Rehellisesti: mitä ajattelet, kun kuulet jonkun olevan etä-äiti?

Tunnen useamman perheen, jossa lapset ovat isällään. 2 on jättänyt lapset ihan itsekkyydestä eivätkä pidä mitään yhteyttä, yksi on joutunut luopumaan lapsistaan vakavan sairauden vuoksi, 2 on antanut lapset isälle lasten tahdosta äidin uuden elämän vuoksi, 1 tekee lastenhoidollisesti hankalaa työtä ja lapset siksi isänsä luona kirjoilla, 1 menetti lähihuoltajuuden oikeudessa ensisijaisesti taloudellisten asioiden vuoksi...

Että äidillä on varmaan alk tai mt-ongelmia.

vai pidättekö laisinkaan mahdollisena että etä-äiti voisi olla ihan kunnollinen ja hyvä äiti/hyvä ihminen? Ihan mielenkiinnosta.

En pidä mahdollisena, että tällainen äiti voisi olla hyvä ja kunnollinen. Anteeksi vain, mutta jotain häikkää minusta täytyy olla taustalla, jos pystyy hylkäämään omat lapsensa. Satunnaiset visiitit eivät korvaa arjessa mukana olevaa turvallista ÄITIÄ.

Kuulun heihin jotka ajattelevat, että äidillä on jokin mt- tai alkoholiongelma tai ongelma kiintymyssuhteessaan omiin vanhempiinsa aikoinaan. Jos tallaisessa tapauksessa lapset asuvat huolehtivan isän luona, ajattelen äidiltä vaatineen suurta epäitsekkyyttä ja rakkautta lapsiaan kohtaan myöntyä ja "luovuttaa" lapset isälle, tietäen, ettei itse kykene toimimaan lasten huoltajana. Tuskin kukaan normaalisti tunteva etä-äiti on tuntematta ikävää lapsiaan kohtaan. Olen kasvanut veljeni kanssa isän luona 10- vuotiaasta saakka. Äidin alkoholismin takia olen suunnattoman tyytyväinen tähän järjestelyyn. Äidistä ei ole edes itsensä huoltajaksi, joten heitteille olisimme jääneet. Mielipiteeni on, että alunperin kukaan ei valitse ryhtyvänsä alkoholistiksi. Alkoholistiksi tullaan vähitellen. Alkoholi koukuttaa ihmisen ja muuttaa persoonaa ja on syöpääkin kavalampi sairaus.

Että äidillä on varmaan alk tai mt-ongelmia.

vai pidättekö laisinkaan mahdollisena että etä-äiti voisi olla ihan kunnollinen ja hyvä äiti/hyvä ihminen?

Ihan mielenkiinnosta.

Toisella on mt-ongelmia. Erotessaan lastensa isästä piilotteli paskavaippoja pitkin kämppää ja laittoi nastoja sänkyyn. Siinä pari esimerkkiä lievimmästä päästä.

Toinen etä-äiti jonka tiedän on etä esikoiselleen koska koki että lapsi häiritsee perseen jakamista. Nykyään tällä on on uusi lapsi joka ei toistaiseksi vielä ole ollut esteenä joka viikonloppuiselle ryyppäämiselle ja vähintään kerran viikossa vaihtuvalle miehelle.

Tiedostan sen että kaikki etä-äidit eivät todellakaan ole tälläisiä mutta jostain syystä ainoat minun tuntemani ovat sellaisia joiden ei olisi ikinä koskaan pitänyt lisääntyä :(

mutta minä haluaisin olla etä-äiti. Tuntuu vaan etten jaksa tätä arkea vaikka lapsi on hoidossa ja joka toinen vkl isällään. Haluaisin olla iloinen äiti kun lapsen kanssa olen enkä aina tällainen tiuskija ja äärimmilleen venytetty. Haluaisin myös vaan rusinat pullasta niinkuin lapsen isä.

mutta minä haluaisin olla etä-äiti. Tuntuu vaan etten jaksa tätä arkea vaikka lapsi on hoidossa ja joka toinen vkl isällään. Haluaisin olla iloinen äiti kun lapsen kanssa olen enkä aina tällainen tiuskija ja äärimmilleen venytetty. Haluaisin myös vaan rusinat pullasta niinkuin lapsen isä.

Sinunlaisia kun kuuntelee, niin ei voi kun ihmetellä että miksi hankitte lapsia. Tajuaako nämä ihmiset kuinka suuri lahja lapset ovat.. Hyi helvetti sentään, että pistää vihaksi! Luulevatko nämä ihmiset todella, että lapsi asuu mieluumin äidistä erossa ja on sitten kaksi päivää jonkun iloisen mannekiinin kanssa? Vanhemmuus on jotain ihan muuta.

mutta minä haluaisin olla etä-äiti. Tuntuu vaan etten jaksa tätä arkea vaikka lapsi on hoidossa ja joka toinen vkl isällään. Haluaisin olla iloinen äiti kun lapsen kanssa olen enkä aina tällainen tiuskija ja äärimmilleen venytetty. Haluaisin myös vaan rusinat pullasta niinkuin lapsen isä.

Sinunlaisia kun kuuntelee, niin ei voi kun ihmetellä että miksi hankitte lapsia. Tajuaako nämä ihmiset kuinka suuri lahja lapset ovat.. Hyi helvetti sentään, että pistää vihaksi! Luulevatko nämä ihmiset todella, että lapsi asuu mieluumin äidistä erossa ja on sitten kaksi päivää jonkun iloisen mannekiinin kanssa? Vanhemmuus on jotain ihan muuta.

t.27

täällä yks suht tuore etä-äiti, joka EI ole alkoholisti (käytän alkoholia n. 3 kertaa vuodessa, ja silloinkin max. 4 annosta kerrallaan), mulla ei ole mielenterveysongelmia, en ole väkivaltainen, vaan ihan "normaali", työssäkäyvä, omillaan toimeentuleva äiti-ihminen. Joka myös rakastaa lapsiaan ja haluaa tehdä niin kuin lapsille parasta on.



Esikoinen muutti isälleen muutama kuukausi sitten.

Tähän saakka asui mun luona, mutta koska jatkuvasti itse halusi mielummin isälleen asumaan (en osaa sanoa miksi, eikä lapsi itsekään, kai vaan viihtyy isänsä kanssa paremmin, heillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet jne), ja tiedän, että isänsä on "kunnon kansalainen" ja hyvä isä (lapsi on hänelle tärkeä, huolehtii lapsen läksyt, terveelliset murkinat, kämppä on siisti jne) niin en enää pistänyt hanttiin, kun lapsi nyt kuitenkin alkaa olla jo isompi, eikä enää mikään pikkulapsi.



Ei mikään helppo ratkaisu, myönnän, mutta uskon (ja toivon!) tosissani toimivani niinkuin tälle lapselle on paras.

mutta minä haluaisin olla etä-äiti. Tuntuu vaan etten jaksa tätä arkea vaikka lapsi on hoidossa ja joka toinen vkl isällään. Haluaisin olla iloinen äiti kun lapsen kanssa olen enkä aina tällainen tiuskija ja äärimmilleen venytetty. Haluaisin myös vaan rusinat pullasta niinkuin lapsen isä.

kamala. Sun voimat on vähissä, oletko ajatellut, että voisi olla vaikkapa lievää masennusta? Ja sä tiedostat, että olisi lapsen parhaaksi, jos jaksaisit olla iloinen. Näin mä ensimmäisenä ajattelisin.

mutta minä haluaisin olla etä-äiti. Tuntuu vaan etten jaksa tätä arkea vaikka lapsi on hoidossa ja joka toinen vkl isällään. Haluaisin olla iloinen äiti kun lapsen kanssa olen enkä aina tällainen tiuskija ja äärimmilleen venytetty. Haluaisin myös vaan rusinat pullasta niinkuin lapsen isä.

kamala. Sun voimat on vähissä, oletko ajatellut, että voisi olla vaikkapa lievää masennusta? Ja sä tiedostat, että olisi lapsen parhaaksi, jos jaksaisit olla iloinen. Näin mä ensimmäisenä ajattelisin.

yritän taistella sitä vastaan. Yleensä onnistun melko hyvin, mutta välillä on sitten näitä päiviä... Ja arvaan, että tämä ei ole hyvä lapsen kannalta. :/

täällä yks suht tuore etä-äiti, joka EI ole alkoholisti (käytän alkoholia n. 3 kertaa vuodessa, ja silloinkin max. 4 annosta kerrallaan), mulla ei ole mielenterveysongelmia, en ole väkivaltainen, vaan ihan "normaali", työssäkäyvä, omillaan toimeentuleva äiti-ihminen. Joka myös rakastaa lapsiaan ja haluaa tehdä niin kuin lapsille parasta on.

Esikoinen muutti isälleen muutama kuukausi sitten.

Tähän saakka asui mun luona, mutta koska jatkuvasti itse halusi mielummin isälleen asumaan (en osaa sanoa miksi, eikä lapsi itsekään, kai vaan viihtyy isänsä kanssa paremmin, heillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet jne), ja tiedän, että isänsä on "kunnon kansalainen" ja hyvä isä (lapsi on hänelle tärkeä, huolehtii lapsen läksyt, terveelliset murkinat, kämppä on siisti jne) niin en enää pistänyt hanttiin, kun lapsi nyt kuitenkin alkaa olla jo isompi, eikä enää mikään pikkulapsi.

Ei mikään helppo ratkaisu, myönnän, mutta uskon (ja toivon!) tosissani toimivani niinkuin tälle lapselle on paras.

tilanteesta tänne?

mutta minä haluaisin olla etä-äiti. Tuntuu vaan etten jaksa tätä arkea vaikka lapsi on hoidossa ja joka toinen vkl isällään. Haluaisin olla iloinen äiti kun lapsen kanssa olen enkä aina tällainen tiuskija ja äärimmilleen venytetty. Haluaisin myös vaan rusinat pullasta niinkuin lapsen isä.

kamala. Sun voimat on vähissä, oletko ajatellut, että voisi olla vaikkapa lievää masennusta? Ja sä tiedostat, että olisi lapsen parhaaksi, jos jaksaisit olla iloinen. Näin mä ensimmäisenä ajattelisin.

yritän taistella sitä vastaan. Yleensä onnistun melko hyvin, mutta välillä on sitten näitä päiviä... Ja arvaan, että tämä ei ole hyvä lapsen kannalta. :/

ajatellut käydä juttelemassa jossain, tai kokeilla mahdollisesti lääkitystä?

Eikö isä halua/voi pitää lasta välillä vaikka enemmän?

mutta minä haluaisin olla etä-äiti. Tuntuu vaan etten jaksa tätä arkea vaikka lapsi on hoidossa ja joka toinen vkl isällään. Haluaisin olla iloinen äiti kun lapsen kanssa olen enkä aina tällainen tiuskija ja äärimmilleen venytetty. Haluaisin myös vaan rusinat pullasta niinkuin lapsen isä.

kamala. Sun voimat on vähissä, oletko ajatellut, että voisi olla vaikkapa lievää masennusta? Ja sä tiedostat, että olisi lapsen parhaaksi, jos jaksaisit olla iloinen. Näin mä ensimmäisenä ajattelisin.

yritän taistella sitä vastaan. Yleensä onnistun melko hyvin, mutta välillä on sitten näitä päiviä... Ja arvaan, että tämä ei ole hyvä lapsen kannalta. :/

ajatellut käydä juttelemassa jossain, tai kokeilla mahdollisesti lääkitystä?

Eikö isä halua/voi pitää lasta välillä vaikka enemmän?

siitä ei ole mulle apua. Lääkkeitä olen joskus vuosikausia sitten syönyt, sivuvaikutukset olivat sellaisia, että en halua niitä pienen lapsen kanssa. Isä ei halua osallistua enempää. Pakkoraossa tässä ollaan.

että äiti on kelvoton, jos hän on etä-äiti. Ajattelen, että se lasten isä on joku ihan superhyvä iskä, joka on pitänyt vanhempainvapaata ja muutenkin osallistunut ihan täysillä.

siitä ei ole mulle apua. Lääkkeitä olen joskus vuosikausia sitten syönyt, sivuvaikutukset olivat sellaisia, että en halua niitä pienen lapsen kanssa. Isä ei halua osallistua enempää. Pakkoraossa tässä ollaan.

kokeilitko useita eri merkkejä/annostuksia? Ehkä sun kannattaisi kokeilla uudestaan? Jos kuitenkin löytyisi parempi?

Ja pidän kyllä sellaista äitiä vähän kylmänä äitinä, ja hieman itsekeskeisenä....ei voi mitään. Itselleni ainakin kävi niin, että lapset meni oman itseni edelle ja ajattelen aina ensin lapsia, vasta sitten itseäni.

Sinunlaisia kun kuuntelee, niin ei voi kun ihmetellä että miksi hankitte lapsia. Tajuaako nämä ihmiset kuinka suuri lahja lapset ovat.. Hyi helvetti sentään, että pistää vihaksi! Luulevatko nämä ihmiset todella, että lapsi asuu mieluumin äidistä erossa ja on sitten kaksi päivää jonkun iloisen mannekiinin kanssa? Vanhemmuus on jotain ihan muuta.

kun kuuntelee, ymmärtää miksi lapset ovat viimeiseen asti äidillä jonka jaksaminen/mielenterveys ei riitä.

Lapsen etu?

Hyvä vanhemmuus on jotain ihan muuta.

koskaan ole ollut mikään kovin äidillinen nainen, lapset alkavat olla parhaimmillaan vasta tuossa neljästä ikävuodesta ylöspäin. En ole mikään kodinhengetär emo. Lisäksi olen aina, pienestä pitäen halunnut omaa rauhaa tosi paljon.



Olen tunnustanut itselleni ja hyväksynyt sen tosiasian, että kävisin paljon paremmin isäksi.



t. se masentunut

lapsiinsa hänellä

Ei varmasti ole kyse rakkaudesta tai kiintymyksestä mutta kun miehen hirviöäiti päättää haluta lapsen itselleen hän taatusti saa miehen puhumaan musta mitä sontaa tahansa.

Mutta ihmetyttää todella paljon miten joku äiti voi olla niin paljon erossa lapsistaan. En siis luokittele etä-äitejä automaattisesti mihinkään lokeroihin mutta en vaan pysty ymmärtämään miten kukaan semmoiseen pystyy. Mutta olenkin kolmen lapsen äiti joka tekee työnsäkin etänä kotoa käsin koska ei raaski laittaa lapsiaan hoitoon ja tahtoo olla kotona kun esikoinen tulee koulusta..eli lähimmäisriippuvainen hörhö ehkä monen etä-äidin mielestä.