Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?
04.04.2012 |
miten ovat selvinneet elämässään? käyvätkö töissä? Miten selviävät kotitöistä ja lasten kasvatuksesta jos heillä lapsia on?
Kommentit (4732)
Suurin osa suomalaisista junteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montakin. Kaikki niistä äänestävät persuja.
Vierailija kirjoitti:
Alhainen äo? Äo;n tietäminen vaatii sen mittaamista, ovatko nämä heikkolahjaiset käyneet testeissä? Vai onko heikkolahjaisuus = huono koulumenestys?
Tiedän muutaman miespuolisen tutun, jotka olivat todella huonoja koulussa, mutta armeijan jälkeen pyrkivät ja pääsivät opiskelemaan, ja ovat nyt johtavissa asemissa yksityisellä sektorilla. Eli paljastuivat ihan normifiksuiksi kun lopulta vapautuivat koulujärjestelmästä.
Minua sanottiin työpaikalla heikkolahjaiseksi, vaikka Mensan testistä olen saanut hyvän tuloksen. Eivät tosin tätä tienneet eikä kemiat toimineet esimiehen kanssa.
Siskoni. Hänellä on ihan diagnoosi "laaja-alaiset oppimisvaikeudet", mutta ei kehitysvammaisuutta. Häntä voisi kuvata juuri niin, että ajattelu on yksinkertaista, konkreettisella tasolla toimivaa. Monimutkaisia asioita hänen on vaikea ymmärtää.
Hänellä on ollut erilaisia vaiheita, toistuvaa masennusta. Minusta tämä johtuu siitä, että ympäristön paineet on olleet liian suuria hänen kykyihinsä nähden, mikä aiheuttaa pettymyksiä ja epäonnistumisen tunteita. Hän on kuitenkin saanut hyvää mielenterveyshoitoa ja päässyt aina uudelleen jaloilleen. Myös itse olen aina yrittänyt olla tukena.
Kuitenkin monissa asioissa pärjännyt hienosti. Hänellä on vakityö laitoshuoltajana terveyskeskuksessa. Se sujuu. Hänellä on kaksi lasta, joiden yksinhuoltaja vieläpä on. Hän on aina ollut hyvä äiti ja minusta hänellä on lasten kanss jopa vahvuutena se, että hänen omakin ajattelu on ikäänkuin lähempänä lasten tasoa. Heillä sujuu arki kivasti, aiemmin ollut perhetyön tukea, mutta nykyään pärjäävät ihan omillaan, kun lapset yli 10-vuotiaita.
Hän on sinnikäs ja lähtökohtiin nähden minusta pärjää elämässä tosi hyvin. Tuo yksinkertainen ajattelu vaikuttaa toisaalta olevan myös suoja, hän ei pyörittele ja murehdi moniakaan sellaisia asioita, mitä esim itse murehdin. Hän keskittyy konkreettisiin askareisiin ja tekemisiin.
Vierailija kirjoitti:
Montakin. Kaikki niistä äänestävät persuja.
Hassua, miten paljon näin lyhyt kommentti voi kertoa lausujastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkauspäivä on sen takia et saadaan synkronoitua kalenteri aurinkovuoden ja kalenterivuoden kans. 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trolli päässyt taas tietokoneelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni. Hänellä on ihan diagnoosi "laaja-alaiset oppimisvaikeudet", mutta ei kehitysvammaisuutta. Häntä voisi kuvata juuri niin, että ajattelu on yksinkertaista, konkreettisella tasolla toimivaa. Monimutkaisia asioita hänen on vaikea ymmärtää.
Hänellä on ollut erilaisia vaiheita, toistuvaa masennusta. Minusta tämä johtuu siitä, että ympäristön paineet on olleet liian suuria hänen kykyihinsä nähden, mikä aiheuttaa pettymyksiä ja epäonnistumisen tunteita. Hän on kuitenkin saanut hyvää mielenterveyshoitoa ja päässyt aina uudelleen jaloilleen. Myös itse olen aina yrittänyt olla tukena.
Kuitenkin monissa asioissa pärjännyt hienosti. Hänellä on vakityö laitoshuoltajana terveyskeskuksessa. Se sujuu. Hänellä on kaksi lasta, joiden yksinhuoltaja vieläpä on. Hän on aina ollut hyvä äiti ja minusta hänellä on lasten kanss jopa vahvuutena se, että hänen omakin ajattelu on ikäänkuin lähempänä lasten tasoa. Heillä
Itse karkeasti arvioin oman älykkyysosamääräni olevan 80-85, vaikka nykypäivänä ei enää sellaisia mittareita käytetä. Tunnen nämä testit, kun niitä on tehty pienestä pitäen ja diagnoosejakin on ollut vaikka minkälaisia, jopa lievä kehitysvammakin kunnes se kumottiin yläasteella. Oli minulla aiemmin dysfasia-diagnoosi, mutta nykyään tuoreimmissa tiedoissa on vain autismi sekä laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Peruskoulun aloittaessa suunniteltiin oppimäärään kokonaan yksilöllistämistä, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Suoritin ala-asteen erityisluokkaa käyden osittain ison ryhmän mukana ja yksi aine oli yksilöllistetty, matematiikka. Ilmeisesti sain hyviä arvosanoja, minkä havaitsin lukemalla viidennen luokan lastenpsykiatrian poliklinikan lausuntoa, mutta huomioon otettava seikka oli se, että kyse oli mekaanisista taidoista. Yläasteen aloittaessa siirryin kokonaan isoon ryhmään lukuun ottamatta erityisopetuksessa suoritettua matematiikkaa ja myöhemmin fysiikkaa, josta karsittiin vain laskutehtävät pitäen kirja samana. Olin seiskan oppilas yläasteella, joitain kaseja mahtui joukkoon ilman yksilöllistämisiä. Huonoimmat arvosanat olivat kutosia. Uskon tuossakin olevan kyse vain viitseliäisyydestä, ei edes keskinkertaisesta älykkyydestä.
Itselläni tuo laaja-alaiset oppimisvaikeudet -diagnoosi aiheuttaa ristiriidan. Koen olevani liian fiksu ollakseni niilo22:en kaltainen hölmö, mutta sitten taas ihan pihalla normaaliälyisten asioista. Kuitenkin kykenen ajattelemaan mm. miten meillä on liian läpimätä systeemi äänestyksen suhteen ja kuinka politiikka on nykyään kaukana tavallisen kansan asioiden ajamisesta. Tässä mielessä en ole oikein lapsen tasolla. Kuitenkin viidennen luokan aikaisessa psykiatrian lausunnossa tunne-elämän taitoni arvioitiin olevan pienen lapsen tasolla, mikä voinee selittyä sen aikaisella kehitysvamma-diagnoosilla. Minä vain yksin burgeroin kotona kuuntelemassa musiikkia tai keskityn välillä merkonomiopintoihin. Englannin kurssista olen toki jotain iloa saanut ja outoa kyllä, että näköjään sisäistän B1-tason englannin sanastoa nyt aikuisiällä. Mukavuudenhaluisuus on kyllä yksi paheitani ollut, ja toisaalta peruskoulussa koulukiusattuna en jaksanut hirveämmin panostaa enkä muutenkaan ole tottunut elämässäni ponnisteluihin lukuun ottamatta itseäni kiinnostavia asioita, jos edes niitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni. Hänellä on ihan diagnoosi "laaja-alaiset oppimisvaikeudet", mutta ei kehitysvammaisuutta. Häntä voisi kuvata juuri niin, että ajattelu on yksinkertaista, konkreettisella tasolla toimivaa. Monimutkaisia asioita hänen on vaikea ymmärtää.
Hänellä on ollut erilaisia vaiheita, toistuvaa masennusta. Minusta tämä johtuu siitä, että ympäristön paineet on olleet liian suuria hänen kykyihinsä nähden, mikä aiheuttaa pettymyksiä ja epäonnistumisen tunteita. Hän on kuitenkin saanut hyvää mielenterveyshoitoa ja päässyt aina uudelleen jaloilleen. Myös itse olen aina yrittänyt olla tukena.
Kuitenkin monissa asioissa pärjännyt hienosti. Hänellä on vakityö laitoshuoltajana terveyskeskuksessa. Se sujuu. Hänellä on kaksi lasta, joiden yksinhuoltaja vieläpä on. Hän on aina ollut hyvä äiti ja minusta hänellä on lasten kanss jopa vahvuutena se, että hänen omakin ajatte
En tiedä, onkohan sitten huomaamattomalla masennuksella ja sosiaalisten tilanteiden pelolla ollut jotain vaikutusta kehitykseeni ja mahdollisesti jopa siihen heikkoon sanavarastoon ollessani sosiaalisesti eristäytynyt. Olen vain huono tällaisia asioita selvittämään ja mieluummin vain vaikenen, olen aina ollut niin huono puhumaan kipeistä asioista. Välillä sitä on tuntenut itsensä susilapseksi, vaikka osaan sentään maksaa laskuni ja tiedän, miten aloitan siivoamisen tai miten tehdään CV. Yksi työpaikka minulla on ollut kuitenkin, ja haen ahkeraan kesätöitä erilaisista myymälöistä. On sitä välillä vitsailtu, että alan maailman vanhimman ammatin harjoittajaksi, sillä naisen älykkyydellä ei ole väliä. Tiedän, vitsini menevät välillä synkän humoristiksi.
Sen lupauksen olen kuitenkin, että en koskaan, en koskaan tule hankkimaan jälkikasvua. Itsestäni kykenen huolehtimaan kohtuullisesti, enkä hanki pikavippejä eikä ole päihdeongelmia. Kammottaa vain ajatus, että jos omista lapsista tulisi samanlaisia kuin minusta. Tuntuukin välillä, että minuun on asetettu jokin kirous elämän ollessa enimmäkseen alamäkeä ja parhaimmillaan se on ollut kohtalaista, jos edes aina sitäkään. Sitä vain välillä toivoo, että seuraavassa elämässä olen hyväosaisempi kuin tällainen köyhyysrajalla elävä, fyysisesti sairas, joka tuntee olevansa varhain raihnaistunut Sjögrenistä johtuvien eriskummallisten oireiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikkolahjaiset on hyviä sellaisena kun ovat. Keskitytään mukaviin asioihin.
Tulee mieleen yksi persujen ministeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni. Hänellä on ihan diagnoosi "laaja-alaiset oppimisvaikeudet", mutta ei kehitysvammaisuutta. Häntä voisi kuvata juuri niin, että ajattelu on yksinkertaista, konkreettisella tasolla toimivaa. Monimutkaisia asioita hänen on vaikea ymmärtää.
Hänellä on ollut erilaisia vaiheita, toistuvaa masennusta. Minusta tämä johtuu siitä, että ympäristön paineet on olleet liian suuria hänen kykyihinsä nähden, mikä aiheuttaa pettymyksiä ja epäonnistumisen tunteita. Hän on kuitenkin saanut hyvää mielenterveyshoitoa ja päässyt aina uudelleen jaloilleen. Myös itse olen aina yrittänyt olla tukena.
Kuitenkin monissa asioissa pärjännyt hienosti. Hänellä on vakityö laitoshuoltajana terveyskeskuksessa. Se sujuu. Hänellä on kaksi lasta, joiden yksinhuoltaja vieläpä on. Hän on aina ollut hyvä äiti ja minusta hänellä on lasten kanss jopa vahvuutena se, että hänen omakin ajatte
Voitko vielä kertoa mikä siinä äänestys-systeemissä on läpimätää ja miten korjaisit asian?
Tänään mulla huono päivä. Kaikki kaatuu päälle.
Mukavaa maanantaita kaikille!
Onko trolli päässyt taas tietokoneelle? 😂
Ihan niinkuin en joka päivä pääsisi tietokoneelle. 😂 Mut en mä ees tietokonetta käytä, vai lasketaanko älypuhelin minitietokoneeksi? 🤔
En mä nyt niin sekaisin ole et jaksaisin aina kirjoitella tänne. 😀
Älkää haukkuko heikkolahjaisia.