Millaiseen kouluun haluaisit oman lapsesi?

vaikka lapseni ovat tähän asti (7v ja 4v) selvinneet kiusaamatta muita lapsia kuin toisiaan, en voisi luottaa siihen, etteivät koskaan sitä virhettä tekisi. Kuka voisi elää täysin virheettä? Ei lapsen käsityskyky aina riitä arvioimaan mikä on leikkiä ja mikä kiusaamista, ennenkuin aikuinen sen kertoo. Ja olisi kamalaa joutua erotetuksi koulusta. Toki toivoisin että kiusaamiseen puututaan ja se lopetetaan heti.

Muutenkin haluan lapset ihan tavalliseen kouluun, siis sellaiseen jossa ovat kaikki yhteiskuntaluokat ja elämäntilanteet edustettuna ja opetussuunnitelma ihan tavallinen. Koska tässä yhteiskunnassa he elävät, ja tavallinen koulu valmistaa siihen mielestäni parhaiten. Ei heitä voi kasvattaa "pumpulissa".

Kuitenkin koulu vastaa melkein kaikkia toiveitani. Opettajat ovat ihania, ja ottavat lastenkin toiveet huomioon. Kiusaaminen on minimissään ja siihen puututaan välittömästi. Koulun ja kodin yhteys on tiivis ja luottamuksellinen.



Olen todella onnellinen, että lapseni on saanut viettää ensimmäiset kuusi kouluvuottaan (plus eskarin) kyseisessä koulussa.

pieni koulu, luonnon helmassa, jossa pienet luokat. Opettajalla olisi aikaa lapsille. Ryhmähenkeen panostettaisiin. Kiusaamiseen puututtaisiin heti ja jatkuva kiusantekijä vaikka sitten erotettaisiin. Myös hyvät liikuntamahdollisuudet olisivat minulle tärkeät.



En kuitenkaan olisi valmis luopumaan sellaisista palveluista ja eduista joita iso kunnallinen koulu yleensä tarjoaa, eli vakaa ja varma pohja (ei hihhulointeja tai ylilyöntejä), valvonta, ilta- ja aamupäivätoiminta. Kristilliset arvot ovat lähellä sydäntäni ja niitä toivoisin lapsellekin opetettavan, mutta äärijutut eivät nappaa.

Meillä menossa samanlaiseen.



Kiusaamisessa minäkin pitäisin nollatoleranssia. Kenkää vain, jos ei osaa käyttäytyä!

Esikoinen oli pienessä koulussa (2+2 luokkaa) ja opettajaksi osui tosi hyvä opettaja, mies. Yksi todiste opettajan hyvyydestä oli se, että vanhempainvartissa epäilin lapseni olevan aika arka, niin opettaja sanoi, ettei ollenkaan pahasti: tulee hänellekin juttelemaan omista asioistaan. Toinen osoitus hyvästä opettajasta oli se, että pihallakin oppilaat tulivat juttelemaan opettajalle ja opettaja ei hätistellyt lapsia pois vaan oli läsnä. Toinen hyvä puoli koulussa oli se, että iltapäiväkerho oli samassa pihassa.



Itse arvioin oppimisen lisäksi koulun hyvyyden erityisesti ala-asteella siitä, onk opettajilla aikaa / tahtoa / halua lapsille. Onko läsnä.

Olen myös opettaja ja miettinyt oman koulun perustamista.



Jo olemassa olevista kouluista eniten kannatan freinet- ja montessori-kouluja.



Tavalliseen kouluun en lastani laittaisi. Niissä ajatuksena on sosiaalistaa lapsesta robotti. Miettikää itse, miten maailmasta innostunut ja utelias, kaikelle avoin pieni lapsi on. Puoli vuotta tavallisessa koulussa ja oppimisen ilo on kadonnut tyystin. Johtuu siitä, kun kaikkien pitäisi sulautua samaan muottiin.



Mielestäni koulussa pitäisi enemmän tukea lapsen luovuutta kokonaisvaltaisesti. Esim. freinet-koulua käyneet lapset suhtautuvat huomattavasti positiivisemmin uuden oppimiseen kuin koululaiset keskimäärin.



Samasta syystä en myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka laittavat lapsen jo pienenä (alle 5-6-vuotiaana) päiväkotiin. Olen ollut parissa tavallisessa kunnan päiväkodissa töissä. Niissä lapsi saa kyllä perustarpeet, kuten ruoan, mutta esim. äidin perään itkevää lasta ei saa ottaa syliin! Kun hoitajia on liian vähän, ei kuulemma saa totuttaa lapsia siihen, että heitä pidetään sylissä, vaan täytyy heti oppia olemaan ryhmässä.



Itse en laittaisi lasta päiväkotiin, siellä luovuus ja oma ajattelu kuolee jo varhain. Ei yhtään ihme, että ihmisten lapset julkisilla paikoillakin kiljuvat aina täyttä kurkkua, he ovat päiväkodissa oppineet, että muuten ei saa huomiota. Samasta syystä lapsille pitää koko ajan olla kotonakin ohjattua toimintaa.



Ketjussa joku kirjoitti, että haluaa lapsensa olevan koulussa, jossa on lapsia erilaisista perheistä. Menepä joskus kouluun töihin. Joukossa on lapsia myös alkoholisti- ja huumeperheistä. Lapsia, joiden kuuluisi saada erikoishoitoa ja jotka häiriköivät oppitunteja niin, että muiden lasten oppiminen oikeasti kärsii, kun luokan 2-3 häirikköä pitää paimentaa koko ajan. Itse en haluaisi lapsieni jo ala-asteella joutuvan kohtaamaan näitä ongelmia.

Olen myös opettaja ja miettinyt oman koulun perustamista.



Jo olemassa olevista kouluista eniten kannatan freinet- ja montessori-kouluja.



Tavalliseen kouluun en lastani laittaisi. Niissä ajatuksena on sosiaalistaa lapsesta robotti. Miettikää itse, miten maailmasta innostunut ja utelias, kaikelle avoin pieni lapsi on. Puoli vuotta tavallisessa koulussa ja oppimisen ilo on kadonnut tyystin. Johtuu siitä, kun kaikkien pitäisi sulautua samaan muottiin.



Mielestäni koulussa pitäisi enemmän tukea lapsen luovuutta kokonaisvaltaisesti. Esim. freinet-koulua käyneet lapset suhtautuvat huomattavasti positiivisemmin uuden oppimiseen kuin koululaiset keskimäärin.



Samasta syystä en myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka laittavat lapsen jo pienenä (alle 5-6-vuotiaana) päiväkotiin. Olen ollut parissa tavallisessa kunnan päiväkodissa töissä. Niissä lapsi saa kyllä perustarpeet, kuten ruoan, mutta esim. äidin perään itkevää lasta ei saa ottaa syliin! Kun hoitajia on liian vähän, ei kuulemma saa totuttaa lapsia siihen, että heitä pidetään sylissä, vaan täytyy heti oppia olemaan ryhmässä.



Itse en laittaisi lasta päiväkotiin, siellä luovuus ja oma ajattelu kuolee jo varhain. Ei yhtään ihme, että ihmisten lapset julkisilla paikoillakin kiljuvat aina täyttä kurkkua, he ovat päiväkodissa oppineet, että muuten ei saa huomiota. Samasta syystä lapsille pitää koko ajan olla kotonakin ohjattua toimintaa.



Ketjussa joku kirjoitti, että haluaa lapsensa olevan koulussa, jossa on lapsia erilaisista perheistä. Menepä joskus kouluun töihin. Joukossa on lapsia myös alkoholisti- ja huumeperheistä. Lapsia, joiden kuuluisi saada erikoishoitoa ja jotka häiriköivät oppitunteja niin, että muiden lasten oppiminen oikeasti kärsii, kun luokan 2-3 häirikköä pitää paimentaa koko ajan. Itse en haluaisi lapsieni jo ala-asteella joutuvan kohtaamaan näitä ongelmia.

Mieluiten ei ihan pieni. Laadukasta opetusta. Motivoituneita oppilaita. Ei järjestys- yms. häiriöitä.

En halua lastani kouluun, jossa opiskellaan vain englantia. Mieluiten muita kieliä ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi tarjolle.

lapseni englanninkieliseen kouluun, mutta mikäli hän ei pääse tai emme enää asu tällä paikkakunnalla eikä uudella paikkakunnalla ole siihen mahdollisuutta, niin sitten valitsen kielivalikoiman mukaan. Ei pitkää englantia. Mielellään pitkä ruotsi tai saksa....

Itse kieltenopettajana voin vain todeta, että opetusmateriaalit (kirjat) eivät ole kovinkaan korkeatasoisia muissa vieraissa kielissä kuin englannissa. Ruotsin opiskelu A2-kielenä on suhteellisen toimivaa, mutta esim. saksaa pitkänä kielenä opiskelleet veivät osaa yläkouluun mennessä kieltä läheskään samantasoisesti kuin A1 englantia opiskellee. Itse koen todella pahana asiana kieltenopetuksen yksipuolistumisen, mutta varojen puutteessa nykytrendi on tarjota englantia ainoana pitkänä kielenä.

Kiusaamista kun on niin monenlaista ja monentasoista, että missä menee raja? Aina on oppilaita, jotka yrittävät kiusata muita. Ja he tulevat yhtä hyvin ns. hyvistä perheistä, ei yksityiskoulu heitä karkoita. Tärkeintä on, että opettaja puuttuu tilanteeseen heti.



Minusta kuulostaa vastenmieliseltä ajatukselta, että lapsi pitäisi laittaa erilleen huono-osaisten lapsista. Millaisen maailmankuvan haluattel lapselle antaa? Että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset vielä tasa-arvoisempia kuin toiset. Että kun on rahaa, on oikeus parempaan opetukseen. Tärkeintä on, että lapsi oppii suvaitsevaisuutta ja toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Sitä tässä yhteiskunnassa tarvitaan.

tietenkin yksityiskouluissakin on kiusaamista. Sieltäkin vain pitäisi potkia kiusaajat pellolle.

(Huonoa) englantia ehtii kyllä oppia myöhemminkin.

Idea, että lapsille taattaisiin ympäristö jossa ei kiusata, eivät opettajat eivätkä muut oppilaat. Juuri oli uutinen, että työpaikkakiusaaminen aiheuttaa masennusta aikuisillekin. Moni ei uskalla vaihtaa lapsensa koulua, vaikka lasta kiusattaisiin, koska pelkää, että uudessa koulussa kiusattaisiin myös. Kiusaamisella en tarkoita yksittäisiä pieniä kahakoita, jotka pystytään keskusteleen selvittämään, vaan vuosikausia kestävää alistamista ja nöyryyttämistä. Muuten koulu olisi "tavallinen". Tosin itseltänikin löytyy luokanopettajan tutkinnon lisäksi mm. kahden eri oppiaineen aineenopettajan pätevyys ja ystäväni ovat huippuammattilaisia. Koululla ei olisi tarkoitus rahastaa vaan rakastaa. Jos saisimme valtiolta sellaisen rahoituksen, että saisimme peruspalkan joka kuukausi, niin perustaisimme varmasti unelmiemme koulun.



ap

Joka koulussa omat hyvät ja huonot puolet, siitä ei mihinkään pääse. Kun lapsella kotiolot kunnosssa, hän pärjää kyllä koulussa kuin koulussa. Mitä ihmettä uskotte niiden yksityiskoulujen tarjoavan lapsellenne?

Noin niin kuin taustaksi...

Esikoisemme kävi alakoulun vastaavan kokoisessa koulussa kuin itsekin olen töissä eli kolmiopettajaisessa koulussa. Sinne ei seuraava lapsemme ole menossa! Ihan nyt vain esimerkkinä niille, jotka aina ihannoivat pieniä kouluja. Se koulu arvostaa aivan liikaa urheilua ja joukkuepelejä eikä siinä koulussa esim. kukaan ope osaa soittaa eikä siinä koulussä nähdä yhtään merkitystä kulttuurilla tai koulun juhlilla... Lapsemme nro 2 on menossa isompaan kouluun, jossa on mahdollisuus tasokkaaseen perusopetukseen, joka toivottavasti toteutuu tasapuolisesti kaikilta opetussuunnitelman osa-alueilta!



Itse arvostan opetussuunnitelman mukaista perusopetusta, joka mahdolllistaa sen, että jokainen lapsi saa sellaista opetusta, että voi kokea onnistumista ainakin jollakin osa-alueella. Ja sellaisia opettajia, jotka arvostavat myös hiljaisia ja rauhalllisia lapsia, eikä niin, että vain äänekkäät ja reippaat saavat opettajan arvostuksen.

työrauhan, tasokkaamman oppilasaineksen, paremmat opettajat ja opetuksen ja yksilöllisemmän ja tasokkaamman opiskelutahdin. Tiedän saavani nämä.

jossa oli lähinnä ns. parempiosaisten lapsia, ja se tuntui jo silloin lapsena tosi oudolta. Varmasti jotkut asiat olivat paremmin (meillä ei esim. juurikaan ollut koulukiusaamista), mutta mulla oli koko ajan sellainen tunne että näen vain pienen siivun siitä mitä suomalainen elämänmeno oikeasti on. Etenkin tietysti murrosiässä, jolloin inhosin sitä koulua.



Ja kun niitä "oikeita" ongelmia ei ollut näkyvillä niin tilallehan sitten keksittiin kuitenkin jotain ongelmantynkää asioista jotka sinänsä olivat ihan positiivisia. Tuntui esim. vähän masentavalta kun itse sillä vähän alle ysin keskiarvollaan joutui tuntemaan olonsa "huonoksi koulussa" ja jopa "ongelmaoppilaaksi" verrattuna muihin. Myös vanhempien keskimääräinen varallisuustaso oli sen verran korkea, että helposti tunsi olevansa vähän ulkopuolinen, kun omat vanhemmat eivät suinkaan ostelleet meille leviksiä ja muuta kamaa mitä silloin olisi muka pitänyt olla.



Niin että omat lapseni haluan ihan tavalliseen kouluun. En tietenkään ehdoin tahdoin valitsisi sellaista johon ongelmat oikein keskittyvät, mutta en myöskään laittaisi mihinkään privaattilaitokseen.

a-kielenä voi valita useamman kielen. Jämpti kuri ja opettajat jotka avaralla mielellä kasvattavat, hyvällä sydämellä.