Mä tunnen ylpeyttä siitä, että elämme ydinperheenä!

siihen yöhön saakka kun mut dumpattiin 15 vuotta nuoremman naisen takia & haukuttiin maan rakoon. ikinä en olisi uskonut.

mutta mitä energian tuhlausta ja vaivannäköä...ja jos ei ole sitä henkilöä joka näitä kuvioita saa rakennettua, niin eihän siitä mitään tule. En kadehdi.

että elän uusperheessä!

Tunnen ylpeyttä siitä, että tulemme toimeen kummankin exien kanssa, joiden kanssa tulee välillä haastavia tilanteita mutta jotka saadaan ratkottua puhumalla. Olen ylpeä siitä, että lapsemme oppivat kotoa mallin, että toiset ihmiset ja heidän toiveensa täytyy ottaa huomioon esimerkiksi lomia suunnitellessa vaikka itsellä olisi muita toiveita. Mielestäni lapset oppivat todella paljon suvaitsevaisuutta, toisten huomioon ottamista ja sosiaalisia pelisääntöjä seuraillessaan, miten me aikuiset keskustelemme ja sovimme asioista monen eri vanhemman kesken.

Olen ylpeä siitä, miten sinun, minun ja meidän lapset ovat sopeutuneet elämään yhdessä ja ovat alkaneet pitää toisiaan sisaruksinaan. Olen ylpeä siitä, miten kukin ehistä on saanut loppuelämäkseen isomman perhe- ja sukuverkoston kuin heillä ilman uusperhettä olisi.

ja jos omassa elämässä ei ole muuta mistä voisi olla ylpeä niin kai se on sitten ydinperheessä eläminen ylpeydenaiheeksi valittava :)



Itse olen niin tyytyväinen elämääni, etten erikseen mieti, mistä oikein olenkaan ylpeä. Mutta jos asiaa miettii, niin tässä muutamia:



erityisen ylpeä olen kahdesta ihanasta pojasta, jotka ovat siis ehdottomast maailman parhaita poikia :)

ylpeä olen myös omista saavutuksistani, akateemisesta loppututkinnosta (FM) ja mielenkiintoisesta työstä

ylpeä olen myös ihanista vanhemmistani ja ihanista ystävistäni - ylpeydellä seuraan vanhempien loistavaa isovanhemmuutta.



erityisen ylpeä olen, että tajusin lähteä katastrofaalisesta liitosta. Olen myös äärettömän ylpeä, että totaali-yh:na pärjään varsin loistavasti :)

kohdellaan samanarvoisesti ja miehen lapsi on minulle kuin oma. Meillä on ollut hankalaakin, vaan silti ollaan kasassa pysytty ja tiedän lapsipuolen pitävän minua tukena ja turvana. Yhteiset lapsemme ovat saaneet hienon isoveljen; ei mulla ole mitään valittamista elämässä.

Ensi viikolla tulee tapaamisestamme 28v ja viime kesänä vietimme 27v hääpäivää. Ja kummallakaan ei ole entisiä poika- eikä tyttöystäviä, ei siis minkään tason exiä eikä varsinkaan exien lapsia.



Ydinperhe alkaa olla nykyaikana harvinaisuus, joten siitä kannattaa olla ylpeä. Nykysiä liittoja ei edes solmita sillä mielellä, että ne kestäisivät läpi elämän. Ja aina kun tapaa uuden kumppanin, on tämän kanssa ihan pakko tehdä heti kättelyssä lapsi. O tempora o morales.

on ainoa ylpeydenaihe elämässä? Nyt kyllä rouva pieni meni oman elämän selittelyksi.

ja jos omassa elämässä ei ole muuta mistä voisi olla ylpeä niin kai se on sitten ydinperheessä eläminen ylpeydenaiheeksi valittava :)

Itse olen niin tyytyväinen elämääni, etten erikseen mieti, mistä oikein olenkaan ylpeä. Mutta jos asiaa miettii, niin tässä muutamia:

erityisen ylpeä olen kahdesta ihanasta pojasta, jotka ovat siis ehdottomast maailman parhaita poikia :)

ylpeä olen myös omista saavutuksistani, akateemisesta loppututkinnosta (FM) ja mielenkiintoisesta työstä

ylpeä olen myös ihanista vanhemmistani ja ihanista ystävistäni - ylpeydellä seuraan vanhempien loistavaa isovanhemmuutta.

erityisen ylpeä olen, että tajusin lähteä katastrofaalisesta liitosta. Olen myös äärettömän ylpeä, että totaali-yh:na pärjään varsin loistavasti :)

ap-parka. Sun mahdollinen tuleva avioerosi ei välttämättä olekaan sun oma valinta, vaan voi tulla ihan puun takaa, kun miehellesi tulee ikäkriisi tai jokin muu kriisi, johon etsii "pelastajan" muualta. Näitä tapauksia on kuule yllättävän paljon. Tervetuloa mukaan joukkoomme!

t. nykyinen onnellinen uusperheellinen

Ensi viikolla tulee tapaamisestamme 28v ja viime kesänä vietimme 27v hääpäivää. Ja kummallakaan ei ole entisiä poika- eikä tyttöystäviä, ei siis minkään tason exiä eikä varsinkaan exien lapsia.

Ydinperhe alkaa olla nykyaikana harvinaisuus, joten siitä kannattaa olla ylpeä. Nykysiä liittoja ei edes solmita sillä mielellä, että ne kestäisivät läpi elämän. Ja aina kun tapaa uuden kumppanin, on tämän kanssa ihan pakko tehdä heti kättelyssä lapsi. O tempora o morales.

ihmisen kanssa, jolla on ennestän lapsi? Meidän yhteisille lapsillehan tämä on ydinperhe, miehen lapselle uusperhe. O tempora o mores, uusperheitä on ollut historian aamuhämäristä saakka...

aika kovaan kurssiin, kun lähipiiristä on pariskuntia alkanut erota oikein tohinan kanssa. En ollenkaan kadehdi omaisuus-ja huoltajuusriitoja yms. kyräily- ja katkeruuskuvioita! Tyypeillä on pahimmillaan vaihtunut ihan kaikki, kaveripiirejä myöten! Kyllä on lupa OLLA YLPEÄ kun oma elämä ei heilu tuulessa!

on aika hassu ajatus, että kokee ydinperheen onnistumiseksi. Toki ymmärrän, jos joku sanoo olevansa onnellinen hyvästä parisuhteesta ja onnellisesta perheestä, mutta että nimenomaan YDINPERHE on se, mikä nousee esiin omissa ajatuksissa.

Mikäs siinä, saa toki olla, mutta itselleni tuollainen ajattelu on vierasta. Mutta siis, oletko ap siis edelleen suhteessa ensimmäisen poikaystäväsi kanssa (ja sinäkin siis olet hänen ensimmäisensä)? Vai onko teillä sittenkin matkan varrelle jääneitä eksiä?

mä olen hurjan kateellinen, koska vanhempieni avioliitto oli karsea, yhä ovat naimisissa, oman lapseni isä ei ole kuvioissa ja mulla on pieni uusioperhe - onnellinen toki sekin, mutta mikään ei ole niin hienoa kuin TODELLA ONNELLINEN YDINPERHE.

Minä olen enemmänkin kiitollinen että olemme ydinperhe. Mutta en ylpeä, ei se ole mikään erinomaisuuteni tulos.



Itse olen eroperheestä ja toivon etteivät lapseni koe koskaan samaa.



Huonosta suhteesta pitää tietenkin lähteä. Mut vaikea mun on keksiä syytä miksi jokin muu vaihtoehto olis parempi kuin ydinperhe. En silti osaa asialla ylpeillä.

kuulostaa karulta.

sillä jokainen pitkä suhde vaatii vaalimista ja työtä. Mikä ihme ajattelu sellainen on, että vain kellutaan jossain suhteessa tekemättä mitään?? Ai niin, tehän olittekin niitä eronneita...mistäs te voitte tietää mitä pitkä liitto vaatii.

Minä olen enemmänkin kiitollinen että olemme ydinperhe. Mutta en ylpeä, ei se ole mikään erinomaisuuteni tulos.

Itse olen eroperheestä ja toivon etteivät lapseni koe koskaan samaa.

Huonosta suhteesta pitää tietenkin lähteä. Mut vaikea mun on keksiä syytä miksi jokin muu vaihtoehto olis parempi kuin ydinperhe. En silti osaa asialla ylpeillä.

toisella on lapsia ja toinen on ensimmäisessä avioliitossaan? Ja heidän yhteisille lapsilleenhan tämä on se ydinperhe, vai mitä?

Ensi viikolla tulee tapaamisestamme 28v ja viime kesänä vietimme 27v hääpäivää. Ja kummallakaan ei ole entisiä poika- eikä tyttöystäviä, ei siis minkään tason exiä eikä varsinkaan exien lapsia.

Ydinperhe alkaa olla nykyaikana harvinaisuus, joten siitä kannattaa olla ylpeä. Nykysiä liittoja ei edes solmita sillä mielellä, että ne kestäisivät läpi elämän. Ja aina kun tapaa uuden kumppanin, on tämän kanssa ihan pakko tehdä heti kättelyssä lapsi. O tempora o morales.

ihmisen kanssa, jolla on ennestän lapsi? Meidän yhteisille lapsillehan tämä on ydinperhe, miehen lapselle uusperhe. O tempora o mores, uusperheitä on ollut historian aamuhämäristä saakka...

Äläkä aloita jauhantaa siitä, että ne ovat sen miehen lapsia. Juu, mutta ne eivät ole MINUN lapsiani. Ja onnekseni miehelläni ei ollut entisiä lapsia. Jos olisi ollut, hänestä ei ehkä olisi tullut miestäni.

Ennen vanhaan kyllä lähes kaikki perheet olivat ydinperheitä. Esim. lapsuudestani ja nuoruudestani en muista tuttavapiiristä ainoatakaan uusperhettä. Samoin avoparit olivat harvinaisia.

Mun ylpeys johtuu siitä, että meillä oli vuosikausia todella vaikeaa. Minkäänlaista läheisyyttä ei ollut, pettämistä ainakin mun puolelta, luultavasti myös miehen. Väkivaltaakin oli varsinkin mun puolelta. Mies häipyi moniksi päiviksi ja riitoja oli paljon. Noista kaikista ongelmista kun ollaan selvitty, olen oikeasti ylpeä, että me ollaan vielä yhdessä. Nykyään meillä on taas vähän läheisyyttä, vähän seksiä, ei riitoja eikä varsinkaan väkivaltaa enää vuosiin tms. Olemme kyllä aina matkustaneet ja harrastaneet yhdessä koko perheen voimin. Pariterapiassa käytiin ja siellä saatiin puhua ja selvittää kaikki katkeruutemme ja saimme hyviä vinkkejä muuttaa toimintatapojamme.



Olen ylpeä siksi, että yhdessä selvisimme siitä helvetistä ja nykyään meillä on kaikki hyvin ja vieläkin parempaan ollaan menossa. Lapset eivät missään vaiheessa ilmeisesti kärsineet pahemmin touhuistamme, koska he ovat kaikki tasapainoisia lapsia ja isommilla menee koulu paremmin kuin hyvin. Onnistuimme kai aika pitkälle suojelemaan lapsia meidän ongelmiltamme.

toisella on lapsia ja toinen on ensimmäisessä avioliitossaan? Ja heidän yhteisille lapsilleenhan tämä on se ydinperhe, vai mitä?

Ne toisen entiset lapset pilaavat ydinperheen tunkemalla esim. joka toinen viikonloppu (tai jopa useammin) kylään.

toisella on lapsia ja toinen on ensimmäisessä avioliitossaan? Ja heidän yhteisille lapsilleenhan tämä on se ydinperhe, vai mitä?

Ne toisen entiset lapset pilaavat ydinperheen tunkemalla esim. joka toinen viikonloppu (tai jopa useammin) kylään.

Kyllä mun tunnelman pilaisi ennemmin tuollainen keskenkasvuinen av-mamma.

ja kannattaa tosiaan perehtyä ihmiskunnan historiaan, jos kuvittelee uusperheen olevan joku uusi juttu..

Ensi viikolla tulee tapaamisestamme 28v ja viime kesänä vietimme 27v hääpäivää. Ja kummallakaan ei ole entisiä poika- eikä tyttöystäviä, ei siis minkään tason exiä eikä varsinkaan exien lapsia.

Ydinperhe alkaa olla nykyaikana harvinaisuus, joten siitä kannattaa olla ylpeä. Nykysiä liittoja ei edes solmita sillä mielellä, että ne kestäisivät läpi elämän. Ja aina kun tapaa uuden kumppanin, on tämän kanssa ihan pakko tehdä heti kättelyssä lapsi. O tempora o morales.

ihmisen kanssa, jolla on ennestän lapsi? Meidän yhteisille lapsillehan tämä on ydinperhe, miehen lapselle uusperhe. O tempora o mores, uusperheitä on ollut historian aamuhämäristä saakka...

Äläkä aloita jauhantaa siitä, että ne ovat sen miehen lapsia. Juu, mutta ne eivät ole MINUN lapsiani. Ja onnekseni miehelläni ei ollut entisiä lapsia. Jos olisi ollut, hänestä ei ehkä olisi tullut miestäni.

Ennen vanhaan kyllä lähes kaikki perheet olivat ydinperheitä. Esim. lapsuudestani ja nuoruudestani en muista tuttavapiiristä ainoatakaan uusperhettä. Samoin avoparit olivat harvinaisia.

on kuin oma, mitäs kamalaa siinä on? Jotkus adoptoi, toiset kasvattaa oman rakkaansa lapsia, mitä eroa?

Ensi viikolla tulee tapaamisestamme 28v ja viime kesänä vietimme 27v hääpäivää. Ja kummallakaan ei ole entisiä poika- eikä tyttöystäviä, ei siis minkään tason exiä eikä varsinkaan exien lapsia.

Ydinperhe alkaa olla nykyaikana harvinaisuus, joten siitä kannattaa olla ylpeä. Nykysiä liittoja ei edes solmita sillä mielellä, että ne kestäisivät läpi elämän. Ja aina kun tapaa uuden kumppanin, on tämän kanssa ihan pakko tehdä heti kättelyssä lapsi. O tempora o morales.

ihmisen kanssa, jolla on ennestän lapsi? Meidän yhteisille lapsillehan tämä on ydinperhe, miehen lapselle uusperhe. O tempora o mores, uusperheitä on ollut historian aamuhämäristä saakka...

Äläkä aloita jauhantaa siitä, että ne ovat sen miehen lapsia. Juu, mutta ne eivät ole MINUN lapsiani. Ja onnekseni miehelläni ei ollut entisiä lapsia. Jos olisi ollut, hänestä ei ehkä olisi tullut miestäni.

Ennen vanhaan kyllä lähes kaikki perheet olivat ydinperheitä. Esim. lapsuudestani ja nuoruudestani en muista tuttavapiiristä ainoatakaan uusperhettä. Samoin avoparit olivat harvinaisia.

on kuin oma, mitäs kamalaa siinä on? Jotkus adoptoi, toiset kasvattaa oman rakkaansa lapsia, mitä eroa?

joilla kaikilla on sama isä.