias ranskis, joka rakastaa koko perhettä, juoksee lasten leikeissä mukana, on mielellään sylissä ja muuten vaan rapsuteltavana ja lääpittävänä. Meidän ranskis ei hauku yhtään (ulkona pimeässä saattaa jotakin säikähtää ja haukahtaa), ei kuolaa, ei sotke. On mielellään juuri siellä missä ihmisetkin eli ei varmaan tykkäisi olla pitkiä päiviä yksin (meillä ei tarvitsekaan, koska teen kotona töitä ja lapset ovat poululaisia). Hengitysteiden rakenteesta johtunee se, että kuorsaa kovaa, mutta muuten ei kyllä ole hengitysongelmia.



Mopseja en tunne, mutta ne harvat, joita ulkona lenkillä olen nähnyt, ovat olleet jotenkin haukkuherkkiä. Mutta aivan sama kumman tai minkä tahansa rotuisen koiran otat, kannattaa paneutua asiaan ja hankkia koira kunnon kasvattajalta, joka tekee koirilleen terveystutkimukset ja on tarkka siitä mitä koiria käyttää jalostukseen.

<a href="http://www.lancashireheeler.fi/?wb=ulkomuoto" alt="http://www.lancashireheeler.fi/?wb=ulkomuoto">http://www.lancashireheeler.fi/?wb=ulkomuoto</a&gt;

Linssiluksaatio lancashire heelerillä

Lancashire heelerin silmissä yksi koiran elämää vakavimmin vaikeuttavista muutoksista on linssiluksaatio. Linssi on silmän sisällä sijaitseva, läpinäkyvä, valoa taittava osa. Muodoltaan ja kooltaan se muistuttaa vanhanajan eukalyptuspastillia. Linssiluksaatiolla tarkoitetaan sairautta, jossa linssin ripustinsäikeet katkeilevat ja tämä johtaa linssin siirtymiseen paikoiltaan. Aluksi tila ei näy päällepäin, mutta kun linssi irtoaa kokonaan, oireet ovat äkilliset ja voimakkaat. Linssi irtoaa yleensä noin 2-6 vuoden iässä. Lievemmät linssin irtoamista ennakoivat muutokset voivat olla oireettomalla koiralla nähtävissä jo paljon aiemmin silmätarkastuksessa.

Linssiluksaatio on hyvin tunnettu, tuskallinen ja sokeuteen johtava sairaus, joka vaivaa useita koirarotuja, erityisesti terrierejä ja terrierityyppisiä rotuja kuten kääpiöbullterrieri, tiibetinterrieri, jack- ja parsonrussellinterrieri, lancashireheeler ja kiinanharjakoira, mutta sairautta tavataan myös muilla koiraroduilla. Sairaiden koirien linssinripustukset rikkoutuvat tai tuhoutuvat ja sen seurauksena silmän linssi putoaa väärään asentoon silmän sisällä. Mikäli linssi putoaa silmän etuosaan, seurauksena voi olla nopeasti glaucoma ja näön menetys.

Mielestäni suht terve rotu, ei ole ylisuosittu tai ylijalostettu, mutta kannattaa ottaa rekisteröity ja tarkastettu yksilö. Korvien kanssa on oltava tarkkana, itse pidämme koiran korvakarvat lyhyinä ja putsaamme korvat säännöllisesti. Ikinä eivät ole tulehtuneet ja koira nyt 11 v.



Yleisesti käyttökoiriksi jalostetut ovat terveempiä kuin ainoastaan ulkonäön perusteella jalostetut.



Varmasti on vieläkin terveempiä rotuja, saat varmaan muitakin vinkkejä. Cockeria pitäisi nimittäin lenkittää ja leikittää kohtuullisesti.

jossa on laajasti silmätutkitut koirat takana.



Lisäksi 3 sukupolvessa 96% on polvitarkastettu hyvin tuloksin :)



T. Se heelerinpentua odottava