pelkään että lapsen vauvana huudattaminen vahingoitti lasta :(

mutta minäkin uskon että tuolla voi varmasti olla osuutensa. Ehkä se ei kuitenkaan yksin ole syynä. Niin kuin joku kirjoitti voi olla taipumus mielensairauteen joka "sopivissa" olosuhteissa on tullut esiin.



Sitten tuosta että ennenvanhaan ei ehditty hyssytellä ja täysipäisiä tuli. Niin tuliko? Eikö me täällä suomessa johdeta kaikkia itsemurha, alkoholismi yms. tilastoja?

että onko lapsen menneisyydessä jotain, mikä ongelmat voisi aiheuttaa? Ihanko totta? Vai etkö oo kertonut?

Kannattaisi puhua sen terapeutin kanssa. Ei siksi, että tuo selviäisi miksikään syyksi tai saisitte synninpäästön, vaan siksi, että JOS sillä sattuisi olemaan väliä, terapia voitaisiin suunnata oikein ja lapsy hyötyisi siitä enemmän.

Tää huudatusasia tuli mulla mieleen vasta tässä joku viikko sitten..En tiedä kuinka kehtaan asian ottaa esiin. Mies kokee kuitenkin että syytän häntä :/ Voiko terapeutti jotenkin auttaa jos tämä on ihan oikeasti se syy?

Voiko terapeutti jotenkin auttaa jos tämä on ihan oikeasti se syy?

Ja ai miten otat esiin. No seuraavan kerran kun haet tai viet tytärtäsi terapiaan, kysyt terapeutilta, että onko hänellä hetki aikaa. Sitten sanot, että olet viime aikoina miettinyt tällaista, et tiedä, onko se tärkeää, mutta että halusit sanoa.

Tuskin se huudattaminen yksinään on syy, mutta se voi olla näkyvä osa sellaista mentaliteettia, mikä teillä kotona on aiheuttanut turvattoman olon tai hylkäämisen pelon lapselle. Ja sitä turvattomuutta voidaan hoitaa.

halu huudattaa pientä lasta? Mitä miehesi teki kun lapsi huusi? Miten annoit miehen päättää että lapsi ei saa ruokaa? Ette nyt järin normaalilta perheeltä vaikuta. Määrääkö mies myös muista asioista?

Lisäksi uskon, että lapsellasi on taipumus herkkyyteen ja alakuloisuuteen ja on vauvana sitten kokenut huudattamisen erittäin voimakkaasti.



Ota puheeksi terapeutin kanssa. Jos miehesi loukkaantuu, hän loukkaantuu etkä sinä voi sille mitään. Jos kuitenkin asiallisesti keskustellaan, niin tuskin hänellä on syytä vihoitella pitkään.



Älä syyllistä itseäsi. Tapahtunut mikä tapahtunut etkä lopultakaan voi tietää olisiko tyttäresi ilman huudatusta yhtään sen tasapainoisempi.

halu huudattaa pientä lasta? Mitä miehesi teki kun lapsi huusi? Miten annoit miehen päättää että lapsi ei saa ruokaa? Ette nyt järin normaalilta perheeltä vaikuta. Määrääkö mies myös muista asioista?

AP eli äitihän katseli ja kuunteli vierestä joten eiköhän se suurin syyllinen ole siinä.Huonompikin äiti olisi heittänyt laspen rääkkääjän pihalle.!

Toisekseen noi väitteet et ennenvanhaan huudatettiin ja täypäisiä tuli,ei tod.tullut.Joka toinen keski-ikäinen on kärsinyt masennuksesta,selittämättömistä kivuista,päihteiden liikakäytöstä,perheväkivallasta yms.Suomalaiset ei ole täyspäisiä vaan kieroon kasvaneita suurimmaksi osaksi varhaisvuosien traumojen vuoksi.

halu huudattaa pientä lasta? Mitä miehesi teki kun lapsi huusi? Miten annoit miehen päättää että lapsi ei saa ruokaa? Ette nyt järin normaalilta perheeltä vaikuta. Määrääkö mies myös muista asioista?

AP eli äitihän katseli ja kuunteli vierestä joten eiköhän se suurin syyllinen ole siinä.Huonompikin äiti olisi heittänyt laspen rääkkääjän pihalle.!

Toisekseen noi väitteet et ennenvanhaan huudatettiin ja täypäisiä tuli,ei tod.tullut.Joka toinen keski-ikäinen on kärsinyt masennuksesta,selittämättömistä kivuista,päihteiden liikakäytöstä,perheväkivallasta yms.Suomalaiset ei ole täyspäisiä vaan kieroon kasvaneita suurimmaksi osaksi varhaisvuosien traumojen vuoksi.

onko normaalia perhe-elämää, mieshän todella määräsi mitä sai tehdä. Ja millähän lailla on nukuttanut oikeesti? Tietääkö ap edes että ei esim pahoinpidellyt tai tukehduttanut lasta. Miten nukutetaan huudattamalla? Todella oudommaksi menee, miehessä tässä on vika ei ap:ssä! Ilmiselvästi ap pelkäsi miestä.

ettehän välttämättä tiedä kaikkea siitä miten lasta on kohdeltu koulussa, päiväkodissa jne. millainen asema hänellä on kavereiden kesken? millaisina hän kokee vaikka isovanhempansa? Tottakai ihmiseen vaikutaa muutkin ympärsitöt ja ihmiset kuin vain koti ja vanhemmat, eikä lapsi välttämättä halua tai osaa edes kertoa kaikista tunteistaan joita niihin liittyy.

vaikuttaa lapsen aivojen toiminnalliseen kehitykseen, minkä seurauksena mantelitumakkeen - pelkokeskuksen - kasvu saattaa häiriintyä. Samoin aivojen keskikerroksen yhteydet aivolohkoihin, jotka säätelevät tunteita, voivat "alikehittyä". Ylipäätään hädän kokemukset jäävät ei-kielelliseen kehomuistiin, jolloin näiden olojen ja turvattomuuden kokemusten myöhempi käsittely voi olla vaikeaa. Mahdotonta se ei ole, mutta se vaatii usein pitkää terapiaa.



Vauva ja lapsi tarvitsee vanhempaa tunteiden säätelyyn ja pahan olon jakamiseen, sillä yksin vauva ei siihen kykene ja tosiaan nämä varhaiset vuorovaikutuskokemukset vaikuttavat lapsen perusturvallisuuden tunteeseen ja kiintymyssuhteen laatuun.



Lapsesi on ap jo niin vanha, että voisit puhua tästä lapsesi kanssa ja kysyä, onko hän tuntenut olonsa teidän kanssa turvalliseksi eli onko hän kokenut voivansa luottaa, että ymmärrätte hänen tunteitaan ja hän on saanut osoittaa myös negatiiviset tunteensa. Eli on tullut hyväksytyksi kaikkine tunteineen. Se että antaa lapselle mahdollisuuden purkaa kokemuksiaan ja aidosti kuuntelee lasta voi viedä tilannetta hurjasti eteenpäin. Ja se, että ei kiellä lapsen kokemusta.



Voihan toki olla, että lapsen perusturvallisuuden tunteen heikkous on peräisin vaikka koulukiusaamisesta tai muusta myöhemmästä kehitykseen kielteisesti vaikuttavasta tekijästä, ehkä tästäkin olisi hyvä keskutella lapsen kanssa.

40-luvulla suomessa oli pieniä kaupunkeja ja suurinosa populasta asui maalla,jossa vauvat saivat huutaa keuhkonsa pihalle.Ja kaupungeissakin oli vallalla käsitys,kuinka vauvan keuhkot vahvistuu huudattamisella.

en selvästikään kertonut tarpeeksi tarkasti:



"huudattamalla" nukuttaminen oli siis sitä, että oltuaan rinnalla lapsi ei jäänyt siihen nukkumaan, vaan isänsä siirti sänkyyn. vauva huusi koska ei ollut tissiä suussa. vauvaa ei jätetty yksin, vaan mies oli koko ajan vauvan kanssa (myös minä melkein aina, nukuimme perhepedissä). vauva oli isänsä kainalossa . joskus isä myös käveli ympäriinsä vauva sylissään (ja vauva huusi).



isä ei pahoinpidellyt eikä tukehduttanut lasta.



en sanoisi että pelkään miestäni. en silloin enkä nyt. ajattelin silloin, että vauvan voisi olla joskus ilman äitiäänkin.



ap

40-luvulla suomessa oli pieniä kaupunkeja ja suurinosa populasta asui maalla,jossa vauvat saivat huutaa keuhkonsa pihalle.Ja kaupungeissakin oli vallalla käsitys,kuinka vauvan keuhkot vahvistuu huudattamisella.

Näinpä ja meidän kaikkien nähtävillä on että siitä ei mitään kovin hyvää seurannut.. alkoholismia, masennusta, itsemurhia...

hukassa tunteidensa kanssa ja he ovat siirtäneet tunteita välttelevän kiintymyssuhdemallinsa jälkikasvulleen. Ei ne keuhkojen pihalle huudatukset olleet silloin hyväksi tasapainoiselle kehitykselle, kuten eivät ole nytkään. Ja täytyy muistaa, että kaikkina aikoina on ollut myös sensitiivisiä ja lapsen tunnetarpeisiin vastanneita vanhempia, jotka ovat toimineet lapsilähtöisesti.

Jos ei jättetty yksi tms.?

vaikuttaa lapsen aivojen toiminnalliseen kehitykseen, minkä seurauksena mantelitumakkeen - pelkokeskuksen - kasvu saattaa häiriintyä. Samoin aivojen keskikerroksen yhteydet aivolohkoihin, jotka säätelevät tunteita, voivat "alikehittyä". Ylipäätään hädän kokemukset jäävät ei-kielelliseen kehomuistiin, jolloin näiden olojen ja turvattomuuden kokemusten myöhempi käsittely voi olla vaikeaa. Mahdotonta se ei ole, mutta se vaatii usein pitkää terapiaa.

Vauva ja lapsi tarvitsee vanhempaa tunteiden säätelyyn ja pahan olon jakamiseen, sillä yksin vauva ei siihen kykene ja tosiaan nämä varhaiset vuorovaikutuskokemukset vaikuttavat lapsen perusturvallisuuden tunteeseen ja kiintymyssuhteen laatuun.

Lapsesi on ap jo niin vanha, että voisit puhua tästä lapsesi kanssa ja kysyä, onko hän tuntenut olonsa teidän kanssa turvalliseksi eli onko hän kokenut voivansa luottaa, että ymmärrätte hänen tunteitaan ja hän on saanut osoittaa myös negatiiviset tunteensa. Eli on tullut hyväksytyksi kaikkine tunteineen. Se että antaa lapselle mahdollisuuden purkaa kokemuksiaan ja aidosti kuuntelee lasta voi viedä tilannetta hurjasti eteenpäin. Ja se, että ei kiellä lapsen kokemusta.

Voihan toki olla, että lapsen perusturvallisuuden tunteen heikkous on peräisin vaikka koulukiusaamisesta tai muusta myöhemmästä kehitykseen kielteisesti vaikuttavasta tekijästä, ehkä tästäkin olisi hyvä keskutella lapsen kanssa.

lapsii sanoo usein ettei tunne oloaan turvalliseksi. se tässä on hämmentänytkin. kun mielestäni kodin ilmapiiri on aina ollut turvallinen.

tuosta kaikenlaisten tunteiden hyväksymisestä: onko voinut käydä niin, että lapsi on kokenut, ettei häntä ymmärretä, kun miehellänii on ollu tapana "vaihtaa puheenaihetta", eli siis jos esim lasta on kiukuttanut tai surettanut, isä on koittanut hauskuuttaa, kertoa vitsiä, kutitella tms. eli jos lapsi itkee kun joku kiukuttaa ja isä onkin vastannut kutittelemlla ja hauskuuttamalla?

ap

Onneksi ette jättäneet lasta huutamaan yksin, vaan lapsella oli läheinen ihminen siinä vieressä. Ei kuulosta enää yhtään niin pahalta kuin aluksi.

17

Jos ei jättetty yksi tms.?

halusi aina olla tissi suussa minun sylissäni. muut sisaruksensa eivät ole olleet samanlaisia..

ap

mutta ap menneet ovat menneitä etkä voi niille enää mitään. Voit myöntää tehneesi virheitä ja katsoa eteenpäin. Yritä tukea tytärtäsi parhaasi mukaan!! Se että jäisit rypemään itsesyytöksiisi tai syyttelemään miestäsi ei kuitenkaan johtaisi mihinkään. Eikä ainankaan auttaisi tytärtäsi mitenkään!!!!!!

huutavat vauvat ovat yleensä allergisia. Minkäs teet.