Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Heikkolahjaiset ovat  älyllisesti kehitysvammaisia. Sama asia siis. Tunen ammattini puolesta monta heikkolahjaista tyyppiä. Ihan perheellisiä ovat suurin osa, osa tekee jotain duunarihommia, osa ei menesty mielenterveysongelmien vuoksi työelämässä. Ne on niitä tavallisia ihmisiä, jotka eivät vain ole "penaalin terävimpiä". Veikkaisin, että aika monella on tuttavapiirissä sellainen. Niin, ja heikkolahjaisia on monta tasoa, lievästä totaalliseen imbesilliin.

Opettajana tunnen useita. Heillä kaikilla on huono koulumenestys, mutta se ei yksin riitä. 90% heikosti koulussa menestyvistä on kuitenkin normaalijärkisiä. Sen sijaan ne 10% on näitä heikkolahjaisia. Siihen liittyy sellainen tietynlainen tyhmyys. Niillä ei leikkaa edes arkisissa asioissa, huumorintaju nolla jne. No, sen vaan huomaa.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2012 klo 22:27"]

eikä lapsilla ole heikkolahjaisuutta, vaan erilaisia oppimisvaikeuksia ym. Myös toki kehitysvammaisuutta, adhd:tä ym. Millä ihmeen aikakaudella te elätte? Kyllä tiedän muutamia ihan "normiälyisiäkin", jotka vain työskentelevät tehtaissa, lähihoitajina, kaupankassoina. ja nykyään jopa vammaiset pyritään saamaan työelämään...

[/quote]

Voi äly, enpä ole tajunnukaan että mua pidetään heikkolahjaisena sen vuoksi että olen kaupan kassa. =D Ihan lukion olen käynyt ja sairaanhoitajaksi opiskellut kunnes totesin ettei paljon kiinnosta ja vaihdoin alaa.

[/quote]

Tehdastyön mainekaan ei näköjään häävi ole. No joo, tietysti tehtaista niin kuin muistakin paikoista löytyy myös hyvin yksinkertaisia työnkuvia, mutta välillä aina ärsyttää se ihmisten automaattinen kuvitelma, että tehdastyössä ei tarvitse tajuta eikä osata mitään.

Nimimerkillä akateeminen tehdastyöläinen...

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 10:57"]

Kuulostaa kyllä siltä, että osa tässä ketjussa on oikeasti lievästi kehitysvammaisia. Ja on muuten jännä, KAIKKI ihmiset pitävät itseään älykkäämpinä kuin ovat. Siis ne normaalitkin. :D

[/quote]

Pahoittelen, jos omasta kommentistani välittyy ylimielinen kuva. En kuitenkaan tarkoita, että olisin jotenkin ylivoimaisen fiksu vajaihin sukulaisiini verrattuna. Arvioisin olevani älykkyydeltäni hieman keskiarvon yläpuolella, mutta en todellakaan mitään Mensa-tasoa. Olen joskus tehnyt huvikseni joitakin älykkyystestejä, jotka tukevat tätä oletustani.

Uskon, että omassa elämässäni ratkaisevaa on ollut se, että ihan ok:n älykkyyden lisäksi olen luonteeltani ahkera, kärsivällinen ja kiltti tyyppi. Olen aina tehnyt pedantisti kaikki kouluhommat ja jaksanut pakertaa ikävienkin asioiden parissa, koska en ajattele vain tätä hetkeä, vaan myös tulevaa ja epäsuoria vaikutuksia. Olen jaksanut väkertää vaativat opintoni kasaan ja luoda uraa pohjalta ponnistaen sillä voimalla, että kun nyt teen tämän ikävän ja raskaan asian, voin saada palkinnoksi jotain tyydyttävämpää ja helpompaa jne. Tämän ominaisuuden luulen perineeni isältäni. Isä on hiukan keskimääräistä fiksumpi ja sietää erittäin hyvin yksinäisyyttä ja kyllästymistä, mikä on  edesauttanut häntä luomaan ihan hyvän työuran ja opiskelemaan. Noh, isällä on sitten jääneet nuo tunnepuolen jutut täysin kehittymättä. Hän on hiukan siedettävämpi ihminen kuin piereskelevä ja hekotteleva äitini, mutta ei todellakaan mikään ihanneisä, vaan aika itsekäs jääkalikka.

Äidiltäni ja monilta äidin puolen sukulaisilta tuntuu puuttuvan järjen lisäksi myös kärsivällisyyttä ja kykyä ajatella asioita pidemmälle. Kaikki on "heti, nyt ja tässä". Jos jokin asia tuntuu vaikealta tai tylsältä, se jätetään heti kesken ja päälle vielä haukutaan kyseinen asia ja kaikki siihen liittyvät ihmiset maan rakoon. Tunteiden hallinnassa tuntuu olevan puutteita, ja oman inhimillisen vajavaisuuden hyväksyminen (joka on välttämätöntä minkä tahansa asian oppimisen kannalta) on nolla.

En usko, että tuossa tyhmyydessä on kyse pelkästä älyllisestä vajavaisuudesta. Onhan niitä olemassa superälykkäitä autisteja ja aspergereitakin, jotka ovat "pimeitä", vaikka todistukset ja cv:t osoittaisivat muuta. Oma keittiöpsykologinen selitykseni on se, että tyhmyyteen liittyisi myös sosiaalista ja tunteiden hallintaan liittyvää kyvyttömyyttä.

-unikko

Heikkolahjaisuudella tarkoitetaan normaalia, mutta melko alhaista älykkyyttä, joka aiheuttaa laaja-alaisia oppimisvaikeuksia sekä vaikeuttaa toimimista ongelmanratkaisua vaativissa tilanteissa[1]. Heikkolahjaisuuteen liittyy usein myös jonkinasteisia ongelmia selviytyä arkielämän perusasioista, minkä vuoksi monet tarvitsisivat yksilöllistä ohjausta ja räätälöityjä tukipalveluita.[1] Ihminen luokitellaan heikkolahjaiseksi, jos hänen älykkyysosamääränsä on 70-85. Heikkolahjaisilla on kuitenkin suurempi älykkyysosamäärä kuin kehitysvammaisilla[2].

Tuli vielä mieleeni työllistyminen. Äitini ei ole oikein koskaan ollut kunnolla töissä. Hän välttelee aiheesta puhumista ja vika on näissäkin tapauksissa aina työnantajassa tai työkavereissa. On tehnyt pätkähommia sihteerinä, mutta luulen, että ne työt alkoivat yksinkertaisesti mennä äidiltä yli hilseen jossain vaiheessa. Sihteerithän ovat nykyään usein assistentteja nimikkeeltään, ja työnkuva on monesti vaativa. Pitää hallita paljon atk:ta ja puhua kieliä. Äiti on ihan pulassa pelkän monistuskoneen kanssa. Ja sosiaaliset taidot ovat vain niin nolot. Äiti luulee, että "työelämän hienoa käytöstä" on sellainen epäluontevalla äänellä kiekuminen, nokan nostelu ja korostettu töykeys. Äiti ei ole koskaan edes yrittänyt hakeutua töihin, vaan elättäminen on aina ollut isän vastuulla.

Toinen äitiäni, siskoani ja monia sukulaisiani leimaava piirre on voimakas maaginen ajattelu. Jumalaan uskotaan samalla tapaan kuin lapset. Ihmisen ei ajatella voivan kauheasti vaikuttaa elämäänsä, vaan kaiken takana on aina jumala, kohtalo tai joku karma tms. Luontaistuotelääkkeisiin, horoskooppeihin ja vastaavaan huuhaahan uskotaan voimakkaasti. Ja kaikkeen muuhunkin aivan älyttömään. Tyyliin äitini syyttää isääni ihan vakavissaan entisen koiramme kuolemasta, koska isä oli antanut koiran nuolla "silsaisia ja sienisiä jalkojaan, ja koira sai niistä jonkun kasvaimen päähänsä".....että näin meillä.

-unikko

Joo, mun vanhempien naapuri. Sellainen n. 50v nainen, mies on ja kaksi lasta, toinen jo täysi-ikäinen. Molemmat lapsetkin vähän "hönöjä", varsinkin vanhempi, kävi mukautettuna koko peruskoulun ja nyt 20-vuotiaana asuu edelleen kotona eikä ole päässyt oikein elämään kiinni. Muissa maailmoissa koko ajan.

Tämä naapurin nainen on tehnyt jotain töitä miehensä firmassa, nykyään toimii käsittääkseni siivoojana. On oikeasti ihan ulkona kaikista puheenaiheista, ei osaa käyttää esim. sähköpostia, joutuu aina kysymään asiat moneen kertaan, laukoo tilanteeseen sopimattomia kommentteja jne. Päällisin puolin ihan mukava, mutta pidemmän päälle rasittavaa seuraa.

Luokallani ammattikorkeakoulussa on eräs tyttö joka on jotenkin heikkolahjainen. Ei ymmärrä yksinkertaisia ohjeita, tai tekee yksinkertaisista asioista monimutkaisia kun ei ymmärrä asiaa oikein. (esim. kerran keräsimme listaa luokkalaistemme numeroista ja hällä oli numero juuri vaihtunut sillä puhelin oli kadonnut, ja hän pohti että pitäisikö hänen antaa tämä uusi numero vai vanha numero, ajatuksena hänellä oli siis ollut että hän myöhemmin vaihtaisi takaisin tähän vanhaan numeroonsa..)

Myöskin ryhmätöissä hän on aina ihan pihalla että mitä pitää tehdä kun kaikki muut ovat jo tekemässä, vaikka hänellekin on täysin asioista informoitu.

Hän myös tulee kouluun lähes poikkeuksetta myöhässä, haisee ja pukeutuu epäsiististi (en nyt moiti kenenkään tyyliä, mutta hänen vaatteensa ovat oikeasti todella likaisia, tahraisia, reikäisiä ja yhdet korolliset nilkkuritkin ovat ihan pinnaltaan ja koroiltaan pilalle kuluneita, meikkinä toimii sininen luomiväri..).

Myös pariharjoitukset ovat tuskastuttavia hänen kanssaan, sillä aina saa olla opastamassa ja selittämässä hänelle asioita. Itse siinä ei pääse juurikaan oppimaan.

Paljon jo kertoo sekin että hän pääsi kouluun jotakuinkin viimeiseltä varasijalta... (muut ovat päässeet suoraan tai ovat varasijoilta 1-10)

Miksi heikkolahjaisia ei hyväksytä ja miksi heikkolahjaisia hyväksikäytetään?Ei ole minun syy,että olen heikkolahjainen.Minua on käytetty ,joka ihmissuhteessa jollakin tavalla hyväksi. Olen laittanut välit poikki kokonaan hyväksikäyttäjien kanssa. Pahalta se tuntuu.Se ei ole todellakaan mikään syy kiusata ja hyväksikäytttää toista ,kun toinen on heikkolahjainen.

Valitettavasti aina löytyy niitä ihmisiä, jotka haluavat hyötyä itse asioista mahdollisimman paljon, ja käyttävät surutta hyväksi muita ihmisiä. Onneksi 110 olet laittanut välit poikki noiden hyväksikäyttäjien kanssa, sillä he eivät ole oikeita ystäviä.

Heitä löytyy valitettavasti paljon eri uskonlahkoista, juuri näistä amerikkailaistyylisistä hölynpölylahkoista, esim. helluntailaisista ja sleyläisistä. Uskonlahkot osaavat taitavasti käyttää hyväkseen hieman heikommilla älyllisillä lahjoilla varustettuja ihmisiä. Ei aina tiedä, että itkiskö vai nauraisko näiden heikkolahjaisten fb-päivityksille, on esim. luettu jotain "todistuskirjaa", jota kuorossa ylistetään ja todisteeksi kirjan totuudellisuudelle riittää se, että "kun se kerran kirjassa oli, niin kyllä se totta on!". Ja tietysti tekstissä on kaikki mahdolliset yhdyssanavirheet, pilkkuvirheet, isot kirjaimet puuttuu jne. Tännekin jonkun heikkolahjaisen tekstejä on linkitelty.

Yhteistä heikkolahjaisille on, että heitä on helppo käyttää hyväkseen ja se on tietysti väärin. Heikkolahjaisen on varmasti nykyään vaikeampaa tulla toimeen kuin ennen, ei ole oikein sopivia töitäkään, kaikki vaatii nykyään osaamista. Huijausta on varmasti ollut aina, mutta veikkaan, että sekin on nykyään yleisempää ja härskimpää.

Mun exäni. Lähtöisin huonosta perheestä minkä vuoksi "kasvanut kieroon". Isä alkoholisti jota ei nähnyt kahdeksaan vuoteen, äidillä pahoja mielenterveysongelmia joiden vuoksi ex oli muistaakseni jopa sijoituksessa joskus 2 vuotiaana. Kotona ei ollut mitään rajoja, sai mennä ja tulla miten tahtoi. Kavereita ei ole, istui päivät kotona tietokoneella. Asuu samassa asunnossa äitinsä kanssa, ikää kohta 25. Koulusta pääsi läpi juuri ja juuri, nykyisin on työtön.

Melkein hävettää, että tämän ihmisen kanssa olin. Peitti alkuun tuon kaiken, mm, valehtelee jatkuvasti eikä ymmärrä, että on väärin. Lopuksi sitten jätin kun en enää jaksanut. Exällä ei ole yhtään tunneälyä tai sosiaalisia taitoja, ei kykene tuntemaan empatiaa ja kaiken saa vääntää rautalangasta. Yleisin vastaus kaikkeen "en mä tiiä". Nyt on tällekin tapaukselle tullut sitten näitä mielenterveysongelmia, heti sen jälkeen kun jätin ja vedin välit poikki. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ryyppää ja rellestää teinien kanssa ja on aivan holtiton. Ei voi muuta sanoa kuin, että rakkaus on sokea. Onneksi pääsin ajoissa eroon!

Heikkolahjaiset on ihmisiä myös.Heitä pitäisi kohdella samalla tavalla,kun muita ihmisiä.Yhteiskunta ei vaan hyväksy heikkolahjaisia tähän yhteiskuntaan.Minulle on sanottu tosi monta kertaa näin.Sinulla ei ole oikeus elää täällä. On minulla oikeus elää täällä.Syy on biologisten vanhempieni.Mitäs tekivät lapsia. Kaksoisveljeni on kohta valmis lääkäri. Toisen kaksosista on älykäs ja toinen kaksosista on tyhmä.

Biologinen äitini söi mielenterveyslääkkeitä raskaana ollessaan.Biologinen äitini oli paradoidinen skitsofreenikko ja biologinen isäni oli myös paradoidinen skitsofreenikko. Minulla on vaan vaikea-asteinen masennus. Jotain tapahtui ,kun biologinen äitini oli raskaana.  Empä olisi halunnut syntyä tänne tälläisenä.Kuka nyt tyhmänä eläisi. Olen yrittänyt tappaa itseäni monta kertaa.En ole onnistunut siinä. Heikkolahjaisuuteni takia olen yrittänyt tappaa itseni.

Yläkoulun opettajana tunnen monia. Huonosti oppivalla ja heikkolahjaisella on selkeä ero. Ensin mainitut ovat sellaisia nelosen oppilaita, jotka ovat muuten tosi reippaita ja kivoja ja hyvänlaatuinen huumori lentää. Jälkimmäiset ovat niitä oikeasti heikkolahjaisia, jotka ovat muutenkin vähän ulalla kaikesta, hitaita kaikissa toimissaan, tulevat helposti hyväksikäytetyiksi jne. Nämä oikeasti heikkolahjaiset ovat niitä syrjäytymisvaarassa olevia, koska he eivät pääse jatko-opiskelemaan. Ne huonot mutta reippaat pääsevät vaikka oppisopimuskoulutuksella johonkin, koska he ovat usein sosiaalisesti tosi hyviä ja tekevät kasvokkain hyvän vaikutuksen hakiessaan paikkaa. Moni nelosen oppilas tienaa enemmän kuin opettaja, koska on edennyt työnteolla. En tunne ketään oikeasti heikkolahjaista, joka olisi siivoojan hommia kummemmissa töissä, ja siinäkin lähinnä suojatyöpaikalla toisen heikon aisaparina.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 02:09"]

Tiedän yhden miehen. On nyt jo aikuinen, mutta sen verran nuoti, että olisi varmasti saanut jonkun diagnoosin, jos olisi kehitysvammainen. Miehen vanhemmat ja sisarukset ovat fiksuja, korkeastikoulutettuja ja aloilla, joissa tarvitsee sosiaalisia taitoja. Koulussa tämä mies on kai pärjänyt ihan hyvin. Peruskoulun keski-arvo varmaan 8, ei mikään superfiksu mutta ei tyhmäkään.Lukionkin on suorittanut, en tiedä millä arvosanoin. Sen jälkeen opiskellut jossain ammattikoulussa, ns. tuppukylässä minkä kouluihin on helppo päästä. Kirjaviisautta ja kykyä oppia on varmaan saman verran kuin ns normaaleilla, suurin ongelma on siis sosiaalinen älykkyys. Joskus tuntuu, että sitä miestä on kasvatettu tynnyrissä. Ei vaan tunnu ymmärtävän maailman menosta mitään. Sosiaaliset taidot on todella huonot, ei pärjäisi asiakaspalvelutyössä. Tuttujen kanssa osaa kommunikoida, mutta ei aina vieraiden. Ajatusmaailmaltaan on myös aika lapsellinen. Tykkää kyllä lapsista, mutta on tavallaan yksi lapdi muiden joukossa. Myös sukulaiset kohtelevat tätä miestä niinkuin tämä olisi samalla tasolla sisarusten lasten kanssa. Ja tämä mies usein ihmettelee, kun ei itselle löydy tyttöystävää. Ei vaan oo sydäntä sanoa sille, ettei kukaan noin tyhmää miestä huoli. Toivottavasti löytää joskus jonkun toisen heikkolahjaisen.

[/quote]

Kuvailemasi mies ei ole heikkolahjainen. Sanoit miehellä olevan kirjaviisautta ja kykyä oppia saman verran kuin normaaleilla ihmisillä. Heikkolahjaisuus tarkoittaa nimenomaan sitä, että kirjaviisaus ja kyky oppia ovat huomattavasti heikommat kuin normaaleilla ihmisillä. Kerroit miehen suurimman ongelman olevan sosiaalisten taitojen puute. Sosiaalisten taitojen puute ei ole heikkolahjaisuutta. Kuvailemasi mies saattaa olla esim. asperger-henkilö. Heikkolahjainen hän ei kuitenkaan missään nimessä ole.

No, viimeksi yhden tuollaisen kanssa juttelin. Ei osaa mitään, ei ole mitään lahjakkuuden lajia ja tietämys on 7-vuotiaan tasolla. Kertoi olleensa setänsä 60-vuotispäivillä ja tunnen hänen setänsä, joten kysyin, että kumpi sedistä siis täytti 60. Katsoi suu auki ja totesi, ettei muista, kumpi oli kumpikin. Kysyin uudelleen, että "siis kumman synttärit ne nyt oli?", vastasi, ettei kiinnittänyt huomiota. Apua. Ihminen istuu ravintolassa setänsä synttäreillä ja ei erota, kumman juhlat kahdesta sedästä oli. Ja sedät on luokkaa toinen 170/65 ja toinen 195/120, joten ulkonäöt ei voi mennä sekaisin, kun mäkin ne erottaisin unissanikin kerran nähtyäni. Näkee muutenkin näitä setiään useamman kerran vuodessa eli ovat tekemisissä paljonkin.

Samoin oli vuosi sitten serkkunsa häissä, muttei osannut kertoa, oliko tyttöserkku vai poikaserku. Ei myöskään muista asuntonsa numeroa, kadun muistaa. Ei muista sotuaan, ei muista samassa taloudessa asuvan pikkusiskonsa ikää (edes vuoden tarkkuudella tai millä luokalla on suunnilleen koulussa), ei tiedä, mikä kuukausi on nyt jne. Siis täysin pahvi. Tuo on jo heikkolahjaisuutta, jos 19-vuotias on noin pihalla.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 23:00"]

 Olen hokannut, että sosiaalisella jännityksellä on kyllä suuri merkitys oppimistilanteessa, ja jatkuva epäonnistuminen/ahdistuminen/ympäristön negatiivinen palaute saattaa johtaa siihen, että pidät itseäsi tyhmempänä kuin oikeasti olet. Toinen on liiallinen täydellisyyden tavoittelu ja tunne siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä työntekijä. Nämä tunteet saavat meidät kuluttamaan voimavaroja turhaan stressaamiseen, mikä on pois omaksumiskyvystä.

[/quote]

Samastuin kyllä tekstiin ihan täysin! Nykyään, kun ohjeistetaan, niin päässä pyörii vaan ajatus "PAKKO YMMÄRTÄÄ EKALLA KERRALLA TAI MUUTEN OLEN TYHMÄ" ja opinko? En. Tuntuu toisinaan, että ihan yksinkertaisetkin asiat pitää tehdä viisi kertaa väärin, ennen kuin opin, enkä välttämättä silloinkaan... Ja täähän suututtaa kauheasti sellaisia temperamenttisia, nopeita henkilöitä.

Olen lukenut tätäkin ketjua melkein itku kurkussa, mua pidetään varmasti heikkolahjaisena, idioottina, jälkeenjääneenä, ja sen myötä pidän itsekin itseäni sellaisena. Sosiaalisissa tilanteissa olen ihan urpo kömpelys. Ja sitten taas kuitenkin mietin päivät pitkät asioita, analysoin tilanteita ja tunteita, ja olettaisin, ettei umpityhmä ihminen sellaisella vaivaisi päätään.

:(((((((((((((

[/quote]

Olin pätkätöissä jonkin aikaa. Työpaikkaa vaihtaessa koulutettiin uusi tyttö tilalle. Normaalisti esimies itse olisi asian hoitanut, mutta pyysi minua tilalleen kun huomasi tulokkaan jännittävän pomoa niin, ettei oppimisesta tullut mitään. Oli rennompaa opetella työtä"tasaveroisen" henkilön kanssa. Oli fiksu pomo, kun ymmärsi heti asian (vaikkakin joskus oikeasti turhan kiivas).

No, minullakin heikkolahjainen anoppi. En vaan pystynyt selvittämään tätä etukäteen, kun tapasin anopin ensimmäistä kertaa vähän liian myöhään - olin jo korviani myöten rakastunut mieheen. Eikä sen puoleen anopistakaan ihan heti huomannut tavallisessa kahvipöytä -tilanteessa. 

Käynyt jonkun kansakoulun, ei mitään ammattia, kotona 4 lapsen kanssa ollut. Keskusteluista ei tule mitään, on niin yksinkertainen. Joskus kun esim. häntä pyytää tekemään jotain, ei ymmärrä helppoja, yksinkertaisia ohjeita. Kaikkeen sanoo: "En osaa". Eikä mitään osaakkaan. 

Olen tuhrannut tämän naisen pojan kanssa nyt 14 vuotta ja näyttää siltä, ettei ole omena kauas puusta pudonnut :o(  -tavan olen yksinkertainen minäkin, kun en älyä lähteä :o( :o(

Joo, kyllähän se elämä heiltä sujuu ihan normaalisti, lähinnä se heikkolahjaisuus näkyy siinä että hoksottimet ovat hitaat ja monimutkaisemmat syy-seuraussuhteet jäävät tajuamatta ja oppiminen on hidasta. Kaikki ovat kyllä hankkineet jonkin koulutuksen (ei korkeakoulussa) ja saaneet töitä.

Hämmästyttäviä lohkaisuja näiltä ihmisiltä tulee, ihan ovat siis aikuisia ja käyneet normaalisti koulua, osa myös lukion eli jotain yleissivistystä pitäisi olla. Sanottakoon esimerkkeinä näistä lohkaisuista esim. se että yhdelle tuli yllätyksenä että hyönteiset ovat eläimiä (luuli että vain linnut ja nisäkkäät ovat eläimiä) ja toinen (naispuolinen henkilö vielä) luuli että jos on raskaana (myös ihan ekoilla viikoilla) ei saa maata mahallaan koska sikiö/vauva voi hukkua.