Mä tunnen ylpeyttä siitä, että elämme ydinperheenä!

Ensi viikolla tulee tapaamisestamme 28v ja viime kesänä vietimme 27v hääpäivää. Ja kummallakaan ei ole entisiä poika- eikä tyttöystäviä, ei siis minkään tason exiä eikä varsinkaan exien lapsia.

Ydinperhe alkaa olla nykyaikana harvinaisuus, joten siitä kannattaa olla ylpeä. Nykysiä liittoja ei edes solmita sillä mielellä, että ne kestäisivät läpi elämän. Ja aina kun tapaa uuden kumppanin, on tämän kanssa ihan pakko tehdä heti kättelyssä lapsi. O tempora o morales.

ihmisen kanssa, jolla on ennestän lapsi? Meidän yhteisille lapsillehan tämä on ydinperhe, miehen lapselle uusperhe. O tempora o mores, uusperheitä on ollut historian aamuhämäristä saakka...

Äläkä aloita jauhantaa siitä, että ne ovat sen miehen lapsia. Juu, mutta ne eivät ole MINUN lapsiani. Ja onnekseni miehelläni ei ollut entisiä lapsia. Jos olisi ollut, hänestä ei ehkä olisi tullut miestäni.

Ennen vanhaan kyllä lähes kaikki perheet olivat ydinperheitä. Esim. lapsuudestani ja nuoruudestani en muista tuttavapiiristä ainoatakaan uusperhettä. Samoin avoparit olivat harvinaisia.

on kuin oma, mitäs kamalaa siinä on? Jotkus adoptoi, toiset kasvattaa oman rakkaansa lapsia, mitä eroa?

joilla kaikilla on sama isä.

joka sattuu olemaan "ydinperhe". Olen ylpeä pitkästä parisuhteestamme, ihanasta lapsestamme ja mainioista lähimmäisistämme. Olen kiitollinen siitä, että olemme (ainakin toistaiseksi) välttyneet ero- tai uusperhesotkuilta.

Minä ainakin olen myös ylpeä ydinperheestäni! Mitä on kavereitten uusperhe-elämää katsellut niin en kyllä ole pätkääkään kateellinen semmoisille.



Tuntuu että ydinperhe on tänä päivänä lähes harvinaisuus, joten totta hitossa olen ylpeä siitä että meillä on onnellinen liitto ja yhteiset lapset, eikä lapsia siellä sun täällä ja pari vielä tuolla.

paremmaksi kuin toista, tilanteita on niin monia.

sillä jokainen pitkä suhde vaatii vaalimista ja työtä. Mikä ihme ajattelu sellainen on, että vain kellutaan jossain suhteessa tekemättä mitään?? Ai niin, tehän olittekin niitä eronneita...mistäs te voitte tietää mitä pitkä liitto vaatii.

Minä olen enemmänkin kiitollinen että olemme ydinperhe. Mutta en ylpeä, ei se ole mikään erinomaisuuteni tulos.

Itse olen eroperheestä ja toivon etteivät lapseni koe koskaan samaa.

Huonosta suhteesta pitää tietenkin lähteä. Mut vaikea mun on keksiä syytä miksi jokin muu vaihtoehto olis parempi kuin ydinperhe. En silti osaa asialla ylpeillä.

Kyllä suhde vaatii työtä, tiedän kun olen ollut suhteessa 20 vuotta. Mutta silti asennoidun kiitollisuudella ennemmin kuin ylpeydellä. Olen kiitollinen että olen saanut tällaisen suhteen ja ehjän perheen. En ole siitä ylpeä koska se ei ole mikään minun yksilösuoritus (parempi kuin jonkun toisen).

on ainoa ylpeydenaihe elämässä? Nyt kyllä rouva pieni meni oman elämän selittelyksi.

ja jos omassa elämässä ei ole muuta mistä voisi olla ylpeä niin kai se on sitten ydinperheessä eläminen ylpeydenaiheeksi valittava :) Itse olen niin tyytyväinen elämääni, etten erikseen mieti, mistä oikein olenkaan ylpeä. Mutta jos asiaa miettii, niin tässä muutamia: erityisen ylpeä olen kahdesta ihanasta pojasta, jotka ovat siis ehdottomast maailman parhaita poikia :) ylpeä olen myös omista saavutuksistani, akateemisesta loppututkinnosta (FM) ja mielenkiintoisesta työstä ylpeä olen myös ihanista vanhemmistani ja ihanista ystävistäni - ylpeydellä seuraan vanhempien loistavaa isovanhemmuutta. erityisen ylpeä olen, että tajusin lähteä katastrofaalisesta liitosta. Olen myös äärettömän ylpeä, että totaali-yh:na pärjään varsin loistavasti :)

kun oikein erikseen viitsi rustata asiasta aloituksen tänne :)

Sinänsä aika surullista :(

Tuntuu että ydinperhe on tänä päivänä lähes harvinaisuus,

aika kovaan kurssiin, kun lähipiiristä on pariskuntia alkanut erota oikein tohinan kanssa. En ollenkaan kadehdi omaisuus-ja huoltajuusriitoja yms. kyräily- ja katkeruuskuvioita! Tyypeillä on pahimmillaan vaihtunut ihan kaikki, kaveripiirejä myöten! Kyllä on lupa OLLA YLPEÄ kun oma elämä ei heilu tuulessa!

Ymmärtäisin tämän tekstin, jos käyttäisit sanan "ylpeä" sijaan vaikka sanaa "onnellinen", "tyytyväinen" tai "kiitollinen". Joskin silti tuntuu tosi oudolta - siis arvotatko sinä omaa suhdettasi sen perusteella, mitä se on muihin verrattuna? Etkö iloitsisi siitä, jos et näkisi tragedioita ympärilläsi?

Itse olen onnellinen omasta parisuhteestani, mutta en suinkaan sillä perusteella, että "koska mulla ei mene niin huonosti kuin jollain muulla", vaan koska olemme onnellisia ja meidän on hyvä olla yhdessä.

Ja kyllä myöskin ylpeä siitä.



En ymmärrä mitä pahaa on olla ylpea omasta ehjästä ydinperheestään?



Ihmiset voivat olla ylpeitä erilaisista asioista mm. lapsistaan, heidän urheilumenestyksistään, autostaan, kodistaan jne.



Ei se tarkoita automaattisesti sitä, että pitäisi muiden vastaavia asioita huonompina! Niin kuin täällä asia heti ymmärretään



Ihmiset ovat usein ylpeitä sellaisista asioista ja saavutuksista, jotka heidän arvomaailmassaan ovat merkityksellisiä.



Minulle on tärkeää perheemme, mieheni ja yhteiset lapsemme. Ja osaan olla heistä ylpeä, onnellinen ja kiitollinen.

mä olen hurjan kateellinen, koska vanhempieni avioliitto oli karsea, yhä ovat naimisissa, oman lapseni isä ei ole kuvioissa ja mulla on pieni uusioperhe - onnellinen toki sekin, mutta mikään ei ole niin hienoa kuin TODELLA ONNELLINEN YDINPERHE.

Jos on todella onnellinen ydinperhe ja todella onnellinen uusperhe - niin mikä ongelma tämä jälkimmäinen on? Jos kerran kaikilla on hyvä olla, niin silloinhan perheen nimike lienee aika yhdentekevä. Ja toisaalta myös, mitä lisäarvoa se "ydinperhe" sitten tuo enää, jos kerran kaikki on hyvin ja perhe on onnellinen?

siinä vaiheessa jos/kun heidän liittonsa hajoaa (mies löytää uuden, haluaa muuten vain erota tai vaikkapa kuolee) niin ydinperheen autuuteen uskoneella on kova paikka. Varsinkin jos ne omat lapset tulevaisuudessa tapaavat isäänsä isän uudessa perheessä.

Ensi viikolla tulee tapaamisestamme 28v ja viime kesänä vietimme 27v hääpäivää. Ja kummallakaan ei ole entisiä poika- eikä tyttöystäviä, ei siis minkään tason exiä eikä varsinkaan exien lapsia.

Ydinperhe alkaa olla nykyaikana harvinaisuus, joten siitä kannattaa olla ylpeä. Nykysiä liittoja ei edes solmita sillä mielellä, että ne kestäisivät läpi elämän. Ja aina kun tapaa uuden kumppanin, on tämän kanssa ihan pakko tehdä heti kättelyssä lapsi. O tempora o morales.

ihmisen kanssa, jolla on ennestän lapsi? Meidän yhteisille lapsillehan tämä on ydinperhe, miehen lapselle uusperhe. O tempora o mores, uusperheitä on ollut historian aamuhämäristä saakka...

Äläkä aloita jauhantaa siitä, että ne ovat sen miehen lapsia. Juu, mutta ne eivät ole MINUN lapsiani. Ja onnekseni miehelläni ei ollut entisiä lapsia. Jos olisi ollut, hänestä ei ehkä olisi tullut miestäni.

Ennen vanhaan kyllä lähes kaikki perheet olivat ydinperheitä. Esim. lapsuudestani ja nuoruudestani en muista tuttavapiiristä ainoatakaan uusperhettä. Samoin avoparit olivat harvinaisia.

on kuin oma, mitäs kamalaa siinä on? Jotkus adoptoi, toiset kasvattaa oman rakkaansa lapsia, mitä eroa?

joilla kaikilla on sama isä.

olla ydinperhe, kun molemmilla lapsilla sama isä. Mies kun meni ja adoptoi esikoisen.

mä olen hurjan kateellinen, koska vanhempieni avioliitto oli karsea, yhä ovat naimisissa, oman lapseni isä ei ole kuvioissa ja mulla on pieni uusioperhe - onnellinen toki sekin, mutta mikään ei ole niin hienoa kuin TODELLA ONNELLINEN YDINPERHE.

Jos on todella onnellinen ydinperhe ja todella onnellinen uusperhe - niin mikä ongelma tämä jälkimmäinen on? Jos kerran kaikilla on hyvä olla, niin silloinhan perheen nimike lienee aika yhdentekevä. Ja toisaalta myös, mitä lisäarvoa se "ydinperhe" sitten tuo enää, jos kerran kaikki on hyvin ja perhe on onnellinen?

sen onnellisen uusperheen matkalla on monta monta surua ja murhetta. Joilta ydinperheen lapset ovat säästyneet.

t: eroperheen lapsi, joka arvostaa ydinperhettä henkeen ja vereen.

lapsella edellisestä liitosta ja kahdella yhteisellä.

Minäkin olen onnellinen siitä, että ei ole exiä ja nyxiä, lapset kaikki samalla nimellä ja samoista vanhemmista. On nimittäin niin järkyttävää lukea näistä sekaperheistä, joissa tapellaan milloin mistäkin eikä kukaan tunnu olevan oikeasti onnellinen.



Yritän tehdä parhaani, että saamme myös tällaisena perheenä jatkaa. Parisuhteiden ja perheiden rikkoutuminen tuntuisi olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

sen onnellisen uusperheen matkalla on monta monta surua ja murhetta. Joilta ydinperheen lapset ovat säästyneet.

t: eroperheen lapsi, joka arvostaa ydinperhettä henkeen ja vereen.

onnellisen ydinperheenkin taipaleellakin on voinut olla kaikenlaista - ehkä jopa paljon surua ja murhetta. Elämä kun usein ei ole pelkkää auringonpaistetta ja auvoista onnea.

Minäkin olen onnellinen siitä, että ei ole exiä ja nyxiä, lapset kaikki samalla nimellä ja samoista vanhemmista. On nimittäin niin järkyttävää lukea näistä sekaperheistä, joissa tapellaan milloin mistäkin eikä kukaan tunnu olevan oikeasti onnellinen.

Yritän tehdä parhaani, että saamme myös tällaisena perheenä jatkaa. Parisuhteiden ja perheiden rikkoutuminen tuntuisi olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

enne uuteen liittoon astumista ja mistään ei tarvotse tapella. Juhlitaan kyllä lapsen juhlia isolla porukalla ja on hauskaa

jos hehkuttaa uusperhettään onnellisena ja täydellisenä. Tietysti uusperhe voi olla onnellinen. Tietysti! Mutta lapsi kärsii aina ydinperheen rikkoutumisesta. Se ei ole mikään paha juttu jos sen vaan tunnustaa. Se että sen kieltää kertoo että vanhempi ei osaa nähdä lapsen kannalta. Ja silloin en usko myöskään että se uusperheen onnikaan on lapselle niin ihanaa, kun aikuinen katsoo vain omalta kannalta.

että ylpeys olisi jotenkin huono asia. Minä voin sanoa olevani ylpeä tietyistä asioista, eikä se tarkoita sitä että vertailisin paremmuuttani muihin. Olen muutenkin vahvasti tunteva ja elävä ihminen, joten termi 'olla ylpeä jostain' kuuluu ihan normaalin sanaston piiriin.

aika kovaan kurssiin, kun lähipiiristä on pariskuntia alkanut erota oikein tohinan kanssa. En ollenkaan kadehdi omaisuus-ja huoltajuusriitoja yms. kyräily- ja katkeruuskuvioita! Tyypeillä on pahimmillaan vaihtunut ihan kaikki, kaveripiirejä myöten! Kyllä on lupa OLLA YLPEÄ kun oma elämä ei heilu tuulessa!

Ymmärtäisin tämän tekstin, jos käyttäisit sanan "ylpeä" sijaan vaikka sanaa "onnellinen", "tyytyväinen" tai "kiitollinen". Joskin silti tuntuu tosi oudolta - siis arvotatko sinä omaa suhdettasi sen perusteella, mitä se on muihin verrattuna? Etkö iloitsisi siitä, jos et näkisi tragedioita ympärilläsi?

Itse olen onnellinen omasta parisuhteestani, mutta en suinkaan sillä perusteella, että "koska mulla ei mene niin huonosti kuin jollain muulla", vaan koska olemme onnellisia ja meidän on hyvä olla yhdessä.

sen onnellisen uusperheen matkalla on monta monta surua ja murhetta. Joilta ydinperheen lapset ovat säästyneet.

t: eroperheen lapsi, joka arvostaa ydinperhettä henkeen ja vereen.

onnellisen ydinperheenkin taipaleellakin on voinut olla kaikenlaista - ehkä jopa paljon surua ja murhetta. Elämä kun usein ei ole pelkkää auringonpaistetta ja auvoista onnea.

mutta pienelle lapselle suurin suru ja murhe tulee juurikin äidin ja isän erosta.