Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Peruskoulussa luokallani oli yksi heikkolahjainen, luokalle jäänyt poika. Olisi varmaan kuulunut johonkin apukouluun. Oli lisäksi muutenkin tyhmä ja ilkeä muita kohtaan. On nykyisin päälle 50-vuotias. Joskus yrittänyt olla jossakin töissä, mutta ratkeaa ryyppäämään ja menettää työnsä. Ei ole edelleenkään minkäänlaisia käytöstapoja ja jatkuva ryyppääminen on varmasti tuhonnut ne vähäisetkin aivosolut. En tunne tyyppiä lähemmin, mutta ihmettelen, että yleensä on edes hengissä. Älykkyysosamäärä varmaan reilusti alle 90.

 

ÄO 90? Tuohan on normaali s o m a l i n älykkyysosamäärä. 

Koneinsinöörin keskimääräinen äo on kylläkin 55-65, joka on älyllisen kehitysvammaisuuden raja.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Osapuilleen puolet luokan oppilaista. Paikkana suuren kaupungin ma m u lähiö, 6.lk ja on se tyhmyys kyllä käsinkosketeltavaa. Ei sitä selitä pelkkä heikko kielitaito. 

 

Eikö niistä kaikista tule isona lääkäreitä? Välillä kun tullut uutisartikkeleita so ma leista, jotka tuohtuivat opo ehdotti hoitajan ammattia vaikka he ovat tulevia lääkäreitä.

 

 

Sen voin sanoa, että meillä (eräässä erikoissairaanhoidon yksikössä) on ollut ennätyksellinen määrä somalitaustaisia lääkäriopiskelijoita. Tämä on parin viimeisen vuoden ilmiö, aiemmin ei ollut juuri yhtään. 

 

Kaikkihan ne on insinöörejä ja aivokirurgeja. Tutkintotodistukset hävisivät mystisesti mereen.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Heikkolahjaiset on hyviä omana itsenään. Älkää siis haukkuko heikkolahjaisia.

Eivät ole. He ovat taakka yhteiskunnalle ja häpeäksi ihmislajille.

 

Kyllä he olisivat hyödyksi, jos automatisaatio ei korvaisi avustavia työtehtäviä. Avustavia työtehtäviä oli vielä 80-luvulla, joihin pääsi ilman koulutusta. Näin ne terveen kirjoilla olevat heikot saivat hankittua itselleen elantonsa. Työelämä on tänä päivänä ihan normaaliälyisellekin kovaa ja nykyään pitäisi kouluttautua enemmän ja enemmän, vaikkei kyse olisi mistään rakettitieteestä.

Kotikatu sarjan  näyttelijöiden oikeita nimiä. Pertti Mäkimaa= Jukka Puotila, Eeva Mäkimaa= Lena Meriläinen, Laura Mäkimaa = Pirjo Moilanen, Janne Mäkimaa= Misa Nirhamo, Mirja Mäkimaa=  Inka Kallen, Maija Mäkimaa= Tiina Rinne, Martti Mäkimaa = Kauko Helovirta, Hannes Luotola= Risto Autio,Karin Luotola=  Anitta Niemi, Teemu Luotola= Ville Keskinen, Ninni Luotola= Elina Erra ( myöhemmin Nelly Kärkkäinen, Rainer Aarnio=  Seppo Maijala, Mauri Alho= Aake Kalliala, Seija Jaakkola= Mari Rantasila, Mimmi Kallio= Lotta Lehtikari,Jake Byman= Juha Veijonen, Onni Partanen= Sulevi Peltola, Anja Partanen= Eeva Liimatainen= Outi Partanen= Karoliina Franck, Samuli Partanen= Jouni Sutka, Tuuli Partanen= Siiri Sinnemäki,Kimmo Söder= Jarkko Sarjanen, Pirkko Mäkimaa= Kaisla Löyttyjärvi

Mummo sarjan jaksojen nimet. 1 Ennnustus,2 Tietotekniikkaa, 3 Taikauskoa, 4 Kuviteltu ystävä, 5 Yksinäistä, 6 Merirosvoradio, 7 Kiellettyjä kasetteja, 8 Graffiteja, 9 Koiran elämää,10 Omalla porukalla.

Esmes tän paikan mode 👍

Olen tänne kirjoittanut ennenkin, mutta kerron lyhyesti, että diagnoosini ovat laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja autismi. Olen nykyään myös fyysisesti sairas sairastaessani reumaperäistä Sjögrenin oireyhtymää. Diagnoosihistoriani on aika kirjava, on ollut jopa lievä kehitysvamma-diagnoosikin kunnes se kumottiin.

Tällä hetkellä opiskelen merkonomiksi tavallisessa ammattikoulussa, vaikka alkuun kouluun hakeminen herätti minussa epäilystä, että voisiko siitä tulla mitään peruskoulun matematiikan ollessa yksilöllistetty. Saatuani tietoa alan opettajilta ajattelin, että eiköhän opettajat ole hyviä asiantuntijoita ja ole kohdanneet kaikenlaisia oppijoita koulussaan. Alkuun toki oli hieman hankalaa, kun koin tippuvani ihan kärryiltä silmäoireiden, väsymyksen ja jopa aivosumun takia ja olin melkein nukahtaa. Tuntui, ettei mikään jäänyt päähän vaikka kuinka paikallaan yritin olla, mutta silmäni vaan häiriintyivät valkokankaan tuijottelusta. En tiedä, aiheuttaako nykyään kuiva sisäilma näin pelottavia oireita minulle. Voin myös syyttää itseänikin, kun en ole liikkunut neljään vuoteen. Ei minulle aiemmin ole tällaista ilmennyt ja yläasteella tietokonettakin jaksoi selata aamusta iltaan. Syystäkin harkitsen ostavani itselleni tummemmilla linsseillä olevat silmälasit, niin ehkä silmät kestäisi paremmin digimaailmaa.

Outoa kyllä, nyt näköjään olen sisäistänyt oppimiani asioita. Kuvittelin, ettei tästä voisi mitään tulla. Kahdesta ensimmäisestä näytöstä sain arvosanoiksi H4. Tänä talvena suoritan pari näyttöä. Yhdestä näytöstä olen hieman kauhuissani sen matematiikan takia, osaan niin ja näin niitä matematiikan laskuja ja jotkut heti hoksasin, jos kyse oli yksinkertaisesta jakolaskuista. Katetuoton opettelussakin meni oikeasti jopa puoli vuotta. Osaan nyt kertoa, mitä se tarkoittaa ja mitkä kustannukset sillä on tarkoitus kattaa ja miten se lasketaan. Yritän, että osaisin kertoa teoriassa eri tunnuslukuja. Jotain hajua minulla on niistä, ainakin iso osa niistä on jakolaskuja. Yritänpä kartuttaa taitoani tukiopetuksella, jota olen pyytänyt ja tulen sitä saamaan.

Samalla myös muutakin outoa tapahtunut. Onkohan muistini jotenkin palautunut erilaiseksi? Ei ole tapahtunut mitään outoa, joka olisi muuttanut muistiani kuten vaikkapa onnettomuus. Olen pitänyt itseäni aina huonomuistisena kunnes ala-asteen aikaisesta psykiatrin lausunnosta löytyi minusta kuvailua, että kuinka tunnollinen ja ahkera olin sekä hyvämuistinen, mikä auttoi kokeissa pärjäämisessä, mutta huomioon otettava seikka oli se, että niitä pidettiin mekaanisina taitoina ja koko opetussuunnitelman yksilöllistämistä suunniteltiin ala-asteella. Koskaan sitä ei toteutettu, vaan peruskoulun suoritin yleisopetuksen arvosanoin osittain erityis- ja tukiopetuksen avulla.

Pakko jatkaa kirjoitusta, kun ei mahtunut yhteen kommenttikenttään. Sitten alankin puuhastella iltatoimien kanssa.

Omituista, jos kuitenkin itsekseni näköjään sisäistän japanin kielen kirjoitusmerkit, ainakin hiraganat jo tunnistan ja jotkut katakanat. Muutamia kanjeja osaan. Tämä kieliharrastus alkoi kiinnostamaan ajatellessani Sjögrenin oireyhtymän aiheuttamia muistihäiriöitä, jotka minua pelottaa tulevaisuudessa, vaikka tiedän hyvin että ihan jo sillä passiivisella elämäntyylilläkin voin jo saada sen aikaiseksi. Englantia olen kartuttanut kansalaisopistolla ja sanojen muistiin painamiseen vain auttaa se, että lukee kappaleet ja kertaa sanaston peittämällä englannin kieliset sanat ja miettii, että mikä se suomenkielinen sana on englanniksi. Tätä taktiikkaa käytin myös yläasteella ruotsissa.

Viime vuonna aloitin fyysisten romaanien lukemisen sitten peruskoulun. Kolme romaania sain luettua viime vuonna. Tänä vuonna se tuntui vaivalloiselta kunnes sitten lainasin kirjastosta mielenkiintoisen, tositapahtumiin perustuvan romaanin ("Älä pyyhi kyyneleitä koskaan paljain käsin"), jota olen jaksanut lukea joka ilta. Jopa romaanista luettuja sanoja hain sanakirjan avulla, joiden merkityksen sisäistämisessä moni jokin aika mutta nyt ne muistan kuukausien päästä. Minun piti olla se ihminen, jolla on tunnetusti heikoin sanavarasto testien mukaan. Yritän oikeasti innostua fyysistä kirjoista, koska kerta kaikkiaan tarvitsen jotain aktiivisempia harrastuksia passiivisten älylaitteiden ja konsolipelien sijaan. Konsolipeleistä toki valitsen hieman järkevämpiä kuten 8-bittiselle tarkoitetun Tetriksen.

Selittyisikö sitten nuo jotkut oudot oireet jo sillä, että pari vuotta tuli oltua ihan tyhjän, tuli käytyä ammatinvalintapsykologilla ja ammattillisessa kuntoutuksessa, joista jälkimmäisessä ihan turhautui kun käytiin päivänselviä asioita läpi. Olisiko joku masennuskausi ollut, kun nyt olo tuntuu erilaiselta vaikka on vielä fyysisen sairauden tuomia rasitteita elämässä. Olen ihan pitkään jo miettinyt traumaperäisen stressihäiriön mahdollisuutta miettiessäni lapsuuden aikaisia kokemuksia. Sosiaalisten tilanteiden pelon ja lievän masennuksen olen diagnosoinut itselleni, mutta koskaan en päässyt niitä edes selvittämään lääkärillä ja sen jälkeen psykiatrilla. Psykoterapiaankin on vaikeaa päästä, mitä olen lukenut aiheesta. En ole edes hirveämmin yrittänyt, enkä osaa kovasti kerjätäkään. Jos olisi rahaa, niin varmasti marssisin suoraan yksityiselle ja pääsisin vaikka heti. Olen niin välillä miettinyt, että voisiko mahdollinen varhainen traumatisoituminen saada minut näyttämään muiden silmissä jopa lievästi kehitysvammaiselta. En ole koskaan ajatellut traumaperäistä stressihäiriötä pitäessäni sitä sotilaiden sairautena, mutta mitä enemmän olen siitä lukenut, niin sitä sopivampia oirekuvauksia olen löytänyt itsestäni. Tai sitten se onkin vain ahdistuneisuuden oiretta, mistä itse asiassa sain diagnoosin viidennellä luokalla.

Kyllä isä osaa sarjan jaksojen nimet. 1 Isän isäntä, 2 Kylässä, 3 Salaisuuksia, 4 Varkaita, 5 Unitautia, 6 Saastetta, 7 Eurooppalaisia, 8 Kuntosalihuumetta, 9 Kuollut mies kummittelee, 10 Äitienpäivä, 11 Työsuhde-etuja, 12 Matkoilla,13 Talo myytävänä, 14 Miljonääreinä, 15 Kuuluisia taiteilijoita, 16 Lupa rikastua,17 Kaksi isää,18 Ottolapsia, 19 Ulkomaille,20 Toisenlainen joulu,21 Se on moro, 22 Sanomalehteä housuissa, 23 Leikkauksia, 24 Isä naisena, 25 Uusi äiti, 26 Korkoa koron päälle, 27 Kortit kertoo, 28 Avaruusoliot,29 Mummon sisko ja isän veli,30 Postia

Ei taija jaksaa luetella Uuno leffoja nytten..😀

Eikä urheilu juttuja. 😀

Olen työkyvytön eli eläkeläinen 😀

Miksi minä olen eläkeläinen? 🤔 No varmaan siksi kun minua ei ole tarkoitettu työntekijäksi 😀

Exäni veli oli tämmöinen. Juntti tavoiltaan, ja hidas älynlahjoiltaan. Osasi lähinnä hommata nuorena yhtä hitaan puolison jolle teki sitten lapsen. Pelaili jotain pleikkaripelejä ja suoritti oppisopimuksella tutkinnon isänsä firmassa, jossa tutkintosuoritukset hyväksyttiin.

Kaverin suurena etuna oli siis isä, joka lahjoitti pojalleen asunnon, hommasi auton ja varmisti, että tällä on työpaikka isukin firmassa.

Exälleni (joka siis oli tämän isukin tytär) ei todellakaan taattu tämmöisiä. Exä oli kuitenkin paljon veljeään fiksumpi, suoritti alemman korkeakoulututkinnon ja työllisti itsensä hyvätuloiseen firmaan.

Heikkolahjainenkin mies voi menestyä siis elämässä huomattavan hyvin, jos on rikas isä ja jos tämä on niin sovinistinen, että tukee vain poikalasta eikä tytärtä. Jos olisi ollut toisin päin eli exä olisi ollut heikkolahjainen niin tiedä kuinka olisi käynyt. Kieroutunut oli exä kuitenkin luonteeltaan, petollinen ja epäluotettava, joten toivottavasti hänellä menee mahdollisimman huonosti.

Vierailija wrote:

Luokallani ammattikorkeakoulussa on eräs tyttö joka on jotenkin heikkolahjainen. Ei ymmärrä yksinkertaisia ohjeita, tai tekee yksinkertaisista asioista monimutkaisia kun ei ymmärrä asiaa oikein. (esim. kerran keräsimme listaa luokkalaistemme numeroista ja hällä oli numero juuri vaihtunut sillä puhelin oli kadonnut, ja hän pohti että pitäisikö hänen antaa tämä uusi numero vai vanha numero, ajatuksena hänellä oli siis ollut että hän myöhemmin vaihtaisi takaisin tähän vanhaan numeroonsa..)

 

Myöskin ryhmätöissä hän on aina ihan pihalla että mitä pitää tehdä kun kaikki muut ovat jo tekemässä, vaikka hänellekin on täysin asioista informoitu.

 

Hän myös tulee kouluun lähes poikkeuksetta myöhässä, haisee ja pukeutuu epäsiististi (en nyt moiti kenenkään tyyliä, mutta hänen vaatteensa ovat oikeasti todella likaisia, tahraisia, reikäisiä ja yhdet korolliset nilkkuritkin ovat ihan pinnaltaan ja koroiltaan pilalle

Tää kuulostaa pikemminkin keskittymishäiriöiltä ja elämänhallinnan ongelmilta, ei niinkään heikkolahjaisuudelta. 

Minä olen heikkolahjainen ja Aspergerin oireyhtymäinen,niin sen takia minä olen eläkeläinen😀 Mut ei haittaa mitään, en minä edes töihin kaipaa 😀

Vierailija kirjoitti:

Minä olen heikkolahjainen ja Aspergerin oireyhtymäinen,niin sen takia minä olen eläkeläinen😀 Mut ei haittaa mitään, en minä edes töihin kaipaa 😀

Ei noiden perusteella pääse työkyvyttömyyseläkkeelle. Pitää olla vähintään lievä kehitysvamma diagnoosina, jotta pääsee. Toisaalta taas joillain lievästi kehityavammaisillakin voi olla työkykyä toisin kuin nepsy-oireisella. Neurokirjon häiriöiden takia on mahdotonta saada eläkettä, ellei ole todettu mielenterveyshäiriöitä jos edes niiden perusteellakaan pääsee eläkkeelle. 

Mutta minä olen päässyt. Minulla ei ole lievää kehitysvamma diagnoosia eikä mielenterveys häiriöitä. Onhan Suomen kuuluisin ADHD luennoitsija Markku Mutanenkin saanut eläkkeen ADHD diagnoosin perusteella.

Mulla oli hyvä lääkäri,joka on kirjoittanut minusta hyvät perusteet kelalle. 🙂

Tubettaja Pasi Viherahokin on saanut työkyvyttömyyseläkkeen masennuksen ja uniongelmien takia, joskus 90 luvulla.