Lue keskustelun säännöt.
Mä tunnen ylpeyttä siitä, että elämme ydinperheenä!
15.12.2011 |
Yhteiseloa takana jo lähes neljännesvuosisata, eikä ole kummallakaan mitään exiä, exän lapsia jne.
Kommentit (82)
61/82
|
15.12.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
jos hehkuttaa uusperhettään onnellisena ja täydellisenä. Tietysti uusperhe voi olla onnellinen. Tietysti! Mutta lapsi kärsii aina ydinperheen rikkoutumisesta. Se ei ole mikään paha juttu jos sen vaan tunnustaa. Se että sen kieltää kertoo että vanhempi ei osaa nähdä lapsen kannalta. Ja silloin en usko myöskään että se uusperheen onnikaan on lapselle niin ihanaa, kun aikuinen katsoo vain omalta kannalta.
18v sitten tapahtuneesta erosta? Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä sen sijaan taidat nauttia pirujen maalaamisesta seinille ja itsesäälissä rypemisestä.
siinä vaiheessa jos/kun heidän liittonsa hajoaa (mies löytää uuden, haluaa muuten vain erota tai vaikkapa kuolee) niin ydinperheen autuuteen uskoneella on kova paikka. Varsinkin jos ne omat lapset tulevaisuudessa tapaavat isäänsä isän uudessa perheessä.
lapsi kokee tilanteen jossa on YH+lapsi eikä ole ollutkaan toista vanhempaa ikinä läsnä? Onko lapsi superonnellinen saadessaan äidin tai isän vai onko mustasukkainen uusista perheenjäsenistä?
jos hehkuttaa uusperhettään onnellisena ja täydellisenä. Tietysti uusperhe voi olla onnellinen. Tietysti! Mutta lapsi kärsii aina ydinperheen rikkoutumisesta. Se ei ole mikään paha juttu jos sen vaan tunnustaa. Se että sen kieltää kertoo että vanhempi ei osaa nähdä lapsen kannalta. Ja silloin en usko myöskään että se uusperheen onnikaan on lapselle niin ihanaa, kun aikuinen katsoo vain omalta kannalta.
erosta on jo kulunut aikaa ja uusperheessä osataan ottaa kaikki huomioon? Uusperhe ei välttämättä ole eron aiheuttaja.
ja vielä kaikentietävät ihmiset, jotka kommentoi lapsille tyyliin 'voi voi mitä ne teidän vanhemmat on menneet tekemään'. Varsinkin kun vanhemmat ovat salamannopeasti löytäneet uudet kumppanit, niin on siinä ressukoilla sopeutumista.
[/quote]
mutta pienelle lapselle suurin suru ja murhe tulee juurikin äidin ja isän erosta.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas kommentoija ei tajua mitä ero rikkoo lapsissa.
Ja ihan samoin moni ei tässä ketjussa tajua, ettei se YDINperhe, siis perhemuoto, ole mikään ylpeyden aihe sinänsä. Ja eikä toisaalta nykyisin kukaan normaalijärkinen puhu omasta perheestään "ydinperheenä".
Esim jos ero oli riitaisa, lapselle ei selitetty asioita kunnolla, siitä voi jäädä syyllisyys tai turvaton olo.
jos hehkuttaa uusperhettään onnellisena ja täydellisenä. Tietysti uusperhe voi olla onnellinen. Tietysti! Mutta lapsi kärsii aina ydinperheen rikkoutumisesta. Se ei ole mikään paha juttu jos sen vaan tunnustaa. Se että sen kieltää kertoo että vanhempi ei osaa nähdä lapsen kannalta. Ja silloin en usko myöskään että se uusperheen onnikaan on lapselle niin ihanaa, kun aikuinen katsoo vain omalta kannalta.
18v sitten tapahtuneesta erosta? Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja te "olen ylpeä että välit loistavat exään"-tyypit: jos asiat ovat noin loistavasti, miksi sitten erositte..? ;)
Isättömien lasten määrä on nousussa ja se näkyy rikostilastoissa.
Esim jos ero oli riitaisa, lapselle ei selitetty asioita kunnolla, siitä voi jäädä syyllisyys tai turvaton olo.
Tietenkin - ja senpä vuoksi lapselle pitää selittää asiat kunnolla ja hoitaa erot asiallisesti.
Se nyt on vaan elämän tosiasia, että eroja tulee - nykyisin ihmisellä on oikeus päästä vapaaksi, ja hyvä niin. Ja jos eroon päädytään, on luultavasti perhe-elämä ollut jo ennen sitä tavalla tai toisella huonoa, jolloin ero kenties onkin paljon parempi vaihtoehto - myös lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksei saisi käyttää termiä ydinperhe? Taitaa vain sulla henkkoht ärsyttää? Ja voi omasta perheestä olla ylpeä, miksi ei saisi? Mukava nähdä kun lapset kasvaa ja hauskinta on vertailla onko tultu iskään vai äiskään ja missä suhteessa. Vanhemmat saavat tuntea YLPEYTTÄ perheestään! Ja kaikki ne yhteiset vuodet, se on elämää se!
Tässä taas kommentoija ei tajua mitä ero rikkoo lapsissa.
Ja ihan samoin moni ei tässä ketjussa tajua, ettei se YDINperhe, siis perhemuoto, ole mikään ylpeyden aihe sinänsä. Ja eikä toisaalta nykyisin kukaan normaalijärkinen puhu omasta perheestään "ydinperheenä".
Kuulostaa taas niin selittelyltä miksei saisi käyttää termiä ydinperhe? Taitaa vain sulla henkkoht ärsyttää? Ja voi omasta perheestä olla ylpeä, miksi ei saisi? Mukava nähdä kun lapset kasvaa ja hauskinta on vertailla onko tultu iskään vai äiskään ja missä suhteessa. Vanhemmat saavat tuntea YLPEYTTÄ perheestään! Ja kaikki ne yhteiset vuodet, se on elämää se!
Niin ärsyttääkin - olen se, joka tuolla aiemmin kirjoitti, että en todellakaan IKINÄ ajattele tai sano perheemme olevan ydinperhe - vaikka se sitä tilastollisesti onkin (emme siis ole uusperhe). Inhoan koko sanaa ja sitä ajattelutapaa ja asennetta, mikä sen takana vaikuttaa.
Kyllä minäkin tunnen ylpeyttä omasta perheestäni - mutta en sen takia, että olemme "ydinperhe".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksei saisi käyttää termiä ydinperhe? Taitaa vain sulla henkkoht ärsyttää? Ja voi omasta perheestä olla ylpeä, miksi ei saisi? Mukava nähdä kun lapset kasvaa ja hauskinta on vertailla onko tultu iskään vai äiskään ja missä suhteessa. Vanhemmat saavat tuntea YLPEYTTÄ perheestään! Ja kaikki ne yhteiset vuodet, se on elämää se!
Tässä taas kommentoija ei tajua mitä ero rikkoo lapsissa.
Ja ihan samoin moni ei tässä ketjussa tajua, ettei se YDINperhe, siis perhemuoto, ole mikään ylpeyden aihe sinänsä. Ja eikä toisaalta nykyisin kukaan normaalijärkinen puhu omasta perheestään "ydinperheenä".
on perheitä, joissa sattuu olemaan lapsi/lapsia toisen edellisestä liitosta ja silti siellä on myös lapsia joille se perhe on ydinperhe? Onko jotenkin hankala ymmärtää?
miksi mulla, 36v naisella on sellainen olo, että en IKINÄ haluaisi lasteni kokevan vanhempiensa eroa? Kyllä se on kuulkaas koville ottanut ja jälkensä jättänyt.
Toivottavasti oma (ydinperheen) 10v+ avioliittoni säilyy - jos ei onnellisena rakkautena, niin ainakin mukavana toveruutena vanhuuteen saakka.
Ja onhan tämä elämä mutkattomampaa kuin noiden lähipiirien uusperheiden meininki.
Mutta kukin tyylillään, eikä poissuljettua ole sekään, että minä vaanoutunut ydinperheen kannattaja käännän vielä kelkkani joku päivä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haukut väärää puuta...
mutta mitäs ne edellisen liiton lapset ovat? Hehän eivät pääse ydinperheen sädekehään mukaan, eikö se ole syrjintää?
miksei saisi käyttää termiä ydinperhe? Taitaa vain sulla henkkoht ärsyttää? Ja voi omasta perheestä olla ylpeä, miksi ei saisi? Mukava nähdä kun lapset kasvaa ja hauskinta on vertailla onko tultu iskään vai äiskään ja missä suhteessa. Vanhemmat saavat tuntea YLPEYTTÄ perheestään! Ja kaikki ne yhteiset vuodet, se on elämää se!
Tässä taas kommentoija ei tajua mitä ero rikkoo lapsissa.
Ja ihan samoin moni ei tässä ketjussa tajua, ettei se YDINperhe, siis perhemuoto, ole mikään ylpeyden aihe sinänsä. Ja eikä toisaalta nykyisin kukaan normaalijärkinen puhu omasta perheestään "ydinperheenä".
on perheitä, joissa sattuu olemaan lapsi/lapsia toisen edellisestä liitosta ja silti siellä on myös lapsia joille se perhe on ydinperhe? Onko jotenkin hankala ymmärtää?
paremmaksi kuin toista, tilanteita on niin monia.
Ei olisi ap;llakaan syytä ylpeillä, ehkä kiitollisuus olisi se mitä tuossa tilanteessa kannattaa olla.Ja minä olen KIITOLLINEN siitä että olen itse kamppaillut, ja myös myötäelänyt monen läheisen kamppailua pois pahasta olosta kohti parempaa elämää. Siinä on ihan sama millä nimellä ihmoissuhteitaan kutsuu, kunhan se vain ovat oikeasti hyviä. Ja tällaiset kamppailut ovat omiaan kasvattamaan ihmistä ymmärtämään yhtä sun toista ja tekemään hänestä muille ihmisille paremman. Uloisesti on monella kaikki ollut oikein kivasti, mutta esim sille millaiset eväät on lapsuudenkodistaan saanut, ei kukaan voi mitään. Niiden kanssa on opeteltava elämään. Ap;n aloitus kyllä nonseleeraa minusta monen ihmisen elämää. On suorastaan tyhmyyttä julistaa ylpeyttään- varsinkin asiasta jossa moni asia ei todellakaan ole omaa ansiota ja joka myös voi hetkessä muuttua. Näitä on nähty.
haukut väärää puuta...
mutta mitäs ne edellisen liiton lapset ovat? Hehän eivät pääse ydinperheen sädekehään mukaan, eikö se ole syrjintää?miksei saisi käyttää termiä ydinperhe? Taitaa vain sulla henkkoht ärsyttää? Ja voi omasta perheestä olla ylpeä, miksi ei saisi? Mukava nähdä kun lapset kasvaa ja hauskinta on vertailla onko tultu iskään vai äiskään ja missä suhteessa. Vanhemmat saavat tuntea YLPEYTTÄ perheestään! Ja kaikki ne yhteiset vuodet, se on elämää se!
Tässä taas kommentoija ei tajua mitä ero rikkoo lapsissa.
Ja ihan samoin moni ei tässä ketjussa tajua, ettei se YDINperhe, siis perhemuoto, ole mikään ylpeyden aihe sinänsä. Ja eikä toisaalta nykyisin kukaan normaalijärkinen puhu omasta perheestään "ydinperheenä".
on perheitä, joissa sattuu olemaan lapsi/lapsia toisen edellisestä liitosta ja silti siellä on myös lapsia joille se perhe on ydinperhe? Onko jotenkin hankala ymmärtää?
ei erotella mitenkään. Mua närästää nää kommentit ja rajusti, inhottavaa yleistystä
taas yksi muistutus naikkosmaisesta meiningistä. Katsohan ettei jää yhtään pölyhiukkasia leijumaan jouluksi...
Kuulostaa taas niin selittelyltä miksei saisi käyttää termiä ydinperhe? Taitaa vain sulla henkkoht ärsyttää? Ja voi omasta perheestä olla ylpeä, miksi ei saisi? Mukava nähdä kun lapset kasvaa ja hauskinta on vertailla onko tultu iskään vai äiskään ja missä suhteessa. Vanhemmat saavat tuntea YLPEYTTÄ perheestään! Ja kaikki ne yhteiset vuodet, se on elämää se!
Niin ärsyttääkin - olen se, joka tuolla aiemmin kirjoitti, että en todellakaan IKINÄ ajattele tai sano perheemme olevan ydinperhe - vaikka se sitä tilastollisesti onkin (emme siis ole uusperhe). Inhoan koko sanaa ja sitä ajattelutapaa ja asennetta, mikä sen takana vaikuttaa.
Kyllä minäkin tunnen ylpeyttä omasta perheestäni - mutta en sen takia, että olemme "ydinperhe".
En ole ap, mutta kiittelen tästä mielen aukaisusta. Taas pieni oppi katkeruudesta ja mielen myrkyistä, jotka vääntävät ajatukset ja asenteet kieroiksi ja vääristyneiksi. On niin paljon niitä jotka puhuvat seipäästä kun pitäisi puhua aidasta. Sen aina unohtaa. Mutta nyt on taas aihetta muistuttaa itseä...Yrittäkää te katkerot viettää joulunne miten kuten kukanenkin. Yrittäkää joskus löysätä sitä pultein kiristettyä marttyyriyden otsaripaa, ja yrittäkää oikeasti elää ja nauttia elämästä. Lakatkaa kerrankin edes pienoiseksi hetkeksi toivottamasta paskaa ja surkeaa elämää kaikille, jotka hetken huumassa erehtyvät mainitsevansa sivulauseessa: 'olen onnellinen ihminen'.
paremmaksi kuin toista, tilanteita on niin monia.
Ei olisi ap;llakaan syytä ylpeillä, ehkä kiitollisuus olisi se mitä tuossa tilanteessa kannattaa olla.Ja minä olen KIITOLLINEN siitä että olen itse kamppaillut, ja myös myötäelänyt monen läheisen kamppailua pois pahasta olosta kohti parempaa elämää. Siinä on ihan sama millä nimellä ihmoissuhteitaan kutsuu, kunhan se vain ovat oikeasti hyviä. Ja tällaiset kamppailut ovat omiaan kasvattamaan ihmistä ymmärtämään yhtä sun toista ja tekemään hänestä muille ihmisille paremman. Uloisesti on monella kaikki ollut oikein kivasti, mutta esim sille millaiset eväät on lapsuudenkodistaan saanut, ei kukaan voi mitään. Niiden kanssa on opeteltava elämään. Ap;n aloitus kyllä nonseleeraa minusta monen ihmisen elämää. On suorastaan tyhmyyttä julistaa ylpeyttään- varsinkin asiasta jossa moni asia ei todellakaan ole omaa ansiota ja joka myös voi hetkessä muuttua. Näitä on nähty.
Siihen vastaus on kyllä. Ja sanoisin että ero vaikuttaa aina lapseen, vaikka sitä kuinka selitetään. Toki myös riitaisa perhe vaikuttaa lapseen.
Mutta edelleen tapahtuu eroja, joita lapsi ei ymmärrä. Ei lapsi ymmärrä, mitä on kipinän katoaminen tai kasvoimme erillemme -hokema. Jos lapsen mielestä perhetilanne on hyvä, ja ero tulee yllättäen, niin tottakai se vaikuttaa ja paljon ja pitkään.
Esim jos ero oli riitaisa, lapselle ei selitetty asioita kunnolla, siitä voi jäädä syyllisyys tai turvaton olo.
Tietenkin - ja senpä vuoksi lapselle pitää selittää asiat kunnolla ja hoitaa erot asiallisesti.
Se nyt on vaan elämän tosiasia, että eroja tulee - nykyisin ihmisellä on oikeus päästä vapaaksi, ja hyvä niin. Ja jos eroon päädytään, on luultavasti perhe-elämä ollut jo ennen sitä tavalla tai toisella huonoa, jolloin ero kenties onkin paljon parempi vaihtoehto - myös lapsen kannalta.