Ahdistaa, valehteleeko mieheni. Lukekaa purkaus.

Olemme olleet naimisissa 4 vuotta. Menimme naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen. Mieheni on ollut kerran aiemmin naimisissa lyhyesti, kertonut että se oli huono suhde jo alkuaankin mutta meni naimisiin kun oli naiselle sen luvannut ja epäilen että halusi myös näyttää silloiselle ex-tyttöystävälleen, johon oli ollut kovasti rakastunut ja hän oli sitten mieheni jättänyt mennäkseen pian toisen miehen kanssa naimisiin.



Miehelläni on siis suhteita ja naisia riittänyt, mutta mun kanssani on sanonut voivansa vihdoinkin olla oma itsensä, joka ei ole saalistava reteä naistenmies vaan lempeä lapsirakas yhden naisen mies. Saan kuulemma hänessä hyvän ja lämpimän puolen esiin. Oli kyllä ensimmäiset vuodet niiiin palavan rakastuneen oloinen minuun, että vieläkin lämmittää :)



Mies on aika pitkä ja usein hyvännäköiseksi tituleerattu. On itse täysin myöntänyt tykkäävänsä naisista ja naisseurasta, mutta että seksin ja romantiikan suhteen riitän hänelle täysin. Tiedän että hänellä on ollut tosi paljon naissuhteita ja on varmaankin pettänyt ainakin ekaa vaimoaan, ehkä tyttöystäviäänkin.



Naimisiin menimme, koska tulin vähän yllättäen raskaaksi ja olen uskovaisesta perheestä, jolle olisi ollut järkytys ellei lapsemme olisi syntynyt avioliitossa. Mieheni sanoi itse, että mennään nyt ihmeessä naimisiin kun joka tapauksessa olen hänen elämänsä nainen, ettei vanhempieni tarvii hermostua. Onnellisia lapsesta kyllä olimme ja mieheni aivan hullaantui esikoiseensa.



Raskausaikana muutimme eri paikkakunnalle ja täällä uudessa kotikaupungissa elimme rauhallista perhe-elämää. Mieheni meni aivan uuteen työhön joka vaatii paljon, kouluttautuu ja spesialisoituu työn ohella korkeampaan tehtävään joten koulutusreissuja ja muitakin rientoja on paljon. Aluksi kävi niissä vain pakollisissa, mutta esikoisen synnyttyä ekojen kuukausien mentyä alkoi käydä useamminkin, mutta enintään kerran kuukaudessa. Muuten miehen menot olivat tosi harvassa, satunnaisia mökkireissuja veljiensä kanssa ym.



Kun aloin (hiukan suunniteltua nopeammin) odottaa toista lastamme esikoisen ollessa vuoden vanha, miehen menot lisääntyivät ja alkoi olla pahantuulisempi kotona. Mikään enkeli en ollut itsekään, myönnetään - raskaus ja pieni lapsi saivat hermot kireälle. Mies alkoi jutella paljon työpaikkaansa tulleesta mukavasta naisesta. Kertoi avoimesti hänestä ja hänen perheestään, jutteli välillä muistakin työkamuista, joten en epäillyt mitään, olin lähinnä tyytyväinen että on löytänyt "kilttiä" kaveriseuraa. Vielä kun kuvaili naista "ei juuri minkään näköinen, pyöreähkö tylsän perheenäidin oloinen mutta yllättävän hauska huumorintaju" niin olin ihan ok asian kanssa, ehdotin jopa että kutsuttais työkaverin perhettä kylään joskus, kun ei liikaa tunnettu perheitä täältä.



Näinkin tämän naisen pari kertaa kun kulki mieheni kyydissä johonkin ja jossain lastentapahtumissa samaan aikaan jne. On kyllä paremman näköinen (ja ihan normaalipainoinenkin) kuin mies oli antanut ymmärtää. Mukavan ja "kiltin" oloinen. Ei mitenkään flirttaileva.



Toisen lapsemme synnyttyä tämä nainen oli antanut suloisen potkupuvun vauvallemme lahjaksi töissä. Sinänsä ehkä outoa, koska työkavereilta muuten tuli yhteisenä lahjana kukkia ja onnittelukortti, mutta ihan kiva ele.



Sen jälkeen mies muuttui yhä etäisemmäksi ja oli kiukkuinen jos kyselin menoistaan. Työporukan iltarientoja oli paljon. Eräältä koulutusreissulta tultua miehellä oli samanvärisiä ja -pituisia hiuksia vaatteissaan, kuin tämän naistyökaverin hiukset. Niitä oli reilusti, sekä päällystakissa että laukusta pyykkiin laitetuissa sisävaatteissa. Samana päivänä kun reissusta palasivat, tuli tältä naiselta tekstiviesti - mieheni itse sanoi että oli tältä naiselta ja että pyysi siinä miestäni erääseen ulkoilutapahtumaan kanssaan vielä samana iltana. Silloin epäilykseni heräsivät. EN edes tiennyt, että viestittelevät tai ovat puhelinnumeroita vaihtaneet!



Mieheni on kiistänyt täysin että mitään sopimatonta suhdetta olisi. Kavereita kuulemma pitää saada olla ja koulutustapahtumissa "joutuu" tanssittamaan liudan naisia läpi iltajuhlissa ja monella on samantyyliset hiukset. Jaaha. Ei kuulemma herätä mitään kiinnostusta tämä nainen muuten kuin kaverina. Joo.



Seuraavan kevään aikana tuli aika ajoin näitä tekstiviestejä ja mieheni alkoi pitää puhelintaan taskussa tai ihan vieressään pöydällä. En kyllä koskaan ollut tutkinut sitä. Yleensä kertoi, mistä viestit tulivat ja myönsi tämänkin naisen, vaikkapa "Liisan" viestit. Olivat aina jotain "kyselee kaveriksi keilaamaan, ovat työporukalla menossa" tms. Kerran oli työporukan iltatilaisuus taas tulossa ja silloin sanoin miehelle, ettei menisi. Olin mustasukkainen, myönnetään, mutta molemmat lapset sairaana myös ja olin tosi väsynyt. Itkin väsymystäni, mies lupasi olla menemättä mutta oli selvästi harmissaan juhlien väliin jättämisestä. Silloin tokaisin "harmittaa vissiin kun et pääse Liisaa näkemään!! Ja eiköhän saman tien tule lyhyessä ajassa kaksi viestiä juurikin Liisalta, ensin joku missä kertoi kuulemma että samalla taksilla voisi mennää juhliin ja toinen jossa kyseli eikö mieheni tulekaan. Sain katsoa viestit: ekassa ei ollut mitään ihmeellistä mutta toisessa luki "Arvaat varmaan että sua kaivataan tänne kovin, ollaan XXX terassilla aloittelemassa. Kai tuut? Kyllä kannattais ;)" ja se vähän häiritsee, vaikkei siinäkään ihmeempää kai ollut. Silloim räjähdin miehelle, että nyt tuon on loputtava ja en halua että ootte kavereita enää!!



Sittemmin yhteydenpito on loppunutkin, tuosta juhlaillasta on nyt pari vuotta. Mieheni on ollut välillä eri työpisteessä ja nyt tämä Liisa on eri paikkakunnalla komennuksella, asuu kyllä täällä samalla paikkakunnalla yhä. Pari kertaa olemme sattumalta törmänneet, ihan normaali on ollut.



En tiedä miksi mulla on ollut voimakas aavistus että pitävät vieläkin yhteyttä. Mieheni kiistää sen jyrkästi. Olen aika varma että jotain heidän välillään on tai on ollut, ja jotain on myös tapahtunut.



Nyt odotan kolmatta lasta alkuvaiheessa, tämä oli oikein toivottu raskaus. Mies sitä ehdotti ja tuntuu olevan onnellinen odotuksestani. Nyt vaan sitten juuri tänään tuli takapakkia. Mies lähti työkavereiden kanssa iltaa istumaan. Kysyin ketä tulee, luetteli, Liisa ei ollut joukossa. Tein ensimmäisen kerran sen, että menin katsomaan miehen kännykkää. Siellä ei ollut saapuneissa mitään, mutta mieheltäni lähtenyt viesti: "Olihan varaus kuudelta? Kai sinne muitakin tulee, vai kutsuitko tahallas vain mut ;)?" Se oli Liisalle.



Nyt on tosi paha olo. Ei kuulu miestä kotiin. En oo sanonut mitään enkä soittanut. Mietin, että voihan olla että mies ei vaan uskaltanut sanoa Liisan tulevan kun oon ollut niin pahana. Liisa aika usein organisoi näitä, joten periaatteessa ihan normaalia, että häneltä kysyy aikataulua. Ja tuo loppu ihan kevyttä läppää. Mutta kyllä mietityttää ja lujaa :(



Jos jaksoit lukea, mitä ajattelet tilanteesta?