muita joilla anoppi kaveeraa vain tyttären perheen kanssa

Meillä miehen vanhemmat vaativat meitä ostamaan heille talon ja rahaa jne.



Mikään mitä minä teen ei kelpaa.



Miehen siskoille on ostettu asuntoja, ulkomaanmatkoja, huonekaluja, heitä on majoitettu kuukausikaupalla jne.



Jopa meidän häistämmekin hosuttiin Stockmannille ostamaan siskon lapselle vaatteita.



Ei tuollaisilla isovanhemmilla mitään tee, joten enpä ole asiaa surrut.

Niin muista sitten sanoa että tytär auttaa mummoa, kun sinä haluat olla ensijaisesti omien lastesi äiti.

Omalla isällä alkaa olla elämänlanka aika heiveröinen ja nyt alkaa kaduttaa ne vuodet mitä hän on menettänyt, kun asetti yhden lapsista etusijalle. Valitettavasti tätä yhtä ei sairas ja vanha isäpappa kiinnosta, kun rahaa ei ole enää tilillä ylimääräisiä. Eikä meillä muilla ole juuri mitään suhdetta, kun 2 sisaruksista on nähnyt isän viimeksi 30 v sitten, mä olen nähnyt näiden vuosien aikana ehkä 5 kertaa. Mutta nyt pitäisi jaksaa ajaa hänen etujaan tuolla sairaalassa.

niin selvennys vielä, anopin tyttärellä ei ole ongelmia, on toki työtön mutta omasta halustaan koska haluaa viettää aikaa äitinsä kanssa. Ei kuitenkaan talousongelmia. Ja tosiaan olen pyytänyt kylään, kutsunut yökylään ja vaikka mitä, mutta anoppia ei kiinnosta. Hän sanoi siis ihan suoraan että haluaa olla ensisijaisesti mummo tyttären lapsille ja että tyttären lapset ovat aivan eri asia kuin "miniän lapset".

Niin sitten voi vaan todeta, että se on sitten ikävä asia.

Usein nimittäin on niin, että tuollaiset liian symbioottiset äiti-lapsisuhteet loppuvatkin siihen, kun siitä vanhuksesta ei olekaan enää hyötyä.

kiitos vastanneille, tavallaan lohduttavaa että kohtalotovereita löytyy, mutta ei kai tähän mitään ratkaisua tai neuvoa ole olemassa. Lasteni puolesta surettaa eniten kun osaavat jo ihmetellä että miksi mummo on aina serkuilla yökylässä tai miksi serkut aina mummon luona. Lapsiani ei siis anoppi ole koskaan hoitanut hetkeäkään, ei edes ketään ole pitänyt sylissä lukuunottamatta ristiäisiä että sai "kulissit kunnossa -valokuvan" albumiin. Muuten voisi luulla tunnekylmäksi tapaukseksi, mutta tyttären lapsia osataan kuitenkin halia ja suukottaa joten siitäkään ei ole kyse.



Varmaan sitten tämä on yksi elämän "oppiläksyistä" eli sellainen asia joka harmittaa, mutta jolle ei voi tehdä yhtään mitään muuta kuin alistua ja oppia kestämään se. Kai tämä jalostaa sitten edes luonnetta :)

missä mummo liikkuu??

asutaan lähekkäin tämän kälyn kanssa ja tapaamme kälyn lapsia (eli serkkuja) ajoittain. Tokihan lapset sitten puhuvat keskenään ja serkut kertovat mitä kaikkea mummo heidän kanssaan tekee. Oma lapsi sitten hädissään ja hämmentyneenä kysyy että miksei heidän kanssaan mummo tee samoja juttuja - mitä hittoa tuollaiseen vastaa!!

Missä on oma elämänne?

no tuo oli aika hyvä kysymys, eli miksi kyhjätään suvun kanssa. Varmaan siksi että kun minulla ei äitiä ole ja isääni en pidä yhteyttä niin ainoa sukuhaara ja "juuret lapsille" on tuo ainokainen mummo ja hänen lapsensa. Mielipaahaa tämä aiheuttaa mutta mistä saan tilalle sitten uuden mummon jos tämän nykyisen kanssa lopetan yhteydenpidon? Tarvitsevatko lapset aina mummoa? Ja tosiaan jos täällä on joitain jotka ovat itse kasvaneet ilman isovanhempia niin kuulisin mielelläni, haittasiko se teitä lapsena tai myöhemmin aikuisena?



Pitänee hankkia uusia tuttavia, mutta ei sekään ihan hetkessä (tai helposti) käy. Kiitokset siis terävästä huomiosta kuitenkin :)

asutaan lähekkäin tämän kälyn kanssa ja tapaamme kälyn lapsia (eli serkkuja) ajoittain. Tokihan lapset sitten puhuvat keskenään ja serkut kertovat mitä kaikkea mummo heidän kanssaan tekee. Oma lapsi sitten hädissään ja hämmentyneenä kysyy että miksei heidän kanssaan mummo tee samoja juttuja - mitä hittoa tuollaiseen vastaa!!

Tämä on enemmän kuin kestän edes lukea. Olen sanaton. MIKÄ ANOPPIASI OIKEIN RIIVAA?

;( ;(

sanoisin että anoppia vaivaa laiskuus. Hän saa kaiken mummoenergiansa varmaan sitten kälyn lasten kanssa purettua, eikä viitsi nähdä vaivaa enää miniän lasten kanssa. Hän saa kaiken sosiaalisen tuen ja ystävyyden omalta tyttäreltään, eikä halua vaivautua olemaan ystävällinen miniälle.



Se pitää anopille kuitenkin antaa kunniaksi (kyseenalaiseksi sellaiseksi) että sanoi ihan suoraan että tyttären perhe on hänelle tärkein. Pahempaa tämä olisi vielä sillä, että anoppi julistaisi ääneen olevansa tasapuolinen ja sitten käyttäytyisi tuolla lailla. Ei siis viitsi edes teeskennellä oikeudenmukaista :)



Ja itseni puolesta tosiaan ei harmita mutta lasten puolesta kyllä. Lapsilla on selkeästi välillä tippa linssissä asian tiimoilta.



Tämä on ollut tavallaan tärkeä opetus minulle, että tykkäämistä ei voi pakottaa, ja toista ihmistä ei millään keinolla voi muuttaa vaikka miten yrittäisi. Anopille kun ei ole mikään "menetys" jos vähentäisimme yhteydenpitoa tai pitäisimme mykkäkoulua. Olisi varmaan vaan helpottunut kun ei tarvitsisi edes ajatustakaan uhrata niille vähempiarvoisille lapsenlapsille.



Sitä en kyllä ymmärrä miten anoppi voi kohdella noin omaa POIKAANSA. Itse en ikinä voisi omien lasteni kohdalla toimia noin törkeästi ja poikaa laiminlyöden!!

Siitähän tuossa nyt on kyse, esiteinin kiukkuamisesta siksi, että toisella on uudet farkut ja hän ei uusia saa. Sitten keksitään miljoonia syitä ja ällitellään aikansa. Ei se muuksi muutu: et saa niitä farkkuja (tai anoppia piikomaan), koska et vain saa.



On varmaan kummallista, kun miehen äiti ei haluakaan olla sinun äitisi. Hänellä on jo tytär, jonka kanssa olla äiti. Sinä olet miniä, jolla on toisen suvun tavat ja tottumukset. Sinun kanssasi ei voi muistella lapsuuttasi jne.



Sallikaa isovanhemille aika omien lastensa kanssa! Siitähän tässä pohjimmiltaan on kyse. Harva vävy vaatii vaimoa katkaisemaan välit äitiinsä, mutta miniät pitävä tärkeänä, että miehen elämässä ei ole ketään muuta naista kuin he. Siinä kilpailutilanteessa se viisaampi eli miehen äiti luovuttaa ja hyväksyy, että poika vaimoineen ei halua vanhaa äitiä nähdä.



Kunnes syntyy lapsi, jolloin se anoppi on yllättäen tärkeä. Sen pitää olla tasapuolinen (siis sen naisen, jonka luokase poika ei aikaisemmin saanut mennä edes joulukylään) pitää nyt jakaa itseään tasapuolisesti lastenlapsille.



Miksi ihmeessä? Jos tyttären kanssa on aina ollut hyvät välit ja miniä on aikanaan katkaissut pojan suhteen tämän äitiin kokonaan, niin miksi pitää tasapuolisesti hoitaa molempien lapsia? Miksi ylipäätään aikuiset naiset itkevät täällä, että joku toinen ei tee sitä ja tätä, vaikka he miten vaativat.

ja ainakaan meillä se ei kyllä kulkenut noin päin, vaan miestäni kohdeltiin jo valmiiksi eriarvoisesti.



Ja mitä enemmän tyttäret töpeksivät, sitä eriarvoisemmaksi se kävi!



Minä en siis ollut siinä se olennainen asia ollenkaan, vaan appivanhempien maailmassa pojan kuului jotenkin kirjaimellisesti kustantaa se anopin ja tyttärien elämä.



Meni 10 vuotta ennen kuin he tajusivat, että meiltä ei sinne rahaa heru, eikä jatkuvasti aiota juosta setvimässä milloin mitäkin sotkua tai toimita ilmaishotellina Helsingissä.

sanoi että äidille ovat aina tyttäret tärkeämpiä. Minusta se kuulosti kauhealta etenkin kun miehelläni ja minulla on poikia. Nyt siihen on jo tottunut eikä sillä niin ole enää väliä mutta joskus se tuntui tosi kurjalta kun anoppi piti kaikkia valintojani väärinä ja he eivät koskaa auttaneet lasten kanssa. Kerran oli hätätilanne ja pyydettiin (he eläkkeellä) heitä 2 päiväksi apuun kun minulla oli hoitovapaan jälkeen tutustuminent työpaikkaan (2 päivää) ja vielä ei ollut päivähoitopaikkaa. Oma äitini oli vähän aikaa sitten kuollut ja sisareni kaikki työelämässä. Tuollin anoppi ja appi sanoivat että he miettivät, mutta heistä ei sitten kuulunut. Sen sijaan he auttoivat tyttärensä perhettä tuolloin 6 viikkoa putkeen (ihan koko päivät). Se tuntui epikseltä silloin. Mutta nyt he itse jo avun tarpeessa, ja ei ole huono omatunto yhtään siitä että niin harvoin käyn. Apu on järjestetty muutoin.

yhteyttä.



Eli aloitus pitäisi olla "miksi pappa, minun isäni ei pidä minuun lapseensa ja lapsenlapsiinsa yhteyttä."



Ap on niitä ihmisiä, joka haluaa kaivelemalla kaivella anoppiaan ja haukkua sitä, mutta ei näe mitään vikaa omissa sukulaisissaan.



Miksi muuten isäsi ei pidä sinuun yhteyttä ap?

Eikö ne lapset muka pärjää ilmankin tuollaista mummona? Jos ei ole säännöllisesti missään tekemisissä lasten kanssa niin eivät ne osaa kaivata vaikka jäisi se vähäkin vuorovaikutus pois. Viesteistäsi sai myös kuvan että ukkokaan ei äitiarmastaan hirveästi arvosta, joten välit jäähylle vaan muutamaksi vuodeksi ja katsokaa sen jälkeen mistä puhaltaa.

isäsi kanssa toimeen, etkä anopin. Onko sinulla paljon muitakin ihmisiä lähipiirissä, joiden kanssa olet pannut välit poikki kun he eivät hypi pillisi mukaan.

Varmaan siksi että kun minulla ei äitiä ole ja isääni en pidä yhteyttä

tasapuolisia, mutta onhan se selvä, että nää meidän lapset on lähempänä sydäntä kuin veljen. Syykin yksinkertainen: Vanhempani saavat hoitaa vapaasti meidän lapsia ja olla heidän kanssaan. En minä sanele, mitä saa tehdä, mitä saa ruokkia, mitä saa pukea jne. Ajattelen asian niin, että kun kerran vanhempiin luotetaan, niin he sitten toimivat harkintansa mukaan. Sen sijaan veljen vaimo venkuloi, määräilee yksityiskohtiakin saadessaan lapset sinne hoitoon, laittaa vanhemmat "pannaan", jos eivät hänestä toimi oikein jne. Lopputulos on, että hoitavat meidän lapsia ja viettävät heidän kanssaan aikaa paljon, koska voivat olla vapaasti oma itsensä. Sen sijaan veljen lapsia hoitaessa ovat tosi stressaantuneina kieli keskellä suuta, etteivät vaan riko mitään kälyn periaatetta tai ajatusta vastaan, että jatkossakin saavat edes nähdä lapsia. Ja kun aikaa ovat enemmän meidän muksujen kanssa, niin onhan nuo läheisempiäkin.



Vanhemmat on ihan tavallisia ihmisiä. Ikää 62 ja 64, eläkkeellä olevat sh ja opettaja. Asuvat siistissä asunnossa, alkoholia tai tupakkaa eivät käytä lainkaan jne.

Minulla oli kaksi mummoa. Serkut olivat tärkeämpiä. Minua yritettiin kokoajan painostaa erilaiseksi kuin olin. Lopputulos: heikko itsetunto lapsena ja ihan sairas miellyttämisen tarve sukulaisnaisille.



Teininä lopetin yhteydenpidon. Kukaan ei yrittänyt muuttaa minua. Itsetunto parani. Enkä enää yritä miellyttää ketään hyväksynnän perässä.



Huono mummous huonontaa lasta.



Mielestäni kannattaa luoda omat traditiot ja jättää mummo omaan arvoonsa. Kyllä ne lapset ihmettelee, miksei ne kelpaa, vaikka he ja äiti ja isi kuinka yrittää. On ehkä aikuisen suusta parempi todeta, että mummo ei ole tasapuolinen ja reilu ja se ei johdu kenestäkään meistä. Ja sen jälkeen luoda omat traditiot perhe-elämään.

Todella lokkaavaa kun minut leimataan vaikeaksi ihmiseksi sen perusteella ettei isään ole välejä. Isäni on väkivaltainen alkoholisti joka on pahoinpidellyt minua koko lapsuuteni ja vielä kerran aikuisiälläkin. Tämäkin varmaan on "oma syyni" kun olen niin "vaikea". Palstaempatiaa kerrassaan. :)

Parempi olla ilman mummoa kuin tuntea koko ajan huonommuutta.

Mielestäni kannattaa luoda omat traditiot ja jättää mummo omaan arvoonsa. Kyllä ne lapset ihmettelee, miksei ne kelpaa, vaikka he ja äiti ja isi kuinka yrittää. On ehkä aikuisen suusta parempi todeta, että mummo ei ole tasapuolinen ja reilu ja se ei johdu kenestäkään meistä. Ja sen jälkeen luoda omat traditiot perhe-elämään.

Niin, minut kun on nyt kiukuttelevaksi teiniksikin jo luokiteltu, niin kysynkin haukkujilta että miltä teistä tuntuisi olla samasda asemassa? Että on vain yksi mummo jolle lapsenlapset ovat kuin ilmaa vaikka kaikkensa tekee ollakseen ystävällinen ja mukava mummolle. Uskon ettei kovin mono olisi kiitollinen tai onnellinen. Aiheesta murehtiminen ei siis ole mielestäni teinikiukuttelua!