Mä tunnen ylpeyttä siitä, että elämme ydinperheenä!

ylpeyden aihe. Ja ei, minä en ole eronnut, eikä suhteessamme ole exiä, mutta enpä ole keksinyt, että tästä voisi olla jotenkin ylpeä. Sehän tarkoittaisi sitä, että pitäisin omaa liittoani jotenkin parempana, kuin jonkun uusperheen. Ei istu ajatusmaailmaani.

Yhteiseloa takana jo lähes neljännesvuosisata, eikä ole kummallakaan mitään exiä, exän lapsia jne.

Mutta onko sulle tullut mieleen että kyse voi olla myös ihan tuurista? Ja eikö sulla ole MITÄÄN muita saavutuksia? Itsekin elän ydinperheessä, muttei ole tullut mieleen sillä leuhkia...

Nyt minä tunnen ylpeyttä siitä, että minulla on fiksu perhe kaikkine jäsenineen ja tasapainoinen parisuhde ja eritoten siitä, että olen aidosti onnellinen!

yhteiseloa takana kohta 20 vuotta, eikä meilläkään ole kuvioissa exiä tai exän lapsia.

ylpeyden aihe. Ja ei, minä en ole eronnut, eikä suhteessamme ole exiä, mutta enpä ole keksinyt, että tästä voisi olla jotenkin ylpeä. Sehän tarkoittaisi sitä, että pitäisin omaa liittoani jotenkin parempana, kuin jonkun uusperheen. Ei istu ajatusmaailmaani.

niin omituinen+

Onhan tuo nyt parempi juttu kuin jos on 3-4 lasta ja kaikilla eri isät...

Sellaisiakin on, hih!

Kai sitä saa olla onnistumisistaan ja ilonaiheistaan ylpeä ja onnellinen, olipa se mikä asia tahansa? Vai eikö saa?

Tuskin kukaan on onnellinen ja ylpeä rikkoutuneista ihmissuhteista, vai?

Tuskin ap mitään ikävää tarkoitti. Tavallaan ymmärrän häntä. Uskon, että ihmiset olemme ylpeitä siitä mitä meillä on ja mikä on elämässä onnistanut.

on aika hassu ajatus, että kokee ydinperheen onnistumiseksi. Toki ymmärrän, jos joku sanoo olevansa onnellinen hyvästä parisuhteesta ja onnellisesta perheestä, mutta että nimenomaan YDINPERHE on se, mikä nousee esiin omissa ajatuksissa.



Mikäs siinä, saa toki olla, mutta itselleni tuollainen ajattelu on vierasta. Mutta siis, oletko ap siis edelleen suhteessa ensimmäisen poikaystäväsi kanssa (ja sinäkin siis olet hänen ensimmäisensä)? Vai onko teillä sittenkin matkan varrelle jääneitä eksiä?

on aina ihmetyttänyt se, että ihmiset kutsuvat omaa perhettään ydinperheeksi. Se kuulostaa jotenkin kylmältä, kankealta ja keinotekoiselta. Itse kutsun perhettäni vain "perheekseni" tai "meidän perheeksi". Tilastoissa olemme ydinperhe, mutta ei meistä kukaan niin ajattele.

ylpeyden aihe. Ja ei, minä en ole eronnut, eikä suhteessamme ole exiä, mutta enpä ole keksinyt, että tästä voisi olla jotenkin ylpeä. Sehän tarkoittaisi sitä, että pitäisin omaa liittoani jotenkin parempana, kuin jonkun uusperheen. Ei istu ajatusmaailmaani.

niin omituinen+

Onhan tuo nyt parempi juttu kuin jos on 3-4 lasta ja kaikilla eri isät...

Sellaisiakin on, hih!

Yksi lapsi miehen aiemmasta avioliitosta ja kaksi adoptoitua lasta joilla on hih, eri isät, hihhih. Ja minä olin ennen mieheni tapaamista lapseton leski, hih sillekin.

Ihan kuin muut perhemuodot olisivat jotenkin huonompia.? Minäkin olen ylpeä perheestäni, johon kuuluu minä, mieheni, lapsemme ja mieheni lapsi. Olisiko minun pitänyt sanoa miehelleni, että "sori, mä en voi seurustella/mennä naimisiin/hankkia lapsia sun kanssa, kun sulla on jo lapsi, niin me ei voida olla ydinperhe.."

"AV:lla kun on sanottu, että uusperheet on saatanasta ja ydinperhe on se ainoa oikea perhe.."

Niinkö? :D

"uusperheet on saatanasta ja ydinperhe on se ainoa oikea perhe.."

Niinkö? :D

lahkostaan, ei täältä.

että elän uusperheessä!



Tunnen ylpeyttä siitä, että tulemme toimeen kummankin exien kanssa, joiden kanssa tulee välillä haastavia tilanteita mutta jotka saadaan ratkottua puhumalla. Olen ylpeä siitä, että lapsemme oppivat kotoa mallin, että toiset ihmiset ja heidän toiveensa täytyy ottaa huomioon esimerkiksi lomia suunnitellessa vaikka itsellä olisi muita toiveita. Mielestäni lapset oppivat todella paljon suvaitsevaisuutta, toisten huomioon ottamista ja sosiaalisia pelisääntöjä seuraillessaan, miten me aikuiset keskustelemme ja sovimme asioista monen eri vanhemman kesken.



Olen ylpeä siitä, miten sinun, minun ja meidän lapset ovat sopeutuneet elämään yhdessä ja ovat alkaneet pitää toisiaan sisaruksinaan. Olen ylpeä siitä, miten kukin ehistä on saanut loppuelämäkseen isomman perhe- ja sukuverkoston kuin heillä ilman uusperhettä olisi.

Olen kadu. Mulla porukat eronneet, tuntuu useasti pahalta. Oli kuitenkin parempi että erosivat. Toivottavasti omille lapsilleni voin tarjota ehjän perheen.

tule ikinä elämään ydinperheessä, miehellä 1 lapsi entisestä liitosta ja näin se nyt vain on.

mut ei onneksi tapaa sitä koskaan että voitais olla oikea ydinperhe. Hänen exlapsi oli alle puolivuotias kun rakastuimme, joten se ei onneksi edes oppinut tuntemaan isäänsä.

mut ei onneksi tapaa sitä koskaan että voitais olla oikea ydinperhe. Hänen exlapsi oli alle puolivuotias kun rakastuimme, joten se ei onneksi edes oppinut tuntemaan isäänsä.

Ja saanen lisätä, että alinta pohjasakkaa ovat sellaiset ihmiset jotka uuden suhteen myötä heivaavat lapsensa romukoppaan! Etkä taida sinäkään mikään rakastettava symppis olla, ihan vain tekstistä päätellen.

Mä tunnen ajoittain epäonnistumista siitä, että meillä on uusperhe. Olemme onnellisia ja en ole ikinä eroa katunut, mutta kyllä se ero silti on tähänastisen elämäni suurin epäonnistuminen.

... isän luon asun silloin tällöin. Isän puolelta on puolisisko joka siis asuu oman perheensä (miehensä ja lapsensa) kanssa. Äidin puolelta on puolisiko, joka myös asuu perheensä miehensä ja lapsensa) kanssa, ja on minulle tosi läheinen, asuinhan hänen kanssaan samassa taloudessa vielä muutama vuosi sitten.



Tällä äitini puolen siskolla on puolisisko ja puoliveli. Se sisko on samassa koulussa ku mä (lukiossa kylläkin) ja moikataan kun nähdään. He ovat myös molemmat tosi kivoja, ei kyllä hirveen läheisiä olla, harmi.



Isällä on avovaimo, äiti on tällä hektellä sinkku.



Elämäni on ihan onnellista. Olen ylpeä siitä että elän juuri tällaisessa perheessä kuin jossa elän. Vanhempani ovat vastuuntuntoisia, mukavia ja järkeviä sekä huumorintajuisia, ja voin puhua heidän kanssaan kaikesta. Pidän perheestäni sellaisena kuin se on, enkä koe häpeää siitä millään tavalla.

lähipiireissä kaatunut monta liittoa...ja meille povattiin suureen ääneen ettei pysytä kauaa yhdessä..! Ja kuinkas kävikään, suvun 'kauniit ja rohkeat' ovatkin niitä joiden yhteiselot ei kestäneet. Niin se vain kalikka löytää rakin luo ennen pitkää.