pelkään että lapsen vauvana huudattaminen vahingoitti lasta :(

ap kertonut pitikö mies vauvaa sylissä vai joutuiko se yksin huutamaan kuukausia.



Jos jälkimmäinen tapahtui, niin psylogit sanoo että tollainen vahingoittaa vauvan psyykeä. Ap:n perheessä on yhdelle tehty (mahdollisesti) noin, ja nyt sillä on mt-ongelmia, joten....



Miten mä en jaksa uskoa että se ukko on kuukausia viitsinyt kanniskella huutavaa vauvaa.

ettei isä ole pystynyt tyynnyttämään vauvaa ja tuottamaan tälle turvallista olotilaa. Vauvan kokemus tilanteesta on ollut hätä, mihin hän ei ole saanut apua.



Turvallisuutta kokeva vauva tyyntyy, aikuinen on pystynyt auttamaan vauvan kaaoksen ja hädän tilasta pois, tämä kokemus vahvistaa vauvan tunteiden itsesäätelyn mekanismia vahvistamalla tähän tarvittavia synapsiyhteyksiä.

kun se olisi saatu hiljaiseksi ja nukahtamaan tissillä? Satasesta vetoa että ihan yksin on saanut pinniksessään huutaa. Jos tää juttu on edes totta. Mun vauva olisi huutanut kuukausia vain mun kuolleen ruumiini yli, jos olisi ollut keino saada se tokenemaan.

eli siis jos esim lasta on kiukuttanut tai surettanut, isä on koittanut hauskuuttaa, kertoa vitsiä, kutitella tms. eli jos lapsi itkee kun joku kiukuttaa ja isä onkin vastannut kutittelemlla ja hauskuuttamalla?

karseaa

, ja masennushan on just sitä, ettei tunnista ja pysty käsittelemään tunteita normaalilla tavalla. Jos tunteita ei tunnista ja käsittele tarkoituksenmukaisesti, niin siitä seuraa mielialahäiriöitä.

Mulle on tapahtunut kaikenlaista lapsuudessa ja ilmeisesti myös vauvana jota en tietoisesti pysty hyvin muistamaan.

Sen tiedän että äiti on jättänyt mut vauvana yksin sairaalaan, leikkauksen jälkeen.

Ja ehkä on jättänyt joskus muulloinkin, on käyttäytynyt ties miten(hämäriä muistikuvia on tullut). Meillä oli kaltoinkohtelua, monenlaista. Olen kuitenkin alkanut muistamaan.

Mulle tulee joskus "kauhutila", en saa kiinni mistä se johtuu, se on takauma. Ehkä se on yksin jätetyn vauvan kauhutilaa.

Sen olen muistanut että jotakin kamalaa äiti teki, myös pikkusisarukselleni. Sitten filmi katkes koska se oli niin kamalaa muistaa etten voinut enää muistaa..

noin 4 v iässä, sitä aiemmat muistot jäävät tiedostamattomaan muistiin ja vaikuttavat sitä kautta, ja koska näille kokemuksille ei yleensä ole sanoja eikä niitä ole pystynyt kielellisesti käsittelemään, ne ovat niitä vaikemimmin hallittavia, jos ne ovat olleet voimallisia omaan psyykkiseen olotilaan vaikuttavia kokemuksia. SAnotaankin, että mitä varhaisempia jotkut traumaattiset kokemukset ovat, sitä suurempi vaikutus niillä on ihmisen psyykeeseen ja sitä vaikeampia niitä on terapialla jälkikäteen "parantaa".

noin 4 v iässä, sitä aiemmat muistot jäävät tiedostamattomaan muistiin ja vaikuttavat sitä kautta, ja koska näille kokemuksille ei yleensä ole sanoja eikä niitä ole pystynyt kielellisesti käsittelemään, ne ovat niitä vaikemimmin hallittavia, jos ne ovat olleet voimallisia omaan psyykkiseen olotilaan vaikuttavia kokemuksia. SAnotaankin, että mitä varhaisempia jotkut traumaattiset kokemukset ovat, sitä suurempi vaikutus niillä on ihmisen psyykeeseen ja sitä vaikeampia niitä on terapialla jälkikäteen "parantaa".

Näin asiat on. Ei aina ole sanoja.

JÄRKYTTÄVÄÄ lukea, kuinka keittiöpsykologit vailla MITÄÄN aihealueen kokemusta täällä tuomitsevat toista äitiä ja vetävät johtopäätöksiä, johon todelliset ammattilaiset eivät uskaltautuisi!! Mitäpä, jos avautuisit ajatuksista asiantuntijalle. Hän voi selittää, miten asiat todellisuudessa ovat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille. Sulkeutumisoireyhtymä Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin. Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen. Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia. Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti. *************** Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat. Lähde: Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

Oliko tarkoituksesi siis sanoa, että kaikki tieteeseen perustuva on huuhaata ja normaalielämästä etääntynyttä ja että meidän sen sijaan pitäisi tukeutua maallikkosaarnaajien käsityksiin siitä, miä omalle lapsellemme esimerkiksi on parasta?

....vauva oli isänsä kainalossa....ja huudatitte kuukausia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!





Kysymys kuuluu oliko päivälläkin isänsä kainalossa? Huusiko vauva pelosta? Miten ihmeessä annoit ukkosi touhuta kuukausia noin??



Luitko eilen tuon Hesarin kirjoituksen vauvasta ja äidistä? Löytyy ulkomaanuutiset/tutkimus/...

....vauva oli isänsä kainalossa....ja huudatitte kuukausia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kysymys kuuluu oliko päivälläkin isänsä kainalossa? Huusiko vauva pelosta? Miten ihmeessä annoit ukkosi touhuta kuukausia noin??

Luitko eilen tuon Hesarin kirjoituksen vauvasta ja äidistä? Löytyy ulkomaanuutiset/tutkimus/...

----JÄRKYTTÄVÄÄ lukea, kuinka keittiöpsykologit vailla MITÄÄN aihealueen kokemusta..... todelliset ammattilaiset eivät uskaltautuisi----



Mikä ihmeen luulo sulla on ammattilaisista??? Mieti vähän kuinka moni tuttavapiirissäsi on saanut todellista apua? Jos tehtäisiin tutkimus hoidon tuloksista niin mitä luulet otokseski% onnistui/ei onnistunut???



Ja mistä sinä tiedät mitään toisten tiedoista/kokemuksista? Etkö ole huomannut et nykyään tietoa saa valtavasti kuka tahansa. Ja voi todellakin olla, että nämä ammattilaiset eivät ole edes ajan tasalla uuden tiedon suhteen kun tuo juna meni jo!

Minäkin luin sen eilen tämän palstan kautta saamastani vinkistä. Eli se on varmaan ollut jo toissa päivänä uutisissa. Yritä etsiä sieltä vaan tai ota yht. Hesariin. On hieno kirjoitus, jonka monet mammat ovat huomanneet todeksi jo ilman tieteellistä tutkimustakin!!!!!!!!1

paljonkin uskallusta vetää johtopäätöksiä siitä millainen vanhempien toiminta vaikuttaa lapsen kehitykseen, vaikka näitä näkemyksiä ei niin julkisuudessa esiin tuotaisikaan, saati asiakastyössä, missä ei saa syyllistää vanhempia jotta heidän sitoutuminen yhteistyöhön mahdollistuisi ja lapsi saisi tarvitsemaansa apua.

eikös siitä huudattamisesta kaikki asiantuntevat kasvattajat aina varoittele?

Ainakin osasyy.

ennenvanhaan vauvoja ei keretty heti hyssyttämään,ja ihan täyspäisiä ihmisiä ovat olleet.

En muutenkaan antaisi liikaa painoarvoa missään mielensairauksissa lapsuuden traumoille.

Jotkut ihmiset ovat luonnostaan herkkiä,ei sen kummempaa.

ennenvanhaan vauvoja ei keretty heti hyssyttämään,ja ihan täyspäisiä ihmisiä ovat olleet.

En muutenkaan antaisi liikaa painoarvoa missään mielensairauksissa lapsuuden traumoille.

Jotkut ihmiset ovat luonnostaan herkkiä,ei sen kummempaa.

Mielen sairaudelle, mutta se yleensä puhkeaa sairaudeksi juuri kasvatusympäristön vaikutuksesta. Toisessa ympäristössä ihminen ei sarastu vaikka herkkyys on piilevänä. Kyllä tuolla huudattamisella on vaikutuksensa...lapsen piilevä mielen herkkyys realisoitui sen vaikutuksesta. Yleensäkin pienen lapsen kuukausien huudattaminen ei voi olla tervettä kenellekkään vaikka piilevää herkkyyttä ei olisikaan.

ennenvanhaan vauvoja ei keretty heti hyssyttämään,ja ihan täyspäisiä ihmisiä ovat olleet.

En muutenkaan antaisi liikaa painoarvoa missään mielensairauksissa lapsuuden traumoille.

Jotkut ihmiset ovat luonnostaan herkkiä,ei sen kummempaa.

Älä etsi syyllisiä, siitä tulee vain paha mieli eikä se des auta asiaa mitenkään!

että onko lapsen menneisyydessä jotain, mikä ongelmat voisi aiheuttaa? Ihanko totta? Vai etkö oo kertonut?



Kannattaisi puhua sen terapeutin kanssa. Ei siksi, että tuo selviäisi miksikään syyksi tai saisitte synninpäästön, vaan siksi, että JOS sillä sattuisi olemaan väliä, terapia voitaisiin suunnata oikein ja lapsy hyötyisi siitä enemmän.