Millainen mielikuva herää äidistä, joka haluaa heti uuden vauvan?

Siinä tehdään lapsia vaan hoitovapaa silmissä kiiluen ;-) Saa olla kotona " tekemättä mitään" ...



Ja ei niistä lapsista sitten oikeasti ole seuraa toisilleen. Isompi on vaan aina " apuna" äidille...

no, voin kertoa, ettei mikään pidä paikkaansa:) Aloin odottaa kun nuorin lapsi oli 2kk vanha. Halusimme vauvan heti perään. Mun raskausajat eivät todellakaan olleet helppoja. Sairaalareissuja toistensa perään, raskausmyrkytys, sokeri arvot heittelivät, turvotusta ym..ym vaivaa. Silti halusimme kaikki lapsemme pienellä ikäerolla. Huomiotakaan en raskausaikana saanut keneltäkään enkä sitä kaipaa. Mitäpä mun raskaudet muille kuuluu. Eikä odotusaikanakaan mikään ollut nuorimmalta tai vanhemmilta lapsilta pois. samalla lailla ollaan vauvan synnyttyä huomioitu muita lapsiamme kuin aiemminkin. Kummallisia kuvitelmia teillä täällä:) Elämä on täynnä valintoja, toisia katuu, toisia ei. Tämä valinta on meille juuri se oikea, jota emme ikinä kadu.

Vierailija:

Miten te voitte olla noin negatiivisia.....siis sehän on hienoa jos jaksaa kahta pientä vaippaikäistä kasvattaa, kaikki plussat kaikille teille, jotka olette näin tehneet....en voi käsittää noita vastauksia, No...tämä on av-palsta

siis pointti onkin siinä, että EIHÄN tuossa vaiheessa voi tietää, jaksaako kasvattaa kahta vaippaikäistä. Kun ei sitä yhtäkään ole vielä oikeastaan ehditty kasvattamaan asti. Helpoimmillaan pikkuvauvat ovat toosi helppoja paketteja.

Ja siihen, että eihän raskaus ole esikoiselta pois. Ei yleensä varmaan olekaan, mutta uusi vauvapa on. Meillä ikäeroa on yli 2 v, ja silti se on ehkä liian pieni väli, koska (vaativa) vauva vie hirveästi vanhempien aikaa ja energiaa, ja esikoinen on hänkin kovin pieni ja tarvitseva, eikä saisi aina joutua odottamaan tai olemaan kokonaan ilman. Eikä vain pienenä vauvana, vaan myös yksivuotiaana ja epäilemättä uhmiksena jne. Kun katson vaativaa yksivuotiastani, niin kyllä kouristaisi sydäntä, että hän voisi olla jo isosisarus. Reppana, ihan äidin sylistä riippuvainen ja vessaankin mukaan tunkeva.

sisaruksen ehtii saada vähän myöhemminkin, ei ole pakko rynniä heti hommiin.

Herää kysymys oletteko kateellisia kun ette itse ole " saanneet" kahta lasta pienellä ikäerolla?



Esikoismme on ihana, pikkusisarusta toivoimme alusta asti hänelle mahdollisimman nopeasti koska tiedämme miten ihanaa on kun on sisarus pienellä ikäerolla!!!



Nyt kun toinen tulossa (esikoinen 6kk) en voisi kuvitellakkaan että jotenkin jakaisin rakkauteni epätasaisesti, olisin tyytymätön tai laiska. OHHOH!!!



Olettepa ihmeellisiä.

Sellainen äiti, joka rakastaa lapsia ja on aina halunnut suurperheen.

Äiti, jolla on onnellinen ja toimiva perisuhde, ystäviä, perhettä, sukulaisia.

Äiti, jolla takana keskenmenoja ja kun raskaus vihdoin onnistuu, hän on hyvin onnellinen.

Sellainen, joka miehen kanssa sopii, että uusi vauva saa tulla kun on tullakseen.Ja näin lasten ikäeroksi tulee vähän vajaa vuosi.

Tämän perheen lapset ovat rakastettuja ja jokainen on saanut huomiota ja kasvanut omassa tahdissaan.

Sellainen äiti.

Siis se joka halusi päästä helpolla, nauttia vaan ainokaisesta ilman raskauspahoinvointia ja kasvavaa vatsaa. Se turhamainen minä joka halusi mahtua entisiin vaatteisiini ja tuntea itsensä tyylikkääksi city-äidiksi kulkiessaan ainoan lapsensa kanssa kaupungilla. Joka tykkäsi että kiva kun yhden lapsen kanssa riittää rahaa uusiin vaatteisiin ja matkoihin, jää aikaa harrastuksille ja itselle. Nuo ajatukset koin kohdallani itsekkäiksi laiskoiksi ja turhmaisiksi.



Sitten tulivat nuo toiset ajatukset. Suunnaton rakkauden tunne vauvaan, kysymys miksemme ole aiemmin uskaltautuneet lapsen hankintaan. Tunne että tämä on parasta ja ihaninta mitä minulle on ikinä tapahtunut, tälle lapselle haluan antaa kaiken mitä vaan voin. Mikä sitten on parasta lapselle? Itselleni ei lapsuuden leluista ja vaatteiden hienoudesta ole niin hirveästi käteen jäänyt, vaikka kivoja varmasti olivatkin. Tärkeintä mitä itse lapsuudessani sain oli reilun vuoden itseäni nuorempi sisko, paras ja läheisin ystäväni tänä päivänä. Ja jotain sellaista haluan tarjota omalle lapsellenikin.



Raskaus ei suinkaan aina ala juuri sillä hetkellä kuin sen haluaa. Esikoista " tehtiin" kymmenen kuukautta, mitään aavistusta ei ollut kuinka kauan seuraava ottaisi. Tarkkaan puhuttiin miehen kanssa nämä asiat, pohdittiin oma jaksamisemme, miehen mahdollisuus olla kotona uuden vauvan alkuajat, mahdollisuus isomman asunnon hankintaan jne. Tottakai se ottaa koville, sen tiedämme. Laiskoina ihmisinä olisimme jo tunnin keskustelun jälkeen haudanneet koko idean. Kuitenkin toive suuremmasta perheestä oli niin valtava, että jätimme ehkäisyn pois. Ja esikoisen ollessa puolivuotias huomasin olevani onnellisesti raskaana.



Nyt on rv16 meneillään ja yhä voin huonosti. Uskon että helpompaa olisi ilman tätä uutta raskautta, mutta ilo uudesta tulokkaasta on niin suuri, että sen voimalla jaksan nauttia jokaisesta hetkestä!

tai että eikö se halunnutkaan vauvaa vaan pelkästään olla raskaana.

Ja minä en ole kirjoittanut kuin tuon aloitusviestin, mitä järkeä olisi täyttää itse koko pino?

Minulle ainakin tulee heti käsitys, että äiti haluaa vain vauvan, eikä haluaisi lapsensa kasvavan. Vauvaa vauvan perään vaan niin saa olla aina kotona.

ap

Ei pientä ikäeroa, ei muuta kuin se vauva. Siis syynä. Ja itsellä 1kk ikäinen vauva... Kyllä se ihmetyttää vaikka ei tietenkään ole mun asia.

Ja en todellakaan ole kateellinen, miksi ihmeessä olisin??? Mitä kadehdittavaa siinä on että joku muu HALUAA vauvan???

Eihän tätä viitsi ääneen sanoa. Ja ei todellakaan ole tarvettakaan, olen ihan sitä mieltä että kukin tehkööt niin kuin haluaa. Mutta jos nyt kysytään niin voihan siihen vastata. Kummallista se on.

Mitäs sitten kun se uusi vauva syntyy? Sit se haluaakin jo kolmannen, ja neljännen........

Jos joku perhe (yleensä vauvan tekemiseen tarvitaan kaksi) haluaa lapset pienellä ikäerolla, niin miksi ihmeessä sitä täytyy kuorossa haukkua??? Mitä oudoimpia juttuja kyllä olette tähän ketjuun keksineet syyksi,miksi lapsia Ei saisi haluta pienellä ikäerolla. En voi muuta sanoa kuin että suututtaa ajatella että näin sanovat ilmeisesti pienten lasten vanhemmat,jotka katsovat olevansa paljon parempia päättämään toisten puolesta jopa heidän lastensa ikäeron... Eikö mikään todellakaan riitä,vaan onko kaikesta keskittävän aina hirveesti haukuttavaa???

Vierailija:

Jos joku perhe (yleensä vauvan tekemiseen tarvitaan kaksi) haluaa lapset pienellä ikäerolla, niin miksi ihmeessä sitä täytyy kuorossa haukkua??? Mitä oudoimpia juttuja kyllä olette tähän ketjuun keksineet syyksi,miksi lapsia Ei saisi haluta pienellä ikäerolla. En voi muuta sanoa kuin että suututtaa ajatella että näin sanovat ilmeisesti pienten lasten vanhemmat,jotka katsovat olevansa paljon parempia päättämään toisten puolesta jopa heidän lastensa ikäeron... Eikö mikään todellakaan riitä,vaan onko kaikesta keskittävän aina hirveesti haukuttavaa???

Vierailija:

Eikä ajattele tätä nykyistä vauvaansa; imetyshän loppuu tai on lopetettava aika pian uuden raskauden myötä.