Mä tunnen ylpeyttä siitä, että elämme ydinperheenä!

Mutta minunpas lähipiirissäni kaikista pahimmat perhehelvetit ovat ydinperheissä, mutta aina voidaan viitata kuitenkin "onhan meillä ydinperhe!" Mutta ei siinä mitään pahaa ole, jos tuntee siitä ylpeyttä. Itselläni ei ns. ole PERHETTÄ ja hyvin onnellinen olen silti.

Ja juuri tässä perheessä isä ei välitä lapsestaan ja on jopa vahingoksi lapselle. Myös perheen äiti alistettu. Tilannetta monia vuosia seuranneena toivon aina vaan eroa. Äidin ja lapsen elämä paranisi paljon. Lapselle tulee psyykkeeseen ongelmia tässä ydinperheessä ja jo onkin sitä havaittavissa.



Muut ydinperheet jotka tunnen eivät pidä sitä ylpeyden aiheena.